Browsing by Subject "yhteisasiakkuus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2014)Tutkielmassa tarkastellaan sosiaali- ja terveyspalveluita samanaikaisesti ja runsaasti käyttävien henkilöiden, yhteisasiakkaiden, näkemyksiä sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyöstä ja kehittämismahdollisuuksista. Yhteisasiakkuuden muodostumista pohditaan terveyteen vaikuttavien sosiaalisten tekijöiden sekä palvelujärjestelmän toimivuuden näkökulmasta. Tutkimuksen käsitteellisenä viitekehyksenä syvennytään asiakkuuden, yhteistyön ja asiantuntijuuden käsitteisiin. Tutkielmassa on toisen tiedon ja kriittisen reflektion näkökulma, jonka mukaisesti pyritään tuomaan yhteisasiakkaiden ääni kuuluviin. Tutkielman aineistona ovat seitsemän sosiaali- ja terveyspalvelun yhteisasiakkaan haastattelut, jotka on kerätty Sosiaalityö terveysasemalla -projektin aikana espoolaisella terveysasemalla. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja analysoitiin teemoittelemalla ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tuloksena muotoutui viisi teemaa. Yhteisasiakkuus rakentuu haastateltavien kertomuksissa sosiaalisten ja terveydellisten tekijöiden yhteenkietoutumisena ja kasautumisena elämänkulussa. Haastateltavat tuovat esiin myös palvelujärjestelmän epäkohtia yhteisasiakkaan tilanteiden hoidossa.Haastateltavat kaipaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyötä, kokonaistilanteiden hahmottamista, yhdessä toimimista ja koordinointia. He kaipaavat myös parempia mahdollisuuksia vaikuttaa palveluiden kehittämiseen. Johtopäätöksenä voidaan tutkielmassa todeta, että yhteisasiakkuuden määrittäminen pelkästään yksilön omaksi valinnaksi on harhaanjohtavaa, eikä yhteisasiakasta tulisi määrittää ainoastaan ongelmien kautta. Yhteisasiakkaiden monimuotoisiin ongelmiin vastaaminen vaatisi sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä yhteisasiakkaan välistä kollektiivista asiantuntijuutta sekä koordinoivaa työntekijää huolehtimaan kokonaisuuden hallinnasta. Yhteisasiakas tulisi nähdä yhteistyössä tasavertaisena osallistujana, jonka kokemusta tulisi kuulla. Yhteisasiakkaita tulisi myös osallistaa palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen, koska heillä on paljon kokemuksen tuomaa tietoa palveluista ja heidän avullaan voitaisiin paikantaa palvelujärjestelmän väliinputoamista tuottavia epäkohtia.
-
(2018)Tutkielman aiheena on verkostotyö lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaiden kanssa. Yhteisasiakkailla tarkoitetaan tutkimuksessa samanaikaisesti lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian asiakkaina olevia 13–17 -vuotiaita nuoria ja heidän perheitään. Verkostolla tarkoitetaan toimijajoukkoa, joka liittyy asiakkaan tilanteeseen, ja verkostotyöllä sosiaalityön työtapaa, johon sisältyy yhteistyötä näiden toimijoiden kesken. Tutkimus on laadullinen ja perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja diskursiivisen verkostotyön tutkimuksen perinteeseen. Tutkimuksen tavoitteena on avata näkökulmia verkostotyön käsitteen moninaisuuteen sosiaalityössä. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisina lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yksiköissä työskentelevät sosiaalityöntekijät kuvaavat yhteisasiakkaiden verkostoja? 2. Millaisia jännitteitä ja voimavaroja sosiaalityöntekijät liittävät lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian väliseen verkostotyöhön? 3. Miten sosiaalityöntekijät käyttävät erilaisia verkostotyön tulkintarepertuaareja? Tutkimusaineisto kerättiin kahdessa fokusryhmähaastattelussa ja kolmessa yksilöhaastattelussa. Haastatteluihin osallistui 12 sosiaalityöntekijää, joista seitsemän työskenteli haastatteluhetkellä nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon yksiköissä ja viisi lastensuojelun avo- tai sijaishuollon yksiköissä. Haastatteluiden yhteydessä kukin sosiaalityöntekijä kuvasi yhden valitsemansa asiakkaan verkoston toimijat ja toimijoiden väliset suhteet verkostokarttaan. Aineistojen analysoinnissa hyödynnettiin verkostoanalyysia, sisällönanalyysia ja diskurssianalyysia. Sosiaalityöntekijöiden tekemissä verkostokartoissa nuorten tilanteeseen liitettiin usein laaja kirjo eri toimijoita. Sosiaalityöntekijöiden yhteistyöverkoston näkökulmasta tärkeitä toimijoita olivat nuorten läheisverkostosta huoltajat. Ammatillisista toimijoista korostuivat lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian lisäksi koulun toimijat. Tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi nimettiin usein toimijat, joilla on paljon viranomaisvaltaa, kuten lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja lääkäri, sekä toimijat, jotka tapaavat nuorta usein, kuten opettaja tai sosiaaliohjaaja. Yhteistyö eri instituutioissa toimivien sosiaalityöntekijöiden välillä ei näyttäytynyt aineistossa erityisen vahvana. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä kuvattiin haastatteluaineistossa välttämättömänä mutta usein jännitteisenä toimintana. Analyysissa jännitteet ja voimavarat jaettiin institutionaaliseen verkostotyöhön, dialogiseen verkostotyöhön ja verkostohallintaan liittyviin tekijöihin. Onnistuessaan verkostotyö näyttäytyi tarkoituksenmukaisesti yhteistyönä, jonka intensiteetti vaihtelee joustavasti nuoren tilanteen ja tarpeiden mukaan. Verkostoneuvottelu polarisoituu helposti kiistaksi siitä, onko nuoren ongelma ja siten ratkaisu ensisijaisesti sosiaalinen vai lääketieteellinen. Sosiaalityöntekijät toivat esiin kritiikkiä sosiaalisten pulmien näkemisestä lääketieteellisinä ongelmina ja toisaalta lääkäreiden vahvaa asemaa kohtaan. Eriytyneissä palveluissa ja kuormittuneessa työtilanteessa työntekijöillä ei vaikuttaisi olevan riittävästi mahdollisuutta keskinäiseen vuoropuheluun, jota tarvittaisiin luottamuksen ja yhteistyön syntymiseksi. Verkostosuhteissa ilmenee neuvottomuutta, vuorovaikutuskatkoksia ja ristiriitoja työntekijöiden välillä, jonka ei haluta näkyvän nuorille ja heidän perheilleen. Verkostotyöhön liitettiin aineistossa erilaisia diskursiivisia puhetapoja. Institutionaalisessa verkostotyön puhetavassa verkosto nähtiin ammattilaisten joukkona. Siinä korostuivat lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian eriytyneet tehtävät nuorten auttamiseksi. Dialogisessa puhetavassa huomio kiinnittyi vuorovaikutukseen verkostossa. Nuoren osallisuuden vahvistamista pidettiin olennaisena tavoitteena ja tehtävänä. Oikeudellinen verkostotyön puhetapa esiintyi muita puhetapoja heikompana, mutta tunnistettavana. Sen avulla muistutettiin nuoren oikeudesta osallisuuteen ja viranomaisten velvollisuudesta yhteistyöhön. Verkostotyön tarve on tunnustettu ja huomioitu lainsäädännössä monin tavoin, mutta sen käytäntö on haastavaa eikä sen sisältö ole yksiselitteinen. Verkostotyön ihanteina pidetään asiakaslähtöisyyttä ja tasa-arvoista dialogia toimijoiden kesken. Nuorten parissa tehtävässä verkostotyössä korostuu lapsioikeudellinen näkökulma: nuoren oikeus erityiseen suojeluun, palveluihin ja osallisuuteen. Niiden toteutuminen käytännössä edellyttää vuorovaikutusosaamista mutta myös rakenteellisten reunaehtojen ja resurssien turvaamista.
Now showing items 1-2 of 2