Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "uusperhe"

Sort by: Order: Results:

  • Salmikallio, Heidi (2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on etäperheiden vanhempien kokemukset sosiaalipalveluista. Etäperhe on määritelty perheeksi, jonka luona eronneen vanhemman lapset eivät virallisesti asu, mutta jossa lapset vierailevat säännöllisesti tai satunnaisesti, tai asuvat erilaisin vuorojärjestelyin. Etäperheen muodostavat tässä tutkimuksessa etävanhempi ja hänen muualla asuvat lapsensa, etävanhempi puolisoineen tai etävanhempi, puoliso ja heidän taloudessaan asuvat lapset. Etäperhettä ei nykyisen lainsäädännön perusteella luokitella uusperheeksi, jollei siinä asu etävanhemman puolison lapsia. Monet yhteiskunnan etuudet määräytyvät vakituisen osoitteen perusteella, ja eronneiden vanhempien lapset määritellään lähivanhemman ruokakuntaan kuuluviksi. Tutkimuskysymykset ovat: Minkälaisia käsityksiä etäperheiden vanhemmilla on sosiaalipalveluista ja niiden toimivuudesta rakenteellisella tasolla? Millaisia ongelmakohtia ja onnistumisia etävanhempi ja hänen puolisonsa ovat kokeneet sosiaalipalveluiden kohtaamisissa? Minkälaisia rooleja ja merkityksiä etävanhempi ja hänen puolisonsa antavat itselleen sosiaalipalveluiden piirissä? Aihe liittyy tutkimukseen etävanhemmuudesta, isyys- ja uusperhetutkimukseen sekä bonusvanhemmuutta käsittelevään tutkimukseen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se sijoittuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Aineistona on käytetty 2017–2018 kirjoituspyynnöllä kerättyä tekstiaineistoa. Aineiston pituus on yhteensä 60,5 sivua ja se koostuu 13 eri kirjoittajan kertomuksista. Aineisto on analysoitu käyttäen tulkitsevan fenomenologisen analyysin menetelmää (interpretative phenomenological analysis, IPA). Palvelujärjestelmä nähtiin sekavana, hitaana ja äitejä (lähivanhempia) suosivana, eripuraa aiheuttavana ja riitoja ratkaisemaan kykenemättömänä. Kohtaamisten osalta etäperheiden vanhemmat kertoivat arvostavansa työntekijöiden asiallisuutta, mutta kokivat olevansa altavastaajia suhteessa lähivanhempaan (yleensä äitiin) sekä kasvokkaisessa työskentelyssä että dokumentaatiossa. Työntekijöiden ei koettu näkevän perheiden monimuotoisia tilanteita. Kokemukset merkityksellistyivät vanhemmille käsityksenä roolistaan kykenevänä, mutta lannistettuna taistelijana. Tulokset ovat osittain yhteneviä erityisesti sosiaalityön ja palvelujärjestelmän rakenteellista sukupuolittuneisuutta ja huoltoriitoja käsittelevän tutkimuksen kanssa. Tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia etäperheitä.