Browsing by Subject "yhteisö"

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Författare – Author Varila Essi Anna Elina Työn nimi – Arbetets titel – Title Perheiden kokemuksellinen yhteisöllisyys SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksissa Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Syyskuu 2018 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 98 sivua + 7 liitettä Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämän pro gradu –tutkielman aiheena ovat perheiden yhteisöllisyyden kokemukset SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksissa. Yhteisöissä muodostuva yhteisöllisyys lisää yhteisön jäsenten hyvinvointia. Yhteisöllisyyden edistäminen on ajankohtainen aihe lastensuojelussa, jossa tukitoimia suunniteltaessa ja toteutettaessa perheyhteisöjen merkitys lasten hyvinvoinnille tunnistetaan. Lastensuojelun avohuollon tukitoimena toteutettava perhekuntoutus on tavoitteellista toimintaa, jonka tavoitteena on muun muassa perheyhteisöjen hyvinvoinnin ja toimivuuden tukeminen. Tutkimus on teoreettis-metodologiselta viitekehykseltään fenomenologinen. Tutkimustehtävänä on tuoda esiin se, onko SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksissa perheiden näkökulmasta kokemuksellista yhteisöllisyyttä ja jos on, niin millaisia ilmenemisen muotoja se perhekuntoutuksissa saa. Tutkielmaa ohjaava tutkimuskysymys on seuraava: Millaisia kokemuksia SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksien perheillä on perhekuntoutuksen yhteisöllisyydestä? Tutkimuksen aineisto on kerätty marraskuussa 2017 haastattelemalla kahdeksaa perhettä kahdessa eri SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksessa. Haastatteluihin osallistui 15 ihmistä; kuusi lasta ja yhdeksän aikuista. Aineisto on analysoitu Juha Perttulan fenomenologisella metodilla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että SOS-Lapsikylän kaksi perhekuntoutusta pitävät sisällään monenlaisia yhteisöjä. Perhekuntoutuksien asiakasperheet ovat osallisina omissa perheyhteisöissään, perheiden ja työntekijöiden muodostamissa yhteisöissä, asiakasperheiden muodostamissa yhteisöissä sekä molempien perhekuntoutuksien laajemmissa yhteisöissä, jotka pitävät sisällään näiden perhekuntoutuksien pienemmät yhteisöt. Yhteisöjen rajat ovat osin liukuvia. Tulosten perusteella perhekuntoutuksissa ilmenee kokemuksellista yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys perhekuntoutuksien yhteisöissä merkitsee vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä, luottamuksellisia ja vastavuoroisia ihmissuhteita, vertaisuuden kokemuksia, auttamista ja tukemista sekä asioiden yhdessä jakamista. Yhteisöllisyyteen liittyvät myös perhekuntoutuksien yhteisöjen yhteisesti jakama arvopohja, perhekuntoutusjaksolle yhdessä asetetut tavoitteet ja perhekuntoutuksissa vallitsevat jaetut normit. Yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttavat lisäksi yhteisöjen jäsenten sitoutuminen toimintaan sekä asiakasperheiden kuntoutumisjaksojen ajallinen pituus. Yhteisöllisyyden muodostuminen vaatii tuekseen sopivat tilalliset puitteet. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää perhekuntoutuksien toimintaa suunniteltaessa ja kehitettäessä SOS-Lapsikylässä. Tulosten perusteella yhteisöllisyys voi parhaimmillaan tukea perheyhteisöjen yhteisöllistä hyvinvointia ja kuntoutumisprosessia, ja näin se saattaa osaltaan olla edistämässä perhekuntoutuksien työskentelyn vaikuttavuutta. Yhteisöllisyys ulottuvuutena on kannattavaa huomioida perhekuntoutuksien toimintaan liittyvässä päätöksenteossa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Yhteisöllisyys, yhteisö, perhekuntoutus

Tekijä/Författare – Author Kokkola, Susanna Mari-Anne Työn nimi / Arbetets titel – Title Sosiaalityön metodikiista yhteisöteoreettisessa valossa Oppiaine /Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji/Arbetets art – Level Maisterintutkielma Aika/Datum – Month and year 25052019 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 57 Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkimuksessa tutkitaan suomalaisen sosiaalityön metodikiistaa yhteisöteoreettisessa valossa. Metodikiistassa oli kysymys uuden menetelmän etsimisestä ja juurruttamisesta sosiaalihuoltoon, ammatillisen metodin puuttuessa silloisesta 1950-luvun sosiaalityöstä. Tutkin metodikiistaa sosiaaliantropologisesta näkökulmasta, yhteisön symbolisen rakentumisen kautta. Tutkimuksessa sivutaan myös sosiologian klassikoita, koska he ovat luoneet pohjaa myöhemmälle yhteisöllisyyttä koskevalle sosiaalitieteelliselle tutkimukselle. Metodikiista liittyy aikalaiskontekstiinsa ja siinä tapahtuneisiin sosiaalityön rakentumiseen ja prosesseihin. Tutkimus on teoreettinen sisältäen tietyn empirian. Tutkimusmetodina on teoreettinen argumentointi. Keskeisin käyttämäni tutkija on Anthony P. Cohen ja hänen tulkintansa yhteisön symbolisesta rakentumisesta. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Mirja Satkan tulkinnasta metodikiistasta ja siihen liittyvistä aineistoista. Tarkastelen, millaisia yhteisöjä metodikiistasta löytyy? Mitkä ovat niiden yhtäläisyydet ja erot? Yhteisöllisyyden ja rajan kautta haen vastausta siihen, mitä metodikiista oli? Miksi aikalaistoimijat eivät kokeneet olevansa saman alan edustajia? Metodikiistassa ilmeni kaksi yhteisöä: casework-yhteisö ja huoltotyön yhteisö, jotka pyrkivät kehittämään sosiaalityötä ei-materiaalisen avustamisen suuntaan. Menetelmäuudistuksen tarkoitus oli asiakkaan yksilöllisen valinnan mahdollistaminen sosiaalityössä. Yhteisöjen rakennetta ulkokohtaisesti tarkastellen yhteisöt näyttäytyivät symbolisina asiayhteisöinä – yhteisöllisen dynamiikan paljastaessa niistä merkityksellisen ulottuvuuden. Yhteisöissä sallittiin yksittäisten jäsenten vapaus, mikä ilmeni mielipiteen ilmaisun vapautena ja ammatillisena substanssina. Diagnostisen caseworkin kannattajat loivat uuden yhteisön, joka rikkoi sosiaalihuollon valtavirran normia edistämällä yksilöllisyyden huomioonottavaa caseworkia, ja siinä naiset asettivat itsensä asiantuntija-asemaan. Huoltotyön yhteisö edusti sosiaalityön valtavirtaa: yhteisö vahvisti symbolista pohjaansa sen rajojen hämärtyessä riitein, jotka symboloivat yhteisön arvoja ja käsityksiä hyvästä huoltajasta. Huoltotyön yhteisö muovasi uudelleen yhteisönsä rajaa sosiaalisen vaihdon seurauksena, nostamalla saksalais-sveitsiläisen perhehuollon menetelmän kehityksen keulakuvakseen. Kiistassa tapahtui normien rikkomista kirjoituksin, jotka sisälsivät sosiaalityön ammatillisuuden itsensä vähättelyä. Normien rikkominen oli osa laajemmin jäsentynyttä sosiaalista dynamiikkaa. Yhteisöt erottautuivat suhtautumisessaan ammatillisuuteen. Ne omasivat erilaiset traditiot, yhteisöllisen dynamiikan ja symbolisen todellisuuden. Metodikiistassa ”taistelu” oli symbolista: siinä kamppailivat enemmän asiat kuin ihmiset. Siinä tapahtunut symbolinen kumoutuminen normeja kyseenalaistamalla ei järkyttänyt vallitsevaa sosiaalista struktuuria. Pohjimmaltaan yhteisöjen välinen taistelu oli riitti, tarkoituksenaan vähentää jännitteitä vaihtoehtokulttuurin ja valtakulttuurin välillä. Sallimalla vaihtoehtoisuutta, vallitseva sosiaalihuollon systeemi pystyi uusintamaan itsensä, koska liiallinen hierarkia olisi aiheuttanut vastarintaa. Sosiaalista vaihtoa ei tapahtunut aidosti, koska caseworkia ei otettu sosiaalihuoltajien opetusohjelmaan. Kiistassa oli kysymys vallitsevan sosiaalisen järjestyksen säilyttämisestä sosiaalihuollossa. Yhteisöjen muutos on hidas ja prosessin omainen, mikä on osaltaan vaikuttanut ammatilliseen kehitykseen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Yhteisöllisyys, sosiaaliset suhteet, asiantuntijuus, oppihistoria, sosiaalityö Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Tutkielma käsittelee yhteisöllisyyden rakentumista sosiaalisessa mediassa toimivassa koronakriittisessä yhteisössä. Tutkimuskohteena on Koronakapina, joka on yli 11 000 jäsenen koronakriittinen Facebook-ryhmä. Aineisto on kerätty neljältä ennalta valitulta päivältä ja koostuu julkisista ryhmään lähetetyistä julkaisuista ja niiden kommenteista. Työn analyysimenetelmäksi valikoitui teemoittelu, jonka avulla aineistosta on nostettu esiin erilaisia yhteisöllisyyden rakentumisen keinoja. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii David W. McMillanin ja David M. Chavisin (1986) kehittämä ”Sense of Community” -teoria, johon aineistoista löytyneitä teemoja verrataan. Aineistosta on eroteltavissa neljä pääteemaa ja 14 alateemaa. Pääteemoja ovat ”ulkopuolinen uhka”, ”muut eivät ymmärrä”, ”ryhmähengen nostatus” ja ”aktivismi”. Teemoista oli löydettävissä yhteyksiä McMillanin ja Chavisin teoriaan. Teorian ja aineiston rajoitteet tulivat kuitenkin vastaan. McMillanin ja Chavisin (1986) elementeistä parhaiten aineistossa toimivat jäsenyys (”membership”) ja jaettu emotionaalinen yhteys (”shared emotional connection”). Esitän luvussa 4 uutta elementtiä näiden kahden alkuperäisen elementin rinnalle. Uusi elementti ”toiminta” pitää sisällään jäsenten ryhmään liittyvän toiminnan niin ryhmän sisällä kuin sen ulkopuolella. Siihen lasketaan mukaan sekä offline- että online-ympäristöissä tapahtuva toiminta. Koronakapinassa toiminta on käytännössä online-toimintaa. Analyysin perusteella yhteisöllisyys ryhmässä rakentuu monilla eri tavoilla. Se rakentuu vastakkainasettelun kautta suhteessa ryhmän ulkopuolisiin ihmisiin, jolloin ryhmän jäsenet tekevät eroa niihin, jotka eivät kuulu ryhmään. Tämä näkyy erityisesti teemoissa ”ulkopuolinen uhka” ja ”muut eivät ymmärrä”. Yhteisöllisyys rakentuu myös ryhmän jäsenten suhteessa muihin ryhmän jäseniin ryhmässä käytetyn kielen, vertaistuen, neuvojen ja tsemppaamisen kautta. Tämä on erityisesti esillä teemassa ”ryhmähengen nostatus”. Yhteisöllisyys rakentuu myös ryhmän toiminnassa, jota on niin suhteessa ryhmän toisiin jäseniin kuin myös ryhmän ulkopuolisiin. Tämä on nähtävillä teemassa ”aktivismi”. Koronakriittisyyden lisäksi yhteisön jäseniä yhdistää epäluottamus yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan. Tätä kautta koronakriittisyys kytkeytyy laajempaan päättäjiä ja instituutioita kyseenalaistavaan liikehdintään. Tulokset osoittavat, että koronatoimien aikana koronakriittiselle yhteisölle oli selvästi kysyntää. Yksi syy voi olla yksipuolistunut julkinen keskustelu aiheen ympärillä. Onkin paikallaan pohtia, voisiko monipuolisempi julkinen keskustelu ehkäistä erillisten ryhmien syntymistä vastaavissa tilanteissa tulevaisuudessa. Haasteita tuo aiheen vahva linkittyminen salaliittoteorioihin ja disinformaatioon.