Browsing by Subject "syyllisyys"

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Author - Ritva Pernanen Työn nimi – Arbetets titel – Title Aktiivinen kansalainen? Kuntouttavan työtoimintalain (L 189/2001) valmisteluprosessiin liittyvät eduskuntakeskustelut Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 + Liite Tutkielman kohteena on kuntouttavaa työtoimintaa koskevaan lainvalmisteluprosessiin (L 189/2001) liittyvät eduskuntakeskustelut. Kyseessä on yksittäiseen lakiesitykseen (HE 184/2000) kohdistuva tapaustutkimus. Lain kohderyhmään kuuluvat erityisesti ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat samanaikaisesti sekä työvoima- että sosiaalihallinnon asiakkaita. Työssä tarkastellaan yhtäältä sitä, mitkä lakiesityksen kannalta keskeiset aihealueet hallitsivat keskusteluja ja toisaalta sitä, millainen kuva lain kohderyhmästä välittyy keskustelujen kautta ja miten poliittiset päättäjät pyrkivät saavuttamaan lain tavoitteet. Lakialoite sijoittuu historiallisesti ajankohtaan, jolloin Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unionin jäseneksi ja ryhtynyt toteuttamaan aktivointipolitiikkaa. Aktiivinen sosiaalipolitiikka oli yksi väline, jolla hallitus pyrki saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimusaineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista, jotka koskevat kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää lainvalmisteluprosessia. Ensisijainen analyysikohde on lainvalmisteluun liittyvät eduskuntakeskustelut. Tutkielma pohjautuu tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Lainvalmistelukeskustelujen hallitsevin teema on talous, erityisesti uusliberaalia talouspoliittista suuntausta edustava diskurssi. Eriarvoisuus on toinen hallitsevista keskusteluaiheista, sen keskiössä ovat taloudellinen – ja palvelujärjestelmien tuottama eriarvoisuus. Tulos ei ollut yllätys, koska talous ja eriarvoisuus kietoutuivat keskusteluissa monin tavoin toisiinsa. Eriarvoisuutta tuottavien tekijöiden taustalla vaikuttivat yleensä taloudelliset motiivit. Mielikuvaa kohderyhmästä konstruoivat erityisesti seuraavat diskurssit: normaali - poikkeavuus- ulottuvuudella operoiva tarkastelutapa, sitouttamisteemaan sisältynyt sopimuksellisuus ja syyllistäminen. Kohderyhmän kuvaa muokanneiden keskustelujen tuloksena ryhmästä rakentui kaksi toisistaan poikkeavaa mielikuvaa, jotka ilmentävät kahta vastakkaista suhtautumistapaa kohderyhmään: ”keppimalli” ja ”osallistava malli”. ”Keppimallin” ja ”osallistavan mallin” välinen ero tiivistyy työttömyyden syihin. ”Keppimallin” omaksuneet edustajat näkevät työttömyyden syyn olevan työttömässä, hänen ominaisuuksissaan. ”Osallistavat” edustajat katsovat työttömyyden olevan yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä johtuva ongelma. Keskustelijoiden enemmistö kannatti ”osallistavaa mallia”. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itse lakiesitys tukee monessa suhteessa ”keppimallia”. Esitys sisälsi osallistavalta kannalta tarkasteltuna ”ongelmallisia” lähtökohtia, jotka vaikuttivat kohderyhmästä rakentuvaan mielikuvaan. Yksi niistä on oli lain leimaava nimi, jossa sana ”kuntouttava” medikalisoi kohderyhmän vajaakuntoiseksi. Medikalisointi tekee työttömästä poikkeavan ja työttömyydestä henkilökohtaisen, lääketieteellisen ongelman sen sijaan, että se nähtäisiin yhteiskunnan rakenteellisena ilmiönä. Toinen vastaavanlainen piirre esityksessä on aktivointisuunnitelman sopimuksellinen muoto, joka siirtää työttömyyttä koskevaa vastuuta viranomaisilta yksilöille. Vastuun mukana siirtyy myös syyllisyys työllistymisen epäonnistumisesta yksilölle. Edellä konstruoidun ”syyllisyysolettaman” perusteella lakiesitys antaa ikään kuin ”luvan” lain kohderyhmän kurittamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä esitykseen sisältyvien sanktioiden ja vastikkeellisuusvaatimusten oikeuttamista. Aktivointipolitiikan taustalla olevat taloudelliset vaikuttimet selittävät lakiesityksen tavoitteita, ”ongelmakohtia” sekä talouden ja eriarvoisuuden samanaikaista läsnäoloa lainvalmistelukeskustelujen hallitsevina teemoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords

Tutkielman tavoitteena on tarkastella kulttuurin vaikutusta syyllisyyden ja häpeän tunteisiin Suomessa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Syyllisyyden ja häpeän kokemuksissa on usein ajateltu olevan suuriakin kulttuurisia eroja ja perinteisesti Yhdysvallat ja Japani ovat erotettu toisistaan syyllisyys- ja häpeäkulttuureina. Toisaalta myös suomalaisiin on toisinaan liitetty stereotypia häpeäherkkyydestä. Todellisuudessa syyllisyyden ja häpeän kulttuurienvälisistä eroista tiedetään kuitenkin vielä hyvin vähän. Tutkielmassa hyödynnettävä aineisto on osa laajempaa kulttuurienvälistä tutkimushanketta. Työssä tarkastellaan faktorianalyysin avulla vastaajien raportoimissa tilannekuvauksissa esiintyvien syyllisyys- ja häpeäkokemuksien sisältämiä emootiokomponentteja. Lisäksi tutkielmassa vertaillaan syyllisyyden ja häpeän tunteiden yleisyyttä yhdysvaltalaisten, suomalaisten ja japanilaisten tilannekuvauksien välillä sekä analysoidaan sukupuolen vaikutusta syyllisyys- ja häpeäkokemuksiin kaksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että syyllisyys ja häpeä käsitetään samankaltaisesti eri maiden välillä. Häpeäkokemukset muodostavat kaksi erilaista faktoria, nolostumisen kaltaisen häpeän ja negatiivisen itsearvioinnin kaltaisen häpeän. Japanilaisten raportoimissa tilannekuvauksissa esiintyy enemmän syyllisyyttä ja molempia häpeän muotoja muihin vertailtaviin ryhmiin nähden. Myös suomalaisten keskuudessa korostuu negatiivisen itsearvioinnin kaltainen häpeä, mutta syyllisyyttä ja nolostumista he raportoivat kokeneensa vähemmän kuin muut ryhmät. Puolestaan yhdysvaltalaisten tilannekuvauksissa painottuvat nolostumisen ja syyllisyyden kokemukset. Lisäksi Yhdysvalloissa ja Suomessa naisten tilannekuvauksissa korostuvat häpeän ja syyllisyyden kokemukset miehiin nähden, mutta Japanin osalta tulokset ovat päinvastaisia. Tutkielmassa ei saatu näyttöä perinteiselle erottelulle syyllisyys- ja häpeäkulttuurien välillä. Häpeän jakautuminen kahdeksi erilaiseksi häpeän muodoksi voi osittain selittää ristiriitaisia tuloksia aiemmissa tutkimuksissa. Niinpä häpeän eri muotoja olisi hyvä tutkia tarkemmin tulevaisuudessa. Tulokset myös korostavat sitä, kuinka syyllisyys- ja häpeäkokemuksia olisi hyödyllistä tutkia emootioiden komponenttien avulla, usein tutkimuksissa hyödynnettyjen erikielisten ja usein myös merkitykseltään hieman erilaisten emootiotermien sijasta.

The aim of this master’s thesis was to investigate the effect of audience on shame and guilt in Finland and Colombia. Finland is a rapidly developing country where multiculturalism is already part of everyday life. Therefore, it is very important to gather evidence on how people in different cultures understand and interpret emotions. More specifically, it will be investigated how possible cultural variations can be explained with individual, situational and cultural differences. My thesis is a by-product of a larger cross-cultural investigation into how different cultures perceive emotions and what kind of dissimilarities people have when experiencing emotions. This is conducted by postdoctoral researcher Mia Silfver-Kuhalampi from University of Helsinki and Professor Johnny Fontaine from Ghent University, Belgium. The questionnaire used in this thesis is based on the componential emotion theory. This cognitive model of emotions takes into account the concurrent relationship between many cognitive and physiological components. The participants in both countries filled in the questionnaire online. The Finnish sample consisted of 149 students from University of Helsinki from which 120 participants were female and 29 male. The Colombian sample consisted of 137 students from Universidad el Bosque, Bogota, Colombia from which 101 participants were female and 36 male. Factor analysis was used to identify how shame and guilt are factored in Finland and Colombia. Additionally, analysis of variance was used to identify how cultural differences and the effect of audience affect feelings of shame and guilt. The results of the study suggested that feelings of guilt and shame are factored in a similar manner in Finland and Colombia. Moreover, in both countries shame was split into two different types of shame: shame/self-disgust and shame/embarrassment. The Finnish sample experienced more shame/self-disgust than Colombian sample, while Colombian students experienced more shame/embarrassment than Finnish students did. Culture did not have an effect on guilt. Audience presence affected shame/self-disgust and shame/embarrassment in both countries. When it came to guilt the situation was not as clear. When there was no audience present, feeling of guilt was similar in both countries. However, when audience was present Colombian sample experienced significantly more guilt. Some of the results support results from previous research but significant is the fact that two different types of shame were found: shame/self-disgust and shame/embarrassment. This could partly explain why researchers have previously had difficulties in distinguishing shame and guilt.