Browsing by Subject "työyhteisöt"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2011)Tutkimuksen aihepiiri on työelämä ja työhyvinvointi. Tutkimus on työnsosiologiaa, jota kytketään johtamisen oppialaan. Tutkimuksen menetelmät ovat kvalitatiivisia ja päätelmät aineistölähtöistä työn sosiaaliteoriaa. Tutkimuskohteena ovat eteläsuomalaisen palveluyrityksen asiakaspalvelukeskuksen työntekijät. Tutkimuksessa käytetään etnografisia tutkimusmenetelmiä sekä teemallista ryhmähaastattelua, joiden tarkoituksena on havainnoida keskuksen työkulttuuria sekä selvittää asiakaspalvelijoiden näkemyksiä työhyvinvoinnista. Tutkimuskäsitteistössä olennainen työkulttuuri määritellään sosiaalisen konstruktionismin perinteen kautta käyttäen tukena organisaatiopsykologiaa. Keskuksen työntekijöiden puheissa ilmenevä työhyvinvoinnin käsite näyttäytyy tutkimuskohteena, mutta työhyvinvoinnin käsitettä lähestytään myös sosiaalitieteellisestä näkökulmasta. Tutkimus sisältää seitsemän lukua. Luvuista kaksi ensimmäistä ovat johdantoa ja tutkimuksen kytkemistä aihepiiriin, kolmas muodostaa teoreettisen viitekehyksen ja tutkimuskäsitteistön, neljäs esittelee tutkimusasetelman, -menetelmät ja kohteen, viides ja kuudes ovat aineistoa käsitteleviä luvut, oma lukunsa kummallekin aineistotyypille sekä tutkimusmenetelmälle, ja seitsemäs luku on aineistojen yhdistelemisestä lähtevien argumenttien jatkamista ja pohdintaa. Tutkimuksessa käytetään paljon aineistolainauksia kuvaamaan tutkimuskohdetta johtuen pääasiassa aineiston läpinäkyvyyden olennaisuudesta kvalitatiivisen tutkimuksen validiteetin kannalta. Tutkimus etenee lähdepitoisesta tekstistä ja teorioiden esittelemisestä olennaisen teoreettisen viitekehyksen muodostukseen, jonka jälkeen painottuvat aineisto ja tekijän omat analyysit sekä tulkinnat. Tutkimuksessa havaitaan työhyvinvoinnin käsitteen hahmottuvan hyvin laajana. Työhyvinvointi liittyy moniin asioihin ja ilmiöihin, eikä sitä voida rajata edes työhön tai työasioihin. Tutkimuksessa havaitaan, että työhyvinvoinnin käsite on olennaisesti ambivalentti. Osin tästä johtuen asiakaspalvelijoiden ilmaisema työhyvinvointi on kulttuurisesti värittynyt ja monitahoinen ilmiö. Työhyvinvoinnin määrittelyssä etusijan saavat työkulttuurillisesti olennaiset seikat. Muita määritelmiä tarkasteltaessa havaitaan myös, että työhyvinvointia määritellään kulloisenkin määrittelijän tehtäväalueen kautta ja intressejä silmällä pitäen. Tutkimuksessa ehdotetaan työhyvinvoinnin suodattuvan työkulttuurin kautta ja näin mahdollisesti vaikuttavan koettuun hyvinvointiin. Tätä kautta pohditaan työhyvinvoinnin edistämistä organisaatiossa jo olemassa olevan tiedon mukaan niin, että ulkopuoliset asiantuntijat toimisivat työkalujen antajina ja esimiehet prosessin toteuttajina. Tässä yhteydessä löydetään perusteita varoittaa ulkopuolisen konsultoinnin epäonnistumisen mahdollisuuksista työhyvinvoinnin suhteen.
-
(2012)Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia erään sosiaalialan työyhteisön työn kestävyyttä inhimillisellä, sosiaalisella, taloudellisella ja ekologisella ulottuvuudella. Työelämän tämänhetkinen tila ja sen muutokset taustoittavat tutkimusta. Ihmiset ja ympäristö kuormittuvat työn vuoksi entistä enemmän. Oletuksena on, että kestävyyden ulottuvuuksien tasapaino työssä luo yleisesti hyvinvointia niin ihmisille kuin ympäristölle. Tavoitteena on selvittää, miten työntekijät hahmottavat omaa työtään kestävyyden näkökulmasta ja tarkastella, mitkä tekijät vaikuttavat työn kestävyyteen ja mitä asiakastyön haasteita työntekijät liittävät työnsä kestävyyteen. Pyrkimyksenä on lisäksi selvittää työntekijöiden työssä kukoistamisen mahdollisuuksia. Lopuksi pohditaan, millä keinolla työn kestävyyttä olisi mahdollista parantaa. Aihetta lähestytään kestävän kehityksen ja kestävyyden määrittelyllä. Teoreettisen viitekehyksen tärkeimmät raamit saadaan kestävän työn ulottuvuuksista (Kasvio&Räikkönen 2010) ja kestävän työjärjestelmän näkökulmasta (Docherty, Kira&Shani 2009). Työhyvinvointia lähestytään kokemuksellisuuden ja työn muutoksen ikkunoiden kautta (Gerlander&Launis 2007) sekä positiivisen psykologian käsitteiden avulla, keskittyen voimavaroihin ja kukoistamiseen (Spreitzer ym. 2005). Sosiaalialan nykytilannetta kartoitetaan niin työtä määrittävien tekijöiden kuin työntekijöiden työhyvinvoinnin osalta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto koostuu 11 työntekijän teemahaastattelusta. Analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi. Analyysi on pääosin teorialähtöinen, mutta aineiston runsauden vuoksi ei aineistolähtöisyyttäkään ole rajattu pois. Analyysilukuja on kaksi. Ensimmäisessä analyysiluvussa käsitellään työntekijöiden työn kestävyyteen vaikuttavia tekijöitä ja toisessa analyysiluvussa käsitellään sitä, kuinka työntekijät liittävät asiakastyöstä kumpuavat haasteet työnsä kestävyyteen. Työntekijät hahmottavat omaa työtään kestävyyden ulottuvuuksien kautta oletuksia paremmin. Tämä antaa viitteitä näkökulman käyttökelpoisuudesta laajemmassakin mittakaavassa suomalaisessa työelämässä. Myös lähtöoletukset selkeimmin esiin nousevista ulottuvuuksista osuvat analyysin perusteella oikeaan. Inhimillinen ja sosiaalinen kestävyys ovat työssä eniten koetuksella, kun taas ekologinen ja taloudellinen ulottuvuus jäävät haastatteluiden perusteella työssä vähemmälle huomiolle. Ekologisen ulottuvuuden hahmottaminen omaan työhön liittyväksi on aineiston perusteella muita ulottuvuuksia hankalampaa. Kestävyyteen vaikuttavat useat tekijät. Kestävyyttä ja voimavaroja tuottavia tekijöitä ovat asiakkaat, työkaverit ja vaihtelevat työtehtävät. Tiedonkulkuun, muutokseen, työntekijöiden osaamisen kehittämiseen, tukemiseen ja kannustamiseen liittyvät ongelmat heikentävät työn kestävyyttä. Tuloksena on luottamus- ja arvostuspula. Inhimillisen kestävyyden suurin haaste on liiallinen työmäärä ja siitä aiheutuva kiire ja sen seuraukset. Palkkaa ei itsessään koeta kestävyyttä suoranaisesti heikentäväksi tekijäksi. Vaihtuvuus vaikuttaa kestävyyteen negatiivisesti ja se näyttää osittain olevan sekä syy että seuraus ongelmille työyhteisössä. Kutsumuksen sijaan tärkeintä työssä suoriutumiselle on ammatillisuus. Työn taloudelliseen kestävyyteen vaikuttaa positiivisesti se, että työntekijät kokevat töiden jatkuvuuden varmaksi. Organisaation tämänhetkinen panostus ekologiseen kestävyyteen vaikuttaa lähinnä poliittiselta yhteiskuntavastuulta. Työntekijät toivovat ekologisuudesta enemmän keskustelua ja ovat huolestuneita ympäristön tilasta. Asiakastyöhön ja sitä kautta työn kestävyyteen vaikuttavat ensinnäkin muutokset palveluissa ja toiseksi asiakastyön vaatimukset tukemisesta ja kannustamisesta. Kolmas selkeä työn kestävyyteen liitettävä tekijä on tasavertaisen kohtelun takaaminen kaikille asiakkaille. Työssä kukoistamisen mahdollisuuksia edistävät työntekijän riittävät voimavarat ja työn mahdollistama toimijuus. Voimavaroja työntekijöiltä löytyy, mutta tällä hetkellä toimijuuden elementit eivät tue mahdollisuuksia kukoistaa. Analyysin perusteella selkeimmäksi työyhteisön kehittämistarpeeksi nousee vuorovaikutuksen ja avoimuuden lisääminen kaikkien eri työn toimijoiden välillä. Kun ihmisillä on tunne siitä, että he tulevat kuulluiksi, jännitteet vähenevät työyhteisössä ja työt on helpompi järjestää oikeudenmukaisemmin. Työyhteisössä tarvitaan yhteistoimintaa ja yhdessä oppimista. Tähän sopii ajattelu oppivista organisaatioista. Sengen (1990, 2006) mukaan yhdessä oppiminen perustuu dialogille eli avoimelle, vapaalle, kaikkien jäsenten väliselle vuorovaikutukselle. On ehdottomasti myös ympäröivän yhteiskunnan edun mukaista, että työorganisaatiot ovat kestäviä kaikilla ulottuvuuksilla ja henkilökunta voi hyvin. Työurien pidentäminen on mahdollista, kun työntekijöiden sosiaalisista ja inhimillisistä resursseista huolehditaan läpi työuran niin, että työ on uudistavaa.
Now showing items 1-2 of 2