Browsing by Subject "työpolitiikka"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Tämä tutkielma käsittelee suomalaista työpolitiikkaa Orpon hallituksen ohjelman jälkeisten lakkojen ja keskustelun kontekstissa. Lakot jatkuivat pitkin kevättä, ilman myönnytyksiä hallitukselta. Hallitukseen kuuluvat kokoomus, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja RKP. Puolueet sitoutuivat tähän hallitusohjelmaan, ja ovat suurimmassa vastuussa sen sisällöstä. Tutkielmassa analysoidaan hallituksen puolueiden vuoden 2023 eduskuntavaaliohjelmia. Tutkimuskysymykset ovat 1. millaisia diskursseja työstä ja työntekijöistä muodostuu eduskuntavaaliohjelmissa, 2. miten ne vertautuvat toisiinsa ja 3. miten nämä diskurssit ohjaavat ymmärrystä työllisyydestä. Tutkielma pohjautuu suomalaiseen ja kansainväliseen työn tutkimukseen, sekä etenkin uuden työn piirteisiin. Uusi työ on käsite, jolla viitataan laajoihin muutoksiin yhteiskunnassa, taloudellisissa rakenteissa, teknologiassa ja työn luonteessa. Tässä tutkielmassa keskitytään uuden työn piirteistä etenkin yksilöllistymiseen ja subjektivoitumiseen. Yksilöllistyminen määritetään kollektivististen työmarkkinajärjestelyiden vastakohtana ja korostettuna yksilön vastuuna. Subjektivoitumisella viitataan työntekijöiden tunteiden, ajatusten ja omistautuneisuuden sisällyttämiseen ja edellyttämiseen työssä. Analyysissa tutkitaan miten nämä piirteet esiintyvät, tai eivät esiinny aineistossa. Tutkielman menetelmänä toimii Norman Fairclough’n kriittinen diskurssianalyysi. Aineistoa analysoidaan tekstin, diskursiivisten käytäntöjen ja sosiaalisten käytäntöjen tasolla. Tuloksena eduskuntavaaliohjelmista rakennetaan kaksi laajempaa yleistä diskurssia. Ensimmäinen työn kannattavuuden diskurssi ilmenee eduskuntavaaliohjelmissa muun muassa painotuksissa kannustinloukkojen purkamiseen, verojen kevennyksiin ja tukien leikkaamiseen. Työn kannattavuuden lisääminen on keskeinen tapa ymmärtää työllisyys, ja sen kautta rakennetaan työntekijöiden ja työttömien identiteettejä. Toinen laajempi diskurssi on yrittäjyys. Tämä diskurssi ilmenee aineistossa yrittäjyydelle annettujen positiivisten merkitysten kautta, sekä ideologisena tukena työnantajille. Nämä laajemmat diskurssit määrittävät pitkälti ymmärrystä työstä näissä vaaliohjelmissa. Puolueiden välillä on kuitenkin eroja ja ominaispiirteitä siinä, miten nämä diskurssit esiintyvät. Aineistosta löytyy myös vastakkaisia merkityksiä, etenkin yksi diskurssi perussuomalaisten ohjelmasta. Tämä diskurssi luo negatiivisempia merkityksiä yrityksistä, eikä sisälly kumpaankaan laajempaan diskurssiin. Tämä tutkimus osoittaa uuden työn piirteistä yksilöllistymisen ja subjektivoitumisen esiintyvän muodostetuissa diskursseissa hallituksen puolueiden eduskuntavaaliohjelmissa. Vastakkaisia piirteitä esiintyy kuitenkin myös. Kaksi laajempaa muodostettua diskurssia ovatkin monien yhtäaikaisten diskurssien välisessä valta-asetelmassa keskeisessä asemassa. Tutkielmani sijoittuu laajempaan työn tutkimuksen keskusteluun työn murroksesta ja muutoksesta.
-
(2021)Tässä tutkielmassa tarkastellaan työllisyyden muotoutumista ja vakiinnuttamista suomalaisen yhteiskunnan sekä työmarkkinoiden yhdeksi keskeiseksi hyvinvoinnin ongelmaksi 1900-luvun lopulla. Tutkimusta on motivoinut erityisesti ajatus työllisyydestä taloudellisen kestävyyden ja hyvinvoinnin yleismittarina, joka on ohjannut julkista keskustelua yhä enemmän tehokkuuden, kilpailukyvyn ja tuottavuuden suuntaan. Tutkimuksen kohteena ovat työmarkkinoiden ja suomalaisen korporatismin kaksi historiallisesti merkittävintä toimijaa, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) ja Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK). Tutkimus kohdentuu näiden kahden työmarkkinakeskusjärjestön työllisuuspuheeseen, näkemyksiin talous- ja työpolitiikasta, sekä talouden rakenteiden ja työmarkkinoiden muutoksen käsittelemiseen 1970-luvun puolivälin ja 1990-luvun laman työllisyyden kriiseissä. Tutkimusaineisto on muodostettu työmarkkinakeskusjärjestöjen edellä mainittujen ajanjaksojen keskeisimmistä järjestölehdistä, Palkkatyöläisestä (SAK), Työnantajasta (STK) sekä Teollisuusviikosta (STK). Tutkimus on rajattu ajallisesti tarkemmin korkean työttömyyden kausiin, 1970-luvun osalta vuosiin 1975–1976 ja 1990-luvun laman osalta vuosiin 1991–1992. Tutkimus on toteutettu laadullisen sisällönanalyysin ja kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä soveltaen. Tutkimuksessa hyödynnetään aiempaa työmarkkinoiden ja talouspolitiikan tutkimusta, sekä uusinstitutionalismin, sosiaalisen konstruktionismin ja korporatismin tutkimuksen näkökulmia. Työllisyysongelma ja työpolitiikka ovat perinteisesti ilmenneet Suomessa muille talouspoliittisille näkökannoille, kuten viennin kilpailukyvylle ja kasvupolitiikalle, alisteisina tulokulmina hyvinvointikysymyksiin. Työllisyyden laajempaan yhteiskunnallisen merkityksen kasvuun havahduttiin järjestölehdissä merkittävässä määrin vasta 1990-luvulla suurtyöttömyyden myötä. Esimerkiksi työttömyyden kustannusten ja kilpailukyvyn haasteiden ilmaiseminen työllisyyspuheessa yleistyi tutkimusajanjaksolla. Tästä huolimatta työllisyyden perinteinen toissijainen rooli muihin talous- ja hyvinvointitavoitteisiin nähden ei vielä murtunut työllisyyspuheessa, vaikka työllisyysongelman käsitteellistäminen alkoi yleistyä ja kehittyä. SAK:n ja STK:n yhteiskunnallinen vahva toimijuus työvoiman ja työllisyyden tehtävien määrittelyssä vahvisti jatkuvuutta myös työllisyyspuheessa. 1970-luvulta 1990-luvulle korporatistinen työmarkkinajärjestelmä sitoi osapuolten toimijuuden työmarkkinainstituutioihin, kuten tulopolitiikkaan. Tutkimus vahvistaa, ja työmarkkinajärjestöjen osalta täydentää, aiemman työmarkkinahistorian tutkimuksen käsityksiä työllisyydestä erillisenä yhteiskunnallisena ongelmana erityisesti ennen 1990-lukua, sekä tuo esiin suomalaisten työmarkkinajärjestelmän polkuriippuvuuden. 1990-luvun alussa työmarkkinasuhteet joutuivat koetukselle ja sidos löyheni, muttei rauennut. Elinkeinoelämän ja työnantajien intressien sekä vaikutusvallan jatkumo ja toisaalta uusi vahvistuminen työllisyyskysymyksissä on kuitenkin merkille pantavaa.
Now showing items 1-2 of 2