Browsing by Subject "yhteinen terveys"

Yhteinen terveys (One Health) on terveyden ekologinen viitekehys, joka peräänkuuluttaa sektoreiden välistä tieteen- ja hallinnonalarajat ylittävää yhteistyötä ihmisten, muiden eläinten ja ympäristön terveyden ja hyvinvoinnin kompleksisten kysymysten ratkaisemiseksi. Yhteinen terveys on päätöksentekoa ohjaavana lähestymistapana kuitenkin varsin abstrakti. Tässä tutkielmassa yhteistä terveyttä käsitellään julkishallinnon organisaatioiden välisenä yhteistyönä pyrkien hahmottamaan, missä mielessä ja määrin yhteisen terveyden käsitteen peräänkuuluttamaa yhteistyötä julkishallinnossa tehdään ja minkä asteista yhteistyö on. Yhteistyön astetta tarkastellaan teoreettisena jatkumona, jossa yhteistyömuodot asettuvat yhteistoiminnan, koordinaation tai kumppanuuden asteille. Aineisto koostui viiden julkishallinnon organisaation asiantuntijan (n = 7) haastatteluista sekä yhden työpajan havainnoinnista. Aineistoa täydennettiin julkisesti saatavilla olevien verkkosivujen sisällöllä ja asiakirjoilla. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, jotka analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Yhteisen terveyden lähestymistapa ja siihen liittyvä yhteistyö koetaan tärkeäksi terveysuhkiin varautumisessa ja terveyden edistämisessä. Yhteisen terveyden teemoihin liittyvää yhteistyötä tehdään Suomen julkishallinnossa monissa muodoissa ja asteilla, mutta sitä ei aina kuvata yhteisen terveyden käsitteen kautta. Yhteistyön muotoja ovat vakiintunut viranomais- ja asiantuntijayhteistyö, kansallinen ja kansainvälinen tutkimusyhteistyö ja strategia- tai työryhmäyhteistyö. Suurin osa yhteistyömuodoista asettuu koordinaation asteelle, mutta myös yhteistoiminnan ja kumppanuuden asteista yhteistyötä esiintyy. Yhtäältä yhteistyösuhteissa ilmenee kumppanuusmaisia vakiintuneita käytäntöjä ja yhteistyörakenteita, yhteisiä tietojärjestelmiä ja keskinäisiä riippuvuussuhteita. Toisaalta organisaatioiden erillisyys sekä resursseihin ja rahoitukseen liittyvät haasteet ilmentävät yhteistoiminnan tai koordinaation asteista yhteistyötä. Myös tieteenala- tai sektorikohtaisen siiloutumisen sekä tiedon hyödyntämisen ja yhteistyön jatkuvuuden haasteiden koetaan rajoittavan yhteistyömahdollisuuksia. Suurin osa aineistossa esille tulleesta yhteistyöstä ei siis yllä yhteisen terveyden lähestymistavan peräänkuuluttaman kumppanuuden asteelle. Tulosten perusteella yhteisen terveyden lähestymistapa ei vaikuta vielä olevan julkishallinnossa laajalti tunnettu. Yksi keino syventää organisaatioiden välisen yhteistyön astetta voisi olla yhteisen terveyden lähestymistavan tunnettuuden lisääminen. Käsitteen laajempi omaksuminen voisi myös auttaa tunnistamaan oleellisia toimijoita. Nykyistä laajemmin eri hallintosektoreita ja tieteenaloja yhteen kokoavan yhteistyöelimen perustaminen tai yhteistyön kansallinen koordinointi muulla tapaa olemassa olevia yhteistyörakenteita ja -verkostoja hyödyntäen voisi lisätä yhteistyön vaikuttavuutta ja edistää yhteisen terveyden parempaa huomioimista päätöksenteossa.