Browsing by Subject "työpaikkakiusaaminen"

Työpaikkakiusaaminen on ilmiö, jota esiintyy maailmanlaajuisesti kaikissa ammattiryhmissä. Työpaikkakiusaaminen vaikuttaa työntekijään, työyhteisöön ja työn tuottavuuteen. Työpaikkakiusaamisen vaikutukset ovat moninaisia ja niiden seuraukset voivat olla kauaskantoisia. Seurauksista johtuen työpaikkakiusaamista voidaankin pitää yhtenä nykyajan organisaatioiden vakavimmista ongelmista, siitä aiheutuvien haittojen vuoksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että työpaikkakiusaamista esiintyy erityisesti terveydenhuollon toimintaympäristössä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia työpaikkakiusaamisen yhteyttä heikentyneeseen mielenterveyteen alle 40-vuotiailla kunta-alan työntekijöillä. Empiirisenä aineistona käytettiin Helsinki Health Study -poikkileikkausaineistoa. Tutkimustiedot kerättiin syksyllä 2017 Helsingin kaupungin 18–39-vuotiailta työntekijöiltä. Tutkimukseen osallistui 5898 vastaajaa. Vastaajista naisia oli 79 % ja miehiä 21 %. Tutkielmassa tarkasteltiin heikentyneen mielenterveyden ja työpaikkakiusaamisen välistä yhteyttä sekä miten heikentynyt mielenterveys ja työpaikkakiusaaminen näkyvät sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä suhteessa muihin aloihin. Analyysimenetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysiä. Logistisia regressioanalyysejä tehtiin neljä: naisille, miehille, sosiaali- ja terveysalan työntekijöille sekä muille kunta-alan työntekijöille. Lisäksi toteutettiin sukupuolten välillä interaktio. Tutkielmassa haluttiin tarkastella tekijöitä, jotka ennustavat tutkittavien työpaikkakiusaamista ja sen yhteyttä heikentyneeseen mielenterveyteen. Tämän tutkielman poikkileikkausasetelman tuloksena on, että työpaikkakiusaamisella on merkittävä vaikutus ihmisen mielenterveyteen alle 40-vuotiailla kunta-alan työntekijöillä. Sekä miehillä että naisilla tällä hetkellä tapahtuva tai aikaisemmin tapahtunut työpaikkakiusaaminen ennustaa todennäköisyyttä heikentyneeseen mielenterveyteen suhteessa työntekijöihin, jotka eivät ole kokeneet työpaikkakiusaamista. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen työpaikkakiusaaminen ei näyttäytynyt painottuvan sosiaali- ja terveysalaan, vaan muilla aloilla työpaikkakiusaamista ilmeni hieman enemmän. Tutkielman tulokset ovat linjassa aikaisempien yli 40-vuotiaiden kuntatyöntekijöiden kontekstissa tehtyjen tutkimusten tuloksiin. Työpaikkakiusaamisen ehkäisemiseksi työpaikkojen tulisi kiinnittää huomiota ulkoisiin tekijöihin, joilla voidaan vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin ja ennaltaehkäistä työpaikkakiusaamisesta johtuvia ongelmia.

Tutkielman aiheena on työpaikkakiusaaminen ja sen yhteys uniongelmien esiintyvyyteen alle 40-vuotiailla kunta-alan työntekijöillä. Työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan työyhteisön jäseneen kohdistettua eristämistä, työn mitätöintiä, uhkaamista, selän takana puhumista tai muuta painostusta. Kiusaaminen liittyy tilanteisiin, missä kiusaamisen uhri on epätasa-arvoisessa asemassa kiusaajaan nähden. Kiusaajalla on yliote kiusattavaan ja alistaa häntä. Kiusaamisen kohteen on vaikeaa puolustaa itseään. Kiusaaminen on myös systemaattista ja jatkuvaa. Suomessa sen esiintyminen vaihtelee 5–10 % välillä. Kiusatuilla työntekijöillä on enemmän sairauspoissaoloja ja tällä on yhteys toimintaan ja tuottavuuteen työpaikalla. Työpaikkakiusaaminen on yhteydessä uniongelmiin yli 40-vuotiailla työntekijöillä, mutta vähemmän tiedetään, miten kiusaaminen vaikuttaa tätä nuorempien työntekijöiden uneen. Tämän tutkielman on tarkoitus tältä osin täydentää jo olemassa olevaa tutkimustietoa. Aineistona on vuoden 2017 Helsinki Health Study- poikkileikkausaineisto alle 40-vuotiaista Helsingin kaupungin työntekijöistä (N=5898, vastausprosentti 51,5 %). Lopullinen tutkimusaineisto sisältää 4766 havaintoyksikköä, kun puutteelliset vastaukset on poistettu. Kyselylomakkeella kerättiin tietoa muun muassa tutkittavien terveydestä, toimintakyvystä ja työoloista. Tutkielman tutkimuskysymys on seuraavanlainen:” Onko työpaikkakiusaamisella yhteyttä uniongelmiin alle 40-vuotiailla kunta-alan työntekijöillä?” Koko aineistossa 4 % raportoi kokevansa työpaikkakiusaamista tällä hetkellä. Työpaikkakiusaamisen kohteena oleminen aiemmin tässä tai toisessa työpaikassa oli tätä yleisempää, 9 % havaitsi kiusaamista jatkuvasti ja 49 % oli havainnut kiusaamista joskus. Lisäksi moni ei osannut sanoa oliko havainnut kiusaamista ja vielä useampi ei osannut sanoa oliko itse ollut työpaikkakiusaamisen kohteena. Koko aineistosta 31 % raportoi uniongelmia. Selitettävänä muuttujana on uniongelmat ja selittävinä muuttujina logistisissa regressioanalyyseissä ovat työpaikkakiusaamisen kohteena oleminen ja työpaikkakiusaamisen havaitseminen. Taustamuuttujina analyyseissa ovat ikä, sukupuoli, koulutus, työolosuhteet (ruumiilliset ja henkiset), lihavuus, pitkäaikaissairaudet sekä lapsuudessa koettu kiusaaminen. Koko aineistossa kiusaamisen kohteena oleminen tällä hetkellä oli yhteydessä myöhemmin ilmeneviin uniongelmiin, kun huomioitiin lisäksi koulutustason ja työolojen yhteys (OR 2,55, 95 % 1,92–3,39). Jatkuvasti työpaikkakiusaamista havainneet kärsivät uniongelmista, kun lihavuuden ja pitkäaikaissairauksien yhteys huomioitiin (OR 2,23, 95 % 1,79–2,79). Tutkielman tulokset osoittivat, että sekä työpaikkakiusaamisen kohteena olemisella että havaitsemisella on vahva yhteys uniongelmien esiintymiseen, kuten yli 40-vuotiaillakin aiemman tutkimuksen mukaan ja on tärkeää jatkaa tutkimusta työpaikkakiusaamisen ilmiön ymmärtämisen lisäämiseksi ja sen aiheuttamien haittojen korjaamiseksi.