Browsing by Subject "työtyytyväisyys"

Sosiaali- ja terveydenhuollon ala kohtaa tällä hetkellä monia haasteita, kuten resurssipulaa ja organisatorisia muutoksia, jotka vaikuttavat työntekijöiden kokemaan työtyytyväisyyteen ja työhyvinvointiin. Työtyytyväisyydellä on havaittu olevan huomattava vaikutus moniin elämänalueisiin, kuten työntekijöiden elämänlaatuun, sosiaalisiin suhteisiin, motivaatioon, taloudelliseen tilanteeseen ja koettuun terveyteen. Lisäksi sillä on todettu olevan merkitystä organisaation johtamisessa ja toiminnassa. Johtajuus on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa ammattilaisten lisäksi myös potilaiden, asiakkaiden ja työympäristön tuloksiin. Hyvän asianmukaisen johtamisen sekä tiettyjen johtamistyylien käytön on havaittu parantavan työhyvinvoinnin ja työtyytyväisyyden lisäksi suorituskykyä ja tuottavuutta, sekä henkilöstön ja esihenkilön välisiä suhteita. Tässä tutkielmassa tarkastellaan systemoidun kirjallisuuskatsauksen keinoin esihenkilön johtamistyylin ja työtyytyväisyyden välisiä yhteyksiä sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden keskuudessa. Systemaattinen tiedonhaku toteutettiin 6.11.2023 Pubmed-, Psycinfo-, Scopus-, Web of Science-, Cinahl-, SocINDEX-, Academic search complete- ja Medic- tietokantoihin. Sisäänottokriteerit olivat: vastaa asetettuun tutkimuskysymykseen, vertaisarvioitu alkuperäistutkimus englannin- tai suomen kielellä, julkaistu 2014–2023 välillä ja koko teksti on saatavilla maksutta. Lisäksi tiedonhaun loppuvaiheessa lisätyt tarkennetut sisään ottamisen kriteerit olivat: kvantitatiivinen tutkimus, joka käsittelee työtyytyväisyyttä. Yhtään sosiaalialan tutkimusta ei lopulta täyttänyt kaikkia asetettuja kriteereitä, eikä täten edennyt tutkimusaineistoon. Kaikkiaan 547 tutkimuksesta tutkimusaineistoon valikoitui asetettujen kriteerien perusteella yhteensä 19 kansainvälistä terveysalan työntekijöiden työtyytyväisyyttä käsittelevää kvantitatiivista alkuperäistutkimusta. Laadunarviointi aineistolle suoritettiin JBI arviointikriteeristön mukaan. Tutkimukset analysoitiin kvantitatiivisen tulostaulukon sekä kvalitatiivisen sisällönanalyysin ja temaattisen synteesin avulla. Tutkimustulosten perusteella johtamistyylillä on merkittävä vaikutus ammattilaisten kokemaan työtyytyväisyyteen terveysalalla. Kaikista valituista tutkimuksista 95 % osoitti positiivisen tai negatiivisen tilastollisesti merkitsevän korrelaation johtamistyylin ja koetun työtyytyväisyyden välillä. Johtamistyyleistä transformationaalinen johtamistyyli korreloi määrällisesti eniten positiivisesti koetun työtyytyväisyyden kanssa. Myös transaktionaalisella johtamistyylillä oli positiivisia vaikutuksia koettuun työtyytyväisyyteen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että panostamalla johtamistyyleihin -kuten transformationaaliseen ja transaktionaaliseen johtajuuteen, jotka lisäävät terveysalan henkilöstön työtyytyväisyyttä, voidaan lisätä alan vetovoimaisuutta, pitovoimaa, palveluiden laatua sekä isossa mittakaavassa väestön terveyttä.

Tutkimus käsittelee päätoimisesti palkkatyössä olevien 20–34-vuotiaiden nuorten aikuisten työhön sitoutumista. Tutkielman pääasiallinen tutkimuskysymys on, onko sosioekonominen asema yhteydessä päätoimisesti palkkatyössä olevien nuorten aikuisten työhön sitoutumiseen. Lisäksi tarkastellaan millainen kyseinen yhteys on, sekä tapahtuuko siinä muutoksia kun muut yksilölliset taustatekijät (sukupuoli, ikä, koulutus, tulot, työsuhteen luonne) sekä psykososiaaliset työolotekijät vakioidaan. Toinen tutkimuskysymys liittyy nuorten aikuisten työhön sitoutumisessa 2000-luvun aikana mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin. Pohjana tutkimukselle on ajankohtainen keskustelu liittyen työurien pidentämiseen sekä nuorten ikäluokkien työmotivaatioon. Hypoteesina aikaisemman tutkimuksen perusteella on, että korkeampi sosioekonominen asema ennakoi korkeampaa työhön sitoutumista. Tutkimuksen vasteena on niin sanottu lottokysymys. Lottokysymyksellä pyritään kartoittamaan, mitä vastaaja tekisi työskentelyn suhteen sellaisessa kuvitteellisessa tilanteessa, että hänen ei olisi pakko jatkaa työntekoa ylläpitääkseen hyvää elintasoa. Vaste on uudelleenluokiteltu kolmiluokkaisesti niin, että henkilö joko lopettaisi työnteon kokonaan, vähentäisi sitä, tai jatkaisi työntekoa totutulla tavalla, vaikkei siihen olisi enää taloudellista tarvetta. Tutkimuksen aineistona ovat Tilastokeskuksen työolotutkimukset vuosilta 2003, 2008 ja 2013. Työolotutkimuksen tiedonkeruu toteutetaan käyntihaastatteluna Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä viiden vuoden välein. Tässä tutkimuksessa kaikkien kyseisten kyselyvuosien aineistot yhdistetään yhdeksi aineistoksi. Yhdistämisen sopivuuden varmistamiseksi testataan mahdolliset yhdysvaikutukset valittujen muuttujien ja kyselykierrosmuuttujan sekä sukupuolen välillä. Tutkimusaineisto rajataan pitämään sisällään kaikki 20–34-vuotiaat vastaajat, jotka ilmoittavat pääasialliseksi toiminnakseen ansiotyön (N=2982). Pääasiallisen selittävän muuttujan, eli sosioekonomisen aseman yhteyttä työhön sitoutumiseen tarkastellaan multinomiaalisella logistisella regressiolla. Analyysit suoritetaan Stata 11 ja 12 tilasto-ohjelmistoilla käyttäen mlogit–komentoa. Analyyseissa tarkastellaan sosioekonomisen aseman yhteyttä työhön sitoutumiseen niin, että muut yksilölliset taustatekijät, sekä työtyytyväisyyteen vaikuttavat psykososiaaliset työolotekijät vakioidaan. Analyysit suoritetaan erikseen miehille ja naisille. Tuloksena on, että sosioekonominen asema on yhteydessä nuorten aikuisten työhön sitoutumiseen oletetulla tavalla, eli korkeampi sosioekonominen asema ennakoi korkeampaa työhön sitoutumista. Osa havaitusta yhteydestä selittyy kuitenkin muiden yksilöllisten taustatekijöiden seurauksena sekä psykososiaalisten työolotekijöiden välityksellä. Yhteys on myös erilainen naisilla ja miehillä. Työhön sitoutumisessa on tapahtunut muutoksia 2000-luvun aikana niin, että naisten työhön sitoutuminen vaikuttaisi vähentyneen tutkimusajanjakson aikana. Miehillä samanlaista yhteyttä ei ole havaittavissa, mutta miesten ikäluokittaisissa työhön sitoutumisissa on tapahtunut muutoksia niin, että vuonna 2013 nuorimmasta ikäluokasta erityisen suuri osa olisi valmis lopettamaan työnteon kokonaan 2000-luvulla tapahtuneet muutokset kaipaisivat lisätutkimusta liittyen siihen, johtuuko työhön sitoutumisen väheneminen kenties heikon taloudellisen tilanteen aiheuttamasta pessimismistä vai voiko taustalla olla kohorttiefektiä. Sosioekonomisen aseman yhteys työhön sitoutumiseen on osittain johdettavissa psykososiaalisten työolotekijöiden kautta, joten työnantajat voisivat kyseisiin tekijöihin vaikuttamalla saada nuoret palkansaajat kenties paremmin sitoutumaan työelämään. Etenkin autonomialla ja etenemismahdollisuuksilla oli suuri merkitys työhön sitoutumisen kannalta, joten niihin kannattaisi kiinnittää huomiota.