Browsing by Subject "uusintaminen"

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vankilan alakulttuuri uusintuu vankikohortista toiseen. Työn näkökulma on konstruktionistinen. Yksilön käyttäytyminen tämän sosiaalisessa ympäristössä tapahtuu rakenteiden ja ryhmäkäyttäytymisen ehdoilla. Kyse on kommunikatiivisesta prosessista. Vankiloissa muodostuu useita vankiryhmiä ja ryhmittymiä. Näiden vuorovaikutus uusintaa alakulttuuria. Vankilan alakulttuurin tyypillisiä tekijöitä ovat vallankäytön ja rikollisuuden kulttuurin suosinta, tietyissä määrin konfliktit, vihollisuuskin, joskin myös huumoria viljellään, sekä tiettyyn pisteeseen yltävä kollektiivinen lojaalius. Vankilassa eletään pakotetussa yhteiselämässä, jonka intensiteetti vaihtelee sosiaalisten rakenteiden mukaisesti. Tutkimuksessa on kaksiosaisen empiria. Ensimmäinen empiirinen osio perustuu vankien vuorovaikutuksen havainnointiin. Havainnoinnin apuvälineenä on käytetty Erving Goffmanilta lainattua dramaturgista perspektiiviä, käsitteitä ja termejä. Havaintomateriaalin analysoinnissa on apuna käytetty joitakin sosiaalipsykologian viitekehyksiä, muun muassa sosiaalisen identiteetin teoriaa. Jälkimmäinen empiirinen osio muodostuu alakulttuurin osin piilossa tapahtuvista rikoksista. Rikokset ovat tutkimuksen materiaalissa rikosepäilytasolla. Rikosepäilyjen tutkintapyynnöt on saatu haastattelulla ja pyynnöissä esiintyvät rikosnimikkeet tai asiat ovat liitteinä. Tutkimuksen tulos osoittaa alakulttuurilla olevan kaksi erilaista vuorovaikutustapaa. Avoimesti tapahtuva vuorovaikutus on hillittyä, lähinnä keskusteluun perustuvaa, ajoittain manipulatiivista kanssakäymistä. Piilossa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa syyllistytään myös rikoksiin ja väkivaltaan. Tutkimus antaa viitteitä kollektiivin taitavuudesta sellaisen toiminnan piilottamisessa, jota se ei halua tuoda julki. Työssä esiteltyjen tutkimusten valossa ovat mainitut vuorovaikutustavat alakulttuurille tyypillisiä ja toistuessaan uusintavat sitä. Tutkimuksen empiriasta on pääteltävissä, että vankilassa on ryhmiä, jotka pyrkivät laajentamaan vallankäyttöään. Nämä värväävät jäseniä pääasiassa vankiryhmistä, jotka eivät vielä kuulu mihinkään valtaryhmään. Prisonoituminen alakulttuuriin helpottaa vangin elämää vankilassa, jonka vuoksi sosiaalistuminen ryhmään ja ryhmittymään näyttää kulkevan saman suuntaisesti prisonoitumisen kanssa. Mainitusta ryhmäkäyttäytymisen ilmiöstä on työhön laadittu mikrososiologinen rakennemalli. Havaintomateriaalin ja rikosepäilyilmoitusten perusteella on todettavissa erilaisten vankityyppien erilainen alakulttuuria uusintava käyttäytyminen. Uusintavista vankityypeistä on laadittu tapahtumaperusteinen, empiriasta nouseva, tyyppikuva. Helsingin vankilan alakulttuurin uusintaminen tapahtuu monella tavalla ja tasolla, josta käsillä oleva tutkimus antaa tietyn ajanjakson ja tietyn empirian perusteella piirtyvän kuvan. Tulevaisuudessa tämä kuva voi olla erilainen. Muutoksiin vaikuttavat niin uusi penologia kuin vankien sijoittelu eri vankiloihin.