Browsing by Subject "työterveyshuolto"

Disability imposes personal suffering but also economic consequences for individuals, employers, and the society. Finding an optimal method for disability prevention can be considered beneficial and increasingly important for a country with a prominent public sector and a weakening labor force participation rate like Finland. Previous studies show evidence of the effectiveness of worksite health promotion programs that target care for employees who face a high risk for disability. Evidence shows positive cost-effectiveness of targeted occupational health interventions in preventing short-term disability but a wider benefit-cost analysis of targeted occupational health interventions with a view on both short-term and long-term disability prevention has not previously been conducted. This study untangles the treatment effect of targeted occupational health interventions on societal net benefits resulted from disability prevention. Short-term disability as a concept is viewed through sickness absence, and long-term disability is represented by the disability benefits granted by the Finnish disability benefit system. The costs of disability preventing actions are limited to health care utilization. The research setting of this study has been observational, and the empirical analysis is conducted as a retrospective review of prospectively collected register data. The data registers cover health and disability related information of over 20,000 employees in Finland. In the main analysis, 1,679 treated employees identified with a high risk for disability are compared to 2,107 untreated high-risk employees. The benefit-cost analysis is constructed with the Average Treatment Effect framework combined with Net Benefits framework. The treatment of the framework of this study is an attendance to a targeted, pre-planned health check after an occupational health survey. The outcome of the framework is the net benefits that result from prevention of sickness absence workdays and granted disability benefits, and the investment costs resulted from health care utilization. The results are formed with Analysis of Covariance. Other methods to conduct the empirical analysis include polynomial regression, Multiple Imputation of Chained Equations, Propensity Scores, and Inverse Probability Weighting. The results of this study show that targeted occupational health interventions are likely to impose positive net benefits to the society. The Average Treatment Effect on the net benefits of high-risk employees, 1,875 euros with a 95% confidence interval from -759 to 4,509 euros (p-value: .155) (ANCOVA), can be considered worthwhile to the society. In the research setting, the net benefits were in practice gained from the prevention of long-term disability. The treatment was not effective on the costs of short-term disability or the total health care utilization costs per employee. Sensitivity analyses indicate that targeted occupational health interventions are not on average effective when predicted to employees without a disability risk.

Väestön ikärakenteen muutos on aiheuttanut paineita työeläkejärjestelmän kestävyydelle. Samalla työn kuormitustekijät ovat yhteydessä sairauksiin, joiden seurauksena tuhansia suomalaisia siirtyy vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Pysyvä työkyvyttömyyseläke vaikuttaa yksilöön, työnantajaan ja yhteiskuntaan. On olemassa näyttöä siitä, että eri toimialoilla työkykyä uhkaavat osin erilaiset riskit. Vaikka työkyvystä on tehty paljon tutkimusta, on olemassa vain vähän toimialakohtaista tietoa toimenpiteiden täsmällisemmäksi kohdentamiseksi. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä ovat asiantuntija- ja kuljetustyön merkittävimmät työkykyä uhkaavat riskit sekä tutkia millaisia keinoja työhyvinvoinnin eri toimijoilla on käytettävissään näiden riskien vaikutusten torjumiseksi. Lisäksi kiinnostuksenkohteina ovat työhön liittyvät voimavaratekijät sekä keinot niiden vahvistamiseksi. Tutkimuskohteena on kaksi erilaista toimialaa. Tausta-ajatuksena tässä vertailevassa asetelmassa on erilaisuuden maksimointi, jonka avulla voidaan selvittää, päteekö tutkittavan ilmiön taustalla jokin säännönmukaisuus, vaikka tutkittavat ryhmät olisivat keskenään mahdollisimman erilaiset. Tutkielmassa keskitytään sellaisiin työkyvyttömyysriskin hallinnan keinoihin, joihin työpaikan johto tai henkilöstöhallinto, työterveyshuolto ja työeläkeyhtiö voivat vaikuttaa työeläkejärjestelmän palveluita hyödyntämällä. Siten tarkastelussa mukana ovat vain työeläkkeenä myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet, painopiste yksityisellä sektorilla. Työhyvinvoinnin toimijoiden yhteistyötä kehittämällä voidaan jouhevoittaa koko järjestelmän toimivuutta sekä puuttua nykyistä varhaisemmassa vaiheessa työntekijöiden työkykyä uhkaaviin terveyshaittoihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu aiemmasta työn, toimintakyvyn ja työhyvinvoinnin tutkimuksesta. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat edustavat työnantajaa, työterveyshuoltoa ja Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Eloa. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Haastatteluiden perusteella asiantuntijoiden ja kuljettajien merkittävimmät työkyvyn riskit ja toisaalta työn voimavaratekijät liittyivät tavalla tai toisella työolosuhteisiin, työmotivaatioon, johtamiseen, elintapoihin ja saatuun tukeen työkyvyn jo alennuttua. Keskeinen havainto oli, että asioiden luokittelu fyysisiin ja psyykkisiin tekijöihin tai vastaavasti kuormitus- ja voimavaratekijöihin osoittautui monimutkaiseksi. Käsitykset siitä, mikä tukee työkykyä ja hyvinvointia työssä voivat olla toimiala-, työpaikka- tai jopa yksilökohtaisia. Haastattelujen perusteella työkykykeskustelun huomio tulisi siirtää aiempaa voimakkaammin voimavaroihin ja työn positiivisiin puoliin. Vain oireita hoitamalla ei saada aikaan pysyviä tuloksia. Työnantajan, työterveyshuollon ja työeläkeyhtiön yhteistyön keskeiset mahdollisuudet ja tiivistämisen paikat ovat tämän tutkielman perusteella yhteistyöpalavereiden kehittäminen, ammatillisen kuntoutuksen prosessi, töihin paluun tuki, toimiala- ja työpaikkakohtaisten erityistarpeiden tunnistaminen, työterveyshuollon hankintaprosessi sekä esimieskoulutukset. Lisäksi tietämystä ja ymmärrystä muiden toimijoiden mahdollisuuksista ja keinoista tulisi vahvistaa. Tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää työpaikoilla, työterveyshuollossa ja työeläkelaitoksissa työkyvyn tuen ja työhyvinvoinnin suunnittelussa.