Browsing by Subject "talous"

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Author - Ritva Pernanen Työn nimi – Arbetets titel – Title Aktiivinen kansalainen? Kuntouttavan työtoimintalain (L 189/2001) valmisteluprosessiin liittyvät eduskuntakeskustelut Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 + Liite Tutkielman kohteena on kuntouttavaa työtoimintaa koskevaan lainvalmisteluprosessiin (L 189/2001) liittyvät eduskuntakeskustelut. Kyseessä on yksittäiseen lakiesitykseen (HE 184/2000) kohdistuva tapaustutkimus. Lain kohderyhmään kuuluvat erityisesti ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat samanaikaisesti sekä työvoima- että sosiaalihallinnon asiakkaita. Työssä tarkastellaan yhtäältä sitä, mitkä lakiesityksen kannalta keskeiset aihealueet hallitsivat keskusteluja ja toisaalta sitä, millainen kuva lain kohderyhmästä välittyy keskustelujen kautta ja miten poliittiset päättäjät pyrkivät saavuttamaan lain tavoitteet. Lakialoite sijoittuu historiallisesti ajankohtaan, jolloin Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unionin jäseneksi ja ryhtynyt toteuttamaan aktivointipolitiikkaa. Aktiivinen sosiaalipolitiikka oli yksi väline, jolla hallitus pyrki saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimusaineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista, jotka koskevat kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää lainvalmisteluprosessia. Ensisijainen analyysikohde on lainvalmisteluun liittyvät eduskuntakeskustelut. Tutkielma pohjautuu tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Lainvalmistelukeskustelujen hallitsevin teema on talous, erityisesti uusliberaalia talouspoliittista suuntausta edustava diskurssi. Eriarvoisuus on toinen hallitsevista keskusteluaiheista, sen keskiössä ovat taloudellinen – ja palvelujärjestelmien tuottama eriarvoisuus. Tulos ei ollut yllätys, koska talous ja eriarvoisuus kietoutuivat keskusteluissa monin tavoin toisiinsa. Eriarvoisuutta tuottavien tekijöiden taustalla vaikuttivat yleensä taloudelliset motiivit. Mielikuvaa kohderyhmästä konstruoivat erityisesti seuraavat diskurssit: normaali - poikkeavuus- ulottuvuudella operoiva tarkastelutapa, sitouttamisteemaan sisältynyt sopimuksellisuus ja syyllistäminen. Kohderyhmän kuvaa muokanneiden keskustelujen tuloksena ryhmästä rakentui kaksi toisistaan poikkeavaa mielikuvaa, jotka ilmentävät kahta vastakkaista suhtautumistapaa kohderyhmään: ”keppimalli” ja ”osallistava malli”. ”Keppimallin” ja ”osallistavan mallin” välinen ero tiivistyy työttömyyden syihin. ”Keppimallin” omaksuneet edustajat näkevät työttömyyden syyn olevan työttömässä, hänen ominaisuuksissaan. ”Osallistavat” edustajat katsovat työttömyyden olevan yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä johtuva ongelma. Keskustelijoiden enemmistö kannatti ”osallistavaa mallia”. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itse lakiesitys tukee monessa suhteessa ”keppimallia”. Esitys sisälsi osallistavalta kannalta tarkasteltuna ”ongelmallisia” lähtökohtia, jotka vaikuttivat kohderyhmästä rakentuvaan mielikuvaan. Yksi niistä on oli lain leimaava nimi, jossa sana ”kuntouttava” medikalisoi kohderyhmän vajaakuntoiseksi. Medikalisointi tekee työttömästä poikkeavan ja työttömyydestä henkilökohtaisen, lääketieteellisen ongelman sen sijaan, että se nähtäisiin yhteiskunnan rakenteellisena ilmiönä. Toinen vastaavanlainen piirre esityksessä on aktivointisuunnitelman sopimuksellinen muoto, joka siirtää työttömyyttä koskevaa vastuuta viranomaisilta yksilöille. Vastuun mukana siirtyy myös syyllisyys työllistymisen epäonnistumisesta yksilölle. Edellä konstruoidun ”syyllisyysolettaman” perusteella lakiesitys antaa ikään kuin ”luvan” lain kohderyhmän kurittamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä esitykseen sisältyvien sanktioiden ja vastikkeellisuusvaatimusten oikeuttamista. Aktivointipolitiikan taustalla olevat taloudelliset vaikuttimet selittävät lakiesityksen tavoitteita, ”ongelmakohtia” sekä talouden ja eriarvoisuuden samanaikaista läsnäoloa lainvalmistelukeskustelujen hallitsevina teemoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords

Tutkielmassa tarkastellaan koulutusta ja koulutuksen tasa-arvoa eduskuntapuheessa. Tarkoituksena on tutkia puhetta koulusta ja koulutuksen tasa-arvosta poliittisessa puheessa. Olennaista tutkielmassa ei siis ole poliittisten argumenttien vertailu. Tutkimuskysymys on: Miten koulutuksen tasa-arvoa perustellaan politiikassa? Tutkielmassa tarkastellaan siis käytännössä, millaisia diskursseja puheenvuoroissa nousee koulutuksesta ja koulutuksen tasa-arvosta. Tutkielmassa yhdistyy niin politiikan kuin kasvatuksen ja koulutuksen tutkimuksen kentät. Ennen kaikkea tutkielmassa keskitytään kuitenkin kasvatuksen ja koulutuksen sosiologiaan ja tutkimaan sitä, mitä ja miten koulusta ja koulutuksen tasa-arvosta puhutaan. Tutkimusaineistona on eduskunnan täysistunnon pöytäkirja vuodelta 2018, jossa vastataan opposition esittämään välikysymykseen koulutuksen tasa-arvosta. Pöytäkirja on yhteensä 73 sivua pitkä ja sisältää lyhyempiä sekä pidempiä puheenvuoroja eri puolueiden edustajien esittäminä. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi, jota käyttäen aineisto on analysoitu. Analyysin yksikkö on puheenvuoro. Aineistosta nousee neljä erilaista diskurssia, jotka analyysi tuotti. Yksi keskeisimmistä diskursseista aineistossa on koulutuksen tasa-arvon perusteleminen taloudella, kilpailukyvyllä ja työllisyydellä. Puheenvuoroissa nousee esiin vahvasti, että hyvästä ja tasa-arvoisesta koulusta tulee pitää kiinni siksi, että se takaa Suomen kilpailukyvyn. Toisaalta tässä diskurssissa esiin nousee myös taloudelliset resurssit ja erityisesti resurssien niukkuus. Tämä diskurssi kuuluu analyysin tuottamien keskeisimpien diskurssien joukkoon. Toisena diskurssina aineistosta nousee tietynlainen puhe nuorista ja nuoruudesta elämänvaiheena yhteiskunnassa. Aineistossa nuorista tavataan puhua pitkälti ongelmien kautta ja katsotaan, että nuorista tulee huolehtia koko yhteiskunnan tasolta, etteivät he syrjäydy. Kolmantena diskurssina aineistosta nousee koulutus osana suomalaista historiaa ja perintöä. Aineistossa nähdään suomalaisen tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän tuottavan suomalaisille erityistä osaamista itsessään ja tekevän Suomesta Suomen ja nostaneen Suomen aikoinaan myös köyhyydestä. Koulusta luodaan aineistossa kuvaa keskeisenä osana kansakunnan identiteettiä. Neljäntenä olennaisena diskurssina aineistosta nousee mahdollisuuksien tasa-arvon diskurssi. Aineistossa puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta hyvin retorisella ja abstraktilla tasolla. Samanaikaisesti esille tuodaan kuitenkin myös aluepolitiikka ja tässä hetkessä tarjoutuvia keinoja. Puheenvuoroissa esiintyy kauttaaltaan mahdollisuuksien tasa-arvo. Esimerkiksi puheenvuoroissa ei juuri lainkaan tuoda esiin ajatusta, että koulun pitäisi tuottaa ja taata tasa-arvo. Kiinnostavaa on, kuinka kaikki edustajat puolueesta riippumatta korostavan koulutuksen ja koulutuksen tasa-arvon tärkeyttä. Yksikään puheenvuoro ei asetu poikkiteloin ja väittäisi, että koulutukseen ja koulutuksen tasa-arvoon panostaminen ei olisi tärkeää.