Browsing by Subject "uusinstitutionalistinen teoria"

Suomen kansalaisaloiteinstituutio sai alkunsa maaliskuussa 2012 kansalaisaloitelain tultua voimaan. Kansalaisaloite on yksi suoran demokratian toimintamekanismeista, jolla kansalaiset pystyvät vaikuttamaan lainsäädäntöön. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat kansalaisaloitteen etenemiseen kampanjan alkutekijöistä aina valmiiksi lainsäädännöksi asti. Oma tutkimukseni on tapaustutkimus OmaTahto2020-kansalaisaloitteesta, jonka pyrkimyksenä oli uudistaa lähes 70 vuotta vanhaa aborttilainsäädäntöä. Kansalaisaloite hyväksyttiin osittain muutettuna lokakuussa 2022. Tutkimus perustuu yhteiskunnallisten liikkeiden teoriaan sekä uusinstitutionalistiseen teoriaan. Yhteiskunnallisten liikkeiden teoria auttaa ymmärtämään kansalaisaloitteen taustalla olleita resursseja sekä mobilisaatiota. Tutkimuksen toisen keskeisen teorian, uusinstitutionalismin, kautta pyritään puolestaan arvioimaan, miten yhteiskunnallisten liikkeiden sekä vakiintuneiden käytäntöjen ja instituutioiden vuorovaikutus käytännössä toimii. Laadullisen sisällönanalyysin avulla voidaan todeta, että kansalaisaloitteen menestymiseen vaaditaan paitsi sisällöllistä tarkkuutta ja asiantuntevuutta, myös taitavaa retoriikkaa ja affektiivisuutta eli tunnepitoisuutta. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että kansalaisaloite vaatii taustalleen kampanjasta vastaavaan organisaation tai kokonaisen organisaatiokoneiston. Tutkimukseni kansalaisaloitteen etuna oli myös sen ajankohtaisuus, joka on myös keskeinen kriteeri aloitteen merkityksellisyyttä punnittaessa. Tutkimus tuo uutta tietoa niin yhteiskunnallisten liikkeiden toiminnasta kuin kansalaisaloitteen menestymiseen vaadittavista tekijöistä. Tutkimuksessa keskitytään myös arvioimaan, sopiiko kansalaisaloite osaksi institutionalisoitunutta lainsäädäntömenettelyä.