Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p5164"

Helsingin lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin ja tuen yksiköissä tapahtui syksyllä 2017 paradigman muutos, kun yksiköt muuttuivat monitoimijaisiksi. Tämä tarkoitti sitä, että yksiköissä työskenteli lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös muiden ammattiryhmien edustajia. Tämä maisterintutkielma käsittelee näiden yksiköiden asiakkaiden kokemuksia työskentelystä. Tutkimustehtävänä on tuottaa tietoa kokemuksista, jotta yksiköt voivat kehittää palveluitaan lapsi- ja perhelähtöisesti. Tutkielma kiinnittyy myös osallisuuskeskusteluun ja sen lähtökohtana on, että palvelutarpeen arvioinnin tekemisellä pyritään lisäämään yksilöiden toimintakykyä sekä osallistumisen mahdollisuuksia, mikä lisäisi myös osallisuuden kokemusta. Asiakkaiden kokemusten kartoitus on tärkeää, jotta työtä voidaan kehittää osallisuutta tukevammaksi. Kokemusten keräämiseksi suunniteltiin kyselylomake, joka sisälsi väittämiä, joita asiakas arvioi asteikolla 1–5. Se sisälsi myös kysymyksiä, joissa asiakas pystyi laajentamaan vastauksiaan. Lomakkeet jaettiin Helsingin lastensuojelun yksiköihin, joissa niitä jaettiin asiakkaille täytettäväksi työskentelyn päätyttyä 1.9.2019–31.12.2019.. Lomakkeita täytettiin yhteensä 55 kappaletta, mikä edusti hyvin pientä osaa aineistonkeruuvaiheen ajankohdan asiakasmäärästä. Lomakkeista lapsen tai nuoren täyttämiä oli 11 kappaletta, loput olivat huoltajien täyttämiä. Tutkielman tulokset heijastelevat siis enemmän huoltajien näkemyksiä. Lomakkeet analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Asiakkaiden kokemukset olivat johdonmukaisesti positiivisia. Lähes kaikki asiakkaat olivat vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että työskentelyyn osallistuivat juuri oikeat ammattiryhmät, yhteistyö työntekijöiden kanssa sujui hyvin, asiakkaat saivat tarpeeksi tietoa palvelutarpeen arvioinnista ja sen etenemisestä, heitä kuunneltiin, heille varattiin riittävästi aikaa, työskentelystä oli hyötyä ja he olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun. Aineistosta nousi esille, että sellaisissa palvelutarpeen arvioinneissa, joissa työpari oli joku muu, kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, olivat asiakkaat hieman tyytymättömämpiä, kuin ne asiakkaat, joiden palvelutarpeen arviointia oli tekemässä kaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Eron varmentaminen kaipaisi lisätutkimusta. Tutkielman tuloksissa on otettava huomioon vastaajien vähäinen määrä, minkä vuoksi yleistäviä johtopäätöksiä ei voida tehdä. On myös huomioitava, että asiakkaiden mahdollinen valikoituminen, eli se, ettei kaikille asiakkaille ole tarjottu mahdollisuutta lomakkeen täyttämiseen, on saattanut vaikuttaa tutkielman tuloksiin. Lisäksi lomake oli ainoastaan suomenkielinen, mikä on myös mahdollisesti vaikuttanut lomakkeiden määrään ja tuloksiin. Helsingin lastensuojeluyksiköille esitetään jatkossa systemaattista palautteenkeruuta, esimerkiksi sähköisen anonyymin lomakkeen muodossa.

Migration is becoming broader and more complex by the day. After the refugee crisis in 2015, the state policies revolving integration were revised in order to better meet the needs of the situation at hand. The revision lead to a strong focus on labour market integration, and consequently a narrower understanding of integration. Previous research shows that employment is the gateway to society, but at the same time it is widely acknowledged that sensing belonging is crucial for well-being, hence also a building block for integration. However, sensing belonging is constantly challenged due to migration. People move to Finland due to very different reasons, and also have different needs, therefore integration needs to be inspected from a broad perspective, taking into account various factors. Questions revolving what the objectives are with integration, and what it means for the individual as well as for the society are predominant when doing research on integration. The aim of this thesis is to place the immigrant in the centre of the discussion, to gain a deeper understanding of what is perceived as meaningful for integration and furthermore to investigate what value employment has within integration for the persons involved. The data was gathered during the spring of 2018, thematic in depth interviews were made with five informants, all of whom are first generation immigrants and have experience of working life in Finland. The results demonstrated that integration is a manifold process, that it was subjective and had a temporal connotation. A unanimous result showed that interactions with society, sensing belonging and employment are central for what is perceived as meaningful for integration. In regards to what the value of employment is within integration, a more shattered result was seen, central experiences were that employment gives financial security, purpose and daily routines. Furthermore, the result showed that perceptions of the value of employment were often loaded with faulty expectations that were not met in real life. The main result showed that employment was not a precondition for integration, neither was employment equal to integration, furthermore a differentiation between being employed and unemployed was far too easy to make, since today a lot of the benefits that a paid job gives can be found in other settings, for example through volunteer work. Despite this, financial security which only derives from a paid job was a precondition for all informants to be able to stay in Finland, and therefore employment was of great value for integration.

The purpose of this thesis is to explore children's views of their physical learning environment. The aim is to take part from the child perspective in the discussion surrounding the development of learning environments. The study seeks to make children's viewpoints more visible and strengthen their role in both planning and evaluating their learning environments. The information that has been gathered in this thesis can be used in practice of pre-primary education to renew the existing praxis. The study concentrates on which elements of the physical learning environment children value and how does the interaction between a child and the environment show in their discourses. The theoretical base of this study is in transactional environmental psychology which emphasizes on the two-way interaction between a person and the environment. The elements of the physical learning environment are based on theoretical literature and the Finnish curriculum for pre-primary education. The interaction is examined based on the self-determination theory and themes of meaningfulness. The thesis was executed with qualitative methods by combining studies of child perspective and case study research. The research material consisted of photos and thematic interviews collected by children. The subjects were two classrooms designed for pre-primary education: the other was the children's own classroom and the other Playful Learning Center in the Teacher Education Department at the University of Helsinki. The research material was collected separately from both subjects. The photo material was coded and categorized by data based analysis. The transcribed interview material was categorized based on theory. The two classrooms differed in several respects in the children's accounts. In their own classroom the children took photos mostly of the toys, preschool associated material and their own lockers. The material showed how meaningful being part of a group and identifying oneself as a preschooler is when connecting with the environment. At the Teacher Education Department the children paid more attention to the colorful walls and activating furnishings. It could be seen that an indoor environment which supports physical activity can be motivating and exciting for children in pre-primary education. In their own classroom the children expressed strongly a type of intellectual competence over the environment. They also expressed strong group cohesion in their discourses. These factors can be seen significant in building a positive human-environment relationship. The experiences of competence were not as strong at the Teacher Education Department. Instead the children strongly brought up physical activity in their discourses. It could be associated with children's natural and meaningful ways of being.

Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Shahram Hatami Työn nimi: Kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 5/2022 Sivumäärä: 77 Avainsanat: kotouttaminen, kotoutuminen, maahanmuuttajat, osallisuus, sosiaalityö Ohjaaja tai ohjaajat: Heidi Muurinen ja Marja Katisko Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kotoutumisen edistämistä ja kotoutumisen ulottuvuuksia pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmat pyrkivät edistämään kotoutumista? ja 2) Mitkä kotoutumisen eri ulottuvuudet nousevat esiin pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa? Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka teoreettisen viitekehyksen muodostavat kotoutumisen edistäminen, sosiaalinen osallisuus ja Friedrich Heckmannin kotoutumisen neljä ulottuvuutta, jotka ovat rakenteellinen, kulttuurinen, vuorovaikutuksellinen ja identifioiva ulottuvuus. Tarkastelun kohteena on Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien kotouttamisohjelmat, sillä maahanmuuttajien osuus on suuri erityisesti pääkaupunkiseudulla. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä aineistoa teemoitellen, jonka jälkeen aineistosta esiin nousevia huomioita tarkasteltiin tutkielman teoreettisen viitekehyksen ja aiemman tutkimuksen kautta. Tutkielmassa kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa hahmottuu kolmen pääluokan kautta, jotka ovat kotouttamisohjelma yleisesti ja kotoutumisen edistäminen, eri tahojen vastuut ja yhteistyön rooli kotoutumisen edistämisessä sekä toimenpiteet kotoutumisen edistämisessä. Tulosten perusteella pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa painottuvat eri asiat kotoutumisen edistämisessä. Kotouttamisohjelmissa nousee esiin erityisesti maahanmuuttajien työllisyyteen, osaamiseen ja palveluihin liittyviä asioita sekä kotoutumisen edistämisestä vastuussa olevat tahot ja monialainen yhteistyö kotoutumisen edistämiseksi. Kaikissa kotouttamisohjelmissa on havaittavissa Heckmannin neljään kotoutumisen ulottuvuuteen liittyviä osa-alueita. Eroja kotouttamisohjelmien välillä on siinä, miten ja missä määrin ulottuvuudet tulevat niissä esiin. Selkeimmin neljästä ulottuvuudesta esiin nousee rakenteellisen kotoutumisen ulottuvuus identifioivan kotoutumisen ulottuvuuden jäädessä muita kotoutumisen ulottuvuuk-sia vähemmälle huomiolle. Tutkielman perusteella käy ilmi, että kotouttamisohjelmissa vähälle huomiolle jää erityisesti maahanmuuttajan vastuu kotoutumisesta ja maahanmuuttajan osallisuuden tukeminen, jotka nostetaan teoriassa tärkeiksi kotoutumisen osa-alueiksi kotoutumisen edistämisen näkökulmasta. Kotoutumisen ulottuvuudet nousevat esiin painottuen erityisesti yhteen ulottuvuuteen. Eri kotoutumisen ulottuvuuksia on tärkeä huomioida kotouttamisohjelmissa tasapuolisesti, sillä eri kotoutumisen ulottuvuudet tukevat toisiaan maahanmuuttajan kotoutumisessa.

The increase of multilingual children in Finnish ECEC has highlighted the need to assess its inclusivity and effectiveness in educating and caring for children from various backgrounds. As early childhood is a crucial time for the development of language, social-emotional skills, and experiences of participation, it is essential that all children are effectively supported in developing these skills and provided with experiences of belonging. This study aims to investigate multilingual children’s participation opportunities during a shared reading and discussion activity. Eleven video-recorded shared reading sessions from different ECEC groups were analysed using qualitative content analysis. Finnish was the language of instruction in all groups. Multilingual children’s behaviour was examined in reference to three categories: active engagement and participation, passive engagement with little participation, or interfering behaviour with limited engagement and participation. Based on these observations, groups were divided into three categories depending on if they were considered to have a lot, some or little participation and engagement for multilingual children. Teachers’ methods for facilitating participation and engagement were also investigated, which resulted in 6 main themes and 19 categories being identified. The analysis revealed that most multilingual children actively participated in the activity, and teachers used multiple methods to facilitate participation and engagement. However, there were several groups where some children did not participate actively and received little support and attention from the teacher. Children’s multilingual competence was also rarely made visible during the sessions, as Finnish was the only language used in all groups. While the findings were generally positive, the lack of support for some multilingual children’s participation and the prevalence of monolingual practices indicate that the use of language-aware and inclusive methods could be developed especially in reference to shared reading.

Maisterintutkielmani tarkastelee nuorille suunnattuja rap-työpajoja ohjaajien näkökulmasta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Aineistona tässä tutkimuksessa käytettiin viiden suomalaisen rap-työpajan ohjaajan antamia haas-tatteluja. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, jotka toteutettiin vuoden 2019 aikana. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuskysymykset ovat, millaista toimintaa nuorille suunnatut rap-työpajat ovat sekä millaisia merkityksiä ohjaajat antavat nuorten rap-työpajoille ja niiden ohjaamiselle. Rap-työpajojen järjestäminen erilaisille kohderyhmille on kasva-va ilmiö Suomessa. Nuorten kanssa tehtävään työhön kaivataan innovatiivisia, nuorten osallisuutta asiakaslähtöisesti edistäviä työtapoja. Osallisuuden edistäminen ei kuitenkaan ole mutkatonta, vaan osallistamisen ympärille kietoutuu kysymyksiä esimerkiksi vallankäytöstä. Rap-työpajojen ohjaaminen voidaan määrittää sosiokulttuurisen innostamisen tekemiseksi. Osallisuus, osallistaminen ja sosiokulttuurinen innostaminen ovat tutkimuksen keskeisiä käsitteitä. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että rap-työpajat ovat moniammatillisesti toteutettavia osallisuuden edistämisen paikkoja. Yhteistyön onnistuminen edellyttää jokaiselta osallistuvalta taholta joustavuutta ja suunnitelmallisuutta. Ohjaa-jat ovat merkittävässä roolissa tässä yhteistyössä, sillä heillä on usein päätösvalta rap-työpajojen sisällöllisestä toteut-tamisesta ja he kohtaavat nuoria ruohonjuuritasolla. Nuorten omien toiveiden huomioiminen on tärkeää, jotta työpajat palvelevat tarkoitustaan. Rap-työpajoja järjestetään moninaisissa nuorisokonteksteissa ja niihin osallistumisen kynnys pyritään luomaan matalaksi. Matalan kynnyksen lisäksi työpajojen tavoitteena on turvallisen ympäristön luominen, jon-ka toteuttamisessa keskeisiä arvolähtökohtia ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja muiden kunnioittaminen. Tavoitteen toteutuminen ei ole itsestään selvää, vaan ohjaajat joutuvat pohtimaan erilaisia rajanvetoja samanaikaisesti turvallisen ja sallivan tilan luomiseksi kaikille osallistujille. Toiseksi tutkimus osoittaa, että rap-työpajojen ohjaajat merkityksellistävät rap-työpajoja ja niiden ohjaamista itselleen, niihin osallistuville nuorille sekä laajemmin yhteiskunnallisesti. Työpajojen ohjaaminen on elinkeino ja taloudellisen toimeentulon lähde, mutta työ on toisinaan heikosti palkattua ja lyhytaikaisten työsuhteiden takia epävarmaa. Rap-työpajojen ohjaaminen edellyttää ohjaajien omaa innostuneisuutta aihetta kohtaan ja halua tehdä työtä nuorten kanssa. Työpajojen ohjaajilla on vastuuta osallistuvista nuorista, mutta oman osaamisen ja vastuun rajallisuuden reflektointi on myös työhön kuuluvaa asiantuntijuutta. Ohjaajat merkityksellistävät rap-työpajoja nuorten yksilöllistä ja sosiaalista hy-vinvointia edistäviksi paikoiksi. Työpajat tarjoavat mahdollisuuden rakentavaan harrastamiseen, mutta myös keskuste-lemiseen, kuulluksi tulemiseen ja tunteiden käsittelyyn. Rap-työpajoihin osallistuminen tarjoaa nuorille paikan sosiaalis-ten verkostojen luomiseen ja vuorovaikutustaitojen harjoittelemiseen. Rap-työpajat ovat myös laajemmin, yhteiskunnal-lisesti merkittäviä, sillä ne ovat luovan taiteen ja kulttuurin tuottamista sekä yhteiskunnallisia kulttuuripanostuksia. Niiden avulla saadaan tietoa nuorten hyvinvoinnista sekä sitä heikentävistä epäkohdista. Rap-työpajojen järjestämisen haastei-ta ovat pysyvän rahoituksen puute ja rap-musiikkiin kohdistuvat ennakkoluulot. Rap-musiikki ja sosiaalityö molemmat kietoutuvat marginaalisuuden kokemuksiin ja niiden kuulemiseen. Sosiaalityö voi hyötyä rap-työpajoista etenkin haasteellisissa elämäntilanteissa olevien nuorten tavoittamiseksi. Työpajat perustuvat osallisuuden edistämiseen ja sosiokulttuurisen innostamisen tekemiseen. Rap-työpajojen onnistuminen edellyttää kes-kinäistä luottamussuhdetta työpajoihin osallistuvien nuorten, työpajojen ohjaajien ja työpajojen järjestämisessä mukana olevien tahojen välillä.