Browsing by Subject "talouspakotteet"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2011)Apartheid eli rotuerottelupolitiikka sai virallisen statuksen Etelä-Afrikassa vuonna 1948. Merkittävimpänä Etelä-Afrikan sisäisenä apartheidpolitiikkaa vastustavana järjestönä profiloitui African National Congress. ANC:n ja kommunistien yhteydet pitivät johtavat länsivallat ja Etelä-Afrikan tärkeimmät kauppakumppanit Yhdysvallat ja Iso-Britannian puuttumatta maan sisäisiin asioihin. 1960-luvulla ANC:n toiminta meni maan alle ja kansainvälinen antiapartheid-liikehdintä sai paljon nostetta. Suomessa Etelä-Afrikan apartheidpolitiikan vastustus tuli osaksi 60-luvun vasemmistopainotteisten opiskelijaliikkeiden retoriikkaa, mutta 1980-luvulle tultaessa antiapartheid-liikkeen suomalainen haara koostui sekä vasemmistolaisista että oikeistolaisista jäsenistä. Myös kirkon merkittävä rooli tässä ulkopoliittisessa kysymyksessä on merkittävä. Tutkin kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia ulkopolitiikkaan ja yleensäkin Suomen ulkopolitiikassa tapahtunutta murrosta realismista ihmisoikeudelliseen lähestymistapaan. Olen tullut johtopäätökseen, että tarkastelemani ajanjakson maailmanpoliittinen tilanne ei vaikuttanut totutun lailla Suomen ulkopoliittiseen päätöksentekoon: käsitteenä suomettumattomuus kuvaa tilannetta hyvin. Apartheid-kysymys ei ollut taloudellisesti merkittävä, sillä kauppa Suomen ja Etelä-Afrikan välillä oli todella pientä. Aikanaan sitä kuitenkin käytettiin perusteluna suhteiden jatkamiselle ja tutkijalle tulikin käsitys, että pelaajina tässä olivat lähinnä antiapartheid-liike, kirkko sekä ay-liike yhtenä rintamana elinkeinoelämää vastaan.. Elinkeinoelämän edustajana tässä nähtiin reaalipolitiikkaan tukeutunut ulkoministeriö. Suomen ihmisoikeuspolitiikka oli näkymätöntä verrattuna muihin Pohjoismaihin ja se kulki lähes aina YK:n kautta universaalisuusperiaatteeseen ja puolueettomuuspolitiikkaan vedoten. Monenkeskisessä maailmassa poliittinen mahdollisuusrakenne muuttui ja kolmannen sektorin toimijat saivat ulkopoliittista painoarvoa. Suomi kielsi Etelä-Afrikan kaupan vuonna 1987 kansalaisyhteiskunnasta kaikuneiden vaatimusten takia. Suurimpina toimijoina olivat Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Eristetään Etelä-Afrikka kampanja EELAK ja Suomen luterilainen kirkko. AKT:n tavarankuljetusboikotti 1985 oli merkittävin konkreettinen toimenpide, jolla hallitusta painostettiin lopettamaan Etelä-Afrikan kauppa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kansalaisjärjestöillä oli merkittävää vaikutusta Suomen ulkopolitiikkaan ja ainoa kerta, kun Suomi on asettanut jonkun maan talousboikottiin ilman YK:n turvallisuusneuvoston yksimielistä päätöstä. Tutkimus koostuu kansalaisjärjestöaktiivien haastatteluista ja aikaisemman tutkimuskirjallisuuden sekä viranomaislähteiden analyysistä. Ihmisoikeuksien ja yleisen mielipiteen vaikutus ulkopolitiikan hoitoon kylmän sodan liennytysvaiheessa tulee ilmi myös kansainvälisten suhteiden turbulenssi-teoriaa soveltamalla. Suomalainen kehitys antiapartheid-liikehdinnässä kulki Pohjoismaiden perässä.
-
(2020)Tämän maisterintutkielman pyrkimyksenä on tutkia, kuinka Yhdysvaltain talouspakotepolitiikka kehystetään ja moraalisesti oikeutetaan tai tuomitaan yhdysvaltalaisessa valtavirtamediassa. Aikaisempi viestinnän tutkimus on perehtynyt varsin niukasti talouspakotteita koskeviin mediasisältöihin. Tämä on ongelmallista, sillä talouspakotteet ovat yksi kansainvälisen valtapolitiikan yleisimmistä painostuskeinoista, joilla on rauhanomaisesta maineestaan huolimatta taipumus aiheuttaa mittavaa kärsimystä niiden kohteena olevien valtioiden siviiliväestölle. Median rakentamilla mielikuvilla voi olla merkittävä vaikutus kansalaisten tapaan suhtautua hallintojensa harjoittamaan pakotepolitiikkaan, minkä vuoksi on tärkeää, että viestinnän tutkimus perehtyy siihen, kuinka talouspakotteiden eettiset ongelmat huomioidaan niitä koskevissa mediasisällöissä. Tämä pätee erityisesti yhdysvaltalaiseen mediaan, sillä Yhdysvallat voi merkittävänä talousmahtina vaikuttaa ratkaisevasti muiden valtioiden talouksiin talouspakotteiden avulla. Tutkielma hyödyntää aineistonaan The New York Timesissa vuosina 2017-2019 julkaistuja mielipidekirjoituksia, jotka käsittelevät Yhdysvaltain Irania ja Venezuelaa vastaan harjoittamaa talouspakotepolitiikkaa. Aineiston analyysiin sovelletaan oikeutetun sodan teorian ja kehysanalyysin muodostamaa teoreettis-metodologista viitekehystä, jota hyödyntämällä tutkielma pyrkii vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen: (1) Millaisia kehyksiä The New York Timesin kirjoittajat käyttävät Venezuelan ja Iranin vastaisia talouspakotteita koskevissa mielipidekirjoituksissaan? Miten ne eroavat toisistaan? (2) Miten kehysten avulla oikeutetaan tai tuomitaan Iraniin ja Venezuelaan kohdistetut talouspakotteet? (3) Kuinka kirjoittajien argumentaation voidaan nähdä ilmentävän oikeutetun sodan teorian periaatteita? Kehysanalyysin myötä 71:stä Iran-pakotteita koskevasta mielipidekirjoituksesta nimetään viisi säännöllisesti esiintynyttä kehystä: ”väylä konfliktin eskaloitumiseen”, ”roistovaltion hillitsemiskeino”, ”uhka Yhdysvaltain kansainväliselle maineelle ja asemalle”, ”lahja Iranin taantumuksellisille” ja ”palvelus Iranin kansalle”. Venezuela-pakotteita koskevasta 38 kirjoituksesta nimetään kolme säännöllisesti esiintynyttä kehystä: ”yhteisrintaman ase”, ”riittämätön painostuskeino” ja ”kohtalokas strateginen virhe”. Siinä missä kirjoittajat suhtautuivat Venezuelan vastaisiin pakotteisiin pääosin suopeasti, oli kirjoittajien suhtautuminen Iranin vastaisiin pakotteisiin enimmäkseen negatiivinen. Venezuela-pakotteiden välttämättömyyttä perusteltiin Venezuelan sisäpoliittisilla ongelmilla, kuten maan hallinnon kansalaisilleen tuottamalla kärsimyksellä, johon Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten oli kirjoittajista velvollisuus puuttua pakotteiden avulla. Iran-pakotteiden vastustus taas perustui pelkoon pakotepolitiikan mahdollisista vastavaikutuksista, jotka voisivat olla Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kannalta vahingollisia. Kummankaan maan tapauksessa pakotteiden vaikutukset kohdemaiden kansalaisten hyvinvointiin eivät valtaosin olleet tekstien argumentaation keskiössä ja kuvaukset pakotteiden konkreettisista seurauksista kohdemaissa jäivät usein varsin abstrakteiksi. Kirjoittajien argumentaation voitiin nähdä ilmentäneen oikeutetun sodan teorian periaatteitta niin Venezuelaa kuin Iraniakin koskeneissa teksteissä. Venezuela-pakotteisiin suopeasti suhtautuneiden kirjoittajien teksteissä oli havaittavissa eritoten ”oikeutetun tavoitteen”, ”oikean intention”, ”legitiimin auktoriteetin” ja ”realistisen onnistumisen mahdollisuuden” periaatteiden elementtejä. Venezuela-pakotteisiin kriittisemmin suhtautuneissa teksteissä havaittiin taas ”erottelun”, ”välttämättömyyden” ja ”kohtuullisuuden” periaatteiden piirteitä. Iranin tapauksessa kirjoittajien argumentaatiossa korostuivat ”oikeutetun tavoitteen”, ”oikean intention”, ”legitiimin auktoriteetin”, ”välttämättömyyden” ja ”realistisen onnistumisen mahdollisuuden” periaatteet, joiden piirteitä oli havaittavissa niin pakotteita vastustaneissa kuin puolustaneissakin puheenvuoroissa.
Now showing items 1-2 of 2