Browsing by master's degree program "Hammaslääketieteen koulutusohjelma"

Pienet sylkirauhaset muodostavat yhdessä kolmen parillisen ison sylkirauhasen kanssa ihmisen sylkirauhasjärjestelmän. Pienet sylkirauhaset sijaitsevat lähes kaikkialla suun limakalvojen alueella ja osallistuvat erityisesti leposyljen eritykseen. Näiden sairauksien varhaisvaiheen diagnostiikassa ja sylkirauhastauteihin liittyvien ongelmien hoidossa hammaslääkärillä on varsin keskeinen rooli. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tarkastella ja luokitella pienten sylkirauhasten tauteja. Katsaukseen on valikoitu pienille sylkirauhasille tyypilliset sekä niissä yleisimmin esiintyvät sairaudet ja niiden kliininen ja histologinen kuva. Tautien luokittelu perustuu uusimpaan WHO:n Classification of Head and Neck Tumours (2017) luokitukseen. Lähteenä käytettiin pääosin pään ja kaulan alueen patologian kirjallisuutta ja viimeaikaisia PubMed-artikkeleita aiheeseen liittyen. Lisäksi katsauksessa käsitellään pienten sylkirauhasten anatomiaa ja funktiota, sekä iän tuomia vaikutuksia. Ei-neoplastisista taudeista yleisin on mukoseele. Noin 10 % kaikista sylkirauhasten kasvaimista ovat pienistä sylkirauhasista lähtöisin. Kasvainten yleisin esiintymispaikka on suulaki. Tavallisin benigni kasvain pienissä sylkirauhasissa on pleomorfinen adenooma. Maligneista yleisimmät kasvaimet ovat adenokystinen karsinooma ja mukoepidermoidikarsinooma. Benignit ja malignit kasvaimet muistuttavat paljon toisiaan, mikä hankaloittaa diagnostiikkaa. Lisäksi kasvainten histologinen kuva on hyvin kirjava ja luokittelu muuttuvaa.

Syventävät opintoni koostuvat kirjallisuuskatsauksesta ja kliinisestä potilastapauksesta HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä. Kirjallisuuskatsauksen kirjallisuus on haettu PubMed:istä, Ovid Medline:sta ja Medic:istä käyttäen termejä distal occlusion, retrognathic mandible, eruption guidance, Occlus-o-Guide, LM activator ja eruption guidance device. Käsiteltäviä asioita ovat eri purennanohjainten vaikutukset purennan kehitykseen, hoitotuloksen retentioon ja mahdolliset relapsit hoidon jälkeen. Purennanohjaimet ovat laaja joukko tehdasvalmisteisia kojeita, joilla on tarkoitus ohjata kehittyvää purentaa oikeaan kuspidaatioon. Kirjallisuuskatsauksessa käsiteltävät Occlus-o-Guide, Nite-Guide ja LM aktivaattori korjasivat toisen luokan purentasuhdetta ja pienensivät ylipurentoja. Retentioaikana molaarisuhde jatkoi kehittymistään kohti ensimmäisen luokan purentasuhdetta. Relapseja tapahtui osassa parametreistä, mutta hyvän hoitomyöntyvyyden omaavilla potilailla ei juurikaan tapahtunut relapsia ylipurennoissa. Syventäviin opintoihin kuuluu myös potilastapaus. 106 sanaa

Refeeding-syndrooma on ravitsemushoidon aloitukseen liittyvä komplikaatio potilailla, joilla on pitkään jatkunut tai vaikea vajaaravitsemustila. Se ilmenee veren elektrolyyttien, kuten fosfaatin-, kaliumin- ja/tai magnesiumin pitoisuuksien laskuna. Refeeding-syndrooman vaihtelevat oireet, mm. lihasheikkous, sydämen rytmihäiriöt, hengenahdistus ja neurologiset komplikaatiot, johtuvat veren elektrolyyttipitoisuuksien muutoksista ja voivat pahimmillaan kehittyä hengenvaarallisiksi. Tässä tutkielmassa arvioidaan refeeding-syndrooman yleisyyttä suusyöpäpotilailla leikkauksen jälkeen. Esiintyvyyttä arvioidaan fosfaattiarvojen perusteella, sillä fosfaattipitoisuuden laskua esiintyy suurimmassa osassa refeeding-syndroomatapauksista. Raja-arvona käytetään fosfaattitason (P-Pi) laskua alle 0,50 mmol/l. Refeeding-oireyhtymän yleisyyttä ei tarkalleen tiedetä, sillä oireyhtymälle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää ja esiintyvyys vaihtelee tutkimuspopulaation mukaan. Tutkielmassa oletetaan, että refeeding-syndrooma on verrattain yleinen suusyöpäpotilailla. Tulosten mukaan 13 % suusyöpäpotilaista oli refeeding-syndrooma leikkauksen jälkeen. Suusyöpäpotilailla sairaus itsessään sekä sen hoitomuodot lisäävät refeeding-oireyhtymän riskiä. On tärkeää, että suusyöpäleikkaukseen tulevien potilaiden refeeding-syndrooman riski arvioidaan ennen ravitsemushoidon aloitusta, jotta pystytään ennaltaehkäisemään oireyhtymän kehittyminen.

The cyclooxygenase-2 (COX-2) is a potent enzyme that converts arachidonic acid to prostaglandins (PG), including PGE2, a key mediator of inflammation and angiogenesis. Importantly, COX-2 is activated in response to inflammatory stimuli, where it is also believed to promote the development and progression of head and neck cancers (HNC). COX-2 can mediate its protumorigenic effect through various mechanisms, such as inducing cell proliferation, inhibition of apoptosis, and suppressing the host’s immune response. Furthermore, COX-2 can induce the production of vascular endothelial growth factors, hence, promoting angiogenesis. Indeed, the ability of COX-2 inhibitors to selectively restrict the proliferation of tumor cells and mediating apoptosis provides promising therapeutic targets for cancer patients. Thus, in this comprehensive review, we summarized the reported differential expression patterns of COX-2 in different stages of head and neck carcinogenesis—from potentially premalignant lesions to invasive carcinomas. Furthermore, we examined the available meta-analysis evidence for COX-2 role in the carcinogenesis of HNC. Finally, further understanding of the biological processes of COX-2 and its role in orchestrating cell proliferation, apoptosis, and angiogenesis may give therapeutically beneficial insight to develop the management plan of HNC patients and improve their clinical outcomes.

Abstract Background Examining patients with bipolar disorder, surprisingly many suffer from a comorbid eating disorder. The general practices could benefit from a sensitive and specific screening instrument that could be used routinely when examining whether the patients with bipolar disorder simultaneously suffer from disordered eating. An eating disorder is a very serious disease, which can be lethal at its worst. It stays unnoticed many times by the clinics, if not paid extra attention to. For this reason, a regularly conducted screening questionnaire could raise the possibility of disordered eating in patients into clinics attention. The objective of this study was to examine whether a modified version of the screening questionnaire SCOFF would suit this aim.¨ Methods We compared the results received with the golden standard questionnaire for eating disorders EDE-Q, with the answers from the shorter screening questionnaire SCOFF. Disordered eating was diagnosed based on DMS-5 criteria, and the statistical analysis was performed using IBM SPSS statistic version 25. Results When studying whether the modified screening tool SCOFF-rev could find the cases discovered with EDE-Q, the established cut-off point of ≥1 was used. The values for diagnostic accuracy were 81.8% (sensitivity), 73.8% (specificity), 86.7% (positive predictive value) and 52.9% (negative predictive value). Due to its low specificity, few false-positive cases were diagnosed, restricting the usability of SCOFF-rev. Furthermore, SCOFF-rev found only 29% of the purging cases discovered with EDE-Q, which limits its usefulness even further. Limitations The most significant restriction in our study was the small cohort group. Moreover, we used a screening tool modified from two different screening tools in our study, which we modified even further to be statistically adequate. Conclusions The SCOFF-rev functioned acceptably as a screening tool for disordered eating in patients with bipolar disorder. However, it could be preferable to create an entirely new screening tool that would be aimed specifically towards bipolar disordered patients, instead of modifying an existing tool created for the general population. This way the characteristics of bipolar disorder could be taken into consideration and make the tool more directed towards its’ target group. Further research should be made to establish the optimal screening tool for disordered eating with patients suffering from bipolar disorder.

Sjögrenin oireyhtymä on reumatauteihin kuuluva autoimmuunisairaus. Se on pääosin naisten sairaus – noin 90 % potilaista on naisia, arviot yleisyydestä vaihtelee 0,05–3.3 %. Sjögrenin oireyhtymä puhkeaa yleensä varhaisessa keski-iässä 40–50-vuotiaana, mutta sitä voi esiintyä kaiken ikäisillä, myös lapsilla. Sjögrenin oireyhtymä vaikuttaa pääasiallisesti avoeritteisiin sylki- ja kyynelrauhasiin aiheuttaen kyynel- ja syljen erityksen vähenemistä ja niistä johtuvista silmien ja suun kuivuus- eli SICCA-oireita. Sairaus voi kuitenkin ilmentyä laajemmin muissa elimissä ja myös yleisoireet ovat tavallisia. Oirekuva on yksilöllinen. Sjögrenin syndrooman aiheuttama syljen vähäisyys ja koostumuksen muutokset vaikeuttavat puhumista, syömistä ja altistavat suun tulehduksille ja reikiintymiselle. Sjögrenin syndrooman on todettu lisäävän erityisesti lymfooman, mutta myös muiden hematologisten syöpien ilmaantuvuutta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että riski sairastua muihin kiinteisiin ja myös suun syöpiin on kasvanut. Sjögrenin oireyhtymän hoito on pääosin oireenmukaista, mutta vaikeimmissa tapauksissa myös systeemisiä immuunipuolustusta muuntavia lääkkeitä käytetään. Sjögrenin oireyhtymän seurannassa korostuu reuma-, yleis- ja hammaslääkärin sekä suuhygienistin moniammatillinen yhteistyö.

Maahanmuutto Suomeen on viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt ja monipuolistunut. Tavallisimmin muutetaan työllistymisen johdosta tai humanitaarisista syistä, ja lähtömaat ovat nykyisin entistä etäämpänä. Suun terveydentila ja suunhoitotottumukset eroavat eri kulttuureissa, mikä on otettava huomioon suunniteltaessa kasvavan maahanmuuttajaväestön suun terveydenhoitoa. Somalitaustainen väestöryhmä on alkujaan saapunut Suomeen 1990-luvun alussa. Se on kuudenneksi suurin vieraskielinen ryhmä. Tämän hetken nuoret ovat useimmiten toisen ja kolmannen sukupolven edustajia. Tutkimuksissa on todettu suunterveyden olevan heikompaa maahanmuuttajaväestössä, johon vaikuttavat usein sosioekonomiset erot. Suomen suun terveydenhuollossa on havaittu maahanmuuttajataustaisten nuorten asiakasprofiilin kasvua, eritoten päivystyksellisessä hoidossa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää somalitaustaisten nuorten suun terveydentilaa, terveystottumuksia ja niissä ilmeneviä haasteita. Asenteet ja mallit suunterveyden käytänteissä siirtyvät usein vanhemmilta lapsilla. Vanhemmille toteutetussa kyselytutkimuksessa pyrimme tunnistamaan epäsuotuisia terveyskäytänteitä ja pohtimaan vanhempien vaikutusta nuorten suunhoidon tottumuksiin. Tämän lisäksi pyrimme tarjoamaan kohderyhmälle yksilöityjä kehitysideoita kehittämään ennaltaehkäisevää suun terveydenhuoltomallia. Kyselytutkimus toteutettiin keväällä 2023. Siinä tuli esille erityisen hyvä suuhygienian toteuttamien. Toisaalta huolenaihe kohdentui runsaaseen sokerituotteiden käyttöön, mikä oli merkittävin suunterveyteen vaikuttava tekijä. Huomionarvoista oli lisäksi vanhempien vähäinen valvonta nuorten napostelutavoissa. Terveysneuvonta kuuluu olennaisena osana suunterveyden edistämisen keinoihin väestötasolla. Siihen sisältyy myös yksilö-, yhteisö- ja elinympäristökohtaisten taustatekijöiden huomioonottaminen. Saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää eri tilanteissa annettavassa terveysneuvonnassa, niin suun terveydenhuollon ammattilaisten vastaanottokäyntien yhteydessä, tai terveydenhoitajien neuvolakäynneissä.

Suun mikrobiston bakteereista Streptococcus mutans on erityisen haitallinen aiheuttaen hammaskariesta. Tutkimukseni tavoitteena oli S. mutans spesifisten bakteriofagien eristäminen. Tutkimuksessa selvitettiin, löytyykö uusia faageja ja voidaanko niitä tulevaisuudessa käyttää faagiterapiassa kariesbakteerien hävittämiseen potilaista. Työ toteutettiin osana Helsingin yliopiston suurempaa bakteriofagitutkimusta, jonka lopputavoitteena on tuottaa uusia hoitomuotoja bakteeri-infektioiden hoitoon. Uudet hoitomuodot bakteeri-infektioissa ovat kasvavan tutkimuksen alla antibioottien tehon heikentyessä ja resistenttiyden lisääntyessä bakteerien keskuudessa. Tutkimus tehtiin yleisiä laboratoriotyöohjeita noudattaen bakteriofagien löytämiseksi. Tutkimuksessa käytettiin Hammaslääketieteenlaitokselta saatuja kantoja (Grönroos et al. 1998) sekä HUSLABista kerättyjä potilaskantoja. Tutkimukseni näytemateriaaleina käytettiin kaupallista bakteriofagiseosta, jätevesinäytteitä sekä sylkinäytteitä. Faageja etsittiin kaksikerrosmaljalta niin sanotulla Drop test- menetelmällä. Bakteriofagit voidaan eristää maljalla näkyvältä bakteerivapaalta alueelta tarkempaa tutkimusta varten. Suomen faagiterapiahanke on vasta alkuvaiheessa. Streptococcus mutansia infektoivia bakteriofageja ei löydetty tutkimukseni aikana yhdestäkään näytemateriaalista, joten soveltuvuutta faagiterapiaan ei voitu tutkia. Tästä syystä tutkimukseni toisessa vaiheessa yritettiin eristää myös uusia S. mutans kantoja vapaaehtoisten koehenkilöiden syljestä spesifisten kasvatusalustojen avulla. Ajan saatossa muuntuneet faagikannat voivat infektoida nykyisin esiintyviä bakteerikantoja vanhojen sijaan. Tutkimukseni aikana saatiin eristettyä 10 uutta S. mutans kantaa. Kaikkiaan S. mutans bakteriofageja on tieteellisten julkaisujen ja tietokantojen perusteella löydetty hyvin vähän tähän mennessä. Tutkimukseni tulos bakteriofagien osalta noudattaa siis aiempien tutkimusten linjaa. Jatkossa näytemääriä lisäämällä positiivisen faagilöydöksen todennäköisyys saattaisi kasvaa.

Tausta. Punajäkälä (lichen planus) on T-lymfosyyttien aiheuttama ihon ja/tai limakalvojen krooninen tulehduksellinen sairaus. Punajäkälää esiintyy myös suun limakalvoilla (OLP). Parantavaa hoitoa punajäkälälle ei ole. Oireenmukainen tulehdusta rauhoittava hoito on kuitenkin tärkeää, sillä OLP:n kipu häiritsee syömistä, nielemistä ja puhumista. OLP:n ensisijainen hoito on kuuriluontoinen paikallinen kortikosteroidihoito. Materiaali ja metodit. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko Suomessa myyntiluvallisten glukokortikoidien hoitovasteiden välillä eroa OLP:n hoidossa. Tutkimuksessa tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus englanninkielisistä vertaisarvioiduista kansainvälisistä lääketieteellisistä alkuperäisjulkaisuista. Tulokset. Julkaisuja valikoitui katsaukseen yhteensä 52 kappaletta. Tutkimuksista 90 % oli tehty koskien triamsinolonia ja klobetasolia. Lisäksi tutkimuksia oli beetametasonista, flutikasonista ja mometasonista. Kaikista tutkituista glukokortikoideista todettiin olevan apua OLP:n kivun lievityksessä, eikä eri lääkeaineiden ja valmistemuotojen välillä havaittu merkittävää eroa. Hoitovasteeltaan OLP:n kliiniseen kuvaan suhteutettuna, Triamsinoloni, klobetasoli ja beetametasoni vaikuttavat tehokkailta. Klobetasoli vaikutti tutkimuksissa olevan hieman tehokkaampi parantamaan OLP:n kliinistä kuvaa kuin triamsinolon. Paras hoitovaste kivun suhteen saavutettiin tavallisimmin jo 2-3 viikon jälkeen ja kliinisen kuvan suhteen 4-6 viikossa. Johtopäätökset. Kaikki tutkitut paikalliset kortikosteroidivalmisteet toivat apua OLP:n oireisiin ja kliiniseen kuvaan. Eri glukokortikoidien välillä ei tullut esiin merkittäviä eroja. Tutkimustulosten tulkinnassa oli haasteita johtuen vaihtelevasta tulosten raportoinnista. OLP-tutkimuksissa olisikin tärkeää pyrkiä yhtenäistämään tutkimusmittareita ja tulosten esitystapoja, jolloin tutkimusten välinen vertailu olisi mahdollista.

Tutkimuksen tarkoitus: Perinteisiin parodontaalisairauksien diagnosointimenetelmiin ja hoidon seurantaan liittyy monia haasteita kuten ientaskumittauksen aiheuttama bakteremia, verenvuotoprosentin epäluotettavuus kudostuhon ennustajana sekä se, että radiologiset tutkimukset tarjoavat tietoa jo tapahtuneesta kudostuhosta. Aktiivinen matriksin metalloproteinaasi-8 (aMMP-8) on yksi tärkeimmistä parodontiumin aktiivisen kudostuhon biomarkkereista. Se korreloi hyvin erilaisiin parodontaalisairauksien parametreihin ja on tärkeä merkkiaine parodontaali- ja peri-implantiittisairauksien diagnostiikassa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kvantitatiivisen aMMP-8-tuolinvierustestin avulla parodontologisen hoidon vaikutuksia kudostuhon biomerkkiaineen aMMP-8-pitoisuuksiin suhteutettuna kliinisiin indekseihin. Yhtenä hypoteesina oli tutkia, onko sukupuolella mahdollisesti vaikutusta kliinisten indeksien ja aMMP-8-pitoisuuksien hoitovasteeseen. Toisena hypoteesina oli tutkia, onko aMMP-8-positiivisten ja -negatiivisten potilaiden ientaskujen keskimääräisessä paranemisessa mahdollisesti eroja. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimukseen valittiin 27 aikuista vaiheen III/IV (riskiluokka C) parodontiittipotilasta. Kliiniset parodontologiset mittaukset, aMMP-8-tuolinvierustesti ja suuhuuhdenäytteiden Western immunoblot -analyysi tehtiin ennen parodontologista anti-infektiivistä hoitoa sekä yksi kuukausi hoidon jälkeen. Tulokset: Kliiniset parodontologiset indeksit ja aMMP-8-pitoisuudet paranivat merkitsevästi hoidon myötä (p < 0.001). Paranemisessa ei havaittu sukupuolesta aiheutuvia merkitseviä eroja. aMMP-8-pitoisuuksien ja ientaskusyvyyksien välillä oli merkitsevä korrelaatio. MMP-8:n Western immunoblot -analyysi osoitti aMMP-8:n immunoreaktiivisuuden ja aktivaation laskua hoidon seurauksena. Johtopäätökset: Parodontiittipotilaiden kohonneet aMMP-8-pitoisuudet suuhuuhteessa ja niiden korrelaatio ientaskusyvyyksiin sekä aMMP-8-pitoisuuksien merkittävä lasku parodontologisen hoidon myötä riippumatta potilaan sukupuolesta tukevat aMMP-8-tuolinvierustestin hyötyä parodontaalisairauksien reaaliaikaisessa diagnostiikassa sekä parodontiitin hoidon arvioinnissa.