Browsing by Subject "uuskeynesiläinen teoria"

Finanssikriisin seurauksena keskuspankkien rahapolitiikan liikkumavara on vähentynyt, mikä on johtanut vaihtoehtoisten rahapolitiikan strategioiden harkitsemiseen. Yksi ehdotetuista strategioista on siirtyminen hintatasotavoitteeseen. Hintatasotavoitteessa keskuspankki pyrkii pitämään hintojen kehityksen valitsemallaan tavoiteuralla ja korjaa inflaatiotavoitteesta poiketen menneiden shokkien aikaansaamat poikkeamat. Tutkielmassa tarkastellaan viimeaikaista tutkimusta hintatasotavoitteseen liittyen ja selvitetään voisiko hintatasotavoite olla parempi rahapolitiikan strategia kuin inflaatiotavoite. Tarkastelun keskiössä ovat hintatasotavoitteen vahvat oletukset, mahdolliset edut ja siirtymän riskit. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus ja tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva tutkimuksesta ja selvittää mihin jatkotutkimus pitäisi suunnata. Hintatasotavoitteen mahdollisia etuja ovat hintojen pitkän aikavälin ennustettavuus, inflaation ja tuotannon volatiliteetin vähentyminen sekä parempi suoriutuminen nollakorkorajalla. Edut voivat olla haastavia saavuttaa ja ne nojaavat vahvoihin oletuksiin inflaatio-odotuksien muodostumisesta uuskeynesiläisen mallin mukaan sekä keskuspankin kyvystä sitoutua siihen strategiana. Hintatasotavoitteeseen siirtymiseen liittyy paljon riskejä ja kustannuksia, joiden seurauksena nettovaikutus voi olla negatiivinen. Talouden toimijat eivät välttämättä sisäistä uutta strategiaa, jolloin vaikutus inflaatio-odotuksiin jää vaimeaksi. Lisäksi se saattaa aiheuttaa haasteita keskuspankin kommunikaatiolle ja uskottavuuden ylläpitämiselle. Hintatasotavoite suoriutuu teoriassa inflaatiotavoitetta paremmin, mutta tulokset ovat malliriippuvaisia ja usein ristiriitaisia keskenään. Lisätutkimuksen tarpeet liittyvät inflaatio-odotuksien muodostumiseen, oppimisvaiheen kestoon ja keskuspankin uskottavuuden ylläpitämiseen. Keskuspankit näkevät hintatasotavoitteen riskit edelleen merkittävinä ja siirtymä olisi monella tapaa hyppy tuntemattomaan.