Browsing by Subject "ympäristövaltio"

Tutkimuksessa tarkastellaan kierrätyksen historiaa Suomessa ja sen linkittymistä nousevaan ympäristötietoisuuteen 1950-luvulta 1990-luvun loppuun. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kierrätykseen suhtautuminen ja kierrätyksen motiivit ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä. Tutkimusaineisto muodostuu Suomen Luonto -lehden kierrätystä ja kestävää kehitystä käsittelevistä artikkeleista. Ympäristötietoisuuden ja ympäristöliikkeiden kehitystä on lisäksi tutkittu aihetta sivuavan tutkimuskirjallisuuden avulla. Erilaiset ympäristöasenteita ja -politiikkaa koskevat mielipidetiedustelut 1980-luvulta alkaen antavat tutkimukselle hyvää taustatukea. Suomen Luonto -lehden artikkeleita on tutkittu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Kierrätystä koskevien artikkeleiden puuttuminen Suomen Luonto -lehden sivuilta 1950-luvulla heijastaa kierrätyksen taloudellista roolia ympäristönäkökulmien sijaan. 1950-luvulla ihmisiä motivoi kierrättämään puute, taloudellinen hyöty ja lähiyhteisön myöntämä arvostus, ei ympäristön hyvinvointi. 1950-luvulla tehtiin kuitenkin tärkeä työ kierrätyksen edistämisessä ja kierrätysideologian luomisessa. Teollisuus, lehdistö, koulut ja erilaiset järjestöt kannustivat ihmisiä yhteisvoimin kierrättämään käytettyjä tavaroita raaka-ainepulan hillitsemiseksi ja talouden kasvun edistämiseksi. 1960-70-lukujen vaihteessa Suomen Luonto -lehdessä alkaa esiintyä kirjoituksia, joissa pohditaan jätteiden mahdollista uudelleenkäyttöä ja luonnonresurssien käytön järkevyyttä. Kirjoitusten perusteella kierrätyksestä ei voida kuitenkaan puhua koko maan kattavana ilmiönä, vaan pikemminkin marginaalisen, ympäristöasioista kiinnostuneen nuoren väestönosan kokemana herätyksenä. Vasta 1980-lukua voidaan pitää kierrätyksen yleistymisen kannalta ratkaisevana vuosikymmenenä. Kierrätyspisteiden perustaminen yleistyi, ja ruohonjuuritasoinen toiminta kirpputoreineen ja kierrätysliikkeineen kasvatti suosiotaan. Yksittäisen ihmisen toiminta aletaan Suomen Luonto -lehdessä nähdä tärkeänä ja merkittävänä, eikä vastuuta sysätä enää yksin huonosti toimiville rakenteille ja järjestelmälle. Lehden artikkelit yrittävät retoriikallaan saada lukijan tuntemaan oman vastuunsa ympäristöongelmien synnyssä ja niiden ehkäisyssä. Varsinainen läpimurto kierrätyksen arkipäiväistymisessä koko valtakunnan tasolla nähtiin kuitenkin 1990-luvulla. Yhteiskunnan ekologisoituminen näkyi 1990-luvun Suomessa niin mediassa, julkishallinnon tasolla, teollisuudessa kuin kansalaisten keskuudessa. Etenkin lainsäädännön muuttuminen yhä enemmän kestävään kehitykseen tähtääväksi oli tärkeää kierrätysprosenttien nousun taustalla. Sekä Suomen Luonto -lehden artikkeleissa että ympäristöasenteita koskevissa mielipidetiedusteluissa korostuvat toiveet valtion aktiivisesta roolista ympäristökysymysten ratkaisemisessa. Tulevaisuudessa ympäristöpolitiikan suunta voi johtaa kohti ympäristövaltiota, joka kantaa lainsäädännön avulla vastuun yhteiskunnallisesta kehityksestä ympäristön hyvinvoinnin edellyttämään suuntaan.