Browsing by Subject "vähemmistöstressi"

Tämän laadullisen maisterintutkielman tarkoituksena on teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla selvittää, hahmottuuko köyhyys köyhyyskokemuksista kertovissa kirjoituksissa traumaattisena kokemuksena ja jos, niin millä tavalla. Lähestyn aihetta etsimällä kirjoituksista kuvauksia traumaattisiksi tulkittavista psyykkisistä reaktioista sekä muutoksista kirjoittajien maailman turvallisuutta, merkityksellisyyttä ja itseä koskevissa käsityksissä, sekä tarkastelemalla merkkejä traumaan liittyvästä prosessoinnista. Analyysissä kiinnitän huomiota myös kontekstiin eli niihin asiayhteyksiin, joihin kirjoittajat edellä mainittuja reaktioita liittävät. En pyri tutkielmassa tekemään tulkintoja yksittäisistä kirjoittajista, vaan kartoittamaan köyhyydessä elämisen kollektiivista kokemuspohjaa. Aineisto koostuu 46 kirjoituksesta, jotka on lähetetty vuonna 2019 järjestettyyn Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun. Tutkielmassa ensisijaisena näkökulmana traumaan toimii traumaattisen stressin käsite sekä sosiaalipsykologinen särkyneiden oletusten teoria, jossa trauma ymmärretään psykiatrisen oireyhtymän sijaan emotionaalisena ja kognitiivisena prosessointina, jossa trauman seurauksena särkynyttä maailmankuvaa rakennetaan uudelleen. Teoreettinen viitekehys muodostuu lisäksi vähemmistöstressiteoriasta sekä traumaa koskevasta monitieteisestä keskustelusta, jonka keskiössä on post-traumaattisen stressihäiriön diagnostiikka sekä sitä kohtaan muun muassa sosiaalitieteellisistä näkökulmista esitetty kritiikki. Analyysin tuloksena selviää, että aineistossa köyhyyteen liittyy traumaattisia reaktioita, joita aiheuttavat sekä materiaaliseen puutteeseen liittyvät eksistentiaalisen uhan kokemukset että alhaiseen sosiaaliseen statukseen liittyvät toistuvat haitalliset kokemukset. Lisäksi köyhyys kuvautuu aineistossa pitkäkestoisesti maailmankuvaa ja itseä koskevia käsityksiä muokkaavana kokemuksena. Johtopäätöksenä esitän, että köyhyydessä erityisen haitallista ja mahdollisesti traumatisoivaa on etenkin sen pitkittyminen.

Tutkielmassa tarkasteltiin monisuhteisten kertomia tarinoita kohdatuksi tulemisesta erilaisissa palveluissa Suomessa. Monisuhteisuus on kattokäsite suhdemuodoille, joissa on yhteisten sopimusten mukaisesti enemmän kuin kaksi osapuolta. Tutkielman aineisto koostui kolmentoista haastateltavan yhteensä 43:sta suullisesti ja kirjallisesti tuotetusta narratiivista, joissa kerrottiin kohdatuksi tulemisesta joko yksittäisen työntekijän kanssa tai palvelurakenteissa yleisellä tasolla. Osassa kohtaamisissa yksittäisten työntekijöiden kanssa oli monisuhteisuudesta kerrottu ja osassa siitä oli vaiettu. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia puhetapoja palvelukohtaamistarinoista on tulkittavissa ja minkälaisia puhujapositioita näissä puhetavoissa rakentuu. Aineiston analyysimenetelmänä hyödynnettiin kriittisen diskursiivisen psykologian diskurssianalyyttisiä työkaluja; tulkintarepertuaareja ja subjektipositioita. Aineistosta oli tulkittavissa viisi puhetapaa, joilla haastateltavat konstruoivat kohdatuksi tulemista: normatiivisuuden, leiman pelon, tuomitsevan kohtaamisen, osaamattoman kohtaamisen ja positiivisen kohtaamisen tulkintarepertuaarit. Tulkintarepertuaareista kaksi ensimmäistä kertovat siitä, millaista on yleisluonteisesti käyttää palveluita monisuhteisena ja miten valtavirrasta poikkeaminen konstruoituu tälle vähemmistöryhmälle yksittäisiä kohtaamistilanteita laajemmissa konteksteissa. Muissa tulkintarepertuaareissa taas on kyse konkreettisista kohdatuksi tulemisen tavoista spesifeissä tilanteissa yksittäisen työntekijän kanssa. Normatiivisuuden tulkintarepertuaarissa palveluiden ja työntekijöiden katsottiin edustavan yhteiskunnan hegemonisia arvoja ja näkemyksiä. Leiman pelon tulkintarepertuaarissa taas korostui tuomituksi tulemisen pelko normeista poikkeamisen vuoksi. Tuomitsevan kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän kerrottiin asennoituneen monisuhteisuuden negatiivisesti. Osaamattoman kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän kerrottiin olevan tietämätön monisuhteisuusasioissa. Positiivisen kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän toimintaa konstruoitiin myönteisessä valossa. Tulkintarepertuaareissa haastateltaville rakentui kuusi erilaista puhujapositiota: ulkopuolinen, varovainen, puolustautuja, lamaantunut, valistaja ja hyvin kohdeltu. Ulkopuolisen ja varovaisen positioissa on kyse vallitsevien normien ulkopuolelle jäämisestä ja sen aiheuttamasta varautuneisuudesta palveluita käyttäessä. Puolustautujan, lamaantuneen ja valistajan positiot ovat sen sijaan kohtaamistilanteen aikaansaamia, nimensä mukaisia reaktiivisia toiminnan muotoja. Hyvin kohdellun positiossa haastateltava on työntekijän myötämielisen kohtelun kohde. Haastateltavien konstruoimaa kokemuspuhetta voidaan luonnehtia kehämäisesti. Kehämäinen prosessi syntyy yleisestä normatiivisuudesta, johon sisältyvät yhteiskunnalliset säännöt siitä, mikä on luonnollista, hyväksyttävää ja moraalisesti oikein. Yhteiskunnan normatiivisuus sekä monisuhteisten omakohtaiset ja jaetut negatiiviset kokemukset palvelukohtaamisista aiheuttavat sekä yksilöllistä että kollektiivista vähemmistöstressiä. Vähemmistöstressin vuoksi moni päättää vaieta suhdemuodostaan palveluita käyttäessään, mikä vaikuttaa monisuhteisuuden näkymättömyyteen. Näkymättömyyden vuoksi tietoa monisuhteisuudesta on vähän, mikä taas vahvistaa normatiivisuutta. Aineistosta oli tulkittavissa myös puhetta, jossa kohtaamistilanne sanoitettiin positiiviseksi. Huomionarvoista on kuitenkin, että positiivinen kohdatuksi tuleminen rakentui tuomitsemisen poissaolon kautta. Lisätutkimus monisuhteisuudesta Suomessa olisi tarpeellista monisuhteisuuteen liittyvän stigman purkamisessa.