Browsing by Subject "uupumusasteinen väsymys"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Työntekijöiden työssä jaksaminen on uhattuna, mikä näkyy psyykkisen kuormittuneisuuden ja mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen lisääntymisenä. Psyykkinen kuormitus on yleisintä kunnallisilla aloilla, joissa toteutetaan yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisiä työtehtäviä. Työuupumus on merkittävä sairauspoissaolojen syy, ja riski useille terveysongelmille. Työuupumus kehittyy pitkittyneen stressin seurauksena, ja siihen yleisimmän määritelmän mukaan sisältyvät ulottuvuudet ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon lasku. Työuupumuksen keskeisimpänä ulottuvuutena pidetään uupumusasteista väsymystä. Uupumusasteista väsymystä kuten työuupumustakin on tutkittu erityisesti työolojen näkökulmasta, mutta koko elämänkaaren huomioiminen on ollut niukkaa. Lapsuuden vaikeiden kokemusten on osoitettu lisäävän aikuisuuden psyykkisten terveysongelmien todennäköisyyttä, mutta niiden merkitystä työuupumuksen tai etenkään uupumusasteisen väsymyksen kehittymisessä on tutkittu vain vähän. Tutkimuksessani selvitin lapsuuden vaikeiden kokemusten ja uupumusasteisen väsymyksen yhteyttä elämänkaariepidemiologisesta näkökulmasta. Tutkin sitä, ovatko ennen 16 ikävuotta koetut yksittäiset lapsuuden vaikeat kokemukset tai vaikeiden kokemusten määrä yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen nuorilla ja varhaiskeski-ikäisillä kunnallisen alan työntekijöillä. Hyödynsin tutkimuksessa Helsingin kaupungin alle 40-vuotiailta työntekijöiltä vuonna 2017 kerättyä Helsinki Health Study (HHS)-tutkimushankkeen kyselyaineistoa (n=5054). Uupumusasteisen väsymyksen mittari perustui Maslachin työuupumusmittariin (Maslach Burnout Inventory [MBI]). Lapsuuden vaikeita kokemuksia selvitettiin seitsemällä kysymyksellä. Yhteydet vakioin sosiodemografisilla tekijöillä, psykososiaalisilla työoloilla ja terveydellä ja elintavoilla kolmessa mallissa. Tutkimusmenetelmänä käytin binääristä logistista regressioanalyysiä, jossa yhteyksiä tulkitaan vetosuhteilla (odds ratio [OR]) ja 95 %:n luottamusväleillä (LV). Tulokset osoittivat, että kaikki muut lapsuuden vaikeat kokemukset, paitsi vanhemman kuolema, olivat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen. Yksittäisistä kokemuksista vahvimmin yhteydessä uupumukseen olivat kiusatuksi joutuminen (OR 1,48, LV 1,27–1,72) ja vanhemman mielenterveysongelma (OR 1,46, LV 1,22–1,74). Lapsuuden vaikeiden kokemusten määrä oli yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen siten, että jo 1–2 koettua vaikeutta (OR 1,36, LV 1,18–1,58) oli yhteydessä uupumukseen, ja vielä vahvempi yhteys oli, kun kokemuksia oli 3 tai enemmän (OR 1,71, LV 1,41–2,07). Vakiointi sosiodemografisilla tekijöillä, psykososiaalisilla työoloilla ja terveydellä ja elintavoilla heikensi yhteyksiä, mutta tilastollisesti merkitsevät yhteydet säilyivät kolmannessakin mallissa. Tulokset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia lapsuuden vaikeiden kokemusten ja uupumusasteisen väsymyksen yhteydestä. Lapsuuden vaikeuksien merkitys aikuisuuden myöhemmälle työuupumusoireilulle tulisi kustannustenkin vuoksi huomioida laajemmin hyvinvointipolitiikassa. Tuloksia voidaan hyödyntää työympäristöissä riskiryhmien tunnistamiseksi, jotta uupumuksen ehkäisyn toimia ja tukea voitaisiin kohdentaa tehokkaammin, mikä tukisi työssä pysymistä. Tutkimukseni rajoitteena oli retrospektiivinen poikkileikkausaineisto. Olisi hyvä tehdä jatkotutkimusta lapsuuden vaikeiden kokemusten ja uupumusasteisen väsymyksen yhteyttä välittävistä tekijöistä ja niiden mahdollisesta kasautumisesta ja ketjuttumisesta elämänkaaren aikana.
-
(2020)Noin joka neljännen suomalaisen työssäkäyvän arvioidaan kärsivän työuupumuksesta. Työuupumus on pitkäaikaisen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota määrittävät uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Uupumusasteista väsymystä pidetään työuupumuksen keskeisimpänä ulottuvuutena. Valtaosa työuupumustutkimuksesta on kohdistunut psykososiaalisten työolojen ja työuupumuksen suhteeseen. Vaikka sosioekonomisen aseman on havaittu olevan yhteydessä valtaosaan terveyden ja hyvinvoinnin indikaattoreista, ei työuupumusta ole juurikaan tutkittu sosioekonomisten terveyserojen näkökulmasta. Usein työuupumustutkimusten kohteena on ollut yksittäinen organisaatio, ammattiryhmä tai toimiala, mutta ammattiryhmien tai toimialojen välisistä eroista työuupumuksessa on niukasti tietoa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan ammattiaseman yhteyttä uupumusasteiseen väsymykseen Helsingin kaupungin nuorilla työntekijöillä. Psykososiaaliset työolot huomioidaan yhteyttä mahdollisesti välittävinä tekijöinä. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, eroavatko ammattiaseman, psykososiaalisten työolojen ja uupumusasteisen väsymyksen väliset yhteydet eri toimialojen välillä. Tutkielman aineistona käytettiin Helsinki Health Study -tutkimuksen alle 40-vuotiaiden Helsingin kaupungin työntekijöiden kohorttiaineistoa, joka kerättiin syksyllä 2017. Niille vastaajille, jotka antoivat luvan kysely- ja rekisteritietojen yhdistämiseen, lisättiin tieto ammattiasemasta ja toimialasta. Lopullinen aineisto koostui 4837 havaintoyksiköstä. Selitettävänä muuttujana käytettiin uupumusasteisen väsymyksen osiota Työterveyslaitoksen kehittämästä MBI-mittarin versiosta. Työntekijän ammattiasemaa kuvasi neliportainen jako ylempiin, keskitason ja alempiin toimihenkilöihin ja työntekijöihin. Psykososiaalisten työolojen mittaamiseen hyödynnettiin Framinghamin versiota Karasekin JCQ-mittarista. Tarkasteltavia työoloja olivat työn vaatimukset, työn hallinta ja työn kuormittavuus. Ammattiaseman ja uupumusasteisen väsymyksen välisiä yhteyksiä tarkasteltiin lineaaristen regressiomallien avulla, joihin lisättiin vaiheittain psykososiaalisia työolomuuttujia. Lisäksi suoritettiin toimialakohtaiset analyysit, joissa mallit sovitettiin erikseen sosiaali- ja terveysalalle, kasvatus- ja koulutusalalle sekä muille toimialoille. Eniten uupumusasteisesta väsymyksestä kärsivät ylemmät toimihenkilöt. Työn vaatimukset selittivät ammattiasemien välisiä eroja, kun taas työn hallinnan ja kuormittavuuden huomioiminen kasvatti näitä. Kasvatus- ja koulutusalalla esiintyi eniten uupumusasteista väsymystä. Ammattiasemien välisten erojen rakenne ja psykososiaalisten työolojen merkitys vaihtelivat toimialojen välillä. Sosiaali- ja terveysalalla vähiten uupumusasteista väsymystä kokivat keskitason toimihenkilöt, kun taas kasvatus- ja koulutusalalla ja muilla toimialoilla uupumusasteinen väsymys oli vähäisintä alemmilla toimihenkilöillä. Kaikkiaan ammattiasemien väliset erot uupumusasteisessa väsymyksessä olivat pieniä. Aiemmassa tutkimuksessa on viitteitä siitä, että työn vaatimusten ja hallinnan yhteydet sosioekonomisiin terveyseroihin saattaisivat olla erisuuntaisia siten, että korkeat vaatimukset altistaisivat ylemmät sosioekonomiset asemat työstressille, kun taas hallinnan puute vaikuttaisi epäsuotuisasti alemmissa sosioekonomisissa asemissa. Epäsuotuisat työolot saattavat aiheuttaa stressiä ja uupumusta niin alemmissa kuin ylemmissä ammattiasemissa, mutta eri mekanismien kautta. Toimialakohtaisten tarkastelujen tulokset tukevat aiemmassa tutkimuksessa toistuvaa havaintoa, jonka mukaan opettajilla ja muilla koulutusalan ammattilaisilla esiintyy keskimääräistä enemmän työuupumusta. Jatkossa on tärkeää tutkia uudenlaisten työtapojen ja niihin liittyvien kuormitustekijöiden yhteyksiä työuupumukseen. Lisäksi ammattiryhmien välisten erojen tutkiminen väestötasolla on tarpeen, jotta saadaan uutta tietoa siitä, mihin ryhmiin työstressin kielteiset terveysvaikutukset kuten uupumusasteinen väsymys kasaantuvat.
Now showing items 1-2 of 2