Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D009973"

Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään liitukariekseen liittyvää tutkimusta, esiintyvyyttä, ehkäisymenetelmiä sekä hoitokeinoja. Aineisto on haettu ortodontian oppikirjoista sekä Pubmedistä hakusanoilla: white spot lesion, fixed appliances, orthodontics, fluoride, demineralization. Liitukaries on vaalea kiillemuutos, joka voi esiintyä millä tahansa hampaan pinnalla ja se voi kehittyä normaalia kariesleesiota nopeammin. Kiinteän oikomishoidon potilailla ilmenee usein liitukariesta, sillä hampaita on vaikeampi puhdistaa brakettien ja kaarilangan takia, ja plakkia kerääntyy helposti ienrajaan aiheuttaen alkavia kariesleesioita esteettisille alueille, joille niitä ei tavanomaisesti synny. Esiintyvyyttä on haastava määrittää, sillä eri tutkimusmenelmien tarkkuus vaihtelee suuresti. Tarkimmilla kuvantamismenetelmillä havaitaan leesiot jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Nykykäsityksen mukaan fluorilakkaus kuuden viikon välein ehkäisee tehokkaasti liitukarieksen syntyä. Vaihtoehtoisesti voidaan suositella oikomishoidon ajaksi väliaikaisesti käytettäväksi korkeapitoista fluorihammastahnaa (5000 ppm) tai 0,05% NaF-suuhuuhdetta. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Liitukariesleesiot saattavat parantua itsestään oikomishoidon jälkeen. Jos leesiot jäävät haittaamaan potilasta, voidaan harkita hampaiden valkaisua, jolloin vaaleat leesiot naamioituvat. Vakavien liitukariesleesioiden tapauksissa voidaan joutua turvautumaan korjaavaan hoitoon tai protetiikkaan.

Ortognaattinen kirurgia on moniammatillista yhteistyötä vaativa hoito. Se on hoitovaihtoehto vaikeasta skeletaalisesta tai dentaalisesta purentavirheestä kärsivälle potilaalle, jos pelkkä oikomishoito ei mahdollista hyvää hoitotulosta. Potilaalle sopivin leikkaustyyppi päätetään tapauskohtaisesti. Usean vuoden mittainen hoito jakautuu pre- ja postoperatiiviseen oikomishoitoon, sekä itse leikkaukseen. Reumasairaudet voivat aiheuttaa muutoksia leukanivelissä ja muuttaa purentasuhdetta. Reumaatikon ortognaattis-kirurgisessa hoidossa keskeistä on ottaa huomioon reuman oskilloiva luonne sekä hoitotuloksen palautumistaipumus. Ortognaattis-kirurgisen hoidon läpikäyminen on psyykkisesti ja fyysisesti kuormittavaa. Potilailla voi esiintyä entuudestaan masennusta, alentunutta itsetuntoa, sekä negatiivisia kokemuksia sosiaalisesta kanssakäymisestä heidän ulkonäkönsä vuoksi. Hoidon mahdolliset komplikaatiot, kuten poikkeavan runsas verenvuoto ja hermovaurion aiheuttamat irreversiibelit tuntopuutokset, ovat harvinaisia. Potilaan haastattelussa noin kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen tavoitteena oli selvittää, millaisen muutoksen potilas oli läpikäynyt hoidon aikana. Potilaan hengittäminen oli aiempaa vaivattomampaa, mutta uuteen purentasuhteeseen totuttelu oli vielä kesken. Tuntopuutoksia ilmeni edelleen toispuolisesti ja syöminen oli vaikeaa. Potilas kokee ulkonäkönsä parantuneen mandibulan eteen tuomisen seurauksena, mutta itsetunto on edelleen heikko nuoruuden kiusaamisen vuoksi. Leukakirurgiassa digitaalinen suunnittelu on korvaamassa perinteistä kipsimalleihin ja artikulaattoriin perustuvaa suunnittelua. Digitalisaatio on lyhentänyt leikkausten kestoa ja parantanut niiden tarkkuutta. Suomessa ortognaattis-kirurgisen hoidon kriteerit täyttävän potilaan valintaa ohjaavat ensisijaisesti toiminnalliset seikat. Tutkimusnäytön ja potilastapauksen perusteella estetiikan rooli psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin merkittävä. Ulkonäköperäiset psyykkiset ongelmat voivat aiheuttaa kustannuksia terveydenhuollon muissa yksiköissä.