Browsing by Subject "syntyvyys"

Tarkastelen tässä tutkimuksessa kansakoulun käymisen vaikutusta syntyvyyteen yli ajan Suomen maalaiskunnissa 1900-luvun taitteesta toiseen maailmansotaan. Ajanjakso on erittäin merkittävä murrosvaihe suomalaisessa syntyvyyden ja hedelmällisyyden kehityksessä, samoin kuin suomalaisen kansakoulujärjestelmän leviämisessä ympäri maata ja vuonna 1921 säädetyn yleisen oppivelvollisuuden toimeenpanossa. Kansakoulujen määrä maaseudulla yli kolminkertaistui, ja ne muuttivat suomalaista maalaislapsuutta merkittävästi ja peruuttamattomasti, muuttaen myös lasten taloudellista asemaa perheissä ja lasten kasvatuksen kustannuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan kansakoulujen perustamisen vaikutusta syntyvyyteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kuntatasolla. Pääasiallisina aineistoina käytän papiston ylläpitämiin seurakunnittaisiin väestönmuutos- ja väestörakennetilastoihin perustuvia Suomen Virallisen Tilaston julkaisuja, joiden perusteella lasken kunnittaisen syntyvyyden vuosittain, sekä kuolleisuuden, väentiheyden ja nettomuuton kaltaisia kontrollimuuttujia. Koulunkäynnin yleisyyden arviointiin käytän Suomen Virallisen tilaston Kansanopetus-sarjan kunnittaisia tietoja kansakoulujen ja koululaisten määristä. Yhdistämällä eri aikoina perustettavia maalaiskuntia rajoiltaan vakaiksi yksiköiksi saadaan väestö- ja koulutietoja yli 400 yksiköstä, joista 286 on mukana yhteensä neljä vuosikymmentä kattavassa analyysissa. Analyysimenetelmänä toimii kiinteäkertoiminen regressioanalyysi, jossa syntyvyyttä yli ajan kussakin kunnassa selitetään kansakoulujen väestöön suhteutetun määrän sekä koulua käyvien estimoitujen väestöosuuksien reaaliaikaisella ja viiveellisellä muutoksella sekä kontrollimuuttujilla. Analyysiluvuissa hyödynnän myös OLS-regressioita poikkileikkausaineistoihin ja käytän kuvailevia tilastoja ja karttoja muuttujien välisten suhteiden tarkasteluun eri ajanjaksoina. Regressioanalyysit antavat tukea hypoteesille, että etenkin aikuisväestön koulutuksella on negatiivinen, kausaalinen yhteys syntyvyyteen yli ajan, ja vaikutus on selvä etenkin eteläisessä Suomessa, missä kansakoulun käyminen oli yleistynyt aiemmin. Näytöt uusien koulujen perustamisen ja lasten koulutuksen vaikutuksesta ovat sen sijaan tulkinnanvaraisempia, mutta jossain määrin koko maan tasolla ilmeneviä. Tyttöjen osuudessa koulua käyvistä osoitetaan olleen isojakin alueellisia eroja erityisesti aivan vuosisadan alussa, mutta osuuksien kehityksellä ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä syntyvyyteen yli ajan. Tulokset antavat suuntaa tulevalle tutkimukselle aiheeseen Suomessa ja ovat sopusoinnussa hedelmällisyyden transition kulttuurista puolta tukevien teorioiden kanssa, mutta merkit kansakoulujen tulon lyhyen aikavälin negatiivisesta yhteydestä syntyvyyteen käyvät yhteen myös lasten hankinnan taloudellista puolta korostavien argumenttien kanssa. Lisätutkimus aiheesta hienojakoisempia muuttujia mittaamaan kykenevällä aineistolla on tarpeen lupaavien ja kiinnostavien havaintojen täydentämiseksi.

Viime vuosikymmeninä teollistuneissa OECD-maissa yksi suurimmista väestöllisistä muutoksista on tapahtunut syntyvyydessä. Sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jälkeen useissa teollistuneissa maissa väestönkasvun trendi on ollut laskeva, mikä puolestaan on johtanut kasvavaan huoleen matalan syntyvyyden sosioekonomisista seurauksista. Matala syntyvyyden taso on monissa kehittyneissä maissa luonut varjon valtion ylläpitämän sosiaaliturvajärjestelmän ylle ja sen rahoituspohjan heikentyminen on kasvattanut huolta järjestelmän tulevaisuudesta. Myös muun muassa viime vuosikymmenten taloudelliset taantuma-ajat, väestön ikärakenteessa ja työmarkkinoilla tapahtuneet muutokset, sekä väestön ikääntyminen ja veronmaksajien väheneminen ovat luoneet uudenlaiset paineet julkisen sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmän ylläpidolle ja rahoittamiselle. Mietittäessä puolestaan syitä syntyvyyden madaltumiseen viime vuosikymmeninä, ovat tutkimukset osoittaneet, etteivät talous- ja sosiaalijärjestelmien rakenne sekä niissä tapahtuneet muutokset ole olleet tässä muutoksessa merkityksettömiä. Verotuksella ja valtion myöntämillä sosiaalituilla on osoitettu olevan vaikutus yksilön lapsenhankinta- ja myös perheenmuodostamispäätökseen. Tässä tutkielmassa tutkimuksen kohteena ovat matala syntyvyys, sekä sen syyt ja seuraukset taloustieteellisestä näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää matalan syntyvyyden ja perheen perustamisen sekä jakojärjestelmäisen eläkejärjestelmän välistä yhteyttä, ja löytää todisteita siitä, millaisia kannustimia julkisella eläkejärjestelmällä syntyvyyden suhteen on. Lisäksi tutkielmassa perehdytään julkisen eläkejärjestelmän tulevaisuuteen väestöllisten haasteiden edessä, ja tarkastellaan järjestelmän uudistamismahdollisuuksia. Matalaa syntyvyyttä tarkastellaan muun muassa väestöllisen transition teorian avulla. Matalan syntyvyyden ja jakojärjestelmäisen eläkejärjestelmän suhdetta tutkitaan Zhangin ja Zhangin (2007) matemaattisella mallinnuksella, jonka avulla saadaan selville, että julkisen eläkejärjestelmän käyttö sosiaalisen hyvinvoinnin optimoinnissa on pääomainvestointien ulkoisvaikutusten myötä oikeutettua, ja että järjestelmällä ja sitä rahoittavalla tuloverolla on negatiivinen vaikutus syntyvyyteen, mikäli vanhemmat preferoivat lastensa laadullisia, hyvinvointiin liittyviä ominaisuuksia niiden lukumäärään. Perheen perustamisen ja eläkejärjestelmän suhdetta puolestaan tarkastellaan Ehrlichin ja Kimin (2007) tutkimuksen pohjalta. Ehrlichin ja Kimin tutkimuksen tulos on, että julkista eläkejärjestelmää rahoittavan tuloveron ja sen korottamisen vaikutus syntyvyyteen ja perheen perustamiseen on negatiivinen. Julkisen eläkejärjestelmän viittä eri uudistamisvaihtoehtoa ja niiden hyvinvointi-vaikutuksia käsitellään tutkielmassa pääosin Attanasion, Kitaon ja Violanten (2007) mallin avulla. Jokaisella reformilla on Attanasion, Kitaon ja Violanten mukaan erilaisia makrotaloudellisia vaikutuksia, joita tarkastellaan tutkielmassa pääosin sanallisesti ja graafisesti, sekä eri tutkimusten tuloksia vertailemalla. Tutkielmassa käsite syntyvyys rinnastetaan taloustieteellisessä mielessä lasten kysynnäksi, ja sitä tutkitaan pääosin makrotaloudellisesta näkökulmasta. Kaikki tutkielmassa käytettävät matemaattiset mallit ovat limittäisten sukupolvien malleja ja julkisella eläkejärjestelmällä viitataan jakojärjestelmäiseen, pay-as-you-go -eläkejärjestelmään.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 2010-luvun syntyvyyden laskua Suomessa ei-korkeakoulutettujen kohdalla lastenhankintaan liittyvien sosiaalisten muutosten näkökulmasta kyselyaineiston perusteella. 2010-luvun alussa alkaneen laskun on epäilty johtuvan vuoden 2008 talouskriisistä, mutta koska syntyvyys on toipuneesta taloudesta ja työllisyydestä huolimatta jatkanut laskuaan, epäillään ilmiön taustalta löytyvän myös muita kuin taloudellisia syitä. Aineistoanalyysia taustoitetaan teoreettisella ja historiallisella pohjustuksella. Apuna toimii erityisesti väestöllisen muuntumisen teorian toinen vaihe, jonka mukaan erityisesti yhteiskunnallisten arvojen ja yksilöllisemmän elämäntavan muutos ovat laskeneet syntyvyyttä. Perheet ja yksilöt arvostavat yhä enemmän vapaa-aikaa ja harrastuksia ja lapsiin käytetään taloudellisten resurssien lisäksi enemmän henkisiä resursseja. Kynnys hankkia lapsia voi siis kasvaa. Tietyt normit ja arvostukset voivat levitä nykyään nopeammin uuden teknologian myötä. Arvojen muutoksen lisäksi tutkimuksen pohjahypoteesina toimii sukupuolten sosiaalinen erilaistuminen ja sen vaikutukset parisuhteiden muodostamiseen. Lisäksi selvitetään sukupuolten eroja lastenhankintasuunnitelmissa. Tutkimuksen aineistomateriaali koostuu sosiaalisessa mediassa levitetyn kyselylomakkeen vastauksista. Kysymykset koskivat vastaajien kokemuksia ja mielikuvia lastenhankinnasta, parisuhteista, niissä tapahtuneista muutoksista. Vastaajat luokiteltiin ryhmiin vapaaehtoisesti lapsettomat, vasten tahtoaan lapsettomat, epävarmat lastenhankinnasta ja lapsia hankkineet. Luokittelun avulla vastaajille kohdistettiin erilaisia kysymyksiä heidän elämäntilanteestaan riippuen. Vastaajia verrattiin muihin ryhmiin ja oman ryhmänsä muihin vastaajiin ja tutkimuskirjallisuuteen. Tutkielman johtopäätöksissä vahvistetaan aineistoanalyysin ja tutkimuskirjallisuuden perusteella tehty tulkinta, jonka mukaan 2010-luvun syntyvyyden lasku ei-korkeakoulutettujen kohdalla ei johdu pelkästään taloudellisista syistä. Muutoksen muina syinä näkyvät yksilön ja perheiden halu kohdistaa materiaalisia ja henkisiä resursseja itseensä, sekä kokemus raskaammasta ja tavoitteellisemmasta perhearjesta nykyajassa. Suomalaisesta tutkimuskirjallisuudesta poiketen, joka yleensä mainitsee ilman parisuhdetta ja lapsia jäävät miehet, tässä aineistossa pääasiassa naiset kokivat sitoutumisvalmiin miehen löytämisen haastavaksi. Tutkimus näyttää kuitenkin tukevan yleistä huomiota miesten ja pienituloisten myöhemmästä vanhemmaksi tulemisen iästä ja mahdollisesti tämän myötä pienemmästä lapsiluvusta.