Browsing by Subject "yhteiskunnallinen muutos"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2012)The thesis construes the cultural field of transitology from the point of view of its historical development and characteristics. Transitology specifically and transition studies generally mushroomed in the wake of the fall of the Soviet Union. Transitology is a specific term for a field of transition studies to which particular attributes are controversially connected. These attributes include nomotheticity, ahistoricity, positivism and determinism. Of interest is the fact, that transitology represents a field of academia concerned with guiding policy recommendations in a process that aimed to democratize and market liberalize post-socialist countries in Eastern Europe and in the former Soviet Union. This instigated a close connection between the social scientific debates and actual policy. The thesis advances in a twofold manner to investigate the effects of the connections and historical factors behind the nature and applicability of transitology. First, it constructs a historical narrative of the developments of social sciences, transition studies, socialist social sciences and post-socialist space. Through different conjunctures each of these levels brought about its own meaning to the manner in which transitology consolidated its existence. Secondly, the thesis observes the form and nature of the relation of transitological research to its own premises and to its subject matter. A historical and radical perspective of social scientific thought is applied to detect the form of the relations. These perspectives are mainly world-systems analysis and the political economy of Stephen Gill. The relations under observation are then set into a wider context of social sciences and cultural competition with the help of Pierre Bourdieu’s sociological thought. Academic labour is perceived analogously to a Marxist perspective of labour as a social process. The thesis concludes transitology to have attained specific character for a variety of reasons. In general these reasons are seen to stem from an interaction of the state of social scientific thought in the late 80s and early 90 and the historical state of the post-socialist space. Observing the effects and developments occurring from this interplay, the thesis claims transitological thought to have consolidated itself as a constituting cleavage of the post-socialist cultural and political space rather than dissolved into a myriad of approaches. In such a situation, in which a dislodgment between the temporal and spatial dimensions of the cultural field of research and academia and the object if its study has occurred, it becomes vehemently important to focus on the relation and type of research conducted and its direct and indirect implications to its subject matter.
-
(2018)The topic of this thesis is to observe how the Centre Party of Finland (Suomen Keskusta), the Social Democratic Party of Finland (Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, SDP) and the National Coalition Party (Kansallinen Kokoomus) have perceived the information and communication technology (ICT) and its role in the Finnish society between 1999 and 2015 in their party statements and manifestos. The role of ICT in the society is observed especially through the concepts of information society and digitalisation. The topic of this thesis thus ties into the broader 1990s and 2000s discussion on information society and digitalisation. The primary sources for the study include the Centre Party, the Social Democratic Party and the National Coalition Party's party programmes, general election manifestos, municipal election manifestos and party conference statements from 1999 to 2015. The primary sources are analysed by the following electoral terms: 1999-2003, 2003-2007, 2007-2011 and 2011-2015. The 2015 general election manifestos are also included in the set of primary materials, as are the government programmes for each electoral term. The role of government programmes in the study is to support the analysis of the party statements and manifestos. The parties' arguments and perceptions of information and communication technology are analysed using post-structural policy analysis. The main framework for the analysis is Carol Bacchi's What's the problem represented to be analysis. The objective of the thesis is to observe how the parties have represented information and communication technology as a policy problem in their statements, programmes and manifestos during each electoral term. In addition, the objective is to analyse both in the case of each party and between different parties how the problem representations are constructed, with which policy areas ICT is associated in the texts and how these problem representations change and evolve from one electoral term to the other. In addition to Bacchi's WPR-analysis, the analysis also draws from Kari Palonen's concept of politicisation which describes politics as action. In this thesis, the main function of politicisation is to describe how by politicising an issue, the parties open up both political space surrounding the politicised issue and also new opportunities for political action. The main findings of this thesis are that information and communication technology is represented in the parties' general election manifestos and party conference statements using two main representations; either as a means for solving existing social and public policy problems or as a part of a broader discourse on societal change. When represented as a means for solving existing social and public policy problems, ICT is discussed positively, optimistically and mostly to suit the perspective of the party's ideological standing. In the parties' statements and manifestos, the discourse on societal change is strongly tied into economic factors, such as the national competitiveness. ICT is depicted as a matter supporting and enhancing national competitiveness, and information society and digitalisation, in particular, as objectives that will strengthen future national competitiveness. Another finding is that the term “information society” disappears from the parties' manifestos and statements in the early 2010s, when the discussion surrounding ICT in the manifestos and statements shifts to digitalisation.
-
(2012)Nykypäivän Iran eroaa suuresti vasta vallankumouksen kokeneesta Iranista ja tähän on vaikuttanut merkittävällä tavalla nuorisokulttuurin kehittyminen. Vallankumouksen jälkeinen autoritaarinen politiikka on luonut nuorison, joka suhtautuu kriittisesti poliitikkoihin ja viranomaisiin ja valtion ankaraan islamintulkintaan. Islamilainen tasavalta on pyrkinyt luomaan nuorille kuvan oikeanlaisesta islamilaisesta kansalaisesta tiukoilla säännöillä. Vallankumouksen jälkeen syntynyt sukupolvi ei ole omaksunut hallinnon edustamia moraalikoodeja suunnitelmien mukaan, vaan on päinvastoin aktiivisesti omistautunut toiminnalle, joka on hallituksen mukaan syntiä. Sukupolvi, jonka piti kasvaa ylläpitämään islamilaisen vallankumouksen ideologiaa, on kapinoinut ja osoittanut monin tavoin olevan hallituksen ihanteita vastaan. Nuoriso ja hallitus ovat joutuneet jatkuviin konflikteihin, erityisesti julkisessa tilassa. Iranissa on käynnissä jatkuva rajaneuvottelu siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, miten määritellään normaali ja epänormaali, ja millainen on oikeanlainen islamilaisen tasavallan kansalainen. Tutkielmassani analysoin näitä neuvotteluja, joita käydään valtion ja nuorten välillä. Missä menevät sallitun käyttäytymisen rajat ja missä menee raja, missä kielletty käytös paljastuu. Selviytyäkseen monimutkaisesta todellisuudesta iranilaisnuoriso on luonut monimutkaisen käytöskoodiston, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Työni keskiössä on se, kuinka nuoret reagoivat pakolla toteutettuun politiikkaan ja käyttävät hyväkseen hallinnon luomaa toimintakenttää. Rajaneuvotteluihin liittyen olen kiinnostunut myös yksilön ja tilan välisestä suhteesta. Pyrin näyttämään, että Iranissa ei ole pysyvää jakoa suhteessa yksityiseen ja julkiseen tilaan. Tarkastelen tiloihin liittyviä rajaneuvotteluja ja käsittelen näitä rajaneuvotteluja vastarintana, jonka kautta nuoret pyrkivät luomaan pysyvää omaa tilaa. Lisäksi näytän, miten nuoriso pyrkii luomaan tilapäistä omaa tilaa julkiseen tilaan. Kaikki Iranissa tietävät, että uskonto ei ilmene samalla tavalla ihmisen henkilökohtaisessa todellisuudessa, kuin se näyttää ilmenevän julkisessa tilassa. Tämä muodostaa eräänlaisen julkisen salaisuuden. valtiovallalle on tärkeää, että julkinen tila pysyy puhtaana, jotta salaisuutta ei tarvitse 'paljastaa'. Julkinen salaisuus on yhteiskunnan, erityisesti nuorison ja valtion välillä tehty kompromissi, jonka tarkoitus on ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Erilaisten esimerkkien kautta näytän, että tilan käytöllä ja näennäisesti kapinoivalla käytöksellä luodaan olemassaolon politiikkaa. Nuoret eivät halua olla vaatimattomia ja näkymättömiä, vaan he haluavat näyttää ja tuntea olevansa olemassa ja ottaa oman tilansa. Taistelu tilasta ja nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta on yhdistänyt poikia ja tyttöjä ja on sitä kautta luonut myös uudenlaista yhteisöllisyyttä sukupuolten välille.
-
(2019)Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä Pro Gradu-tutkielma käsittelee suomalaista peruskoulu-uudistusta 1970-luvulla. Tarkasteltu ajanjakso on rajattu vuosiin 1973-1977. Aiheeseen liittyvä tutkimustraditio painottuu uudistusta edeltäneiden suunnittelun vuosien tutkimukseen, mutta itse uudistuksen toteutusvuosiin liittyvä tarkastelu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tähän perusteeseen nojaten, lähestymistapa soveltuu hyvin tutkimustraditioon. Näkökulma sijoittuu itse opetuksen kentälle, jonka seurauksena aineistoksi valikoituivat Opettajien kaksi ammattilehteä, loppuvuodesta 1973 lakkautettu Opettajain lehti ja tästä eteenpäin aina vuoteen 1977 asti Opettaja-lehti. Tutkielman aiheen valinta perustuu koulutuksen tärkeyteen yhteiskunnallisen muutoksen yhteydessä. Koulutusta käytetään välineenä vastata muuttuvan yhteiskunnan vaatimuksiin ja koettuja uudistuksia on tärkeää tutkia heidän näkökulmastaan, jotka ovat kaikista voimakkaimmin uudistuksen kohteena. Tässä kontekstissa tärkeimmäksi keskiöön nousevat koulumaailman arki sekä toteutuksen mahdollistajat eli opettajat ja oppilaat. Pro Gradu-tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, miten peruskoulu-uudistuksen onnistumista arvioitiin toteutusvuosina ja miten uudistus linkittyy samaan aikaan tapahtuvaan suomalaisen yhteiskunnan murrosvaiheeseen. Ajalle tyypillisiä voimakkaita muutoksia olivat elinkeinorakenteen muutokset, jotka johtivat muuttoaaltoo maaseudulta kaupunkeihin. Koulujärjestelmän uudistus oli osittain vastauksena yhteiskunnalliseen muutospaineeseen ja uudistuksella pyrittiin maksimoimaan suomalaisen koulutuksen riittävän korkea taso sekä parantamaan tasavertaisia mahdollisuuksia eri sosiaaliluokkien välillä. Tutkielman tavoitteena on myös vertailla aikaisemman tutkimuksen tuloksia tutkielman johtopäätöksiin. Merkittävää ja huomionarvoista olivat erityisesti koulu-uudistuksen suunnitteluvaiheeseen liittyvät poliittiset erimielisyydet siitä, minkälaiseksi tulevaa järjestelmää haluttiin kehittää. Vastakkain olivat myös vanhan järjestelmän kansa-, ja oppikoulunopettajat. Keskeistä Pro Gradu- tutkielmassa on tarkastella, näkyvätkö ideologiset ja poliittiset erimielisyydet yhä toteutusvaiheessa, vai nouseeko pyrkimys konsensukseen tärkeämmäksi. Tutkielmassa käytetty metodi on kvalitatiivinen kirjallisuuskatsaus ja tarkastelun kohteena ovat uudistus yleisesti sekä opettajat ja oppilaat. Tutkielman yksi tärkeimmistä johtopäätöksistä on opettajien konsensushakuisuus. Suunnitteluvuosille kuvaavia ideologisia erimielisyyksiä ei esiinny ja opettajat esiintyvät yhtenäisenä ryhmänä. Huomionarvoista on myös peruskoulu-uudistuksen lähtökohdan eriäväisyys: uudistus ei ole syntynyt täysin suoranaisesi vastauksena yhteiskunnallisiin muutospaineisiin, vaan välissä on vaikuttanut liian suureksi laajentuva keskikoulu. Keskikoulun laajentuminen on ollut enemmin seurausta suoraan yhteiskunnan murroksesta ja peruskoulu-uudistusta on kehitelty vastaukseksi keskikoulun suosion kasvamisesta seuranneeseen ongelmaan.
-
(2012)Tutkielman taustalla on Venäjän uusin vuoden 2010 sotilasdoktriini. Työn tavoite oli löytää Grounded Theory -menetelmällä toimintaolettamuksia valitusta aineistosta. Venäjä on valtiojohtoinen maa, jossa muutokset toteutetaan valtiojohtoisesti. Näin ollen muissa maissa merkityksettömänä pidettävät asiakirjat todella vaikuttavat Venäläiseen politiikan tekoon. Juuri tämä olemme voineet huomata tutkimuksen kuluessa. GT-metodia käytettäessä saimme kaivettua esiin doktriinista toimintaolettamuksia ja olettamuksia siitä, kuinka maan ympäristö toimii. Päädyttiin tarkastelemaan maailman ja lähialueen turvallisuusarkkitehtuuria, modernin sodan muutosta, sosioekonomisten aspektien vaikutusta sotaan, varustelun ja rahoituksen dynamiikkaa sekä tieteen, innovaatioiden ja investointien näkökulmia. Havaitsimme, että Venäjä on lähtenyt harjoittamaan uutta valtapolitiikkaa. Se on valinnut kumppaneikseen ennen kaikkea Aasian maita sekä perinteiset IVY-maat. Lännen kanssa tehtävä yhteistyö on ennen kaikkea hyöty-yhteistyötä, jonka tarkoituksena on ennen kaikkea saada houkuteltua maahan investointeja sekä teknologista osaamista. Lisäksi havaitsimme Venäjän siirtyneen katsomaan nykysodan muutosta yhtenevästi lännen kanssa, ja alkavan hiljalleen muuttaa omaakin armeijaorganisaatiotaan länsimaisia linjoja mukaillen. Lännen kanssa on myös lähdetty taistelemaan terrorismia vastaan ideologisesti sekä fyysisesti. Erona länteen kuitenkin pysyy ydinaseen painotus puolustuksessa sekä suuri maavoimajoukko, joka supistamisesta huolimatta pysyy suurena. Sosiaaliset näkökulmat tulivat esiin erityisesti koulutuksen näkökulmasta, sillä huipputeknologian tuottaminen lähes 100 % omavaraisesti vaatii valtavaa älyllistä potentiaalia. Tässä suhteessa maalla on vielä töitä. Investointien osalta ongelmaksi nousee vieläkin epähoukutteleva sijoitusilmasto. Talous on raaka-ainetuotannon myötä vahvistunut, joka on vakauttanut valtiota ja mahdollistanut puolustusteollisuuteen sekä aseostoihin panostamisen. Suunnitellut noudattavat doktriinissa asetettuja tavoitteita, mutta puolustusteknologinen kompleksi ei ole aina pystynyt tuottamaan tarvittavia laitteita. Näin ollen aseita on ostettu myös ulkomailta. Osa rahoituksesta tähän tulee kuitenkin omasta asemyynnistä lähinnä maihin, joihin Nato-maat eivät myy aseita. Uusi ja mielenkiintoisin aspekti doktriinissa oli informaatiosota, josta aiemman doktriinit eivät ole maininneet. Informaatiosotaa käydäkseen Venäjän on kuitenkin oltava informaatioyhteiskunta. Vaikka informaatioyhteiskunnan kehitys on vielä kesken, on Venäjä onnistunut erinomaisesti implementoimaan kansansa keskuuteen uusimman elektroniikan käyttöhalun ja -taidon. Yllättävää kyllä kansa ehti ennen armeijaa, ja armeijaorganisaation informaatiotekninen laitteisto ei ole vielä saavuttanut toivottavaa tasoa, joka näkyi esimerkiksi Georgian sodassa.
Now showing items 1-5 of 5