Browsing by Subject "uusliberalismi"

Alustatalouden tutkimuskirjallisuus on painottunut tarkastelemaan teknologisen muutoksen vaikutuksia yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tutkimuskohteen laajentaminen institutionaalisten muutosten tasolle mahdollistaa alustatalouden saamien muotojen taustalla vaikuttavien rakenteellisten syiden tutkimisen. Tutkielma esittää alustatalouden osana 1980-luvulla syntyneen alustakapitalistisen kasautumisregiimin kehitystä. Laajemman yhteiskunnallisen kontekstin käsittely tuo näkyväksi taloudelliseen kehitykseen vaikuttaneita konflikteja ja paineita. Kapitalistisen tuotantomuodon 1970-luvun kriisin aiheuttamien muutosten osoitetaan muodostaneen uudenlaisen uusliberalistisen institutionaalisen tasapainon, joka on ohjannut alustatalouden rakentumista. Tutkielma analysoi henkilökuljetuspalvelu Uberin toimintamallia ja osoittaa sen saaneen muotonsa kasautumisregiimin institutionaalisten paineiden muokkaamana. Tutkielmaa ohjaa regulaatioteoreettiseen perinteeseen pohjautuva analyyttinen kehys. Regulaatiokoulukunnan teoreettista kehitystä ja siihen kohdistunutta kritiikkiä esitellään ja niiden pohjalta rakennetaan uudenlainen synteesi, joka mahdollistaa ideologisen konfliktin merkityksen painottamisen. Regulaatioteoria esitetään keskitason teoriakokonaisuutena, joka mahdollistaa irtautumisen deterministisistä teoreettisista malleista ja kiinnittää tutkimuksen huomion historiallisiin institutionaalisiin asetelmiin. Teorian mukaisesti kapitalistisen tuotantomuodon kehitys eritellään tutkielmassa pääoman kasautumisen vakaisiin vaiheisiin, jotka rakentuvat institutionaalisten muodostelmien tasapainon varaan. Regulaatioteoreettiseen kehykseen pohjautuen tutkimuksen kohteiksi nousevat kapitalismin vahvat instituutiot: raha, palkkasuhde ja kilpailu. Regulaatioteoria liitetään osaksi historiallisen institutionalismin tutkimuskenttää. Vertaamalla tutkielman teoreettista synteesiä institutionalistiseen tutkimusperinteeseen vahvistetaan tutkimuksen metodologista otetta ja kirkastetaan tutkimusasetelmasta kumpuavia tavoitteita. Tutkielma esittelee ja analysoi alustatalouden sekä alustayritysten tutkimuskirjallisuutta ja sen tuloksia. Alustayritykset esitetään monisuuntaisia markkinoita ja niiden verkostovaikutuksia hyödyntävinä toimintamalleina, joiden kilpailuetu muodostuu niiden datan keräämiseen suunnitellusta infrastruktuurista. Alustataloutta ei tarkastella ainoastaan digitaalisen teknologian synnyttämänä ilmiönä, vaan osana laajempaa taloudellista kehitystä. Alustatalous liitetään osaksi kapitalistisen tuotantomuodon määrittelemää kontekstiaan, jonka pohjalta osoitetaan alustayritysten muodostuneen kilpailemaan määräävästä markkina-asemasta ja tavoittelemaan rakenteellisista syistä toimintansa kasvua liiketoimintavoittojensa kustannuksella. Alustatalouden kasvun ohjaajaksi esitellään uuden pääoman kasautumisen vakaan vaiheen syntyminen 1980-luvulta alkaen. Tutkielma osoittaa uuden institutionaalisen tasapainon rakentuneen 1970-luvun kriisin muotoileman ideologisen muutoksen seurauksena. Institutionaalisten innovaatioiden esitetään ohjanneen taloudellista kehitystä ja luoneen edellytykset alustatalouden saamalle muodolle. Erittelemällä instituutioiden muutoksen vaikutusta taloudelliseen ympäristöön osoitetaan, kuinka ne ovat määrittäneet alustayritysten toimintamallin syntyä. Henkilökuljetuspalvelu Uberin toimintamalli esitellään tyypillisenä esimerkkinä uuden pääoman kasautumisen vaiheen synnyttämien paineiden tuottamista yrityksistä, jotka tavoittelevat nopeaa kasvua hyödyntääkseen sitä laajaan datan keräämiseen. Tutkielma osoittaa taloudellisten ja teknologisten kehityssuuntien pohjautuvan yhteiskunnan institutionaalisiin rakenteisiin. Järjestelmätason analyysin esitetään olevan tarpeellista kehityksen taustalla olevien institutionaalisten kamppailuiden ymmärtämiseksi. Tutkielma identifioi kehityssuuntien taustalla olevan uudenlaisen vakaan pääoman kasautumisen vaiheen ja osoittaa sen institutionaalisen tasapainon vaikuttaneen voimakkaasti alustatalouden kehitykseen. Alustayritys Uberin tarkempi analyysi vahvistaa ymmärrystä instituutioiden luomien paineiden vaikutuksesta taloudelliseen ympäristöön.

Varsinaiset neuvottelut Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) -sopimuksesta käynnistyivät vuonna 2013. Sopimuksen oli tarkoitus toimia nykyaikaisten kauppasopimusten malliesimerkkinä. Sen sisältöä käydään läpi keskittyen etenkin ay-liikkeelle tärkeisiin kohtiin, joista työntekijöiden oikeuksien lisäksi paljon kritiikkiä osakseen saanut, riitatilanteita varten kehitelty ISDS-menettely on yksi merkittävimmistä. Sivuan arvioita taloudellisista vaikutuksista, mutta päähuomio on demokratiakysymyksissä. Suomalainen ammattiyhdistysliike suhtautui sopimukseen julkisessa keskustelussa kattojärjestötasolla huomattavan positiivisesti samalla, kun monessa muussa maassa ammattiliitot protestoivat voimakkaasti. Tutkimuskysymykset ovat: Ensinnäkin miten suomalainen ammattiyhdistysliike suhtautuu TTIP-sopimukseen ja vapaakauppaan yleisesti? Samalla selvitetään, mitkä seikat nähdään mahdollisina hyötyinä ja mitkä uhkina. Toiseksi selvitän, mikä on ammattiyhdistyksen rooli TTIP-neuvotteluissa. Tarkastelen ammattiyhdistysliikkeen näkemyksiä vapaakaupasta ja TTIP-neuvotteluista markkinakurin viitekehyksessä. Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus, joka koostuu viidestä haastattelusta sekä SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteisestä muistiosta. On syytä huomioida, että sopimuksen sisältö oli suurilta osin salattu ja haastattelut tehtiin, kun neuvottelut olivat yhä kesken. Tutkielman teoria nojaa käsitteisiin markkinakuri ja uuskonstitutionalismi, ja niiden avulla kuvataan, kuinka erilaisilla sopimuksilla ja käytännöillä rajataan demokratian tilaa. Kauppasopimus voi merkittävien sanktioiden uhalla estää tietynlaisen lainsäädännön laatimisen kansallisissa parlamenteissa. Markkinakuri viittaa laajemmin käytäntöihin, joilla yhteiskunnallista toimintaa pyritään ohjaamaan uusliberaalin rationaalin mukaiseksi. Gramscilaisen hegemonian ymmärryksen mukaan vallitseva, tässä tapauksessa uusliberaali, hegemonia pyrkii estämään järjestelmän murtumisen muokkaamalla siihen kohdistuvan kritiikin mieleisekseen. Näin ollen kriitikot otetaan mukaan voidaan ottaa mukaan neuvotteluihin, mutta ne saattavat vaikuttamisen sijaan päätyä vain vahvistamaan neuvottelujen legitimiteettiä. Jotta suomalaisen ay-liikkeen toimintaa voi ymmärtää paremmin, luon katsauksen eurooppalaiseen ammattiyhdistysliikkeeseen, joka on kattojärjestötasolla suhtautunut suopeasti vapaakauppaan. Etenkin kun sopimuskumppanina on ollut kehitysmaa, sekä solidaarisuuden että haittojen tasoittamisen nimissä sopimuksiin on vaadittu sosiaalilausekkeita, joiden on tarkoitus taata erilaisia oikeuksia työntekijöille ja suojella ympäristöä. Lausekkeita on kritisoitu tehottomuudesta. Suomalainen ay-liike on hyväksynyt 1990-luvulta alkaen kilpailukykydiskurssin, joka pitää sisällään myös ajatuksen siitä, että vapaakauppa tuo kansakunnalle, joka nähdään yhtenäisenä joukkona, huomattavaa hyötyä, ja näin ollen siitä koituvat haitat hyväksytään ja niitä pyritään mahdollisuuksien mukaan korjaamaan. Tekemäni analyysin perusteella voi todeta, että SAK ja sen neljä suurinta jäsenjärjestöä uskovat, että TTIP tuo toteutuessaan taloudellista hyötyä vientialoille, ja hyödyttää välillisesti koko Suomen taloutta. Vastaajien mukaan merkittävintä kuitenkin oli, että TTIP-sopimuksen avulla on mahdollista luoda ja levittää tarpeellista sääntelyä. Sääntelyllä pyritään parantamaan työntekijöiden oikeuksia ja korjaamaan epäterveitä kilpailuetuja. Haastateltavien usko siihen, kuinka todennäköisesti näin käy, vaihteli. Huomioitava on, että vaihtoehtoisia väyliä sääntelylle ei tällä hetkellä vastaajien mukaan ole. Perinteistä ISDS-mallia suomalainen ay-liike ei hyväksy, ja se haluaa pitää kiinni valtion oikeudesta säännellä, mutta etenkin SAK uskoi paranneltuun välimiesmenettelyyn. Suurimmat uhat kohdistuvat julkisiin palveluihin, mutta vastaajien, pois lukien JHL, luotto siihen, että uhat torjutaan, oli kova. Sääntelyn harmonisoinnin tai tunnustamisen ei uskottu laskevan sääntelyn tasoa. Ay-liike uskoo toiminnallaan vaikuttaneensa neuvottelujen avoimuuden lisääntymiseen sekä ISDS-menettelyn muuttamiseen. Etenkin SAK oli selvästi valmis tekemään neuvotteluissa kompromisseja, ja piti niitä osallistumisen edellytyksenä. Kriittisistä huomioista huolimatta jäsenliitot olivat valmiita hyväksymään kattojärjestön linjan. Kaiken kaikkiaan SAK ja sen neljä suurinta jäsenliittoa näkivät TTIP:ssa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

Tässä maisteritutkielmassa luodaan katsaus julkiseen tilaan, julkisessa tilassa vaikuttaviin toimijoihin sekä julkisen tilan hallinnointiin Helsingin Kontulassa. Julkisia tiloja pidetään tärkeänä ja niiden hallinnointi, tai sen puute, voivat johtaa perusteellisesti urbaanin tilan laadun laskuun. Itäiseen Helsinkiin on suunniteltu mittavia uudistushankkeita seuraavien vuosikymmenien ajalle, jotta alueen vetovoimaisuus kasvaisi ja eriytymiskehitys ei syventyisi. Kontulan alue on yksi kaupunkiuudistuskohteista ja tuleva kaupunkiuudistus tulee vaikuttamaan alueen julkiseen tilaan huomattavasti. Tutkielman tavoite on paikantaa asiantuntijahaastatteluiden avulla, millaisena Kontulan alueen julkisten tilojen kunto nähdään tarkasteluhetkellä, millaisia toimijoita julkisessa tilassa vaikuttaa, sekä miten toimijoiden väliset suhteet vaikuttavat julkiseen tilaan, uudistushankkeisiin ja alueen tulevaisuuteen. Tämän perusteella pyritään muodostamaan kuva siitä, kuinka julkisen tilan hallinnoinnin vastuun painopisteet jakautuvat ja millaiset hallinnointimallit Kontulan julkisiin tiloihin vaikuttavat tarkasteluhetkellä. Tutkielman aineisto on kerätty kaupunkitutkimuksen, lähiöiden ja julkisen tilan asiantuntijoita haastattelemalla. Aineistoa on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii julkisen tilan hallinnoinnin teoria, jonka avulla kuvataan julkiseen tilaan vaikuttavaa kolmea toimijaa ja näiden toimijoiden muodostamia hallinnointimalleja. Tutkielmassa on myös tarkasteltu kapitalististen ja uusliberalistisen kaupunkien teorioita sekä teoriaa kaupungeista kasvukoneina. Kaupunkeja ei hallinnoida tyhjiössä ja julkiseen tilaan sekä sen toimijoihin vaikuttavat huomattavasti harjoitettu kaupunki- ja talouspolitiikka. Tutkimuksen valossa Kontulan julkisten tilojen kunto nähdään korjaushankkeiden tarpeessa olevaksi ja jopa rapistuneeksi. Kaupunkikehittämisen painopisteiden koettiin olevan aikaisemmin muualla Helsingissä. Tämän vuoksi Itä-Helsingin lähiöalueet ovat ennen jääneet katveeseen aluekehityksestä. Nyt painopisteessä on kuitenkin tapahtunut muutos ja näihin lähiöalueisiin on keskitetty enemmän resursseja. Kontulan julkiseen tilaan ja tilan hallinnointiin tunnistettiin vaikuttavan kaupungin, yksityisen sektorin, sekä yhteisön toimijoiden yhteisvaikutus. Kaupungin hallinnoinnin rooli julkiseen tilaan on asiantuntijoiden mukaan fasilitoiva sekä koordinoiva ja sen rooli vastuunkantajana nähtiin painavana. Kaupunki ei kuitenkaan toimi alueella yksin ja vastuun jakoa korostettiin. Kontulassa ongelmaksi on muodostunut yksityisen sektorin sijoittajien haluttomuus investoida alueeseen. Investointien puutteen vuoksi Kontulan julkisen tilan tulevaisuus näyttäytyy osittain epäselvänä. Tästä johtuva paikallisten näköalattomuus sekä pienyrittäjien resurssien puutteet koettiin julkiseen tilaan negatiivisesti vaikuttavana. Helsingissä tapahtunut painopisteen muutos kuvastaa pääoman liikkumista paikasta toiseen. Alueen tuottopotentiaali ja kasvun tavoittelu näyttäytyvät aluekehitystä eteenpäin vievänä voimana. Tämä, yksityisen sektorin painoarvon kasvu, sekä julkisen sektorin pyrkimys kompensoida aikaisempaa alikehitystä Itä-Helsingin julkisessa tilassa ilmentävät uusliberaaleille, sekä kapitalistisille kaupungeille tyypillistä politiikkaa. Kontulan tapauksessa hallinnointimallien tarkempi tarkastelu sekä toimivampien vaihtoehtojen löytäminen voisivat edesauttaa julkisen tilan uudistushankkeiden etenemisestä sekä tämänhetkisen rapistumisen ehkäisemistä.

Suomen valtio sitoutui vuonna 1995 YK:n Pekingin julistuksen ja toimenpideohjelman allekirjoittaessaan ottamaan sukupuolinäkökulman huomioon kaikessa toiminnassaan. Pro gradu -tutkielma tarkastelee, miten sukupuolivaikutuksia arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisten talousarvioesitysten valmistelussa ja miten sukupuolinäkökulma ilmenee valtion talousarvioesityksessä. Tutkimuksen kontekstina ovat 1980- ja 1990-luvuilla tapahtuneet politiikan muutokset, jotka asettavat yhä tiukemmat reunaehdot tasa-arvopolitiikan suunnittelulle ja toimeenpanolle. Tutkielma soveltaa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista käsittelevää kansainvälistä ja kansallista tutkimusta. Tämän lisäksi se pohjaa uusinstitutionalistiseen ja uusliberaalia hallintoideologiaa käsittelevään tutkimukseen. Tutkielman kirjalliseen aineistoon kuuluvat Suomen valtion talousarvioesitys vuodelle 2014, sosiaali- ja terveysministeriön toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma vuosille 2012–2015 sekä ministeriön toiminnallisen tasa-arvotyöryhmän työsuunnitelma vuodelle 2014. Tutkielman empiirinen haastatteluaineisto koostuu seitsemän henkilön asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat toimivat kahdessa tarkasteltavassa ministeriössä talousarviovalmisteluun tai tasa-arvovastuisiin liittyvissä tehtävissä. Tutkimustulosten perusteella sukupuolivaikutusten arvioinnit eivät ole vakiintuneet osaksi tarkasteltavien ministeriöiden valmistelu-työtä. Vastuu sukupuolivaikutusten arviointien tekemisestä on haastateltaville epäselvä, ja ministeriöiden sisäisten tasa-arvo-työryhmien asema talousarvioesityksen valmistelussa on epäselvä tai heikko. Ministeriöiden hallinnonalakohtaisissa yhteenvedoissa esityksen sukupuolivaikutuksista ilmenee eroja erityisesti siinä, ketkä osallistuvat yhteenvedon laatimiseen ja tehdäänkö arvio vuosittain. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista ei ole tällä hallituskaudella juurikaan kehitetty osana talousarvioprosessia. Haastateltavat tunnistavat talousarvioesityksen sisällössä vähintään välillisiä sukupuolivaikutuksia. Samalla he katsovat, ettei tehdyillä sukupuolivaikutusten arvioinneilla ole välitöntä vaikutusta talousarvioesityksen sisältöön. Tasa-arvoon liitetyt tavoitteet tai sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen eivät esiinny talousarvioesityksen alun yhteenveto-osiossa, jossa esitellään hallituksen finanssipoliittinen linja ja esityksen määrärahojen pääpiirteet. Sukupuolivaikutusten arviointia ei mainita myöskään valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisen talousarvioesityksen kohdissa, jotka käsittelevät hallinto- ja talouspolitiikan valmistelua. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalakohtaisessa esityksessä mainitaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kehittäminen talousarvion laatimisessa hallituksen tasa-arvo-ohjelman pohjalta, muttei mitään yksityiskohtaisempaa toimenpidettä tavoitteen edistämiseksi. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella on institutionaalisesti vahvempi asema sosiaali- ja terveysministeriössä kuin valtiovarainministeriössä. Tämä on nähtävissä sekä haastatteluaineistossa sekä talousarvioesityksessä, jossa valtavirtaistaminen mainitaan valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisessa yhteenvedossa, mutta se ei ole toimintatapana vakiintunut talousarvioesityksen valmistelussa. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen kuuluvien velvoitteiden institutionaalinen asema on heikko siksi, että niiden toimeenpanoa ei valvota eikä laiminlyöntiä ole sanktioitu. Valtavirtaistamisen epäselvä säädöspohja ja poliittinen tavoitteenasettelu näkyvät siinä, että vastuu toimeenpanosta nojaa lähinnä hallinnollisiin järjestelyihin, esimerkiksi verkostojen ja työryhmien toimintaan, joiden asema talousarvioesityksen valmistelussa on epäselvä tai heikko. Kehysbudjetoinnista ja Euroopan unionin finanssipoliittisesta sääntelystä aiheutuvien esteiden lisäksi talousarvioesityksen rakenteessa ja sen laatimiseen kuuluvassa prosessissa on institutionaalisia piirteitä, jotka vaikeuttavat sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toimeenpanoa. Myös budjetoinnin panosorientoituneisuus asettuu sukupuolivaikutusten arviointeihin liittyvää tulosorientoitunutta budjetointia vastaan. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen säädöspohja tai poliittinen tavoitteenasettelu ei heijastele uusliberaalia hallintoideologiaa, mutta sen piirteitä ilmenee valtavirtaistamisen toimintatavoissa, esimerkiksi toiminnan horisontaalisuudessa sekä sukupuolineutraalissa kielessä ja toimintavoissa. Pohdittaessa, miten sukupuolivaikutusten arviointi voisi toteutua valtion talousarvioesityksen valmistelussa vaikuttavammin, keskeistä on, katsotaanko arvioinneilla olevan selkeä tarkoitus. Sukupuolivaikutusten arviointien tulisi liittyä ja vaikuttaa sekä talousarvioesitykseen sisältyvään hallinnonalojen toiminnan suunnitteluun että toimintaan osoitettaviin määrärahoihin, ja sitoa niiden valmistelua yhteen.

Tutkielma käsittelee epävirallisella sektorilla työskenteleviä naisia Yaoundén ja Bamendan kaupungeissa Kamerunissa sekä suomalaisen kansalaisjärjestön Marttaliiton ja paikallisen kotitalousneuvojien järjestön ACESF-CA:n kehityshanketta, jossa naisia koulutetaan ravitsemuksessa ja yrittäjyydessä. Työn tavoitteena on tarkastella hankkeeseen osallistuneiden naisten kokemuksia omista tuloistaan sekä hankkeen käytäntöjä ja päämääriä osana laajempaa antropologista keskustelua naisten asemasta, kehityksestä ja uusliberaalista globalisaatiosta. Tutkimusaineisto on kerätty kolme kuukautta kestäneen etnografisen kenttätyöjakson aikana tammi-maaliskuussa vuonna 2013. Tärkeimpinä metodeina käytettiin yksilö- ja ryhmähaastatteluja ja osallistuvaa havainnointia kehityshankkeen eri tilaisuuksissa sekä edunsaajanaisten keskuudessa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka Marttaliiton ja ACESF-CA:n kehityshankkeessa näkyvät eri globaalin ja paikallisen tason ideologiat sekä sitä, kuinka näiden ideologioiden eri elementtejä ja järkeistyksiä yhdistyy hankkeessa. Tutkielmassa nostetaan esiin myös se, kuinka naisten taloudellisen roolin tehostuminen on nähty uusliberaalissa kehitysdiskurssissa voimaannuttavana ja feministisessä kritiikissä puolestaan naisten velvollisuuksia ja työtaakkaa lisäävänä. Tälle keskustelulle oleellisia ovat länsimaiset käsitteet uusintamisen ja tuotannon kahtiajaosta sekä uusliberaalin kehitysideologian käsitys rationaalisesta yksilöstä oman onnensa seppänä vapailla markkinoilla. Paikalliset kulttuuriset tekijät otetaan myös huomioon tarkastelemalla paikallisia sukupuoli-ideologioita, jotka idealisoivat naisia äiteinä ja korostavat heidän rooliaan perheen ruokkimisessa. Johtopäätöksenä esitetään, että kehityshankkeessa ei vaikuteta haastavan paikallisia talouteen ja sukupuoleen liittyviä rakenteita eikä länsimaisia uusliberaaleja käsityksiä vaan eri ideologiat toimivat hankkeessa vuorovaikutuksessa keskenään. Naisten työskentely epävirallisella sektorilla ilmentää uusliberalismin kaksijakoista luonnetta, jonka voidaan toisaalta nähdä olevan osasyy naisten marginaaliseen asemaan ja toisaalta tarjoavan ratkaisua sille yksilön kovan työn kautta. Tutkielmassa osoitetaan myös, kuinka naiset itse eivät tee erotusta töidensä välillä länsimaisen uusintavan ja tuotannollisen kahtiajaon mukaan, vaan heidän taloudelliset aktiviteettinsa ovat osa heidän rooliaan äiteinä.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan tutkitun tiedon ja päätöksenteon välistä rajapintaa tiedettä edustavien henkilöiden kautta. Tavoitteena on analysoida, miten tieteen asiantuntijoita hyödynnetään päätöksenteon valmisteluelimissä kestävän kehityksen politikka-alalla. Tarkasteluala rajoittuu yhteen Juha Sipilän hallituskauden (2015-2019) aikaiseen laajapohjaiseen työryhmään, jonka tehtävät ovat liittyneet YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon Suomessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan Peter Haasin episteemisten yhteisöjen teoriaa, joka antaa teoreettiset linssit tieteen asiantuntijoiden vaikutusvallan analysoimiselle. Tämän lisäksi teoreettista viitekehystä on täydennetty uusliberalismilla vallitsevana politiikkaparadigmana. Tutkimuksessa sovellettu aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Ne on tehty edellä mainittuun laajapohjaiseen työryhmään osallistuneille tieteen asiantuntijoille ja virkahenkilöille. Pyrkimyksenä on selvittää, miten tieteen asiantuntijat itse kokevat roolinsa päätöksenteon valmisteluelimissä. Tutkijoiden kokemuksia täydennetään virkahenkilöiden näkemyksillä aiheesta. Haastatteluaineistoa analysoidaan teorian testaamiseen tähtäävän prosessinseurantamenetelmän kautta. Tavoitteena on vastata tutkimuskysymyksiin ”Missä määrin sosiaalisen oppimisen kausaalinen mekanismi selittää tieteen asiantuntijoiden roolia tutkittavassa laajapohjaisessa työryhmässä?” ja ”Miten haastatteluaineistosta esiin nousevat havainnot suhteutuvat uusliberaaliin politiikkaparadigmaan?”. Analyysin keskiössä on episteemisten yhteisöjen teorian pohjalta hahmoteltu sosiaalisen oppimisen kausaalinen mekanismi, joka on jaettu neljään osaan. Analyysin tavoitteena on aluksi katsoa löytyykö kullekin kausaalisen mekanismin osalle tukea empiirisestä aineistosta ja operoivatko ne, kuten episteemisten yhteisöjen teoriassa oletetaan. Tämän jälkeen jo luokiteltua ja analysoitua aineistoa peilataan vasten uusliberaalia politiikkaparadigmaa ja pohditaan, olisivatko empiiriset havainnot selitettävissä myös tätä kautta. Analyysi rakennetaan toimija–rakenne-jännitteen ympärille. Sen kautta tieteen asiantuntijoiden roolia pyritään kuvaamaan täysipainoisesti. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että tieteen asiantuntijoiden rooli laajapohjaisessa työryhmässä on työmäärällisesti ollut suuri, mutta heidän asiantuntemustansa on käytetty lähinnä laskelmien ja muistioiden tuottamiseen. Heidän mahdollisuutensa identifioida ongelmia ovat olleet rajalliset. Analyysin perusteella havainto selittyy heidän muita alemmalla asemalla työryhmän sisäisessä hierarkiassa, työryhmään kohdistuneella poliittisella ohjauksella sekä keskeisten sääntely- ja veroinstrumenttien puuttumisella työryhmän toimenpidevalikoimasta. Tutkimustulosten perusteella laajapohjaisessa työryhmässä käytetty asiantuntemus näyttäisi myös henkilöityvän. Työryhmään osallistuneita tutkijoita kuvailtiin heidän akateemisen meritoitumisensa, politiikkarelevantin kommunikointitapansa sekä henkilökohtaisen kiinnostuksensa kautta. Yhdessä näistä kuvatuista ominaisuuksista muodostuu heidän tiedollinen auktoriteettinsa valtionhallinnon silmissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että yhtäältä tieteen asiantuntijat nähdään teknisinä valmistelijoina, mutta toisaalta heille ei olla haluttu antaa tasa-arvoista asemaa työryhmän sisäisessä hierarkiassa. Havainto viittaa siihen, että tieteen asiantuntijat nähdään jollain tapaa myös vallitsevaa asiantilaa rikkovina toimijoina.

Neoliberalistinen yhteiskuntateoria ja siihen kytkeytyvät aktiivisen työvoimapolitiikan toimet ovat muuttaneet työttömyysturvan saannin ehtoja, lisänneet yksilön vastuuta työllistymisestä ja siirtäneet osan julkisen sektorin tehtävistä yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Erityisesti vaikeasti työllistyvien ryhmien, kuten pitkäaikaistyöttömien tai osatyökykyisten, työllistämisessä järjestösektorilla on merkittävä rooli. Tässä tutkimuksessa perehdytään Paikka auki –avustusohjelmassa mukana olleiden työnantajien kokemuksiin vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisestä ja kartoitetaan työnantajien näkemyksiä työllistymismahdollisuuksiin vaikuttavista tekijöistä. Paikka auki –ohjelmassa sosiaali- ja terveysalan järjestöt palkkaavat järjestön yleishyödyllisiin tehtäviin vaikeassa työmarkkina-asemassa olevan nuoren tai osatyökykyisen henkilön. Järjestön on mahdollista saada Sosiaali- ja terveysjärjestön avustuskeskus STEA:lta avustusta palkkauksesta aiheutuviin kuluihin sekä mentoroinnin ja ohjauksen järjestämiseen. Tutkimuksen aineistona toimii Paikka auki –koordinaatiohankkeen tutkijoiden vuosittain kokoama kyselyaineisto, joka koskee ohjelman rahoitusvuosia 2019, 2020 ja 2021. Laadullisessa tutkimuksessa työnantajien lomakekyselyn avoimiin kysymyksiin antamat kirjalliset vastaukset on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksen mukaan onnistuneen työsuhteen tärkeimmiksi tekijöiksi työnantajat kokivat työntekijän motivaation ja innostuksen sekä riittävät resurssit työnkuvan suunnitteluun sekä työntekijälle suunnattuun ohjaukseen ja mentorointiin. Vaikka kokemukset pääosin olivat positiivisia, muodostui osassa työsuhteita haasteiksi esimerkiksi työntekijän työelämätaitojen ja motivaation puute, sekä terveydelliset ongelmat, jolloin työnantajalta vaadittiin lisää tukea ja esimerkiksi muutoksia alkuperäiseen työnkuvaan. Työnantajat kokivat tekevänsä merkityksellistä työtä antaessaan työntekijälle mahdollisuuden työelämässä vaadittavien taitojen opetteluun turvallisessa ympäristössä. Työnantajien käyttämistä Paikka auki -työntekijän jatkotyöllistymistä edistävistä keinoista voidaan päätellä, että järjestötyönantajien mukaan vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistymistä edesauttaa johdonmukainen työelämäohjaus sekä konkreettinen apu sopivien opinto- ja työmahdollisuuksien hahmottamisessa ja hakemisessa. Järjestötyönantajat kokivat näiden toimien lisäksi tärkeäksi kohentaa työntekijän yleisiä työelämävalmiuksia vahvistamalla työntekijän itsetuntoa ja itsetuntemusta sekä parantamalla tämän työelämätaitoja ja työelämässä vaadittavaa osaamista. Työnantajajärjestöt panostivat myös työntekijän mahdollisuuksiin verkostoitua järjestötoimijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa, ja luottivat suosittelijana toimimisen auttavan seuraavan työpaikan saamisessa. Muita työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat vastaajien mukaan muun muassa työnantajien saama palkkatuki, Työ- ja elinkeinotoimiston palvelut, oppisopimuskoulutus sekä eri sosiaalitukimuotojen yhdistämiseen liittyvät vaikeudet. Toistaiseksi Suomessa on tehty vain vähän tutkimusta työnantajien kokemuksista ja näkemyksistä aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteisiin liittyen. Tämä tutkimus tuo esiin järjestötyönantajien kokemuksia roolistaan vaikeassa työmarkkina-asemassa olevan henkilön työllistäjinä.

Tutkimuksessa on tarkasteltu valtion liikelaitosreformia Suomessa ja pyritty problematisoimaan aiempi hallintotieteellinen tutkimus siltä osin, kuin se on pyrkinyt yksinkertaistamaan liikelaitosreformin taustalla olleita ideologisdiskursiivisia lähtökohtia. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, että teknokraattisesti suunnitellun valtion liikelaitosreformin taustalla on ollut poliittinen ohjaus. Tutkimuksen oletuksena on ollut, että tämä poliittinen ohjaus oli uusliberalistisesti latautunutta. Tutkimuksen aineistona on käytetty kolmen suurimman suomalaisen puolueen (SDP, Kokoomus ja Keskusta) yleisohjelmia sekä valtion liikelaitoslakia ja Valtionrautateiden liikelaitostamista koskeneita Eduskunnan täysistuntokeskustelupöytäkirjoja vuosilta 1987 ja 1989. Yleisohjelma-aineisto on rajattu koskemaan kaikilta puolueilta yhtä öljykriisiä edeltänyttä yleisohjelmaa ja kaikki sen jälkeisiä 1970- ja 1980-luvuilla julkaistuja ohjelmia. Tutkimuksen teoreettinen ja metodologinen viitekehys rakentuu post-marxilaisen diskurssiteorian sekä ongelmalähtöisen (problem-driven) tutkimusmetodin varaan. Keskeisinä teoreettisina lähtökohtina tutkimukselle toimivat uusliberalismin ja New Public Managementin käsitteet. Tutkimuksen tuloksena voidaan osoittaa, että liikelaitosuudistus oli tarkastellun aineiston perusteella teknokraattisesti suunniteltu, mutta sillä oli poliittinen tuki ja uudistuksen sisältöön vaikutettiin myös parlamentaarisin keinoin. Näin ollen aiempien tutkimusten selityksiä liikelaitosreformin taustoista voidaan pitää yksinkertaistettuina. Analysoitu aineisto osoittaa, että tarkasteluajankohdan suomalaisessa politiikassa talousjärjestelmästä käytiin hegemonista kamppailua ja tämä kamppailu heijastui myös liikelaitostamista koskeneisiin keskusteluihin. Tutkimuksen perusteella uusliberalististen ideologisten lähestymistapojen tunnistamista aiemmassa hallinnontutkimuksessa näyttää häirinneen käsitteen määrittäminen ja hahmottaminen metodologisista lähtökohdista käsin. Toteutetulla diskurssiteoreettisella lähestymistavalla onnistutaan kuitenkin yhden esimerkin kautta tuomaan esille niitä suomalaiseenkin yhteiskuntaan ja politiikkaan kuuluvia rakenteita, jotka osoittavat ideologioiden läsnäolon myös kotimaisessa politiikassa.