Browsing by Subject "talouspuhe"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kilpailukyky- ja talouspuheen ilmenemistä sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta Suomen hallitusohjelmissa vuosina 1991 – 2015. Hallitusohjelmasta on tullut vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen jälkeen yksi keskeisimmistä poliittisista asiakirjoista Suomessa. Hallitusohjelma on paitsi hallituksen toimintasuunnitelma, mutta myös hallituksen tahdon ilmaisu, jossa määritellään suunta johon maan halutaa kulkevan vaalikauden aikana. Tutkimus esitää, että kilpailuvaltion ja talouspuheen merkitys on kasvanut hallitusohjelmissa sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta. Tutkimuksen teoreettisena lähestymistapana ovat näkemykset talouspuheesta, kilpailuvaltiosta sekä kilpailukykypuheesta. 1990-luvulta alkaen suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut käynnissä muutos, jonka myötä kilpailuvaltio on korvannut hyvinvointivaltion. Muutos hyvinvointivaltiosta kilpailuvaltioksi on tarkoittanut myös muutosta vallitseviin talous- ja yhteiskuntapolitiikan ideologioihin ja instituutioihin. Kilpailuvaltion ideaan kuuluu puhe kilpailukykypuheesta, jonka käsitteitä ovat esimerkiksi kilpailukyky, joustavuus, kannustaminen, osaaminen, teknologia ja innovaatiot. Talouspuheessa talouden ja politiikan välille pyritään tekemään rajanvetoa, jolloin politiikan liikkumavara rajoittuu ja talouden kysymykset rajautuvat politiikan ulkopuolelle. Talouspuheeseen liittyy myös ajattelu siitä, että taloudellisiin välttämättömyyksiin vedoten tehdään hyvinvointivaltiota supistavaa politiikkaa. Tutkimuksessa tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin ja määrällisen tekstianalyysin keinoin hallitusohjelmien sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevia osiota teoreettisen lähestymistavan mukaisesti. Tarkastelun kohteena on erityisesti se, millä tavoin kilpailukyky- ja talouspuhe ilmenevät hallitusohjelmissa, ja se, onko kilpailuvaltion idea syrjäyttänyt hyvinvointivaltion tarkasteltavassa aineistossa. Analysoinnissa otetaan myös huomioon kunkin hallitusohjelman laadittaessa vallinnut yhteiskunnallinen konteksti, erityisesti kansantalouden tilan näkökulmasta. Kriittinen disukurssianalyysi toimii tutkimuksessa erityisesti makrotason kriittisena tulkintanäkökulmana. Määrällista tekstianalyysiä työssä käytetään kilpailukyky- ja talouspuheen sekä hyvinvoinnin käsitteiden määrällisen esiintymisen tarkasteluun aineistossa. Tutkimusaineistona tutkimuksessa toimivat Suomen hallitusohjelmat vuosina 1991 – 2015 ja erityisesti ohjelmien sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevat osiot. Tutkielman aineisto on rajattu ajallisesti koskemaan aikaväliä 1991 - 2015, sillä vaikka kirjaus hallitusohjelmasta tulikin perustuslakiin vasta vuonna 2000, oli jo vuoden 1991 hallitusmuotoon kirjattu säädös, jonka mukaan hallituksen oli välittömästi virkaan astuttuaan annettava ohjelmansa tiedoksi eduskunnalle. Vaikka jokainen Suomen hallitus on tehnyt oman hallitusohjelmansa, ei ennen vuoden 1991 hallitusmuodon säädöstä hallituksella ollut velvoitetta antaa ohjelmaansa tiedoksi eduskunnalle. Tutkimuksessa todetaan, että kilpailukyky- ja talouspuheen merkitys hallitusohjelmien sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevissa osiossa on kasvanut. Tämä tarkoittaa sitä, että kilpailuvaltion idea on levinnyt koskemaan myös sosiaali- ja terveyspolitiikkaa hallitusohjelmissa. Kilpailukyky- ja talouspuheen käsitteiden esiintyminen ohjelmissa sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta on kasvanut. Puhe kannustamisesta, kilpailukyvyn nousu osaksi hyvinvoinnin tekijäksi ovat esimerkkejä tästä. Taloudellinen tilanne on vaikuttanut osittain hallitusohjelmissa käytettyyn kieleen. Sen sijaan aineiston analysoinnin perusteella esimerkiksi hallituspohja ei vaikuta hallitusohjelmien kielenkäyttöön merkittävällä tavalla. Talouspuheelle ominaiset argumentation piirteet ovat yleistyneet hallitusohjelmien sosiaali-ja terveyspolitiikkaa koskevissa osiossa. Kestävyysvaje, leikkausten perusteleminen hyvinvoinnin turvaamisella ja puhe rakenteellisesta uudistamisesta ovat esimerkkejä tästä.
-
(2019)Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten kuluttajien taloudellisten odotusten muodostumista, niihin vaikuttavia tekijöitä sekä niiden suhdetta reaalitalouden lukuihin Suomessa aikavälillä 1987-1995. Odotusten muodostumista on tarkoitus tarkastella suhteessa aikavälin historialliseen tapahtumakulkuun. Tutkimuksessa kuvataan odotuksia Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin saldolukujen avulla. Aineistosta käytetään kolmea eri odotusmuuttujaa: odotuksia omasta taloudesta, Suomen taloudesta sekä työttömyydestä. Vuosina 1987-1995 Suomessa koettiin ensin ennennäkemättömän voimakas nousukausi, joka huipentui talouden ylikuumenemiseen ja poikkeuksellisen pitkäksi ja syväksi osoittautuneeseen lamaan. Odotusten muodostumisen teoreettisena viitekehyksenä toimii rationaalisten odotusten hypoteesi. Rationaalisten odotusten hypoteesin mukaan odotuksiin sisältyy kaikki relevantti informaatio, ja ne ovat talousteorian mukaisia parhaita mahdollisia ennusteita muuttujien arvoista. Odotuksiin vaikuttavaa tapahtumakulkua hahmotetaan työssä kahdella toisiinsa kytkeytyvällä tavalla: 1. ensisijaisesti median välittämän julkisen keskustelun ja yleisen ilmapiirin eli niin kutsutun talouspuheen kautta, sekä 2. yksittäisten merkittävien poliittisten tapahtumien kautta, joita aikavälillä ilmeni. Tapahtumakulun ja odotusten välistä suhdetta tarkastellaan aineistolähtöisesti tilastoaineiston aikasarjojen ja kirjallisuuslähteiden pohjalta. Tarkoitus on paikantaa tapahtumakulun ja odotusten muutosten ajoitukset, muutokset ja murrokset sekä trendit. Näin saadaan selville, minkälainen suhde tapahtumakulun ja odotusten välillä on mahdollista havaita. Tutkimuksessa on myös tarkoitus tarkastella reaalitalouden lukujen, jotka tulevat Tilastokeskukselta, ja odotusten suhdetta sekä odotusten mahdollista subjektiivista harhaisuutta. Tutkimustulosten mukaan odotukset Suomen taloudesta ja työttömyydestä vaihtelevat aikavälillä paljon enemmän kuin odotukset omasta taloudesta, joiden trendi on tasaisempi. Odotukset Suomen taloudesta ja työttömyydestä vaikuttavatkin olevan alttiimpia ulkoisille vaikutuksille, kuten aikavälin merkittäville tapahtumille tai talouspuheen sävylle. Oman talouden odotusten voidaan näin ollen katsoa perustuvan Suomen talouteen ja työttömyyteen liittyviä odotuksia enemmän relevanttiin informaatioon, jolloin ne ovat myös enemmän rationaalisten odotusten hypoteesin mukaisia. Lamauutisten lisääntyminen näyttää vaikuttavan ensisijaisesti odotuksiin omasta taloudesta, kun taas Suomen talouteen liittyvien odotusten kannalta merkittävämpää on talouspuheen ja todellisen taloustilanteen ristiriita. Aikavälin talouspuhetta leimasivat mm. rahoitusmarkkinoiden vapautukseen ja vakaan markan linjaan liittyneet keskustelemattomuus ja kritiikin tukahduttanut yhden hallitsevan näkökulman talouspoliittinen linja, josta pidettiin kiinni ongelmien välttämiseksi. Marraskuun 1991 devalvaatiota edeltäneen talouspuheen voidaan nähdä olleen odotuksia harhaanjohtavaa ja ongelmia peittelevää, minkä seurauksena kahteen odotusmuuttujaan, odotuksiin Suomen taloudesta ja työttömyydestä, syntyi harhainen kasvuperiodi mittausajankohtien 02/1991 ja 02/1992 välille. Toteutettu devalvaatio kuitenkin monipuolisti talouspuhetta, jonka jälkeen myös odotukset Suomen taloudesta ja työttömyydestä kääntyivät kohti ”oikeampaa” suuntaa. Tämä harhainen periodi, jossa odotukset tulevasta paranivat keskellä pahinta lamaa ja loivat talouskehityksen valossa perusteetonta optimismia, on tutkielman kiinnostavin tulos. Myös tärkeimmät poliittiset tapahtumat, kuten markan arvon kellutus ja Ahon hallituksen valtaan astumiseen johtaneet vuoden 1991 eduskuntavaalit voidaan nähdä mahdollisina odotuksiin vaikuttaneina murroksina, jotka ajoittuvat juuri samoihin ajankohtiin odotusmuuttujien arvojen muutosten kanssa. Odotukset Suomen taloudesta näyttävät ennakoivan muutoksia reaalitalouden luvuissa, kuten talouskasvussa, tuloissa ja kulutuksessa, mutta harhainen periodi koituu ongelmaksi. Odotukset omasta taloudesta puolestaan vaihtelevat yllättävän vähän laman pituuteen ja syvyyteen nähden, mutta se ei sisällä samanlaista harhaista periodia kuin odotukset Suomen taloudesta. Korot ja työttömyys näyttävät kuitenkin olevan muuttujina sellaisia, joilla on vaikutusta nimenomaan odotuksiin omasta taloudesta. Odotukset Suomen taloudesta ja työttömyydestä vaihtelevat liiaksi, jotta niiden yhteyttä talouden reaalitalouden lukuihin voitaisiin pitää selvänä. Myös odotusten muodostajat itse näkevät erityisesti Suomen talouteen liittyvät odotuksensa harhaisina, kun niitä tarkastellaan vuoden päästä subjektiivisen kokemuksen kautta. Mainittu harhainen periodi onkin tutkielmani yllättävin ja kiinnostavin tulos. Sen aikana, kesken pahimman laman, Suomen talouteen liittyvät odotukset ennustavat kasvukautta, joka ei toteudu, vaan korjaavat itsensä lopulta normaalimmalle tasolle. Suomen talouteen liittyviä odotuksia saattoivat johtaa harhaan mm. viranomaisten optimistiset kasvuennusteet, talouspuheen harhaanjohtavuus ja ristiriita oikean taloustilanteen kanssa, vaihtoehdoista keskustelemattomuus, tulotason kasvu vielä vuonna 1991, eduskuntavaalien aiheuttama optimistisuus tai usko väistämättömän devalvaation kykyyn ratkaista mahdolliset ongelmat. Harhainen periodi, mutta myös verraten matalat odotukset 1980-luvun lopulla, asettavat myös kyseenalaisiksi aiemmassa tutkimuksessa esitetyn näkemyksen siitä, että nousukausi olisi ollut erityisen optimistista ja lama pessimististä aikaa. Vuodesta 1993 eteenpäin odotukset kuitenkin seuraavat toteutunutta kehitystä. Tutkimustulosten mukaan odotukset eivät siis näytä muodostuvan täysin rationaalisten odotusten hypoteesin mukaisesti johtuen harhaanjohdettavuudesta, mikä johti systemaattisten virheiden muodostumiseen. Voidaan sanoa, että kuluttajien on hyvin vaikea muodostaa odotuksia relevantin informaation pohjalta varsinkaan yleisestä talouden tilasta. Tämä vaikuttaisi erityisesti pätevän juuri poikkeuksellisina aikoina, joista erinomaisena esimerkkinä toimii tarkasteltu nousukauden ja laman aikaväli.
Now showing items 1-2 of 2