Browsing by Subject "työväentutkimus"

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä suomalainen yhteiskunta teollistui, kaupungistui, omaksui sosiaalipoliittisia uudistuksia, joiden vuoksi yhteiskuntaa alettiin kutsua hyvinvointivaltioksi. Käyttöön otettiin laaja työehtosopimusjärjestelmä, jossa työnantajat ja työntekijät keskittivät etupiiriensä voiman yhteen sopimukseen. Tämän muutoksen ytimessä oli työväestö ja sen edustajaksi asettunut työväenliike, joka jakaantui poliittiseen ja ammatilliseen haaraan. Kaupungistumisen, teollistumisen ja Pariisin rauhansopimuksen ehtojen myötä ammattiyhdistysliikkeen valta kasvoi. 1950- ja 1960-luvuilla solmittujen työehtosopimusten ja keskusjärjestösopimusten kautta ammattiliitot ja SAK pääsivät suoraan vaikuttamaan työntekijöiden palkkoihin ja työoloihin. Samoina vuosikymmeninä ammattiyhdistysliikkeen sisäiset ristiriidat kärjistyivät. Poliittisesta työväenliikkeestä tutut ideologiset erot korostuivat. Samalla paikallistaso ja ammattiyhdistyliikkeen johto erkaantuivat toisistaan. Tutkimus tarkastelee edellä kuvattua yhteiskunnallista kehitystä paikallistasolla, Koillis-Helsingissä, 1940–1970-luvuilla. Tavoitteena on Malmilla ja Tapanilassa toimineiden ammattiosastojen tuottamien tekstien kautta muodostaa kuva kokemuksellisesta poliittisesta – ammattiyhdistysliikkeen jäseniä yhdistävästä ja erottavasta – yhteydestä sekä siinä tapahtuneista muutoksista sotia seuranneina vuosikymmeninä. Tätä yhteyttä, jonka ajatellaan rakentuvan koettujen valta-asetelmien kautta, kuvataan käsitteellä poliittinen kulttuuri. Tutkielmassa taustalla on teoria diskurssin tulkitsemasta ja rakentamasta kulttuurista, jossa jaettu kokemus yhteenkuuluvuudesta syntyy hegemonisten valta-asetelmien kautta. Michel Foucault´n, Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen hengessä valta nähdään passiivisena subjekteja ja objekteja luovana voimana, joka ilmenee merkityksinä. Näiden artikuloitujen antagonististen diskursiivisten elementtien kautta syntyvän tiedon ja sen koostaman, merkitysten verkon, ajatellaan rakentavan yhteiskuntaryhmän, jota yhdistää jaettu poliittinen kulttuuri. Tämän jaetun kulttuurin kautta ilmaisut, teot ja tapahtumat saavat merkityksensä. Tutkimuksen aineistona toimivia tekstejä tulkitaan Norman Fairclough’lta omaksutun diskurssianalyysin menetelmin tavoitteena muodostaa kuva paikallistason artikuloimista strategioista, käytetyistä käsitteistä, metaforista, tekstien interdiskursiivisuudesta ja subjektiviteetista, joka teksteissä välitetään. Nämä diskursiiviset elementit kiinnitetään diskursiiviseen käytäntöön, eli siihen historialliseen kontekstiin, jonka puitteissa ne saivat muotonsa. Tutkimuksen analyysissä kiinnitetään huomio niihin lukuisiin vastakkainasettelun ulottuvuuksiin, joiden kautta poliittinen kulttuuri muotoutui. Samalla pyritään havainnoimaan koetuissa valta-asetelmissa tapahtuneita muutoksia, jotka vaikuttivat poliittiseen kulttuuriin. Ammattiyhdistysliikkeen sisäisten ristiriitojen nähdään aineiston valossa liittyvän olennaisesti muutoksiin koetussa yhteiskunnallisessa vallassa. Tutkimuksen tavoitteena ei ole kiistää ei-diskursiivisten rakenteiden merkitystä työväestön yhteydelle, korostaa ammattiyhdistysliikkeen historiallista roolia, tai esittää Malmin ja Tapanilan alueen edustavan yhteiskuntaa laajemmalla tasolla, vaan korostaa yhtä erityispiirrettä moniulotteisessa kokonaisuudessa, jota työväentutkimuksessa kuvataan käsitteellä työväenkulttuuri. Samalla tutkimus tarjoaa uuden näkökulman nykyisen – mahdollisesti kohta entisen – työmarkkinajärjestelmän kehitykseen ja ammattiyhdistysliikkeen sisäisiin suhteisiin vuosikymmeninä, joina yhteiskunta sai nykyisen muotonsa.