Browsing by Subject "vaalit"

Finland is considered one of the best countries in the world in regards gender equality. In today’s Finland, women are more educated than men and they vote more actively. However, women are a still a minority in the Finnish parliament, and are less likely to serve as ministers as well as in other powerful political positions. Furthermore, there are large variations among Finnish political parties when it comes to the proportion of woman parliamentarians. The Finnish Centre Party is one of the least balanced political parties in Finland when it comes to the proportion of female parliamentarians. However, there are great regional differences. This Master’s Thesis is a case study that aims to explain what causes these regional differences. First, the study explores how women’s political representation has developed in different constituencies over time when it comes to the number of elected female parliamentarians. Starting from the 1991 election until the 2015 election, the quantitative overview of the constituencies shows that there are substantial differences between the electoral constituencies. These show in gender parity of elected parliamentarians, as well as the share of the votes that female candidates have received for their party’s list. Furthermore, constituencies differ when it comes to the turnover in the composition of the group of elected parliamentarians. The first part of the study also addressed constituencies’ differing trends in regards to women’s representation – some constituencies were more gender balanced, others more male dominated. Based on the first part of the study, three case studies are selected for in depth case studies: Kymi, Oulu and Central Finland. The case studies are explorative in nature and conducted by interviewing central Centre Party actors, parliamentarians and candidates who have experience in the workings of the regional party organization. Interviews are analysed by using thematic analysis. Based on the interviews it is clear that while all Centre Party organisations have the same formal rules, the list formation process, the regional practises and the electoral setting are different in all three constituencies. The study provides support to many findings of previous studies. In accordance with previous feminist institutionalist research, the supply of candidates seems to be a challenge for the Centre Party, but according to the interviewees the supply of woman candidates is a challenge in all three constituencies. Therefore, it is unlikely that the supply of candidates could explain regional differences. A major difference between the constituencies is their electoral setting and the role of regional party organisation and actives. Based on the interviews it seems that in the Kymi constituency, the constituency with the fewest female parliamentarians, internal competition is less equal as the incumbent parliamentarians have a strong position within the Centre Party organisation. The setting changes when an incumbent parliamentarian steps aside. When an elected parliamentarian steps down, it creates a situation where more voters and supporters are available for newcomers. It seems, however, that female candidates have not succeeded in inheriting supporters from the relinquishing parliamentarians.

Tutkielma on tapaustutkimus ensimmäisten maakuntavaalien ajoittamisesta käydystä keskustelusta ja päätöksenteosta Sipilän hallituskauden aikana vuosina 2015-2019. Maakuntauudistukseen tähdänneen lainsäädäntöprosessin myötä syntyi uusi perustuslaillinen tulkinta ensimmäisten maakuntavaalien ajankohdan ja lainsäädännön hyväksymisen välisen kuuden kuukauden vähimmäisajasta. Tämän tutkimus kysyy, miksi tämä perustuslaillinen tulkinta kuuden kuukauden vähimmäisajasta omaksuttiin. Vastatakseni kysymykseen hyödynnän lopputulosorientoitunutta prosessin seurannan analyysimenetelmää, joka pyrkii rakentamaan minimaalisesti riittävän selityksen kiinnostavalle lopputulokselle. Aineistona hyödynnetään eliittihaastatteluja sekä virallis- ja medialähteistä koostuvaa dokumenttiaineistoa. Teoreettisesti tutkielma rakentaa siltaa vaalien sääntelyn, perustuslaillistuneen politiikan ja kansainvälisten normien kirjallisuuksien välille lähestyen niitä historiallisen institutionalismin mekanismien kautta. Tutkimus lähtee hypoteettisesta olettamuksesta, että selitys kuuden kuukauden normin syntymiselle löytyisi perustuslaillisen kehikon historiallisista palautemekanismeista ja kansainvälisten normien kotimaisista vaikutuksista. Prosessin seuranta -analyysin perusteella kansainväliset suositukset eivät itsessään ole selityksessä kausaalisesti merkittäviä vaan osa perustuslaki-instituution alaisia mekanismeja. Selitykseksi kuuden kuukauden normin omaksumiselle tutkimus esittää perustuslakipolitisoitumista. Perustuslakipolitisoitumisen selitys perustuu ajatukselle institutionaalisen kehikon ohjaamasta poliittisten kilpailijoiden ja perustuslain tulkitsijoiden vuorovaikutuksesta koskien yhtä aikaan perustuslaillistunutta ja politisoitunutta politiikkakysymystä. Tutkielman tulokset osoittavat teknisluonteisen vaalisääntelyn ja vähittäisen institutionaalisen muutoksen tutkimuksen merkittävyyden. Ne nimittäin tuottavat sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia poliittisten toimijoiden asemaan ja vuorovaikutussuhteeseen perustuslakitoimijoiden kanssa. Tulokset kiinnittävät lisäksi huomiota toimijoiden pyrkimyksiin siirtää tai delegoida käsiteltäviä kysymyksiä itselleen otollisemmille areenoille ja tähän liittyviin epävarmuustekijöihin. Tältä osin korostuu erityisesti hallituksen, parlamentaarisen opposition ja eduskunnan ulkopuolisten puolueiden erilainen institutionaalinen asema konsensuspoliittisessa valmistelussa, päivänpoliittisessa kamppailussa ja perustuslakipolitiikassa.

Euroopan unionin vaalilainsäädäntö asettaa kehykset niille säännöille, joita jäsenvaltioiden pitää noudattaa Euroopan parlamentin vaaleissa. Säännöt määrittelevät, että vaalien tulee olla suhteelliset. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin itse päättää, millaista suhteellista vaalitapaa ne käyttävät. Euroopan parlamentin vaalit ovat nykyisin hyvin sekavat vaihtelevien vaalitapojen vuoksi. Tutkielman tavoitteena onkin löytää yksi ideaali vaalijärjestelmä, joka voisi olla käytössä Euroopan parlamentin vaalien kaikissa vaalipiireissä. Mikäli tulevaisuudessa mahdollisesti käyttöön otettava Euroopan laajuinen eli ylikansallisella vaalilista toteutuu, tarvitsee sillekin valita yksi vaalijärjestelmä. Tämä tutkielma pyrkii vastaamaan tähän kysymykseen. Tämä maisterintutkielma selvittää, miten nämä moninaiset vaalijärjestelmät vaikuttavat Euroopan parlamentin vaalien lopputuloksiin. Tutkielma vertaa avointa listavaalia, puoliavointa listavaalia, suljettua listavaalia ja siirtoäänivaalitaa, ja selvittää, miten ne vaikuttavat vaalien äänestysaktiivisuuteen, valittavien parlamentin jäsenten sukupuolijakaumaan ja edellisen parlamentin jäsenten todennäköisyyteen tulla valituiksi uudelleen. Tutkielma selvittää yhteyttä vaalijärjestelmien ja vaalien lopputuloksen välillä lineaarisen regressioanalyysin keinoin. Aineistona toimivat Euroopan parlamentin vaalit vuosilta 2009, 2014 ja 2019. Regressioanalyyseissa verrataan muita vaalitapoja avoimen listan vaalitapaan. Kontrollimuuttujien valinta johdetaan aiempien tutkimusten merkittäviksi toteamista tekijöistä. Tutkielman tulokset ovat kaksijakoiset. Osasta tutkimuskohteista löytyy tilastollisesti merkitsevä yhteys. Siirtoäänivaalitapa vaikuttaa nostavan valituksi tulleiden naisten määrää ja edellisen parlamentin jäsenten todennäköisyyttä tulla valituksi seuraavaankin parlamenttiin. Puoliavoin listavaali vaikuttaa laskevan äänestysaktiivisuutta. Näitä tuloksia pitää kuitenkin arvioida kriittisesti erityisesti siirtoäänivaalitapaa koskevan tutkimuksen rajallisen otannan vuoksi. Päätöstä parhaasta mahdollisesta vaalitavasta ei kuitenkaan pysty tekemään tämän tutkielman tulosten perusteella. Yksikään järjestelmä ei nouse joukosta selvästi muita parempana, vaan eri järjestelmät ovat vahvempia eri kategorioissa. Yhden järjestelmän valitseminen muiden yli vaatiikin normatiivisia linjanvetoja.