Browsing by Subject "uhrien tunnistaminen"

Ihmiskaupan vastaista työtä on Suomessa tehty 2000-luvun puolivälistä asti, mutta uhrien tunnistaminen ja heidän oikeuksiensa puolustaminen on edelleen puuttellista. Auttamistyö lähti käyntiin odotettua hitaammin ja sen laatu vaihtelee. Uhrien tunnistaminen viime vuosina lisääntynyt, mutta etenkin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa tunnistetaan Suomessa edelleen huonosti. Tunnistamisen puutteellisuus estää uhrien ihmisoikeuksien toteutumista. Ihmiskaupan vastainen työ on Suomessa ollut vahvasti viranomaisvetoista ja painottunut uhrilähtöisyyden periaatteesta huolimatta pikemmin ihmiskaupparikollisten vastuuseen saattamiseen kuin uhrien tukemiseen. Vastuuta tunnistamisesta ja auttamisesta on sälytetty järjestötoimijoille, jotka kohtaavat mahdollisia uhreja usein muun työnsä ohella. Järjestöjen ihmiskaupan vastaiseen työhön ei kuitenkaan ole osoitettu riittäviä resursseja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laadullisen tutkimuksen keinoin, miten Suomessa toimivien kansalais- ja työmarkkinajärjestöjen asiantuntijat tunnistavat ihmiskaupan uhreja ja miten tunnistamista voisi heidän näkökulmastaan kehittää. Lisäksi selvitettiin, vaikuttavatko ihmiskauppaa käsittelevässä kansainvälisessä tutkimuksessa havaitut tunnistamista vaikeuttavat stereotypiat ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen myös Suomessa. Keskeisenä teoriana käyettiin Nils Christien ideaaliuhri-teoriaa ja sen tuoreempia sovelluksia. Aineisto kerättiin asiantuntijahaastatteluin vuosina 2011–2012 ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Kuuden kansalaisjärjestöjen ja kolmen työmarkkinajärjestöjen asiantuntijan haastatteluita ristivalotettiin analyysissä keskeisten viranomaisraporttien, ihmiskaupparaportoijan kertomusten sekä aiemman tutkimustiedon avulla. Tutkimuksen perusteella uhrien tunnistamista vaikeuttavat uhreja kohtaavien tahojen asenteet, auttamisen järjestelmien jäykät rakenteet sekä tunnistamisen hitaasti etenevä prosessi. Suomalaisilla järjestöasiantuntijoilla on vankkaa uhrien tunnistamiseen tarvittavaa osaamista. Auttamisjärjestelmän monimutkaisuuden ja ennustamattomuuden vuoksi uhreja ei kuitenkaan voida tai haluta ohjata eteenpäin viranomaisavun piiriin. He jäävät virallisesti tunnistamatta ja vaille ihmiskaupan uhreille kuuluvia oikeuksia ja palveluita. Aineistonkeruun jälkeen tehdyt laki- ja toimenpideuudistukset eivät ole riittäneet selkeyttämään järjestelmää tarpeeksi kolmannen sektorin asiantuntijoiden ja heidän kohtaamiensa uhrien näkökulmasta.