Browsing by Subject "uusklassinen taloustiede"

Taloustieteestä ja sen opetuksesta käydään jatkuvasti vilkasta kriittistä keskustelua niin julkisuudessa kuin tiedeyhteisössäkin. Taloustiedettä koskevan kriittisen keskustelun voidaan nähdä johtuvan useista eri syistä. Taloustieteellä on merkittävä rooli modernien yhteiskuntien hallinnassa ja taloutta koskevat kysymykset liittyvät ihmisten jokapäiväiseen elämään. Valtavirtaista taloustiedettä on kritisoitu esimerkiksi pluraliteetin puutteesta ja tieteellisestä imperialismista. Taloustiede on nähty yhteiskuntatieteiden joukossa metodologisesti poikkeuksellisen eristäytyneeksi ja homogeeniseksi. Lisäksi tieteenalan teoreettista pohjaa on kritisoitu epärealistisuudesta. Taloustieteen perusopetusta koskeva kritiikki liittyy edellä esitettyyn ja siihen, ettei reaalimaailman ongelmia ja kysymyksiä käsitellä tarpeeksi peruskursseilla. Tässä tutkimuksessa taloustiedettä tarkastellaan etnografisesti kahdella taloustieteen peruskurssilla Helsingin yliopistossa. Tutkimuksen lähtökohtana on taloustieteen erityinen asema moderneissa yhteiskunnissa sekä tieteenalaa kohtaan esitetty kritiikki. Analyyttisenä työkaluna käytetään episteemisten kulttuurien konseptia, jonka avulla on ollut mahdollista muodostaa kokonaisvaltainen kuva taloustieteen tieteellisestä apparaatista ja tieteenalalla vallitsevasta kulttuurista. Episteemisten kulttuurien tutkimuksen voi tiivistää kysymykseen ”miten me tiedämme, mitä me tiedämme?” Tutkimuksessa tarkastellaan, miten taloustiedettä kohtaan esitetty kritiikki liittyy tieteenalalla vallitsevaan episteemiseen kulttuuriin. Episteemisten kulttuurien tutkimus tarkastelee tieteiden fragmentoituneisuutta ja erilaisia tapoja tuottaa tietoa. Myös taloustieteessä vallitsevat tietyt tiedonmuodostuksen mahdollisuudet ja rajoitteet, eli episteeminen konteksti. Tarkastelluilla kursseilla opetettiin valtavirtaista uusklassista taloustiedettä, johon luennoitsijat viittasivat standarditaloustieteenä. Standarditaloustieteessä näyttää aineiston analyysin perusteella vallitsevan episteeminen yhtenäiskulttuuri. Standarditaloustieteen tieteellisen apparaatin osat vaikuttavat tieteenalan maailmankatsomukseen kokonaisuutena. Toiseksi, saman tieteellisen apparaatin käyttö on standarditaloustieteen näkökulmasta mahdollista tai hyödyllistä kaikenlaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkimisessa: metodi on tieteenalan ydin. Kvantitatiivinen data on standarditaloustieteen episteemisessä kulttuurissa keskeisessä asemassa ja sillä on tiettyjä seurauksia: esimerkiksi vallan analyysi jää kursseilla havaitussa episteemisessä kontekstissa ohueksi. Taloustieteen peruskursseilla vaaditaan standarditaloustieteen teoria- ja metodipohjan omaksumista, joka rajoittaa reaalimaailman käsittelyä luennoilla. Niiden peruslogiikka opetetaan pitkälle yksinkertaistettujen esimerkkien kautta. Teoria- ja metodipohjasta on johdettavissa taloustieteellinen tapa ajatella, joka voidaan nähdä keskeisenä osana taloustieteen episteemistä kulttuuria. Kritiikki narratiivin kapeudesta, sekä teoreettisesta ja metodologisesta homogeenisuudesta näyttää tarkastelluilla kursseilla pitävän pitkälti paikkansa. Esimerkiksi poliittisen talouden tutkimus ei näyttäydy analyysissä taloustieteelle lisäarvoa tuovana, vaan vain erilaisena ja kehittymättömämpänä tapana tarkastella talouden ilmiöitä. Luennoilla ei myöskään viitata siihen, että muiden lähestymistapojen pohjalta muodostetut normatiiviset kannat saattavat usein erota standarditaloustieteen vastaavista. Tutkimus osallistuu taloustiedettä koskevaan kriittiseen keskusteluun uudella tavalla, muodostaen kuvan standarditaloustieteessä vallitsevasta episteemisestä kulttuurista opetuksen sisältöä analysoimalla. Tutkimuksen pääasiallinen meriitti on kriittisen kokonaiskuvan muodostaminen taloustieteen peruskurssien opetuksesta Helsingin yliopistossa. Episteemisten kulttuurien analyysi kuitenkin laajentaa johtopäätösten merkitystä ja rohkaisee pluralismiin talouden tutkimuksessa.