Browsing by Subject "yritykset"

Vaikka yrityksen yhteiskuntavastuusta keskustellaan laajasti niin liike-elämän kuin talous- ja yhteiskuntatieteidenkin piireissä, ei yhteiskuntavastuun käsitteelle ole muodostunut yleisesti hyväksyttyä kaiken kattavaa määritelmää. Pro gradu -tutkielmani perusajatuksena on ymmärtää yrityksen yhteiskuntavastuu sosiaalisesti konstruoituna eli ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta rakentuvana ilmiönä. Tutkielman tavoitteena on osallistua keskusteluun siitä, mitä yrityksen yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan ja miten sen merkitykset rakentuvat yrityksen ja sen sidosryhmien välisessä vuorovaikutuksessa. Siinä tarkastellaan tutkimuskirjallisuutta aineistona käyttäen yrityksen yhteiskuntavastuun käsitteen kehittymistä ja sitä, minkälaisia määrittelyjä ja merkityksiä sille on käsitteen historian aikana annettu erityisesti suomalaisen metsäteollisuuden historiallisessa kontekstissa. Analyysiä syvennetään tapausesimerkin kautta tarkastelemalla sitä, miten yrityksen yhteiskuntavastuun merkitykset rakentuvat Stora Enson Kemijärven sellutehtaan lopettamisen yhteydessä eri osapuolten eli Stora Enson, useita sidosryhmiä koonneen Kemijärven massaliikkeen sekä kansanedustajien lausunnoissa syksyllä 2007 ja keväällä 2008. Aineistona käytetään Stora Enson ja Kemijärven massaliikkeen aihetta koskevia lehdistötiedotteita sekä valtiopäiväpöytäkirjoja kyseiseltä ajalta. Tarkastelun metodologisena viitekehyksenä käytetään diskurssianalyyttistä lähestymistapaa puheen ja tekstien analysointiin. Diskurssien analysoinnin teoreettisena viitekehyksenä käytetään Tuomo Takalan tekemää jakoa kolmeen yrityksen yhteiskuntavastuun ideologiaan, joita ovat omistajalähtöinen, sidosryhmälähtöinen ja laajan sosiaalisen vastuun ideologia. Analyysin perusteella todetaan, että yritysten tapa ottaa vastuuta on kehittynyt muiden yhteiskunnallisten ja liike-elämän muutosten mukana. Yritykset ovat yleisesti ja suomalaisessa metsäteollisuudessa alkaneet kiinnittää huomiota toimintansa vastuullisuuteen ja siihen minkälaista tämän vastuunoton tulisi olla sitä mukaan, kun niiden sidosryhmät ovat sitä vaatineet. Yrityksen yhteiskuntavastuusta käytävä keskustelu on ollut määrittelykamppailua, jossa jokaisella on ollut omat tavoitteensa. Yritykset ovat pyrkineet oikeuttamaan toimintaansa sopeutumalla sidosryhmien vaatimuksiin. Samalla on kuitenkin pidetty tiukasti kiinni yrityksen omasta edusta ja yrityksen päätehtävästä eli taloudellisen voiton tavoittelusta. Tapausesimerkin analyysissä osapuolten kannanotoista nostetaan esiin erilaisia yhteiskuntavastuun diskursseja, joita ovat uhrausdiskurssi, diskurssi vastuusta irtisanottaville työntekijöille, epäluotettavuuden ja epäpätevyyden, kestävän kehityksen, hyvin käyttäytyvän omistajan ja taloudellisen järjettömyyden diskurssit sekä metsäfundamentalismin metadiskurssi. Norman Fairclough:n kriittisen diskurssianalyysin avulla tullaan siihen tulokseen, että omistajalähtöinen näkemys saavuttaa keskustelussa dominoivan merkityskokonaisuuden aseman. Sen ideologia vastuun ensisijaisuudesta yrityksen osakkeenomistajille taloudellisen voiton tekemisen muodossa on koko keskustelun lähtökohtana ja eräänlaisena itsestäänselvyytenä, jota keskusteluun osallistutujat eivät kyseenalaista. Myös yrityksen ja yhteiskunnan sidoksen merkitystä korostava sidosryhmälähtöinen näkemys on keskustelussa kuitenkin voimakas ja haastaa omistajalähtöisen näkemyksen dominanssia. Tämän vuoksi omistajalähtöinen näkemys ei lopulta saavuta vuoropuhelussa asemaa ainoana luonnollisena ja puhtaan legitiiminä ideologisena vaihtoehtona. Tutkielman keskeisenä päätelmänä on, että vaikka yrityksen yhteiskuntavastuun merkitys on määrittynyt pitkälti vuoropuheluna sidosryhmien kanssa, ovat yritykset usein itse muodostaneet sen kielen ja määritelleet ne merkityskokonaisuudet, joilla yrityksen yhteiskuntavastuusta on puhuttu. Näin ollen myös yritysten vastuunoton todellisuuden arvioidaan muodostuneen pitkälti yrityksen omista lähtökohdista. Koska myös sidosryhmien vaatimuksiin on usein vastattu, ei sidosryhmien peräänkuuluttamien yrityksen yhteiskuntavastuun määritelmien voida siten katsoa olleen todellisuuden rakentumisen kannalta kuitenkaan täysin merkityksettömiä.

Ilmastonmuutos on tutkijoiden mukaan ehkä suurin ympäristöriski, jonka maailma kohtaa 2000-luvulla ja jatkuva osa yhteiskunnallista keskustelua. Sosiaalisen median alustat, kuten Twitter, mahdollistavat suoran yhteyden yleisöihin ja sekä kansalaisjärjestöt että yritykset hyödyntävät tänä päivänä sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia ilmastoviestinnässään. Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella suomalaisten kansalaisjärjestöjen ja yritysten Twitterissä tapahtuvaa ilmastonmuutosta koskevaa viestintää ja selvittää, millä erilaisilla tavoilla kansalaisjärjestöt ja yritykset kehystävät ilmastoviestintänsä. Kehys on tulkinta, joka liittää asiaan tiettyjä arvotuksia, painottaa tiettyjä näkökulmia ja kertoo meille miksi jokin asia on tärkeä tai ongelmallinen. Pyrin selvittämään, miten näkökulma, suostuttelu, ihmisten tarpeet ja viestinnän strateginen ulottuvuus kehystetään ja millaisia kehysyhdistelmiä ja kehysten synergioita kansalaisjärjestöt ja yritykset hyödyntävät viestinnässään. Tutkimukseni teoriaosuudessa tarkastelen aluksi ilmastoviestinnän haasteita ja sosiaalisen median alustoilla toteutettavan ilmastoviestinnän erikoispiirteitä. Määrittelen kehystämisen konseptin, esittelen aiempaa tutkimusta tavoista, joilla kansalaisjärjestöt ja yritykset ovat kehystäneet ilmastoviestintäänsä ja siirryn näiden askelten kautta esittelemään erilaisia ilmastoviestinnän kehystämisen typologioita. Tutkimukseni menetelmänä toimii teorialähtöinen laadullinen sisällönanalyysi, jonka toteuttamisessa on hyödynnetty kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että tarkastelemani yritykset olivat ilmastoviestinnässään keskittyneet ratkaisujen esittelyyn ja itsensä asemoimiseen näiden ratkaisujen tarjoajina ja tuottajina. Yritykset kehystivät ilmastoviestintänsä useimmiten toimintansa positiivisten seurausten kautta ja pyrkivät antamaan itsestään kuvan vastuullisina ympäristön hoitajina. Kokonaisuudessaan yritysten viestintä oli erityisesti esillä olevien näkökulmien osalta huomattavan yksipuolista. Tarkastelemieni kansalaisjärjestöjen viestinnässä oli esillä todella monia erilaisia näkökulmia. Poikkeuksellisesti suomalaiset kansalaisjärjestöt hyödynsivät kaikista eniten kehyksiä, joissa tarkasteltiin yritysten ja valtioiden roolia ilmastoasioissa ja yritysten ja valtioiden toiminnan yhteensovittamista. Järjestöt kehystivät ilmastoviestintänsä suurimmaksi osaksi ilmastonmuutosten negatiivisten seurausten kautta. Ihmisten tarpeet jäivät molemmilla ryhmillä useimmiten huomioimatta. Järjestöjen viestintä ei seuraa uusimpien kehystämistä koskevien tutkimusten suosituksia. Erityisesti ihmisten tulosherkkyyden huomioimisen näkökulmasta yritykset kehystivät viestintänsä vaikuttavammilla tavoilla kuin kansalaisjärjestöt. Sekä järjestöt että yritykset voisivat hyödyntää toisiaan tukevia kehysten yhdistelmiä suuremmassa määrin.

Yritysten yhteiskuntavastuu sisältää monia merkityksiä ja on käsitteenä epäselvä. Tutkielman tarkoitus on hahmottaa ja selventää yhteiskuntavastuukeskustelussa käytettyjä käsitteitä ja teorioita. Sidosryhmäteoriasta on tullut keskeinen osa yhteiskuntavastuukeskustelua ja yhteiskuntavastuun muodostumisen selittäjä. Sidosryhmäteorian mukaan yritysten yhteiskuntavastuu koostuu erilaisista velvollisuuksista ja vastuista sidosryhmiään kohtaan. Sidosryhmät ovat tahoja, ihmisryhmiä tai entiteettejä, joihin yrityksen toiminta vaikuttaa, tai jotka ovat vaikuttaneet yrityksen toimintaan. Yritykset sidosryhmineen myös osittain mahdollistavat toistensa olemassaolon. Sidosryhmäteoria jäsentää yrityksen toimintaympäristöä ja siten yhteiskuntavastuu -käsitteen sisältöä. Tutkielma käsittelee sidosryhmäteorian suhdetta yhteiskuntavastuuseen ja erityisesti teorian moraalifilosofista viitekehystä. Esitän sidosryhmäteorian olevan seurauseettinen teoria, joka määrittelee yrityksen moraalisia velvollisuuksia. Yhteiskuntavastuu syntyy toisaalta yritysten toiminnan seurauksista sidosryhmille ja toisaalta sidosryhmien oikeuksien kunnioittamisesta. Seuraukset ja oikeudet ovat moraalisen velvollisuuden keskeisiä elementtejä. Tutkielmani keskittyy vastaamaan kysymyksiin, miksi ja miten yritys on vastuussa tai velvollinen sidosryhmille. Velvollisuuden rakentumiseen vastaan yhteiskuntavastuun sidosryhmäteorian, erityisesti R. Edward Freemanin muotoilun avulla ja Michael J. Zimmermanin moraalisen velvollisuuden käsitteen avulla. Yhdistämällä Freemanin ja Zimmermanin määritelmät esitän seurauseettisen sidosryhmäteorian moraaliseksi velvollisuudeksi seuraavaa määritelmää: 'Yrityksen pitää valita ja tehdä se teko, jonka voi tehdä, ja joka huomioi sidosryhmät, eli ryhmät ja yksilöt, joille koituu yrityksen toiminnasta seurauksia ja joiden oikeuksiin yrityksen toiminnalla on jotain vaikutuksia, siten, että teko aiheuttaa sidosryhmille enemmän hyötyä kuin haittaa sekä kunnioittaa sidosryhmien oikeuksia.' Zimmermanin ja Freemanin tekstien lisäksi keskeisiä lähteitä ovat useat yritysetiikka käsittelevät kokoelmateokset, kuten Contemporary Issues in Business Ethics (DesJardins & McCall 1985) ja Ethical Theory and Business (Beauchamp & Bowie 2001) Lopuksi esittelen moraalisen kollektiivisen agenttiuden ongelmaa, sillä usein esitetty kritiikki yhteiskuntavastuulle on, ettei kollektiivinen entiteetti kuten yritys voi kantaa moraalista vastuuta tai velvollisuutta. Esitän, ettei sidosryhmäteorian näkökulmasta kritiikki ole riittävä kumoamaan yrityksen moraalista velvollisuutta.

Yhteiskuntavastuuta on lähestytty niin akateemisessa keskustelussa kuin käytännön vastuullisuustoimienkin tasolla perinteisesti hyvin yrityskeskeisesti ja sen yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi usein alistettu vastuullisuuden liiketaloudellisten vaikutusten tarkastelulle. Viimeistään talouden globalisoituminen ja sen poliittisen luonteen kehittyminen yhä ilmeisemmäksi on kuitenkin kyseenalaistanut yrityskeskeisen yhteiskuntavastuun paradigman ja pakottanut yrityskeskeiset vastuullisuusteoriat arvioimaan lähtökohtiaan uudelleen. Yrityskansalaisuus on yhteiskuntavastuukeskustelun uusin käsite, jonka avulla pyritään aiempaa paremmin huomioimaan yrityksen poliittinen luonne ja osallistuminen yhteiskunnan poliittiseen prosessiin. Yrityskansalaisuus siirtää yhteiskuntavastuukeskustelun painopisteen yrityskeskeisyydestä yhteiskuntakeskeisyyteen tuomalla talouden sektorille perinteisesti sijoitetun yritystoiminnan sosiaalisen vastuullisuuden ja poliittisen toimijuuden piiriin. Tutkimuksessa muotoillaan yhtenäinen viitekehys yhteiskuntavastuun evoluution tarkasteluun. Viitekehys hahmottelee yhteiskuntavastuun toimintaympäristössä, yrityksen yhteiskunnallisessa roolissa sekä yhteiskuntavastuun teoreettisessa paradigmassa tapahtuneita muutoksia, jotka ovat tapahtuneet siirryttäessä yrityskeskeisen yhteiskuntavastuun lähtökohdista kohti globaalin yrityskansalaisuuden kategorioita. Tutkimuksessa etsitään vastausta kolmeen keskeiseen tutkimuskysymykseen: (1) minkälaisia muutoksia yritysten toimintaympäristössä on tapahtunut yhteiskuntavastuun alkuajoista tähän päivään, (2) kuinka muutokset yhteiskuntavastuun kontekstissa ovat vaikuttaneet yrityksen roolin ja yhteiskuntavastuun painotusten muotoutumiseen, sekä (3) voiko yrityskansalaisuus käsitteenä suunnata yhteiskuntavastuukeskustelua paremmin nykyaikaa kuvaavaan suuntaan ja luoda teoreettisen pohjan yritysten yhteiskuntavastuun kehitykselle 2010-luvun globaalissa talousjärjestelmässä. Tutkimuksessa osoitetaan, että yhteiskuntavastuukeskustelu nojaa edelleen pitkälti sellaisiin käsitteisiin ja argumentteihin, jotka eivät 2010-luvun globaalissa poliittisessa taloudessa enää ole ajanmukaisia. Yrityskeskeiset yhteiskuntavastuun teoreettiset ja käsitteelliset mallit eivät kykene tarvittavalla tasolla tavoittamaan yrityksen selkeästi poliittista luonnetta globaalissa yhteiskunnassa. Yhteiskuntavastuujärjestelmä voi todellisuudessa muuttua yhteiskuntakeskeiseksi vasta sitten, kun yrityksissä ymmärretään, että klassisen talousteorian oppi yrityksen kapeasta taloudellisesta vastuullisuudesta on moraalisesti kestämätön. Yrityskansalaisuuden käsitteen avulla on mahdollista perustella yhteiskuntavastuun paradigman muutos yrityskeskeisyydestä yhteiskuntakeskeisyyteen. Käsitteen kautta on mahdollista teoreettisesti perustella, että yrityksen sosiaalinen vastuullisuus on määritelmällisesti yhtäläisessä asemassa yrityksen taloudellisten päämäärien kanssa.