Browsing by Subject "tabloidisaatio"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2023)Tutkielman aiheena on sota-aiheisten televisiouutisten viihteellistyminen inhimillisen kärsimyksen näkökulmasta. Vaikka sota uutisaiheena ei ole uusi, on Ukrainan sota ensimmäinen sota eurooppalaisella maaperällä sitten toisen maailmansodan. 1980-luvulta asti on tutkittu tabloidisaation eli uutisten viihteellistymisen tai iltapäiväistymisen ilmiötä osana uutismediaa. Erityisesti yhdysvaltalaisessa viestinnän tutkimuksessa on tutkittu menneiden sotien uutisten viihteellisyyttä. Sen sijaan suomalaisessa tabloidisaation tutkimuksessa on keskitytty enemmän esimerkiksi politiikan uutisoinnin viihteellisyyteen. Ukrainan sodan seurauksena todennäköisesti myös Suomessa julkaistaan enemmän sota-aiheiseen uutisointiin liittyvää tutkimusta, jossa tällä maisterintutkielmalla on oma paikkansa. Tutkimusaineistona toimii MTV3-televisiokanavan Kymmenen uutisten lähetykset. Ensimmäinen aineistopäivä on sodan alkamispäivä, 24.2., ja viimeinen kolme viikkoa myöhemmin 15.3.2022 Aineiston kautta haetaan vastauksia tutkimuskysymyksiin 1) Miten Kymmenen uutisissa koskien Ukrainan sotaa 24.2.-15.3.2022 puhutaan tai näytetään sotatapahtumista kärsiviä ihmisiä? 2) Miten tabloidisaation viihteellistyminen ilmenee Kymmenen uutisten diskursseissa? Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä käytetään Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysia (CDA), jota sosiolingvistiikan ja kuva-analyysin tutkimusmenetelmät tukevat. Aineistoa tarkastellaan osana laajempaa sosiokulttuurista kontekstia. Kuten aikaisempi tutkimus, myös tässä aineistossa nousee esille siviilien kärsimyksen korostaminen. Teksteissä keskitytään ukrainalaisiin vanhuksiin, naisiin ja lapsiin, jotka yhdessä muodostavat sotapakolaisten ryhmän. Kymmenen uutisissa asiantuntijavieraat vastaavat sotateknisistä aiheista, kun taas MTV:n omat raportit keskittyvät inhimillisen kärsimyksen kuvastoon. Yhtenä kollektiivina tämä ryhmä kärsii kamerakuvassa ja sen ulkopuolella keräten sympatiaa ja myötätuntoa uutisten katsojilta. Aineistopäivien edetessä kronologisesti, uutisissa näytetään MTV:n ulkomaantoimittajaa sodan keskellä välittäen autenttista tunnelmaa sodan keskeltä välittömästi ja tunteellisesti. Aineiston perusteella ei voida muodostaa kokonaiskuvaa MTV:n tyylistä uutisoida Ukrainan sodasta, vaan tutkielmassa keskitytään sodan alun ensimmäisten viikkojen televisiouutisointiin, jolloin tulosten kautta saadaan yksittäisiä esimerkkejä sodan viihteellisen uutisoinnin tavoista, erityisesti sodan alkushokin ajalta. Suomalaisiin televisiouutisten katsojille Ukrainan sodasta uutisoidaan tunteellisena ja myötätuntoa herättävänä kärsimysnäytelmänä, jossa ukrainalaiset liitetään osaksi länsimaalaista kollektiivia, jota tulee tukea.
-
(2021)Tässä maisterintutkielmassa tutkin, millä tavoin Helsingin Sanomat ja Yle käsittelevät iltapäivälehdistöä jutuissaan. Kyseiset mediat olen tutkimuksessani määritellyt laatumedian edustajiksi suhteessa niistä eroaviin iltapäivälehtiin, jotka voi nähdä tabloidijournalismin edustajina Suomessa. Oletukseni on, että mediarajojen yli on havaittavissa siteeraamisen lisäksi moninaisempaa mediapuhetta, kuten journalismikritiikkiä. Tutkielmani viitekehyksenä on suomalaisen iltapäivälehdistön, tabloidisaation sekä medioiden välisen vuorovaikutuksen parissa tehty tutkimus. Pääasiallinen tutkimuskysymykseni on: Millaisen kuvan Helsingin Sanomat ja Yle luovat iltapäivälehdistöstä sekä tarkemmin Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä? Toinen kysymykseni liittyy tutkielmassani olevaan ajalliseen vertailuun: Onko iltapäivälehtien käsittely muuttunut ajan saatossa? Tutkielmani on määrällinen tutkimus, jossa aineistonani on 711 Helsingin Sanomien ja Ylen hakukoneiden avulla kerättyä juttua. Otannat sijoittuvat helmikuulle, heinäkuulle ja marraskuulle vuosina 2012, 2015 ja 2019. Menetelmäni on sisällönerittely, jossa keskeistä on luoda aineiston luokittelua varten erinäisiä sisältöluokkia. Keräsin aineistoni syksyllä 2020 luokittelemalla jutut ja kävin ne sitten toistamiseen läpi täydentämällä luokitusrunkoon muutamia luokkia. Analysoin aineistoani kolmen ulottuvuuden kautta: ajallisen, Helsingin Sanomien ja Ylen sekä iltapäivälehtien välisen vertailun kautta. Varsinaisten määrällisten tulosten ohella paneudun tarkemmin juttujen sävyeroihin sekä siteeraamiseen, joista olen koonnut erillisen luvun. Luvun havainnot kumpuavat aineistosta nostetuista esimerkkijutuista. Maisterintutkielmani osoittaa, että iltapäivälehdet näkyvät Helsingin Sanomissa ja Ylessä merkittävällä tavalla. Niiden näkyvyys on vuosien aikana kasvanut ja niitä siteerataan monipuolisesti, eivätkä ne näyttäydy mediakentällä yhtä ilmeisinä tabloidijournalismin edustajina kuin tabloidimediat ulkomailla. Helsingin Sanomat ja Yle käsittelevät iltapäivälehtiä hyvin samalla tavalla, mutta etenkin hakusanojen eli iltapäivälehtien välillä on eroavaisuuksia. Ilta-Sanomat mainitaan Iltalehteä huomattavasti useammin, ja sitä myös lainataan Iltalehteä jonkin verran enemmän esimerkiksi urheilu- ja politiikka-aiheissa sekä niin, että lehden tietoja siteerataan lähes sellaisenaan. Iltapäivälehtiin kohdistuva kriittinen ja ambivalentti suhtautuminen on kaikkina otantavuosinani ollut marginaalista ja yksittäisten mainintojen varassa. Iltapäivälehdistä puhutaan monikkomuodossa hieman kriittisemmin kuin Ilta-Sanomista tai Iltalehdestä. Kokonaisuudessaan kriittisyys on vähentynyt vuosi vuodelta sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Positiivisten juttujen määrä on kaikkina otantavuosina ollut minimaalinen. Sen sijaan neutraali tapa käsitellä iltapäivälehtiä on lisääntynyt entisestään.
-
(2013)Tutkielma tarkastelee suomalaisen politiikan journalismin viihteellistymistä 1900-luvun jälkipuoliskolta nykypäivään. Viihteellistymistä eli tabloidisaatiota on viestinnän tutkimuksessa tutkittu runsaasti mediatekstien kautta. Tässä työssä keskiössä ovat kuitenkin journalismin tekijät eli politiikan toimittajat ja heidän käsityksensä ilmiön syistä, ilmenemismuodoista ja seurauksista. Politiikan journalismia lähestytään tutkimuksessa demokratian resurssina ja politiikan toimittajia tämän resurssin hallinnoijina. Tutkielman näkökulmaa rajaa kolme kysymystä, joihin työ pyrkii ehdottamaan vastauksia. Millaisia käsityksiä politiikan toimittajilla on politiikan journalismin viihteellistymisestä? Millaisena politiikan toimittajat näkevät oman roolinsa viihteellistymiskehityksessä? Miten viihteellistyminen vaikuttaa politiikan toimittajien ammatilliseen omakuvaan? Teoreettisessa osassa käydään läpi aiempaa tabloidisaatiotutkimusta sekä keskustelua viihteellistymisen vaikutuksista demokratian toimivuuteen. Teoriaosassa käydään läpi myös toimittajien ammatti-identiteetin kehitystä 1900-luvun loppupuolella. Aiemman tutkimuksen perusteella muodostetaan teoreettinen malli toimittajien erilaisista diskursseista alan sisäisessä viihteellistymiskeskustelussa. Mallin taustalla keskeisiä lähteitä ovat Juha Herkmanin (2008), Jaana Hujasen (2006) ja Anu Kantolan (2011) teoretisoinnit. Tutkimuksen aineisto koostuu Suomen kuuden suurimman sanomalehden politiikan toimittajien haastatteluista. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty journalistien puolistrukturoituja teemahaastatteluja (6 kappaletta). Analyysimenetelmä on teoreettiseen viitekehykseen pohjautuva laadullinen lähiluku. Tutkielman tuloksista selviää, että viihteellistymistä koskevassa toimittajien puheessa on paikallistettavissa kolme diskurssia: institutionaalinen, professionaalinen ja individualistinen diskurssi. Puhetavat ovat syntyneet historiallisesti peräkkäin, mutta aineiston perusteella kaikki diskurssit ovat yhä edustettuina suomalaisten sanomalehtien toimituksissa. Diskurssien historiallinen peräkkäisyys näkyy kuitenkin siinä, että institutionalismi on yleisin diskurssi uransa loppuvaiheessa olevien toimittajien puheessa, professionalismi uransa keskivaiheilla olevien ja individualismi nuorempien toimittajien puheessa. Diskurssien välillä on huomattavia eroja suhtautumisessa journalismin yhteiskunnalliseen tehtävään demokratian resurssina sekä viihteellistymisen vaikutuksiin tämän tehtävän toteutumisessa. Myös suhtautuminen politiikkaan, politiikkojen yksityisyydensuojaan, lukijoihin sekä oman työn mielekkyyteen ja journalismin tulevaisuuteen vaihtelee merkittävästi eri diskurssien kesken. Yksinkertaistettuna aineisto tarjoaa mahdollisuuden tulkintaan, että mitä pidempään toimittajat ovat olleet alalla, sitä kriittisemmin he suhtautuvat journalismin muodon ja sisällön muutoksiin. Vaikka tässä tutkimuksessa tutkitaan ensisijaisesti yksittäisten toimittajien käsityksiä ja asenteita, tutkielma osallistuu myös laajempaan median ja politiikan murrosta käsittelevään keskusteluun.
Now showing items 1-3 of 3