Browsing by Title

The aim of this study was to examine 6th graders' self-esteem and find out what kind of factors in the school environment are interrelated with it. This study examined interrelation between self-esteem and gender, learning difficulties, school value, school satisfaction, teacher's behavior, being bullied and participating in bullying. These different variables were chosen based on previous studies about self-esteem. The aim is to gain better understanding of the different factors that influence students' self-esteem in the school environment and therefore provide help for teachers battling with issues regarding self-esteem enhancement. The data was collected in the spring of 2013 as part of the Mind the Gap -project. Participants (n=735) were 6th grades from 33 different schools. Three different groups according to self-esteem were formed: weak, mediocre, and strong self-esteem in relation to other respondents. Relations between self-esteem and other variables were examined by Pearson's product-moment coefficient and Independent-Samples T test was used to examine differences between genders. Finally two-way ANOVAs were conducted to investigate self-esteem and gender differences regarding the different variables. According to the results 6th graders evaluated their self-esteem as relatively good. Boys reported better self-esteem than girls. However the boys also experienced more learning difficulties and took part in bullying more than girls. Girls' reported their school value, on the other hand, higher than boys'. There were no differences between genders in school satisfaction, experiencing teacher's behavior nor being bullied. The effect of self-esteem was clearly higher than the effect of gender on all the variables. Also an interaction effect of self-esteem and gender was found regarding being bullied. In the mediocre self-esteem group boys experienced more bullying than girls. The boys of the mediocre self-esteem group also participated in bullying the most.

Internet-yhteyksien käyttö yleistyi Suomessa vuoden 1993 jälkeen, mistä lähtien Internetiä on alettu käyttämään yhä enemmän tiedonkeruun apuvälineenä. Apuvälineenä Internetiä käytetään sekä yhteydenotossa vastaajiin että vastauksien keruussa. Internetin avulla tehtyihin kyselytutkimuksiin liittyy edelleen paljon avoimia metodologisia kysymyksiä. Useimmiten perinteistä, satunnaistettua otoksen keruuta ei voida suorittaa, koska kehikkoperusjoukkoa ei pystytä määrittelemään. Tällöin joudutaan turvautumaan itsevalikoituneeseen verkkotiedonkeruuseen, jossa kyselyä mainostetaan avoimesti tutkimuksen kohteena olevalle ryhmälle ja vastaajat itse päättävät osallistuvatko kyselyyn vai eivät. Samalla Internet-populaation alipeitto voi aiheuttaa harhaa tutkimustuloksiin, jos tavoiteperusjoukkona on jokin suuri populaatio, jossa kaikki eivät käytä Internetiä. Tutkielman tavoite on antaa kuva verkkotiedonkeruun ajanmukaisista menetelmistä sekä erityisesti selvittää itsevalikoituneen verkkotiedonkeruun tilastollista metodologiaa, mahdollisuuksia ja rajoituksia. Tarkoituksena on myös selvittää, kuinka hyvin valikoituneen verkkokyselytutkimuksen harhan korjaaminen onnistuu ajanmukaisilla painotusmenetelmillä. Kyselytutkimusten vastauskadosta sekä valikoituneisuudesta johtuvaa harhaa voidaan korjata painotusmenetelmillä, jos vastauskadon mekanismia tai valikoitumismekanismia pystytään selittämään. Harhaa voidaan korjata sopivien apumuuttujien avulla, jotka korreloivat tulosmuuttujan tai osallistumispäätöksen kanssa. Apumuuttujien tiedot täytyy olla tiedossa sekä kyselyyn osallistujilta että ei-osallistujilta. Perinteisen todennäköisyysotantaan perustuvan aineiston vastauskadosta johtuvaa harhaa korjataan useimmiten jälkiosituspainoilla. Itsevalikoituneen verkkokyselytutkimuksen valikoitumisharhan korjaamiseen on esitetty kaksivaiheista painotusmenetelmää, jonka tarkoituksena on korjata harhaa, joka johtuu Internetin käyttömahdollisuudesta sekä itse osallistumispäätöksestä. Internetin käyttömahdollisuus voidaan mallintaa propensiteettipistemäärän avulla, jonka käänteislukua voidaan käyttää painokertoimena harhan korjaamiseksi. Osallistumispäätöksestä johtuvaa harhaa voidaan korjata tasaamalla aineiston apumuuttujien reunajakaumat vastaamaan populaation reunajakaumia. Tutkimuksessa tarkastellaan kolmea aineistoa. Kelan tutkimusosasto keräsi vuoden 2010 syyskuussa pilotin itsevalikoituneesta verkkokyselytutkimuksesta. Kyselyllä pyrittiin kartoittamaan Suomen 16–80-vuotiaiden kansalaisten yksityisten terveys- ja hammashoitopalvelujen hintatietoja ja tarpeita. Sama kysely lähetettiin myös otosperusteisesti Kelan työntekijöille. Molemmissa kyselyissä vastaukset kerättiin sähköisellä Internet-kyselyllä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan TNS Gallupin otosperusteisesti Suomen kansalaisilta keräämään suppeampaa puhelinhaastattelukyselyä, jota käytettiin myös itsevalikoituneen aineiston kalibrointiaineistona. Kyselytutkimusaineistojen vastauskatoa korjattiin erilaisilla painotusmenetelmillä, joiden avulla pystyttiin tarkastelemaan kuinka hyvin eri painotusmenetelmät pystyvät korjaamaan valikoitumisesta johtuvaa harhaa. Otosperusteisia verkkokyselytutkimuksia korjattiin jälkiosituspainoilla ja painotuksissa onnistuttiin hyvin, koska aineistossa ei ollut suurta valikoituneisuutta. Itsevalikoituneen verkkokyselytutkimuksen painotuksessa jouduttiin kohtaamaan paljon ongelmia, koska aineisto oli suuresti valikoitunut, ja siinä oli paljon vastauskatoa. Itsevalikoituneen aineiston valikoitumisen harhaa onnistuttiin kuitenkin osaksi korjaamaan, ja osa tulosmuuttujien jakaumatiedoista vastasi lähes otosperusteisen kyselytutkimuksen jakaumatietoja. Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että vaikka verkkokyselyn tekeminen on halvempaa ja vähemmän työläämpää kuin otosperusteisen kyselytutkimuksen tekeminen, verkkokyselytutkimuksen suunnitteluun on panostettava entistä enemmän. Itsevalikoituneen verkkokyselytutkimuksen keruussa on suunniteltava tarkemmin kyselyn mainostaminen vastaajaehdokkaille, jotta valikoitumisesta johtuvaa harhaa voidaan paremmin hallita. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että sekä asennetta ja käyttäytymistä kuvaavia kysymyksiä on tärkeä olla kyselytutkimuksissa mukana, koska näiden avulla pystytään selittämään paremmin valikoitumisesta johtuvaa harhaa, kuin pelkästään sosiodemografisten muuttujien avulla.

Tässä tutkielmassa esittelen enaktivistisessa mielenfilosofiassa esitettyjä itseyden malleja ja niiden filosofisia ongelmia. Itseyden ongelma ei enää ole nykyisen enaktivismin keskiössä, vaikka se oli varhaisen enaktivismin keskeinen teema. Tutkielmasta käy kuitenkin ilmi, että itseyden ongelma on enaktivismissa yhä vailla ratkaisua. Olen valinnut aineistooni sellaista enaktivistista kirjallisuutta, jossa on selkeä pyrkimys käsitellä itseyden filosofisia ongelmia tai muodostaa enaktivistinen itseys-malli. Aineistosta käy ilmi, että enaktivistien kannat itseyteen vaihtelevat melko paljon ja ettei enaktivismi muodosta yhtä yleisesti hyväksyttyä, koherenttia ja ristiriidatonta mallia itseydestä. Jotta aineistosta nousisi esiin toisiinsa vertailtavia itseys-kantoja, olen muotoillut tätä tutkielmaa varten seitsenosaisen kysymyssarjan, jota vasten tulkitsen aineistoa ja jonka mukaan tutkielmani jäsentyy: 1) tiedon intressi, 2) tiedon mahdollisuus ja tutkimuksen metodi, 3) itseyden ontologinen luonne, 4) itseyden ja fenomenaalisen kokemuksen erottamattomuus, 5) itseyden pysyvyys muutoksessa, 6) itseyden tasot ja erilaiset itseydet ja 7) itseyden solipsismi ja intersubjektiivisuus. Esittelen aineistoni näitä kysymyksiä vasten. Varhaiset enaktivistit pitävät arjessa ilmenevää fenomenaalista itseyttä illuusiona, jonka syntymekanismin he pyrkivät selittämään. Myöhemmät enaktivistit eivät sitoudu illusionaariseen kantaan, vaan he pyrkivät hahmottelemaan itseydelle uskottavan ontologisen statuksen: itseyden on oltava jotain todellista, mutta ei liian staattista, sillä muuten se ei säilyisi jatkuvan kehollisen ja mentaalisen muutoksen keskellä. Enaktivistit sitoutuvat empiirisiin tutkimusmenetelmiin, joihin he lukevat paitsi tieteellisen empirian (biologia ja neurotiede), myös kokemuksellisen empirian (fenomenologia ja buddhalainen mielentutkimus). He kritisoivat metafysiikkaa ja mielikuvituksellisia ajatuskokeita itseyden tutkimisen menetelminä. Enaktivistit pitävät lähtökohtaisesti itseyttä ja kokemusta erottamattomina: kaikki itseys on koettua ja kaikki kokemus ilmenee itseydelle. Tämä yleistys ei kuitenkaan päde kaikissa tapauksissa. Osa enaktivisteista katsoo, että minimaalinen itseys, kuten bakteerin itseys, ei voi olla koettua tai tietoista. Itseyden ja kokemuksen erottamattomuus kyseenalaistuu myös silloin, kun inhimillinen kokemus eräissä tilanteissa ilmenee vailla itseydeksi tunnistettavaa rakennetta. Itseyden pysyvyyden ja muutoksen ongelman enaktivistit selittävät materiaalisesta näkökulmasta organismin aineenvaihdunnallisena välttämättömyytenä. Mentaalisen muutoksen selittämisessä jotkut heistä tukeutuvat fenomenologiseen kokemusvirta-analogiaan, jossa kokemusvirran rakenne pysyy samana, vaikka kokemusvirran sisältö alati muuttuu. Enaktivismi luokittelee itseyden piirteet solutason autopoieettisuuteen, eläinkunnan sensorimotorisuuteen ja lopulta ihmisillä myös reflektiiviseen ja autobiografiseen. Erilainen kehollisuus mahdollistaa siis erilaisen itseyden. Keskeinen haaste enaktivismin itseysmalleille on yhtäältä itseyden ontologinen välttämättömyys enaktivismin autopoieettiselle teorialle ja toisaalta itseyden fenomenaalinen fragmentaarisuus. Itseys on välttämätön ontologinen rakenne, jota ilman enaktivismi ei voi selittää kehollista ja elollista kognitiota. Itseys ei kuitenkaan ilmene fenomenaalisessa kokemuksessa, tai jos ilmenee niin ontologisesti heikkona ja fragmentaarisena rakenteena. Itseys on siis enaktivismille fenomenaalisesti tavoittamaton mutta teoreettisesti välttämätön. Esittelemäni itseyden ongelmat liittyvät keskeisesti enaktivistiseen kognition teoriaan, joten niiden selvittely tulevaisuudessa voi edistää enaktivistista hanketta myös yleisemmin.

Due to globalization people from diverse language and cultural backgrounds get in contact with each other. These contact situations require participants to use a lingua franca, a connecting language, to be able to successfully communicate with one another. Such a contact situation is a meeting of international students, when they use English as a lingua franca (ELF). However, participants not only use the connecting language, but they utilize all languages at their disposal. In such contact situations, interlocutors attain communicative success by engaging in translingual negotiation strategies. Canagarajah created a framework where they differentiate four macro strategies: envoicing, recontexualization, interactional, and entextualization. By adopting these strategies interlocutors may express their uniqueness, negotiate meaning and rules in the contact situation, focus on the teamwork in communication, as well as ensure that they convey their intended messages. The first part of the current study focuses on what translingual negotiation strategies are used by international students in meetings in Helsinki. By using Canagarajah’s theory, an audio-recorded meeting data is analysed. By gaining insight into international students’ language use and way of communication, effective ELF materials may be created in the future. The second part of this research is divided into two sections. Both sections are based on interview data collected from 4 volunteers. These interviewees took part in the meeting analysed in the first part of the study. Their attitudes towards using ELF and their opinions on the effects of language diversity on communicative success were scrutinized. The results showed that the meeting participants used all four macro strategies suggested by Canagarajah. They reported that they feel good about using ELF and they thought that language diversity has a positive effect on communicative success.

During the last years, social media has become an essential tool in risk and crisis communication. Ideally, social media enables journalists, authorities and other communicators to communicate quickly and efficiently to the members of the public. Communicators can also benefit from content social media users post online in risk and crisis situations. However, in addition to opportunities, social media may also bring challenges and problems for crisis management organizations. This thesis addresses some of the opportunities and challenges that have emerged regarding social media and user-generated content in risk and crisis communication. Different aspects of social media and user-generated content are examined through qualitative interviews with a group of communicators who work in Finnish organizations. The findings show that social media have an increasingly important role in risk and crisis communication. According to the interviewees, the benefits outweigh the challenges. Many participants perceived that the interaction between the organization and the public had improved due to social media. Nonetheless, the dominating communication models used in risk and crisis situation seem to be one-way or two-way asymmetrical communication. Social media was seen as a way to correct misconceptions, which is has also been suggested by previous studies. At the same time, one can say that the possibility to, for example, send private messages on Facebook to authorities and other organizations may have brought them closer to the citizens. In addition to the organizations social media use, the use of user-generated content was examined. The findings show that the organizations do not utilize all available potential, due to different reasons like a lack of time, resources or interest. However, the interviewees expressed that user-generated content in the future may become a more important origin of information. The organizations also use user-generated content to improve the situational awareness. Many of the participating organizations follow the discussions online closely. It can decrease the risk of a reputational crisis since the organizations have a better understanding of what stakeholders think. A third aspect examined in this thesis is the cooperation between the organizations and volunteer groups formed on social media. Volunteering online was not a familiar phenomenon to most participants, but organizations that were involved in the refugee crisis in 2015 had encounter such groups. Based on the interviews, it became clear that better processes are needed for successful cooperation. There are, however, major challenges related to, e.g., responsibilities and organizing the volunteer work. This thesis can be seen as a preliminary exploration of how Finnish organizations use user-generated content in risk and crisis communication. There is a need to continue the research on user-generated content and how it can be effectively used in crisis management.

The financial markets play a key role in promoting sustainable development and climate change mitigation. Why? Because these require investment, investment requires money, and money comes from the financial markets. After signing the Paris Agreement in 2015, the EU solidified its commitment to combating climate change and promoting sustainable development. The EU must fill a massive investment gap to achieve its climate goals that exceeds its funding capabilities, and so private sector funding must be mobilised. As part of its new sustainability strategy in the 2018 Action Plan for Financing Sustainable Growth, the European Commission sets out a few measures to steer financial development in a more sustainable direction, among them the creation of a European Green Bond Standard (EU-GBS). The purpose of this thesis is to examine this forthcoming EU-GBS to understand what the standard entails and how it will promote sustainable investment and the transition towards a climate-resilient European economy. First, I look at green bonds as a financial instrument and how these are currently regulated, and I discuss from a regulatory theoretical perspective why this regulation has not been able to ensure the functioning of the green bond market. Then I examine the EU-GBS and compare it to existing standards, such as the Green Bond Principles and the Climate Bonds Standard. Subsequently, as the final form of the EU-GBS has not been decided to date, I discuss the potential forms it might take and how these might affect issuers and investors. Finally, keeping its environmental efficiency in mind, I ask whether the EU-GBS is appropriate considering its objectives. While green bonds, as any financial instrument, are regulated by securities market regulation, there is no statutory regulation that specifically addresses the green nature of bonds. Instead, issuers of green bonds can choose to adhere to a range of voluntary self-regulation measures, such as such as the Green Bond Principles and the Climate Bonds Standard. Nonetheless, these standards have failed to overcome the most prevalent barriers to green bond market development, mainly inconsistent labelling, confusion regarding what ‘green’ means, and the resulting risk of greenwashing. Contrary to the most adhered-to standards on the market, the EU-GBS introduces a clear and science-based definition of environmentally friendly projects through its link to the EU Taxonomy, thus creating a common understanding of what can be considered green. It also standardises the reporting requirements, which increases transparency and credibility, and introduces an external verification scheme to enhance investor confidence, thus strengthening the integrity of the market and promoting market growth. The EU-GBS is proposed to become a voluntary standard, but this makes little sense when considering that other voluntary standards have failed to address the risks that green bonds are facing. Leaving it up to the issuer to decide whether or not to comply to the EU-GBS seems like a missed opportunity for preventing greenwashing and bringing sorely needed coherence to the market. A more environmentally efficient approach could be the introduction of a comply-or-explain based regime for green bond labelling, allowing issuers some leeway in the adherence to the standard as long as they can provide adequate justification for any deviations. This flexibility would allow issuers to make adjustments based on their own needs, thus encouraging adherence. Finally, the EU-GBS could become mandatory legislation, which is the only guaranteed way of ensuring that all bonds labelled as green in fact have a positive environmental impact, eliminating greenwashing concerns. Additionally, a mandatory standard could introduce actionable rights to bondholders if they have been misled by an issuer. I conclude that, while the EU-GBS does introduce some welcome additions to the green bond market, namely a clear definition of what can be considered green as well as an accreditation scheme to ensure the credibility of green bond, a voluntary standard will not be enough to ensure the proper functioning of the green bond market. The green bond market needs stricter and legally enforceable rules to ensure that green bonds can fulfil their potential to finance the transition towards a sustainable economy and consequently their role in combating climate change.

Tässä tutkimuksessa selvitän IT-sopimusriitojen syitä 2000-luvulla. Rajaan tutkimuksen koskemaan Suomen IT-sopimusriitoja, ja IT-sopimuksella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa pitkäkestoisia projekteja sekä palvelusopimuksia. IT-sopimusriitoja koskevaa tutkimusta ei ole tehty Suomessa, eikä IT-sopimuksia koskevaa kirjallisuutta ole kovinkaan paljon suomen kielellä. Tutkimuksessa avaan IT-sopimusriitojen taustalla olevia tosiasiallisia syitä sekä esitän ratkaisuehdotuksia IT-sopimusriitojen välttämiseksi. Tarkastelen tutkimuskysymystä kirjallisuusanalyysin ja haastattelujen kautta, koska suurin osa IT-sopimusriidoista käydään välimiesmenettelyssä, jotka eivät ole julkisia menettelyjä. Tutkimuksessani haastattelin yhdeksää merkittävää IT-sopimusoikeuden osaajaa. Haastateltavat on valittu siten, että sekä toimittaja- että tilaajaosapuolten näkemykset tulisivat mahdollisimman hyvin edustetuiksi. Haastattelut on toteutettu suunnattuna haastatteluna, jolloin haastateltavilla on ollut mahdollisuus vapaasti kertoa näkemyksistään. Tarkastelen kirjallisuusanalyysin ja haastattelun mukaisia tuloksia vielä vertailemalla, jotta tutkimuksen kannalta tärkeimmät erimielisyyttä aiheuttavat tekijät oli mahdollista tunnistaa selvästi. Lähestyn tutkimusta kontekstuaalisen oikeushistorian metodein ja kontekstualisoin sopimusriidat sekä niiden taustalla olevat sopimukset. Tutkimuksen mukaan IT-sopimusriitojen tosiasialliset syyt kulminoituvat sopimuksen taustalla olevien subjektien inhimillisiin heikkouksiin ja niistä seuraaviin tekijöihin. Toisaalta kysymys on myös taloudellisista intresseistä eli rahasta. Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että tosiasiassa IT-sopimusriitojen syyt ovat jossakin näiden kahden tekijän välisessä maastossa.

This thesis presents and analyses the effectiveness of the EU-China human rights dialogue between 1995 and 2004. The thesis has three research questions. 1) What were the objectives of the European Union for the dialogue? 2) Using the objectives identified in question 1, was the dialogue effective, i.e. were there concrete developments on the ground concerning the human rights situation in China? 3) What were the economic reasons behind the failure of the human rights dialogue? The research is conducted using ordinary qualitative techniques of historical inquiry, mainly source criticism and critical examination of the source material. Source pluralism is also used by using documents and source material from many different sources. The thesis begins with a short introduction to the history and importance of human rights in the context of the Western World and especially the EU. The first research question is addressed by using documents of the European Commission and the Council of the European Union. Consequently, eight “special areas” or benchmarks that the EU identified for its own assessment of the dialogue are presented. The situation on the ground is analysed by using material from three different sources. First, annual human rights reports written by two Western NGOs, Amnesty International and Human Rights Watch. Second, for the point of view of the Chinese state, Chinese governmental White Papers on human rights are used. Third, the viewpoint of the EU is assessed by using a partially declassified Council assessment report on the dialogue from 2004. The final research question focuses on the growth of the Chinese economy and the trade between China and EU Member States in the years 1995 to 2004. This is done by using data from the World Bank Group, the International Monetary Fund and Eurostat. To showcase the growing trade between EU Member States and China, two specific products, “saddles for cycles” and “microwave ovens” are analysed. Moreover, imports from Japan, the main regional rival for China, are used as a point of comparison. The thesis concludes, on the basis of the reports of Western NGOs and the EU, that by 2004 the dialogue had not achieved desired progress on the “special areas” set by the EU, i.e. the dialogue was a failure. The Chinese viewpoint, however, presents China as a champion of human rights. Economic reasons were the major cause behind the failure. Individual EU Member States did not want to endanger their economic ties with China due to human rights concerns. Between 1995 and 2004, the growth of the Chinese economy was phenomenal, especially compared to other major global economies at the time. At the same time China became one of the main trade partners for EU Member States. This was especially true in the case of goods imported to the EU from China.

Objectives The human-pet attachment can substantially impact the life of the human and the pet. A few studies suggest that human personality and unwanted behaviour of dogs are related to pet attachment, but the relationship between pet personality and the attachment has not yet been studied. The aim of this study was to elucidate the links from human, dog (Canis familiaris), and cat (Felis silvestris catus) personalities and unwanted pet behaviour to the attachment. Methods The online survey data, from the OnePersonality project, captured responses of 2 724 pet owners (92,1% women) to the Short Five questionnaire, the Pet Attachment Questionnaire and the dog and cat personality and behaviour questionnaires. I utilised a series of linear and generalized linear mixed-effect models to examine the associations. Results Neuroticism was associated with attachment anxiety to dogs and cats. Dog owners scoring lower on extraversion and conscientiousness and owners of less human-social and more perseverant dogs were more anxiously attached. Cat’s human aggression, fearfulness and low human sociability associated with attachment anxiety and excessive grooming and lower human sociability with attachment avoidance. Less conscientious, extraverted, and agreeable dog owners and owners of more insecure, energetic, aggressive, less training focused, and less human social dogs were more avoidantly attached. Nine out of ten dog’s unwanted behaviour traits were related to avoidant attachment. Conclusions Both human and pet traits contribute to the owner-perceived attachment. Owner’s personality may have a bigger role in anxious attachment, while the dog’s individuality may be more related to attachment avoidance.

Jane Austens verk har av hävd betraktats som färggranna och ironiska skildringar av temata såsom kärlek, äktenskap och familjeförhållanden. Romanerna lodar emellertid djupare än så. Min avhandling behandlar två av Austens mindre välkända men desto mer intresseväckande verk, Mansfield Park och Persuasion. Med hjälp av Edward Saids kontrapunktiska metod analyserar jag hur ämnen såsom slaveri, kolonialism samt marinofficerarnas hjältemod framhävs på ett utstuderat sätt i Mansfield Park. Analysen berör tre personer i romanen: Sir Thomas, Mrs. Norris och William. Med stöd av direkta utdrag ur romanen ger min skildring av dessa individer en beskrivning på hur Austen utan uppenbart omnämnande och med diskretion lyfter fram temata som var aktuella och omtvistade i slutet av 1700-talet och i början av 1800-talet, det vill säga slaveri och kolonialism. I min behandling av Persuasion, en roman som anses omfatta biografiska element ur Austens liv, framhåller jag hur Austen genom individerna som förekommer i romanen vill fästa uppmärksamhet vid de problem som existerade i England under sommaren år 1814 då Napoleon befann sig i landsflykt. I sin helhet kretsar sig romanen kring den kungliga flottans förehavanden medan min avhandling fokuserar sig på fyra marinofficerare: kapten Frederick Wentworth, amiral Croft samt kaptenerna Harville och Benwick. Med hjälp av beskrivande utdrag visar jag hur kapten Frederick Wentworth samt amiral Croft förekommer i romanen som hyllade hjältar vars plats i samhället bygger på meriter som erhållits genom hjältedåd. I sin tur ger kaptenerna Harville och Benwick en mer realistisk bild av marinsoldater som återvänder från kriget bortglömda av moderlandet och utan nämnvärd egendom att stöda sig på. I min avhandling klargör jag ytterligare hur Austen tack vare sin brevväxling med sina bröder samt sin iver att läsa verk av andra författare var väl medveten om den aktuella samhällsdebatten och de rådande åsikterna under 1800-talet.