Browsing by Subject "työvoima"

Integration of immigrants into the receiving societies has already long ago been acknowledged as fundamental for both the well-being of the immigrants and the welfare of the receiving states. While much of researchers’ attention is dedicated to immigrants’ acculturation, labour market integration of immigrants is less focused on, especially when it concerns immigrant professionals. Although successful labour market integration depends partially on immigrants themselves, it is nevertheless, a bilateral process and members of the receiving societies may either facilitate it or interfere with it. This study, anchored in the context of the European Union and its eastward expansion in 2004, approaches the problem of immigrants’ labour market integration by investigating the attitudes of the Finnish national majority towards employment of dentists trained in other EU member states (the EU15 vs. the A8 group). The study is based on data from 99 dentistry students; the data was collected during a field experiment conducted throughout 2011. The theoretical framework of this study is based on the SIT paradigm, but it also accommodates findings on the labour market outcomes of the A8 immigrants in the EU15 member states, and the ethnic hierarchies in Finland. There are two foci of interest: (1) whether national in-group identification of participants has an effect on their willingness to employ an applicant (the national in-group or out-group member), and (2) whether a specific EU nationality of an applicant (the EU15 vs. the A8 nationality) affects participants’ recruitment choices. The assumptions of SIT are partly supported by the results. It was found that the participants in general did not favour their national in-group applicant over the foreign applicants. This effect, however, depended on the specific EU nationality of an applicant and whereas the national in-group applicant was not favoured over the EU15 applicant, he was favoured over the A8 group applicant. Contrary to the expectations, national in-group identification did not have an effect on the participants’ willingness to employ either a national in-group or out-group applicant. Specific EU nationality, as expected, was an important factor affecting the participants’ recruitment decision: When juxtaposed with each other, the EU15 applicant was favoured over the A8 group applicant. The findings of this study, identifying nationality of EU immigrant professionals to be an important factor in recruitment and, therefore, in the process of immigrants’ labour market integration in another EU member state, have revealed a vivid problem of the contemporary EU which nevertheless, has so far not been addressed. In this thesis it is argued that A8 citizens are not regarded by EU15 citizens as in-group members on any supra-national level, including the supra-national level of the EU and, therefore, they are discriminated against as out-group members.

Tutkielmassa tarkastellaan työtä, työvoimaa sekä rationalisointia jatkosodan aikana linnoitustöissä. Lähtökohtana tutkielmalle on mikrohistoriallinen strategia, jossa kohteena on rakennusmestari Veikko Mäkisen (1913–1994) työura puolustusvoimissa tammikuusta 1941 marraskuuhun 1944. Tämän kautta luodaan kuva yhdestä mahdollisuudesta sodan aikaiseen työhön ja tutkitaan yleisempää organisaatiotasoa. Ainutlaatuisena lähdeaineiston ytimenä on Mäkisen julkaisematon muistelmateos. Muistelmateoksen kautta konkretisoitui tutkimustehtävän mikrohistoriallinen osuus: yhden rakennusmestarin sodassa tekemän työn tutkiminen. Mikrohistoriallisesta osuudesta nousivat puolestaan toiset tutkielman johtoteemat, työvoima ja rationalisointi. Alkuperäisaineiston muodostivat Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteestä löytyvät dokumentit, joiden perusteella tutkittiin sekä yksittäistä että yleistä tasoa. Rakennusmestarin työ muodostui monipuoliseksi. Tehtävät alkoivat Mäkisen hankittua itselleen rakennusmestarin paikan linnoitustöissä tammikuussa 1941 ja jatkuivat liikekannallepanon jälkeen reserviläisenä linnoitusrakennuspataljoonassa rakennusjoukkueenjohtajana loppukevääseen 1942. Tämän jälkeen Mäkinen komennettiin Kunnossapito- ja tarkastustoimistoon, jossa hän suoritti korsujen ja parakkikylien tarkastuksia sekä toimi työnjohtotehtävissä aina marraskuuhun 1944. Noin puolet työajasta kului maastoon suuntautuneilla tarkastusmatkoilla. Rakennusmestarin työn tutkimisen kautta esille nousee tässä tapauksessa kolme eri työvoiman muotoa. Mäkisen alaisina toimi työvelvollisia, sotavankeja sekä toipilaiksi kutsuttuja asevelvollisia. Analysoimalla Mäkisen työtehtäviä työnjohtajana, voidaan myös tulkita mitä töitä edellä mainitut tekivät. Työvelvolliset olivat lainsäädäntöön perustuva ryhmä, joiden palkkaus oli normitettua. Työvelvollisuus käsitti käytännössä koko työikäisen väestön. Jo loppusyksystä 1941 työvoimaksi joutui sotavankeja. Näitä otettiin käyttöön myös linnoitustöissä, jota varten perustettiin erityisiä sotavankikomppanioita. Kesällä 1942 puolestaan alkoi kokeilu, jonka pohjalta niin sanotut toipilaat tulivat työvoimaksi. Toipilailla tarkoitettiin suomalaisia asevelvollisia, joiden psyyke ei ollut syystä tai toisesta kestänyt sodan todellisuutta. Tietyn henkisen kestokyvyn saavuttaneet siirrettiin pois sotasairaaloiden mielisairausosastoilta ja laitettiin ruumiilliseen työhön, rakentamaan esimerkiksi parakkeja tai keräämään maastoon jäänyttä piikkilankaa. Jokainen näistä ryhmistä oli myös osaltaan vastausyritys koko sodan läpi kestäneeseen ongelmaan työvoiman puutteesta. Ensisijaisesti parhaassa työvoimassa olleet miehet olivat myös parhaassa taisteluiässä, joten heidät komennettiin kenttäarmeijaan. Samanaikaisesti kotirintamalla oli esimerkiksi sotateollisuudessa töitä, joita tekemään tarvittiin ammattimiehiä. Linnoitustyömailla oli jatkuvasti puutetta ammattitaitoisesta työvoimasta, niin työmiehistä kuin työnjohtajista. Tältä pohjalta nousevat myös rationalisoinnin teemat sekä työn organisointi. Työvoima oli saatava tekemään työt mahdollisimman tehokkaasti niillä rajallisilla resursseilla, jotka olivat käytettävissä. Sodan jatkuessa työn määrä kasvoi vallattujen alueiden myötä, mutta suomalainen työvoima ei kasvanut. Tutkielmassa muodostetaan yksi mahdollinen kuva rakennusmestarin jatkosodasta. Työtä tehtiin poikkeuksellisessa toimintaympäristössä, jossa vaikuttivat sodan asettamat haasteet työlle, työvoimalle sekä rationalisoinnille.