Browsing by study line "Musiikkitiede"

Laadullinen haastattelututkimukseni tarkastelee, millaisia ovat tämän päivän alakoululaisen mu-siikinkuuntelutottumukset. Käsittelin aihetta tutkimalla kuunteluun käytettyä aikaa, musiikillisia mieltymyksiä sekä tarkastelemalla kuuntelulähteiden suosiota ja reittejä, joita pitkin alakoululai-set löytävät uutta musiikkia. Tutkimukseni aineisto kerättiin neljällä ryhmähaastattelulla, jossa haastateltiin Jätkäsaaren peruskoulun ensimmäisen, toisen, viidennen ja kuudennen luokan oppilaita luokka-asteittain omana ryhmänään kevätlukukaudella 2022. Kyselyyn osallistui jokai-selta luokka-asteelta neljä oppilasta ja yhteensä vastaajia oli 16. Tutkimukseni keskeisin löydös liittyy pienempien alakoululaisten ja alakoulun vanhimpien lasten kuuntelukäyttäytymisten eroavaisuuksiin: lapsen varttuessa kohti teini-ikää musiikin merkitys selkeästi kasvaa, musiikin kulutuksen määrä lisääntyy, ja useimmiten omat mieltymykset löyty-vät. Nuorempien vastaajien musiikin kuuntelu näyttäisi olevan luonteeltaan sosiaalista ja sen määrittyvän pitkälti kotiympäristön kautta. Kuitenkin jo viidennestä luokasta eteenpäin musiikista tulee lapselle henkilökohtaisempaa ja itse valitun, ”oman musiikin” merkitys korostuu. Nykyinen tutkimus musiikkimieltymyksistä keskittyy paljolti nuoriin aikuisiin ja nuoriin, johon voi olla syynä se, että musiikkimieltymyksien mielletään olevan tuolloin jossain määrin vakiintuneita. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan kuitenkin tehdä oletus siitä, että musiikkimieltymysten vakiintumis-ta saattaisi tapahtua jo luultua aiemmin. Katsottaessa alakoululaisten kuuntelutottumuksia, voidaan todeta alakoululaisten olevan varsin hajanainen ja heterogeeninen joukko. Vaihtelua musiikin kuuntelun tavoissa esiintyy paitsi nuo-rempien ja vanhempien oppilaiden välillä, mutta myös vertailujoukkojen sisällä. Lasten musiikin kuuntelutottumuksia tutkimalla saamme tietoja niistä suuntaviivoista, joihin musiikinkulutus on mahdollisesti kehittymässä. Digitaalisiin palveluihin painottuva musiikin kulutus ja niihin liittyvä interaktiivisuus muokkaavat musiikillisia maailmojamme ja tarjoavat loputtoman määrän mah-dollisuuksia musiikillisten maailmojen kehittymiselle. Koululaiset ovat omaksuneet selkeästi pal-veluiden ominaisuudet, mutta myös iso osa palveluiden potentiaalista jää käyttämättä.

Tämä tutkielma käsittelee jääkiekkomusiikkia Liiga-sarjassa pelaavan HIFK:n kahdessa kotiottelussa vuonna 2024. Otteluista toinen toteutettiin yhteistyöotteluna Radio Rockin kanssa. Tutkin erityisesti sitä, miltä HIFK:n tavanomainen kotiottelu kuulostaa ja miten puolivaltakunnallisen, kaupallisen radiokanavan kanssa toteutettu ottelun musiikkiyhteistyö vaikuttaa ottelutapahtuman musiikilliseen kokonaisuuteen. Toissijaisesti tutkin ottelu-DJ:n työnkuvaa ja sitä, miten FT Kaj Ahlsvedin väitöskirjassaan jääkiekkomusiikista kymmenen vuotta sitten tekemät havainnot soveltuvat nykyjääkiekkoon ja kuinka omassa kandidaatintutkielmassani Pohjois-Amerikan National Hockey Leaguessa jääkiekkomusiikista tekemäni havainnot soveltuvat suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin. Tutkielma on laadullista kulttuurista musiikintutkimusta ja tutkimusaineisto on tuotettu etnografisesti otteluissa havainnoimalla. Lisäksi tutkielma hyödyntää aineistonaan neljää yhteistyöottelun musiikkiyhteistyön kannalta oleellisen henkilön teemahaastatteluja sekä listoja otteluiden eri vaiheessa soitetuista musiikkikappaleista. Tutkielman analyysiosio piirtää kuvan sekä HIFK:n tavanomaisen kotiottelutapahtuman että yhteistyöottelun musiikillisista kokonaisuuksista ja vertailee niitä keskenään. Tutkielman tuloksena selvisi, että HIFK:n tavanomaisen kotiottelun musiikki painottuu ulkomaiseen rock-musiikkiin, mutta ottelutapahtumassa soitetaan myös pop- ja rap-musiikkia. Yhteistyöottelussa soi aikakaudellisesti tavanomaista ottelumusiikkia vanhempi musiikki ja kokonaisuus muuttui huomattavasti rock-painotteisemmaksi. Radio Rockin musiikkiprofiili oli yhteistyöottelussa hyvin esillä, mutta näyttäytyi niin ikään hieman aikakaudellisesti todellisuutta vanhempana ja rock-painotteisempana. Kanavalla paljon soivan metallimusiikin rooli oli yhteistyöottelussa Radio Rockin musiikkiprofiilia vähäisempi. Ahlsvedin 2010-lukua koskevat havainnot suomalaisesta jääkiekkomusiikista soveltuvat paremmin nykyiseen suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin kuin Pohjois-Amerikassa 2020-luvulla tehdyt havainnot sikäläisestä jääkiekkomusiikista.

Länsimainen populaarimusiikki sisältää lukuisia toisistaan paljonkin poikkeavia musiikkityylejä siitä huolimatta, että monesti näiden tyylien katsotaan kuuluvan samaan populaarimusiikin kategoriaan. Tämän johdosta populaarimusiikissa on runsaasti erilaisia tyylikohtaisia musiikillisia käytäntöjä mm. harmoniaan ja melodiaan liittyen, jotka yhdessä luovat kappaleiden tonaalisuutta eli eräänlaista sävelsuhteiden koherenssia. Tutkimukseni selvittää, millaisilla harmonisilla keinoilla tonaalisuutta muodostetaan populaarimusiikissa. Tavoitteeni on siis kartoittaa harmonisia säännönmukaisuuksia eri tyyleissä ja eri aikakausina. Aineistona tutkimuksessa on 1058 kappaletta, jotka ovat olleet levymyyntiin perustuvan Billboard Hot 100 -listauksen ensimmäisellä sijalla vuoden 1960 ja vuoden 2019 maaliskuun välillä. Tämän vuoksi analysoin kaikkien kappaleiden sointuprogressiot sekä muut harmonian kannalta oleelliset elementit kuten sävellajin ja moodin. Laadin näiden harmonisten elementtien yleisyydestä taulukon vuosikymmenten mukaan, joka havainnollistaa elementtien kehitystä kuuden vuosikymmenen aikana. Analysoin lisäksi eri populaarimusiikin tyyleille tyypillisiä sointuprogressioita muutamin kappalekohtaisin esimerkein. Analyysissa ilmeni varsin selvää muutosta harmonisten elementtien yleisyydessä vuosikymmenten välillä. Esimerkiksi mollikappaleet ovat lisääntyneet paljon 1960-luvulta lähtien. Erilaisten sointuprogressioiden yleisyyden suhteen on havaittavissa sekä tyylikohtaisia että aikakausiin liittyviä eroja, jotka myös liittyvät toisiinsa. Erityisesti vain yhteen sointuprogressioon perustuvat kappaleet ovat yleistyneet 2000-luvulta lähtien. Tutkimustulokset osoittavat, että eri tyyleihin liittyy niille tyypillisiä harmonisia keinoja, mutta myös aikakausi vaikuttaa näiden keinojen käyttöön. Eri tyyleissä otetaan enemmän tai vähemmän vaikutteita muista tyyleistä. Tulokset luovat laajan katsauksen siitä, miten harmoniaa on organisoitu populaarimusiikissa, ja ne toimivat pohjana tarkemmalle aikakausi- ja tyylikohtaiselle populaarimusiikin tutkimukselle.

Tässä tutkielmassa tarkastelen rumpukomppien hienorytmisiä ominaisuuksia UK garage -artisti Burialin (William Emmanuel Bevan) musiikissa. UK garage on elektronisen tanssimusiikin tyylilaji, joka kehittyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa 90-luvulla. Bevan on käyttänyt musiikkinsa tuottamiseen Sound Forge -äänieditoria, jossa ei ole sekvensseriä. Hän on toisaalta tehnyt ainakin Unite-kappaleen sekvensserisellä ohjelmalla. Tutkielmassa selvitetään miten sekvensserin käyttämättömyys ilmenee rumpuiskujen kestoissa ja vertautuu sekvensserillä luotuihin rytmeihin. Aineistona on kahden tahdin mittaiset näytteet yhdeksästä Burialin sekä yhdestä El-B:n kappaleesta. El-B on eräs Bevanin suurimmista musiikillisista vaikutteista rytmiikan osalta. Rumpuiskujen ajalliset poikkeamat metrisestä pulssista on mitattu Ableton Live -ohjelman avulla. Mittaustuloksista on muodostettu kuvaajat, joissa x-akselilla on musiikin metrinen pulssi ja y-akselilla iskun ajallinen poikkeama millisekunneissa. Java-ohjelmointikielellä kirjoitetun ohjelman avulla mittaustuloksista on myös laskettu peräkkäisten kuudestoistaosien väliset swing-suhteet. Ohjelman avulla on saatu kunkin näytteen swing-suhteiden keskiarvo, varianssi, keskihajonta ja pienin sekä suurin arvo. Systemaattista rytmistä fraseerausta löytyi kaikista näytteistä. Burialin kappaleissa swing-suhde vaihteli suoran 1:1 ja jopa yli 3:1 välillä. Swingiä oli enimmäkseen peräkkäisten kuudestoista- osien välillä, mutta joissain tapauksissa myös kahdeksasosien välillä. El-B:n ja Burialin rumpukomppien rytmiikka oli hyvin samankaltaista. Sekvensserin avulla tehdyt kappaleet erottuivat iskujen tarkkuudessa ja vaikuttaa siltä, että Unite-kappaleen lisäksi myös Lambeth on tehty sekvensserin avulla. Useassa näytteessä etenkin bassorummun iskuissa toistui tanssimusiikille tyypillinen kuvio, jossa isku on ensin painollisella tahdinosalla ja sitten seuraavan painollisen osan kuudestoistaosa-kohoiskulla. Mittausten tekemistä ja swing- suhteiden arvioimista vaikeutti hi-hat-symbaalien hitaasti voimistuvat alukkeet. Tämä tutkimus antaa metodologisen mallin niille tutkijoille, jotka ovat kiinnostuneita musiikin hienorytmisiä ominaisuuksia.

Tutkielma käsittelee ihmisen luontosuhteen äänellistä kuvausta Hayao Miyazakin elokuvassa Naapurini Totoro. Tutkielmassa tarkastellaan, millä eri tavoilla elokuvan musiikki ja äänellinen maailma kuvaavat ihmisen luontosuhdetta yhdessä elokuvan muiden elementtien kanssa. Samalla tarkastellaan, miten elokuvan äänellinen maailma voi rakentaa ja muokata katsoja-kuulijan ympäristösuhdetta ympäristökriisin aikakaudella. Luontosuhteen äänellistä kuvausta havainnoidaan ekologisen lähiluvun menetelmällä. Tämä viittaa kulttuuriseen luennan ja tulkinnan tapaan, jossa painotetaan tutkimuskohteen herättämiä kokemuksia ja joka perustuu tietoisuuteen tutkittavan ilmiön viitekehyksistä. Tässä tutkielmassa keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimii ekomusikologia eli ekokriittinen musiikintutkimus, joka tutkii musiikkia ja musiikillisia käytäntöjä ihmisen luontosuhteen näkökulmasta ja joka pyrkii ihmisen arvojen ja toiminnan muuttamiseen ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Toisena teoreettisena viitekehyksenä toimii elokuvamusiikin tutkimus ja siihen liittyvät keskeiset käsitteet, joiden suhteen tutkielmassa nojataan erityisesti Michel Chionin, Kathryn Kalinakin, Claudia Gorbmanin kirjoituksiin. Viitekehyksenä toimii myös aiemmat ekomusikologiset elokuvamusiikin tutkimukset, joiden suhteen tutkielma nojaa erityisesti Susanna Välimäen Martin Heideggerin filosofiasta ammentaviin elokuvamusiikkianalyyseihin ja niistä löytyviin käsitteisiin, kuten olemisenymmärrys. Naapurini Totoron äänellinen maailma kuvaa ihmisen luontosuhdetta tunteisiin vetoavasti, eri elokuvamusiikkiteoreettisten käytäntöjen mukaisesti ja myös puhtaita luonnon ääniä korostaen. Luonnon äänet yhdessä luonnon kuvallisen läsnäolon kanssa kietovat elokuvan luontoteeman ympärille. Tällöin luonto korostuu elokuvassa niin äänellisesti kuin kuvallisesti äänimaisemasävellykseen verrattavalla tavalla. Elokuvamusiikin teorioiden avulla havaitaan, kuinka elokuvan musiikki ja äänimaailma herättelevät luontoon liitettynä positiivisia ja voimakkaita tunteita, kuten ilo, pelko, lohtu, mahtavuus, salaperäisyys ja kunnioitus. Tutkielman perusteella elokuvan äänimaailman tunteisiin vetoavuus ja luonnonäänten huomattava läsnäolo vaikuttavat luontoa arvostavan olemisenymmärryksen heräämiseen.

Käännösiskelmiä on tutkittu aiemmin lähinnä historiallisesta näkökulmasta, eikä aiemmissa tutkimuksissa ole juurikaan paneuduttu adaptaatioon, laulettavuuteen ja domestikaatioon laululyriikan kannalta. Kyseiset osatekijät taustoittavat kappaleen kääntämishetken ajankuvaa ja eroavuuksia kielten ja kulttuurien välillä mielenkiintoisella tavalla. Haluankin tutkimuksessani korostaa käännöskappaleiden haasteellisuutta sanoituksellisesti ja sovituksellisesti. Tutkimuksessani tarkastelen kahden käännöskappaleen, Kuusamon ja Tervetuloa länteen, Andrej:n adaptaatioita. Adaptaatiossa yhdistyvät alkuperäistekstille uskollinen kääntäminen sekä vapaampi variointi. Domestikaatio on yksi adaptaation keinoista, ja yleinen metodi käännöskappaleissa. Tutkimustavoitteisiini kuuluu kappaleen kääntämisen osa-alueiden eritteleminen kehittämälläni mallilla. Aiempiin vastaavanlaisiin teorioihin pohjautuva ja niitä yhdistelevä oma mallini sallii minun tutkia käännöskappaleita uudenlaisella tavalla, jonka toivon olevan kokonaisvaltainen, laulettavuuden huomioonottava kokonaisuus. Tutkimuksessani yhdistyvät kulttuurinen musiikkianalyysi ja käännöstieteellinen tutkimus. Molemmissa tutkimissani käännöskappaleissa on pyritty mahdollisimman luonnolliseen lopputulokseen laulettavuuden kannalta. Alkuperäiskappaleiden säkeiden tavumääriä on noudatettu tarkasti ja loppusointuisuus on huomioitu. Kummankin kappaleen tekstissä esiintyy mittavasti domestikaatiota paikan- ja henkilöiden nimistä kulttuuritermistöön. Myös musiikin domestikaatiossa on havaittavissa jonkin verran genrellisiä, tempollisia ja instrumentaalisia muutoksia.

Cheerleading on esteettinen, voimaa, kestävyyttä ja esiintymistaitoa vaativa kilpaurheilulaji. Kilpailuissa ohjelman tukena käytetään tarkoin määriteltyä musiikkia, joka tekee ohjelman suorittamisesta sekä katsomisesta mielekästä. Käsittelen tutkielmassani näitä cheerleadingissa käytettyjä kilpailumusiikkeja, joiden tyyli on hyvin ainutlaatuinen, sillä musiikit koostuvat useista eri musiikkikappaleista, ääniefekteistä ja kustomoiduista elementeistä. Selvitän kilpailumusiikkien erilaisia merkityksiä cheerleadereille ja valmentajille, minkä lisäksi pohdin kilpailumusiikkien tilaus- ja tekoprosessia sekä niiden tilaajien että tekijöiden näkökulmista. Aiemman urheilun ja musiikin yhteydestä tehdyn tutkimuksen mukaan musiikki vaikuttaa urheilusuoritukseen positiivisesti, joten oikeanlaisen kilpailumusiikin käyttäminen sekä harjoituksissa että kilpailuissa on tärkeää. Selvitän, millaiset tekijät ja elementit kilpailumusiikissa ovat cheerleadereille merkittäviä sekä miten kilpailumusiikki vaikuttaa urheilusuoritukseen ja joukkueen yhteishenkeen. Kerron myös kilpailumusiikin tilaus- ja tekoprosessista etsien tehokkaita keinoja luoda entistä sopivampia musiikkeja cheerleading-joukkueille. Aineisto koostuu cheerleadereille tehdystä laajasta kyselytutkimuksesta, johon sai vastata sekä monivalintavastauksilla että omin sanoin. Yksilöllisten vastausten myötä tutkimus on pääosin kvalitatiivista, temaattista sisällönanalyysia. Monivalintavastaukset ja vastausten suuri määrä antavat kuitenkin mahdollisuuksia myös kvantitatiivisiin menetelmiin, kuten yleistyksiin ja jaotteluihin. Kyselytutkimuksen lisäksi käytän aineistoina kilpailumusiikkeihin liittyviä videoita sekä Suomen Cheerleadingliiton kilpailusääntöjä ja arvostelukaavakkeita. Olen itse harrastanut cheerleadingia ja tehnyt kilpailumusiikkeja useita vuosia, joten hyödynnän tutkielmassa aineiston lisäksi omaa käytännön kokemustani. Tulokset viittaavat siihen, että kilpailumusiikin merkitykset cheerleadereille ovat moninaiset ja vaihtelevat paljon urheilijasta sekä valmentajasta riippuen. Kaikista tärkein rooli kilpailumusiikilla on kuitenkin niin sanotun hyvän fiiliksen tuojana harjoittelun ja kilpailusuorituksen aikana. Kilpailumusiikki tuo urheilijoille voimaa ja motivaatiota sekä helpottaa esiintymistä. Se nähdään myös yhteishengen luojana sekä musiikin suunnitteluvaiheessa että ohjelmaa tehdessä. Kilpailumusiikin suunnitteluun ja ideointiin kannattaakin osallistaa koko joukkue, jotta musiikki vastaisi mahdollisimman monen urheilijan toiveita ja että siitä muodostuisi joukkueelle tärkeä, yhteishenkeä lisäävä kilpailuohjelman ääniraita.

Tutkielma käsittelee suomalaisen kaupallisen syntetisaattorivalmistuksen kenttää Pierre Bourdieun ja Karl Marxin teorioiden kautta. Marxin teoriaa markkinoista ja kapitalistisesta tuotannosta sovelletaan Bourdieun kentän käsitteeseen. Tutkielmassa tarkastellaan myytäväksi valmistettuja syntetisaattoreita, niiden valmistajia ja niiden suhdetta markkinoihin. Bourdieun ja Marxin teorioiden synteesiin yhdistetään myös Social Construction of Technological Systems -teorian ymmärrystä sosiaalisen ulottuvuuden roolista teknologian kehityksessä. Tutkielman keskeisenä tutkimustehtävänä on selvittää kaupallisuuden ja kokeellisuuden suhdetta syntetisaattorivalmistuksessa. Tutkielmaa varten haastateltiin seitsemää suomalaista syntetisaattorivalmistajaa, jotka edustivat kuutta yritystä. Suomalaisen kaupallisen syntetisaattorivalmistuksen kentällä toimivat yritykset ovat eri kokoisia: osa toiminimellä harrastuspohjalta toimivia yksityisyrityksiä, osa useampia henkilöitä työllistäviä ja tuotantoaan laajentavia kaupallisia yrityksiä. Haastattelujen lisäksi tutkimusaineistona hyödynnän itse soittimia, niiden käyttöohjeita sekä yritysten verkkosivuillaan tarjoamia tietoja soittimista. Suomessa toimivat syntetisaattoriyritykset valmistavat kolmenlaisia tuotteita. Osa yrityksistä valmisti rakennussarjoja, joissa ostajan tulee kasata laite itse. Syntetisaattoriharrastajien keskuudessa suosittuja eurorack-standardin mukaisia syntetisaattorimoduuleja myi suurin osa tarkastelluista yrityksistä. Kaksi yrityksistä valmisti kokonaisia syntetisaattoreita. Taustaoletusten mukaisesti talous ja markkinat näyttävät olevan syntetisaattorivalmistuksen kentällä kaikenkokoisten valmistajien tuotantoon keskeinen vaikuttava asia. Talous ja kaupallisen syntetisaattorivalmistuksen vaikutus näkyivät myös kokeellisimpien ja epäkaupallisimpien yritysten toiminnassa ja tuotteissa. Mitä laajemmille markkinoille yritys suuntasi tuotantonsa, sitä enemmän soitinsuunnittelussa toisinnettiin syntetisaattorirakentamisen ja tonaalisen musiikin konventioita. Pienen yleisön soittimet olivat tutkielman perusteella sopivampia kokeellisempaan ilmaisuun. Niissä ostaja pääsi myös lähemmäksi komponenttitasoa ja vaikuttamaan laitteen kytkentöihin huomattavasti enemmän kuin laajalle yleisölle suunnatuissa soittimissa. Tutkielman perusteella Bourdieun, Marxin ja SCOT-teorian yhdistelmä soveltuu hyvin kulttuuristen ilmiöiden tarkasteluun. Tutkimushaastattelulla tutkimuskohteista saatiin sellaista tietoa, jota pelkällä soitinten toiminnan tai soinnin tarkastelulla olisi voitu saada. Markkinoiden ja kokeellisuuden tarkasteleminen osoittautui hedelmälliseksi.

Yleisradiossa asetettiin äänilevyille esityskieltoja ja -rajoituksia vuoteen 1972 saakka, jolloin tehtiin päätös esityskieltojen poistamisesta. Päätöksen myötä vastuu siitä, mitä musiikkia ohjelmissa oli soveliasta soittaa, siirrettiin toimittajille. Yleisradiossa siirryttiin virallisen esityskiellon purkamisen jälkeen uudenlaisen sensuurin aikaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että suomalaisen populaarimusiikin esittämistä rajoitettiin Yleisradiossa edelleen. Tässä tutkimuksessa tarkastelen Yleisradion harjoittamaa populaarimusiikin sensuuria koskevaa diskurssia lehdistössä vuosina 1972–1979. Tutkimuksella vastataan kysymyksiin, miten suomalaisessa lehdistössä on keskusteltu suomalaisen populaarimusiikin sensuurista edellä mainitun ajanjakson aikana, miten Yleisradion edustajat ovat asiaa kommentoineet, miten sensuuria on ilmennyt Yleisradion toiminnassa ja lehdistössä sekä millä tavalla Yleisradion ohjelma- ja musiikkitarjonnasta on lehdistössä keskusteltu. Tutkimusaineistoa tarkastellaan diskurssianalyyttisin keinoin. Tutkimusaineistonani toimii vuosien 1972–1979 aikana julkaistut Helsingin Sanomien, Uusi Suomi -sanomalehden sekä Suosikki-nuortenlehden jutut, joissa tuodaan esille Yleisradion harjoittamaa suomalaisen populaarimusiikin sensuuria sekä ohjelmatarjontaa. Lehtijuttuja valikoitui yhteensä 15. Tutkimusaineistosta ilmeni monenlaisia sensuurin muotoja. Sensuuria ilmeni itsesensuurina sekä Yleisradion toimittajien että lehdistön osalta. Hiljennysvaikutusta ilmeni tapauksissa, joissa yleisö koki Yleisradion soittamat kappaleet loukkaavina tai epäsopivina. Soitetusta kappaleesta syntynyt kohu vaikutti Yleisradion toimintaan siten, että kappaleet saatettiin jälkikäteen kieltää tai niiden esitystä rajoitettiin entistä tiukemmin. Sensuuria ilmeni myös musiikin jakelun rajoittamisena, jota Yleisradio teki systemaattisesti. Monien muusikoiden ja yhtyeiden levytykset eivät soineet radion taajuuksilla erilaisista syistä johtuen, jolloin Yleisradion toiminnalla oli sensuroivia vaikutuksia suomalaisten taiteilijoiden työhön. Jakelua rajoitettiin myös soittamalla joitakin kappaleita ainoastaan tietyissä ohjelmissa tai tiettyyn aikaan päivästä. Tästä syystä Yleisradion musiikkitarjonnan rajallisuus voidaan nähdä Yleisradion harjoittaman sensuurin tuloksena. Keskeisiksi diskursseiksi tutkimuksessa nousi esiin etäännyttäminen sensuurista sekä diskurssi sensuurista julkisuutta ja houkuttelevuutta lisäävänä tekijänä. Ajallinen etäännyttäminen ilmeni etenkin Yleisradion toimittajien puheenvuoroissa silloin, kun esityskielloista puhuttiin. Lehdistön ja kirjoittajien diskursseissa nousi useaan otteeseen esille ajatus Yleisradion vastuusta, sillä sen tehtävänä nähtiin kansan sivistyksen vaaliminen. Yleisradiolla nähtiin olevan vastuu yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja moraalin sekä hyvän maun säilyttämisessä. Toisaalta Yleisradion vastuuna nähtiin myös musiikin, etenkin viihdemusiikin, monipuolinen tarjoaminen nuorisolle sekä yleisesti radion kuuntelijoille.

Tutkimukseni käsittelee musiikin funktioita Akira Kurosawan elokuvissa Rashomon ja Seitsemän samuraita. Tutkimukseni pääasiallinen tutkimuskysymys kuuluu, millainen rooli musiikilla on Akira Kurosawan toisen maailmansodan jälkeisissä elokuvissa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu Anu Juvan (2008) elokuvamusiikin funktioanalyysistä, jossa elokuvamusiikin eri käyttötavat jaotellaan kokemuksellisiin, sisällöllisiin, rakenteellisiin ja ulkoisiin funktioihin. Täydennän teoreettista viitekehystäni elokuvamusiikin analyysin konventionaalisilla metodeilla ja käsitteillä. Ennakko-oletukseni oli, että musiikilla on Kurosawan elokuvissa merkittävä informatiivinen rooli. Perustin oletukseni Kurosawan omiin sanoihin, joiden mukaan hän halusi antaa elokuviensa henkilöhahmoille omat musiikilliset teemansa. Tutkimukseni tieteellinen arvo perustuu Kurosawan elokuvamusiikkia sekä säveltäjä Fumio Hayasakaa koskevan aikaisemman tutkimuksen harvinaisuuteen. Kurosawa oli musiikillisesti huomattavan valistunut, joten hänen suhteensa elokuvamusiikkiin ja tapansa hyödyntää musiikkia tarjoavat mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Analyysini tulokset vahvistivat oletukseni musiikin roolista Kurosawan elokuvissa. Tutkimukseni todistaa, että Kurosawan elokuvissa musiikki muodostaa tärkeän informatiivisen tason. Ylivoimaisesti yleisin molemmista elokuvista löytyvä musiikin funktio on sisällöllinen, jolloin musiikin tarkoituksena on tuoda elokuvaan ja sen hahmoihin jotain uutta ja tukea kuvamateriaalia informaation syöttämisessä elokuvan kokijalle. Erityisesti Seitsemän samurain musiikillinen ääniraita on vahvasti johtoaihepainotteinen, mikä korostaa musiikin merkitystä elokuvakokonaisuuden rakentajana.