Browsing by Subject "ympäristösovittelu"

Tämä on tutkielma ympäristötiedon muodostamisesta tilasta ja maisemasta ympäristönhallintahankkeessa. Tutkielmassa tarkastellaan Iijokeen muodostettuja tilan narratiiveja, joen maisemaa ja niitä käsittelevää Iijoen vesistövisiota hankkeen tiedonkeruuvaiheen aikana. Iijoen valuma-alueelle sijoittuva tutkielma käsittelee Iijoelle tehtävää ympäristösovitteluprosessia Iijoen vesistövisiota, joka on osa vaelluskalojen palauttamiseen Iijokeen tähtäävää Iijoen otva -hanketta. Tutkielma keskittyy käsittelemään Iijokeen liitettyjä narratiiveja, merkityksiä ja arvoja vesistövision tiedonkeruuvaiheen aikana, tarkastellen etenkin vesistövision olemusta ympäristönhallintahankkeena Iijoen tiedon kategorioiden kautta. Vesistövisiota voidaan katsoa sekä neoliberalistisena hankkeena että kokeilevana kollektiivina. Valuma-aluetta koskevaa ympäristönhallintahanketta pitää tarkastella sekä fenomenologisesti että poliittisen ekologian kautta. Tutkielma perustuu Iijoella syyskuusta 2016 helmikuuhun 2017 tehdylle etnografiselle kenttätyölle ja visiota varten teetetylle karttakyselylle. Etnografinen aineisto koostuu osallistuvasta havainnoista ja puolistrukturoiduista temaattisista haastatteluista, jotka toteutettiin paikallisten asukkaiden, vesistövision jäsenten, alueen viranomaisien, paikallispoliitikkojen ja elinkeinonharjoittajien kanssa. Haastateltavia oli 18 miestä ja 7 naista, iältään noin 30–85-vuoitiaita. Iijoen vesistövisioon tuotettuun karttakyselyyn vastasi 805 vastaaja merkiten 2173 merkittävää paikkaa valuma-alueelta. Vesistövision aikana Iijoen tilaan liitetään narratiiveja joesta henkilökohtaisen elämän tapahtumapaikkana, menetyksen ja konfliktin kohteena, luonnontilaisuuden ja rakennetun vesistön tilana ja mahdollisuutena elinvoimaan tulevaisuudessa. Tutkielmassa näitä narratiiveja tilasta analysoidaan muun muassa Doriin Masseyn tilan käsitysten kautta. Tutkielmassa lähestytään Iijokea myös elettynä maisemana, jota jokilaaksolaiset asuttavat. Joki ja sen asukkaat ovat vuorovaikutuksessa keskenään: erinäiset joen rytmit jaksottavat tätä suhdetta. Asukkaiden prekaarista suhdetta jokiympäristöön määrittää myös vesivoimayhtiön pörssisähkön tuotto, joka yhdistää joen asukkaat globaaliin talousjärjestelmään. Ympäristönmuutos joella, kuten veden laadun huononeminen, vaikuttaa kokonaisvaltaisesti käsitykseen joesta ja sen käytöstä. Joella asuvat yrittävät perustella huoltaan joesta eri keinoin vesistövisiossa vaikuttaakseen tähän muutokseen. Tutkielma tarkastelee myös vesistövisiota poliittisena prosessina, eräänlaisena hydrososiaalisen territorion muodostamisena. Ympäristösovitteluprosessina vesistövisio pyrkii sovittamaan erinäiset käsitykset, merkitykset ja arvotukset Iijoesta yhteiseen konsensusperiaatteelliseen visioon. Vision on kuitenkin rakenteellisesti poliittinen hanke, jossa sen aiherajaukset, prosessirakenteen valinta ja osallistujat tekevät visiosta rakenteellisesti poliittisen. Visiossa määritellään käsityksiä joen tarpeista, valtasuhteista ja vastuualueista. Tähän prosessiin vaikuttavat henkilökohtaiset käsitykset, arvot, tunteet ja merkitykset Iijoesta. Tutkielma toteaa, että vision kaltaisten ympäristöhallinnanhankkeita ja niiden tiedonkeruuta täytyy tarkastella sekä fenomenologisesti että poliittisen ekologian kautta. Käsityksen Iijoen narratiiveista, maisemasta ja jokeen liitetyt tunteet vaikuttavat vesistövisioprosessiin. Tutkielma toteaa, että vesistövisiota kannattaa tarkastella hydrososiaalisen territorion muodostamisena. Visioprosessissa esiintyy elementtejä sekä luonnon neoliberalisoinnista että kollektiivin kokeilevasta uusien tiedon kategorioiden muodostamisesta ja tulkkaamisesta. Ympäristöhallintahankkeissa asukkaiden kokemukset joesta asuttamana seutuna on vaikea tulkata visioprosessille, jolloin huoli ympäristöstä yritetään muotoilla tunnistettaviksi tiedon kategorioiksi, kuten sisäisen kierron käsitteeksi, tai haastaa uusilla, kuten ympäristövirtaaman käsitteillä.