Browsing by Subject "ulosotto"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimuksen tavoite on selvittää kvantitatiivisin menetelmin kotitalouksien luottokulutusta ja siihen liitettyjä velkaongelmia 1980-luvulla tapahtuneen rahoitusmarkkinoiden vapautumisesta lähtien. Tutkimuksen taustalle kuvaan luottotaloudellista kehitystä yhteiskunnallisesta viitekehyksestä. Kutsun tätä viitekehystä ”luottoyhteiskunnan kehityskaareksi”. Kehityskaaressa moraalitaloutta seurasi valtion toimesta säännelty säästötalous, josta irtauduttiin äkisti 1980-luvulla rahoitusmarkkinoiden vapautumisen myötä. Koittaneen vapauden ja 1990-luvun laman rankkojen kokemusten jälkeen pyrittiin tarkemmin ohjaamaan kansan luottokäyttäytymistä erinäisin sääntelykeinoin ja luottotietojen merkitystä korostamalla. Laman jälkeen muovautunut luottoyhteiskunta, jossa kotitalouksien säästäminen on vähentynyt ja luotolla kuluttaminen arkipäiväistynyt, pitää myös sisällään kuluttajien ylivelkaantumisesta aiheutuneet sosiaaliset ongelmat. Kysymyksenasettelun kohdennan siihen, onko pitkittäisessä aikasarjassa havaittavissa merkitsevä yhteys luottokuluttamisen ja maksuvaikeustapauksien (ulosottoasiat ja maksuhäiriöt). Toisen tutkimuskysymykseni reflektoin termiin ”kypsä luottoyhteiskunta”, jota tarkastelen kriittisesti rationalisoitumisen oletuksen vitekehyksestä. Tutkin onko aikasarjoissa tapahtunut murros tai muutos jonain ajankohtana, mikä vittaisi luottoyhteiskunnan kypsymiseen kulutusluottojen ja maksuvaikeuksen kausaalisen yhteyden osalta. Analyysiin perusteella uusilla kulutusluotoilla on aikasarjassa 1990-2009 useilla viivevuosilla kausaalinen ja kasautuva vaikutus kaikkiin vireille tulleisiin ulosottoasioihin. Samalta ajanjaksolta havaitsin kulutusluottokannan aiheuttavan kolmen vuoden viiveellä kaikkiin ulosottoasioihin niitä lisäävän piikin. Yksityisoikeudellisten (sisältäen kulutusluottojen laiminlyödyt maksuvelvoitteet) ulosottoasioiden ja uusien kulutusluottojen aikasarjassa on havaitavissa rakenteellinen murros 1990-luvun puolessa välissä. Murroksesta eteenpäin uudet kulutusluotot alkavat vaikuttamaan kausaalisesti ja kasautuvasti yksityisoikeudellisiin ulosottoasioihin. Uusien kulutusluottojen yhteydessä vuoden aikana rekisteröityihin maksuhäiriöihin voidaan havaita tapahtuneen murros 2000-luvun alussa. Viitteitä aikaisemmista heikommista murroksista voidaan nähdä jo 1990-luvun puolelta välistä saakka – hienovaraisempi muutos aikasarjassa on tapahtunut luultavasti jo 1990-luvun saatossa. Uusien kulutusluottojen kausaalinen yhteys maksuhäiriöihin muutaman viivevuden osalta voimistuu mittausjakson loppua kohden. Varsinkin nuorilla ikäryhmillä, on havaittu tutkimuskentällä erityinen taipumus velkaantumalla joutua maksuvaikeuksiin kulutusluottojen välityksellä. He ovat olleet myös uusien luottoinstrunmenttien innovaatiokäyttäjinä ensimmäisten joukossa suurissa määrin ottamassa vastaan riskialttiimmiksi miellettyjä uusia luottotuotteita, kuten luottokorttiluottoja, pikalainoja ja joustoluottoja. Muutkin maksuvaikeuksiin päätymisen riskiryhmäläisistä, ovat ajatuneet aikaisemman tutkimuksen mukaan helpommin käyttämään näitä riskialttiimpiksi koettuja luottoinstrumentteja. Heille ei ole alhaisen luottoluokituksensa vuoksi tarjolla perushintaisia kulutusluottoja. Kulutusluottomarkkinoilla on epätasarvoinen tilanne luotonsaannin ja siitä maksamisen suhteen - köyhemmät maksavat enemmän. Myös ylipäänsä yhteiskunnan taloudellinen epätasa-arvoistuminen saattaa vaikuttaa kulutusmarkkinoihin luottojen välityksellä, kun vähävaraisemmat tavoittelevat paremmin toimeentulevien kulutustasoa. Tutkimustulokseni viittaavat, siihen että kypsymistä ei tapahtunut kulutusluottojen ja maksuvaikeuksien suhteen rationalisoitumisena laman jälkeen, jos sitä mitataan kulutusluotoista johtuvien ulosottoasioiden ja maksuhäiriöiden kausaalisen yhteyden kannalta. Päinvastoin, tutkimustulokseni erityisesti uusien kulutusluottojen ja yksityisoikeudellisten ulosottoasioiden suhteen vihjailevat jopa kriisiytymisestä. Pitää muistaa kuitenkin, että eihän kyseisiä rekisterimerkintöjä voida tyystin ikinä poistaakaan, sillä ulosotto on prosessina laiminlyödyn maksuvelvoitteen perinnällinen keino ja maksuhäiriömerkintä maksukyvyttömyydestä viestivä negatiivinen luottotieto. Ne säätelevät osaltaan luottomarkkinoita toimivassa luottoyhteiskunnassa. Kuitenkin tutkimustulokseni, aikaisempi tutkimus, median ja julkisten instanssien huolestuneisuus asiaan liittyen antavat vahvan vaikutelman siitä, että laman jälkeen tehdyt toimenpiteet, vaikka erittäin tarpeellisia olivatkin, keskittyivät pääasiassa ylivelkaantuneisuuden jälkihoitoon. Varsinkin kulutusvelkaantumista velkaantumislajina voidaan nähdä laiminlyödyn näissä toimenpiteissä. Kulutusluottojen sääntelyä on viime vuosina tehostettu ylikulutusvelkaantumista ennaltaehkäisevänä keinoina, mutta lainsäädäntätyö on hidasta ja luotontarjonta on usein askeleita edellä. Positiivisten luottotietojen laajamittaisempaa käyttöönottoa yleiseurooppalaiseen tapaan onkin pidetty yhtenä varteenotettavimmista keinoista tunnistaa ennaltakäsin maksuvaikeuksien riskejä nimenomaan kulutusluotoilla tapahtuvan ylivelkaantuneisuuden hallinnassa.