Browsing by Subject "uskonnonopetus"

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) kirkkopolitiikkaa eli puolueen ja sen keskeisten jäsenten suhtautumista Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kirkossa tehtyihin päätöksiin ja uskontoon. Tätä heijastetaan siihen, miten kirkko SDP:n päätöksiin suhtautui. Tutkimus liittyy laajemmin ymmärrettynä kirkon ja valtion suhteisiin. Taustalla on myös puolueen erilaisten ohjelmien sisältö ja niiden tulkinta. SDP:n puolueohjelmassa eli niin kutsutussa Forssan ohjelmassa vuodelta 1903 vaadittiin kirkon ja valtion eroa ja uskonnon julistamista yksityisasiaksi. Tutkimuksen tarkasteluvuodet ovat 1946–1952. Tutkimuksen alkupisteenä on Kristillisten sosialidemokraattien liiton perustaminen vuonna 1946 ja tutkimukseni päättyy vuoden 1952 puoluekokoukseen. Tutkimus käsittelee, miten SDP:n ja kirkon väliset suhteet kehittyivät toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin Suomessa oli suuri murrosaika ja teollistumisen kasvu voimistui. Sekä poliittisissa puolueissa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa oli uudelleenarvioinnin aika. Yksi esille tulleista kysymyksistä oli SDP:n suhtautuminen kirkkoon ja uskontoon. SDP:n ja kirkon vuoropuheluun liittyviä kysymyksiä ovat tutkimusajankohtana uskonnonopetus, uskonnonvapaus, kirkon ja valtion ero ja avioeron kokeneiden uudelleen vihkiminen. Pyrkikö SDP kehittämään omaa erityistä kirkkopolitiikkaa, jolla tähdättiin kirkon muuttamiseen? Miten SDP:n jäsenet pyrkivät vaikuttamaan kirkon suuntaan siten, että 'kirkkokansa' äänestäisi SDP:tä eri vaaleissa ja miten kirkkoa lähellä olevien mielikuvaa puolueesta pyrittiin muuttamaan? Tutkimuksessa käytetty aineisto on pääasiassa puoluekokouspuheita, puoluekokousten keskusteluja, lehtikirjoituksia, aikalaiskirjallisuutta ja ohjelmaehdotuksia. Tekstiä ja puheita analysoidessa on kiinnitetty huomio argumentaatioihin ja erilaisiin vaikuttamisen tapoihin. Keille puhe suunnataan? Miten heihin pyritään vaikuttamaan? Millä tavalla se, keille puhutaan vaikuttaa puheen sisältöön? Minkälaisia puhetapoja löytyy ja millaisia teemoja puheissa käsitellään? SDP:n suhtautuminen kirkkoon ja uskontoon muuttui tutkimusajankohtana myönteisemmäksi. Syvin erimielisyys puolueen ja kirkon välille syntyi avioeron kokeneiden uudelleenvihkimyksen ja pakollisen siviiliavioliiton tiimoilta. Kirkolliskokous esitti kirkkolainmuutoksena eduskunnalle, että papit eivät vihkisi eronneita uuteen avioliittoon. Samoihin aikoihin SDP:n kansanedustaja jätti aloitteen, jossa hän vaati, että siviiliavioliitto tulisi kaikille pakolliseksi. Tähän keskusteluun Kristillisten sosialidemokraattien liitto ei ottanut liittona kantaa. Muutenkaan Kristillisten sosialidemokraattien liitto ei ollut merkittävä voima koko puolueen näkemyksiä muutettaessa ja lainsäädäntötyössä. Eniten vaivaa liiton jäsenet näkivät puolueohjelman uskontoa käsittelevän kohdan muuttamiseksi. Kristillisten sosialidemokraattien liitto pyrki muuttamaan keskusteluilmapiiriä ja kehittämään liiton omaa toimintaa, joka oli melko hengellistä.