Browsing by Title

Tutkielman tehtävänä on selvittää, mitä Kevin Vanhoozer tarkoittaa kommunikatiivisella teismillä. Tutkielman tärkein lähde on Kevin Vanhoozerin teos Remythologizing Theology, jossa hän esittelee kommunikatiivista teismiä. Kommunikatiivinen teismi liittyy yhteen Vanhoozerin kehittämän remytologisaation metodin kanssa, joka kehittelee eteenpäin hänen aikaisemman tuotantonsa hermeneuttisia teemoja. Tutkielmassa esitellään Vanhoozerin puheaktiteoriapohjaista käsitystä kommunikaatiosta ja jumalallisesta draamasta osana hänen kommunikatiivista teismiään, sekä tarkastellaan Vanhoozerin hermeneutiikkaa, joka on kommunikatiivisen teismin taustalla. Kommunikatiivinen teismi käsittelee Jumalan kommunikaatiota ja hänen olemustaan tämän kommunikaation perusteella. Kommunikatiivinen teismi tarkastelee Jumalan kommunikaatiota Raamatussa ja sitä, miten kommunikaatio ilmenee sekä Kolminaisuuden sisällä että Jumalan ja ihmisten välillä. Jumalan kommunikaation sisältönä on kommunikatiivisen teismin mukaan valo, rakkaus ja elämä eri tavoin. Jumalan ja maailman suhdetta tarkastellaan kirjailija-metaforan kautta: Jumala on maailman kirjailija, maailma hänen teoksensa ja ihmiset sen sankareita.

Tässä uskontoantropologiaan ja rituaalitutkimukseen sijoittuvassa tutkielmassa nepalilaisen samaanin ja hänen asiakkaidensa sekä toisaalta samaanin ja yliluonnollisten henkien välistä vuorovaikutussuhdetta tarkastellaan teoriasidonnaisesti rituaalisen neuvottelun näkökulmasta. Toisena taustateoriana toimii Victor Turnerin teoria liminaalisesta tilasta rituaaliin kuuluvan transformatiivisen prosessin mahdollistajana. Tutkimuskysymykseni koskee sitä, millä tavalla erilaiset rituaalisen neuvottelun muodot näyttäytyvät analysoimassani aineistossa, ja millä tavalla ne ilmentävät samaanin, henkien ja samaanin asiakkaiden keskinäisiä asemia. Tutkimuskysymyksiin vastaamisen lisäksi pyrin antamaan lukijalle yleiskuvan siitä, millaista nepalilainen samanismi on, ja mikä on sen asema suhteessa maan uskonnolliseen kenttään. Aineisto on kerätty 3.7.–28.7. 2013 Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa sekä läheisessä Chillaunin kylässä perinteisin etnografisin menetelmin. Tutkielma on kvalitatiivinen sisällönanalyysi 228 sivusta muistiinpanomateriaalia, joka sisältää kuuden samaanin sekä neljäntoista heidän asiakkaansa litteroidut haastattelut, sekä havainnointimuistiinpanot neljän eri samaanin toimittamien parannusrituaalien seuraamisesta. Tulokset osoittivat samaanin uskonnon olevan hyvin yksilöllinen konstruktio, jossa näkyy vaikutteita sekä hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta että kansanuskosta. Samaanin ja hänen asiakkaidensa välinen vuorovaikutus perustui luottamukseen ja eettiseen koodiin, joka velvoittaa samaanin yhteisön palvelemiseen. Asiakkaiden haastattelut ja rituaalien havainnointi avasivat mm. sitä, mitä samaani yhteisölleen merkitsee, ja millaisen vuorovaikutuksen koetaan pitävän yllä hyviä suhteita samaanin ja yhteisön välillä. Vuorovaikutus hyvien henkien kanssa esiintyi aineistossani samaanin ja henkien liittona, jossa molemmilla oli velvoitteita toista osapuolta kohtaan. Samaanin oikeanlainen vuorovaikutus ihmisten ja luonnon kanssa miellyttää hyviä henkiä, jotka vastineeksi takaavat parantavaa voimaa. Pahat henget näyttäytyivät sairauden aiheuttajina. Parannusrituaalissa samaani pyrki neuvottelemalla tekemään sairauden aiheuttajan ja sairastuneen välisen konfliktin itsensä ja hengen välillä ratkaistavaksi. Rituaali ei kuitenkaan jättänyt havainnoimiani potilaita ulkopuolelle, vaan kohdistui heihin hyvin kokonaisvaltaisesti sekä psyykkisellä, fyysisellä että hengellisellä tasolla.

Tutkielma tavoitteena on selvittää uskonnon kategorian rakentumista suomalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä vuosina 2009 ja 2010 ilmestyneissä jutuissa, jotka käsittelevät taiteilija Marita Liulian tuottamaa uskontoaiheista multimediataideprojektia Choosing My Religion – uskontoa jäljittämässä. Selvitän tutkielmassani sitä, miten uskontoa määritellään näissä lehtijutuissa, millä keinoilla ja mihin niissä piirretään uskonnon kategorian rajat? Mitä sen sisään mahtuu ja mikä jätetään ulkopuolelle? Lisäksi kysyn, millainen uskonnollisuus ja suhtautuminen uskontoon on lehtijuttujen mukaan hyvää ja toivottavaa. Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, miten tätä määrittelyä tehdään yhtäältä lehtijutuissa paljon huomiota ja tilaa saavan taiteilija Liulian henkilöhahmon kautta ja toisaalta suhteessa lehtijutuissa puhuteltavaan yleisöön. Tutkielmani liittyy osaksi viimeisen parin vuosikymmenen aikana uskonnontutkimuksen kentällä yleistynyttä diskursiivista tutkimusotetta, jossa ollaan kiinnostuneita selvittämään sitä, miten kategoriaa uskonto määritellään ja käytetään eri yhteyksissä. Tutkimukseni lähtöoletuksena on, että uskontoa ei ole olemassa sosiaalisen merkityksenannon ulkopuolella, vaan kyseessä on niin sanottu tyhjä merkitsijä, joka saa sisältönsä ihmisten kielenkäytössä ja merkityksiä tuottavassa toiminnassa. Tutkimusmetodini rakentuu tekstin lähiluennalle diskurssianalyyttisellä otteella ja retorisen kielenkäytön tarkastelulle. Keskeisenä analyysin välineenä käytän identiteetin käsitettä. Tutkielmani aineisto koostuu 65 suomenkielisestä lehtijutusta, jotka ovat ilmestyneet vuoisen 2009 ja 2010 aikana sanoma-, aikakausi-, kulttuuri-, harraste-, puolue-, yritys-, ylioppilas-, ammatti- sekä kristillisissä lehdissä. Uskonnon kategoria tuotetaan aineistossani paitsi nimeämällä sen piirteitä myös neuvottelemalla sen rajoista suhteessa toisiin kategorioihin, jotka määrittyvät sille vastakkaisina tai rinnakkaisina. Tällaisia lehtijutuissa tuottuvia kategorioita ovat uskonnottomuus, henkinen/henkisyys sekä kulttuuri. Uskonnollisuuden kategoria ja uskonnollisen ihmisen identiteettiposition rakennetaan suhteessa ateistin, uskonnottoman, kristityn ja luterilaisen identiteettipositioihin ja liittäen tai ulossulkien niitä sellaisista kategorioista kuin suomalaisuus, tasa-arvo, modernius, aitous, kulttuuri ja sivistys. Lehtijutuissa tuotettujen erilaisten identiteettipositioiden ja identifikaatioiden kautta niissä muodostuu kuvia siitä, millainen uskonnollisuus on toivottavaa ja hyväksi. Vallitsevana näkökulmana lehtijutuissa on se millainen suhde uskontoon olisi hyväksi yksilölle kuten jutun lukijalle, mutta uskonnolle nähdään aineistossani myös yhteiskunnallinen merkitys ja yhteisöllinen ulottuvuus. Analysoimieni lehtijuttujen valossa uskontoa hahmotetaan yhtäältä edelleen kiinteässä suhteessa luterilaisuuteen, joka määrittyy kuitenkin yhtä lailla kirkkoon kuuluvan, mutta uskonnollisesti välinpitämättömän suomalaisen matti meikäläisen kuin kristinuskoon ja muihin uskontoihin aktiivisesti tutustuneen kirkosta eronneen ja ateistiksi tunnustautuvan taiteilijan identiteetin osaksi. Tekemällä taiteilija Liuliasta lukijoille esikuvan postmodernista yksilöstä, osassa lehtijutuista tarjotaan ajatusta, että hyvä uskonnollisuus tai suhde uskontoon on sellainen, joka muodostuu tiedostaen ja itseä kuunnellen oli lopputulos sitten uskonnon hylkääminen tai oman kokonaisuuden luominen eri uskonnoista itselle sopivat osat ottaen.

Tutkielmassani analysoin Rosa Liksomin Finlandia-palkittua romaania Hytti nro 6 ironisen neuvostonostalgian näkökulmasta. Romaani kertoo suomalaisesta opiskelijatytöstä ja venäläisestä miehestä, jotka sattuman sanelemina matkustavat samassa hytissä junalla Moskovasta Ulan Batoriin 1980-luvun loppupuolella. Tarkastelen tutkielmassani, millaista ja millaisissa yhteyksissä Liksomin romaanissa esiintyy nostalgiaa. Samalla pohdin, miten nostalgia ironisoituu ja mitä seurauksia ironisoitumisella on. Lisäksi analysoin kirjailijalle tyypillisiä, liksomilaisen nostalgian piirteitä, joita on tutkinut myös Kasimir Sandbacka. Tutkielmani perustuu pääasiallisesti Hytti nro 6:n lähilukuun, jota kontekstualisoin kirjallisuudentutkimuksen nostalgiateorioilla ja ironian tutkimuksella. Keskeisiä nostalgiasta ja ironiasta kirjoittaneita teoreetikkoja tutkielmani kannalta ovat Svetlana Boym, Karin Johannisson ja Linda Hutcheon. Lisäksi osoitan Malcolm Chasen ja Christopher Shawn asettamien reunaehtojen mukaisesti, että teoksessa ilmenee nostalgiaa. Analyysini mukaan olennaisena nostalgiaa tuottavana kontekstina teoksessa on Neuvostoliiton ja Venäjän historia, jota matkustajat katsovat maisemallisena näytöksenä junan ikkunasta. Teoksen johtomotiivit ”Kaikki on liikkeessä” ja ”Taakse jää” rakentavat nostalgiaa ja toimivat romaanin neuvostonostalgisina tunnussanoina. Maisemien lisäksi runsas ruokasanasto ja tyypillisten venäläisten ruoka-aineiden toisteisuus sekä kulutustavaroiden yksityiskohtainen kuvailu ja nimeäminen toimivat neuvostonostalgiaa tukevina motiiveina. Osoitan tutkielmassani, että ironian keinoina teoksessa käytetään esimerkiksi väitenegaatiota, liioittelua ja groteskia. Romaanin ironinen neuvostonostalgia ilmenee muun muassa tytön tuntemana koti-ikävänä, vierauden tunteena ja unohduksena, mutta myös esimerkiksi miehen ironisena katseena menneisyyteen sekä molempien toiveina paremmasta tulevasta. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että liksomilaisessa nostalgiassa ei kielletä menneisyyden kaipuuta vaan se otetaan ironisen tarkastelun kohteeksi. Hytti nro 6:n nostalgia on sekä sentimentaalista ja konservatiivista että ironista ja kyseenalaistavaa.

The object of this study is to examine the qualities and skills of a good coach. The study approaches the subject through the eyes of junior footballers. Coaching children and youth is more than exercising – coach needs to have other abilities too, like interaction and educational skills. The study is looking for answers to the following questions: What kind of qualities the coach should have based on the opinion of junior players? How the skill level of the team and the sex of the player connects with the idea of a good coach? Coaching contains several different sectors, which are examined in the theory section. The essential terms are youth sports, team sports, physical education, coaching and different roles of a coach. Some previous studies considering the theme are introduced in the theory section. The data was collected by a questionnaire which was completed by 1446 junior footballers from Southern Finland. Every fifth answer was randomly selected for closer examination. To help the children to answer, the questionnaire included few open questions about good coaching. The results of the questionnaire were classified by using content analysis after which they were categorised under different themes. The possible divergences between boys and girls as well as different skill levels of the teams were investigated. The results were also examined based on former studies and theories, most importantly the Finnish Coaching Expertise Model (Suomalainen valmennusosaamisen malli). Based on the results of the study the main findings were that there is a connection between a football player's sex and their perception of a good coach, which means that some differences between boys and girls did occur. There was also differences between the results of the players from teams of different skill levels, but they seemed relatively random. When the results of the survey were examined based on the Finnish Coaching Expertise Model, the main finding was that the most important skills that a good coach should have are interaction skills and knowledge of the sport. The results of this study can be used in the future to develop junior coaching and training of the coaches.

Tämän työn tarkoituksena on selvittää millaisen vastaanoton Nicky Cruzin omaelämäkerrallinen teos Juokse poika juokse on saanut Suomessa. Kirjan vastaanottoa tutkitaan sekä siitä kirjoitettujen kirja-arvostelujen, että erikseen tätä tutkimusta varten kerättyjen lukukokemuksien avulla. Kirja-arvosteluja löytyi 9 kappaletta ja lukukokemuksia kerättiin 18 kappaletta, mikä tekee tutkimuksesta suppeahkon. Kirja-arvostelut kerättiin Kansalliskirjaston, Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston, Kirkkohallituksen arkiston ja Päivämiehen arkiston avulla. Lukukokemukset kerättiin Facebookia, Suomi24-sivustoa, sähköpostia ja Helsingin Saalem-seurakunnan ilmoitustaulua avuksi käyttäen. Kokonaisuuden hahmottamiseksi tutkimuksessa on huomioitu myös Cruzin vierailujen herättämä keskustelu. Tutkimuksessa perehdytään omaelämäkerrallisen kirjan kirjoittamiseen, arvosteluun ja lukemiseen. Juokse poika juokse -kirjaa tutkittaessa on tärkeää perehtyä myös 1970-lukuun Suomessa ja kirjan syntyolosuhteisiin 1960-luvun Yhdysvalloissa. Ajankuvan ymmärtäminen auttaa arvostelun analysoinnissa. Kirjan diskurssi on selkeästi uskonnollinen, erityisen vahvasti siinä ovat esillä helluntaiherätyksen piirteet, siksi tutkimuksessa on esitelty helluntaiherätyksen ominaisuuksia. Kirjallisuuskritiikin, reseptiotutkimuksen ja muistitutkimuksen avulla kirja-arvosteluja ja lukukokemuksia jaotellaan teemoittain ja pohditaan kirjan saamia muotoja. Tutkimustulosten mukaan Juokse poika juokse eli Nicky Cruzin tarina herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kirjalla on yhä vahva asema herätyskirjallisuuden parissa. Ilmestymisaikanaan sitä pidettiin todentuntuisena kuvauksena nuorisokulttuurista, mikä herätti myös pelkoja oman maan nuorison puolesta. Kirjan todistusvoimaa Jumalan pystyvyyden puolesta sekä korostettiin että pilkattiin rahastukseksi. Cruzin tarinalle annettiin erilaisia muotoja tulkitsijan kontekstista käsin. Tutkimuksen tekijän, kirjallisuuskriitikon ja lukijan johtopäätöksiin vaikuttaa aina hänen henkilökohtainen historiansa. Kirjaa ei voi arvostella täysin puolueettomasti.

Couch grass is one of the most common perennial weeds that cause significant yield losses in temperate regions. In conventional farming, glyphosate has been commonly used to control couch grass. As attitudes and regulations are tightening towards the use of herbicides, it is necessary to find effective alternatives to replace herbicides, especially glyphosate. This master’s thesis aimed to examine the efficacy of different mechanical methods to control couch grass. The second aim was to study how these methods affect the spring cereal yield and its quality. The hypothesis was that with mechanical control methods couch grass can be controlled as effectively as with glyphosate. Data was collected from two field trials located in Inkoo and Ruukki in 2020-2021. The study plan included seven treatments: direct drilling, ploughing (in two treatments), tine cultivation, a combination of tine cultivation and ploughing, Kvickfinn cultivator, and fallowing. The coverage of couch grass was visually estimated before tillage and before harvest. Field trials were photographed with drones before harvest. The density of couch grass was defined from direct drilling plots before sowing. Biomass samples of couch grass and barley were collected from every plot for one square meter in Ruukki at harvest timing. Spring barley was harvested, and grain yield and its quality were analyzed. The coverage of couch grass was lower with Kvickfinn and fallowing than with direct drilling in Inkoo. There was no difference in yield and quality between mechanical control methods and direct drilling. In Ruukki the infestation of couch grass was more abundant and more even than in Inkoo. The coverage and biomass of couch grass were highest in direct drilled plots in Ruukki. The yield and quality of spring barley were the lowest and poorest in direct drilled plots. Couch grass was almost totally controlled with fallowing. It has to be taken into account that the results base on the data of only one growing season. Therefore, the long-term effects or the effects of weather are still uncertain. Based on the data, it is possible to conclude that fallowing is the most effective method to control couch grass. It seems that with mechanical control methods, couch grass can be controlled as effectively as with glyphosate. With mechanical control methods the spring cereal yield and quality were better than with direct drilling. It is important to control couch grass because it limits crop growth and yield formation.

RNA-sequencing is used to measure gene expression levels, characterize alternative splicing, identify SNPs and to study fusion genes. By using this information it is possible to understand function of different genetic elements and to understand embryogenesis as well as disease. The aim of this study was to compare new strand specific RNA sample preparation methods for next generation sequencing (NGS). The new method should have for example the following features: quick library preparation, smaller amount of starting material and strand specificity. Strand specificity is essential if there is no reference genome available or for example when the overlapping antisense transcripts are studied. Two different samples were prepared exactly according to each of four protocols that were tested. One of the samples was an RNA sample extracted from human blood and the other one was a BT474 cell line sample. The methods that were tested were NEXTflex Directional RNA-Seq Kit (Bioo Scientific), NEBNext Ultra Directional RNA Library Prep Kit (New England BioLabs), ScriptSeq v2 RNA-Seq Library Preparation Kit (Epicentre) and TotalScript RNA-Seq Kit (Epicentre). Laboratory’s non-strand specific method, Nextera (Illumina, New England BioLabs), which is custom modified to be applied for RNA, was used as a control method. Prepared RNA libraries were sequenced and the data compared for instance by using dendograms, strandedness and read coverage. After the comparison of the results and the usability of the methods it was found out that the ScriptSeq v2 RNA-Seq Library Preparation Kit was the most suitable of the methods for the laboratory’s usage.

Jupiter on aurinkokuntamme viides planeetta Auringosta lukien. Se on suurin aurinkokunnan neljästä jättiläisplaneetasta ja on massaltaan yli kaksi kertaa aurinkokunnan muiden planeettojen yhteenlaskettua massaa suurempi. Myös Jupiterin magneettikenttä on voimakkain kaikista aurinkokunnan planeettojen magneettikentistä. Alue, jossa Jupiterin magneettikenttä hallitsee varautuneiden hiukkasten liikettä aurinkotuuleen nähden, on myös suurin tunnettu planeetan magnetosfääri. Galilein löytämät Jupiterin kuut Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto ovat sen suurimmat kuut. Ensimmäiset havainnot Jupiterin magnetosfäärin ilmiöistä tehtiin Maasta käsin, kun havaittiin magnetosfäärissä liikkuvien varautuneiden hiukkasten lähettämiä radiosignaaleja. Radiohavaintojen jälkeen kaukoputkilla havaittiin Maasta käsin neutraaleja natrium- ja kalium-atomeja, sekä rikki-ioneja, Ion lähellä. Näitä havaintoja seurasi Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon, NASA:n eri avaruusluotainten tekemät mittaukset Jupiterin ohilentojen aikana vuosien 1972 ja 2007 välillä. Jupiterin magnetosfääri onkin parhaiten tunnettu magnetosfääri Aurinkokunnassa Maan magnetosfäärin jälkeen. Jupiterin magnetosfäärin vuorovaikutus Galilein kuiden kanssa on laaja tutkimuskohde. Siihen liittyy planeettojen ja kuiden synnyn ja kehityksen selvittäminen, miten sekä kaasujättiläisten että kiviplaneettojen magneettikentät syntyvät ja magnetosfäärin sisällä oleva plasman alkuperän ja liikkeen selvittäminen. Galilein kuista erityisesti Io vaikuttaa Jupiterin magnetosfääriin. Tulivuoritoiminnaltaan hyvin aktiivinen Io tuottaa massaltaan pääosan plasmasta, sekä neutraaleista atomeista ja molekyyleistä, Jupiterin magnetosfäärin sisällä. Koska Iosta peräisin oleva plasma muodostuu aurinkotuulen plasman protoneja raskaammista ioneista, on sen suurentava vaikutus Jupiterin magnetosfäärin kokoon voimakas. Myös Europasta, Ganymedeksestä ja Kallistosta irtoaa kuiden jääpintaan osuvan säteilyn ja hiukkastörmäysten irroittamia atomeja ja molekyylejä Jupiterin magnetosfääriin. Lisäksi näillä kolmella jääkuorisella Galilein kuulla on havaittu indusoituneiden sähkövirtojen synnyttämät heikot magneettikentät. Ganymedeksellä on myös oma magneettikenttä, ainoana kuuna Aurinkokunnassa. Jupiterin magnetosfääri onkin Aurinkokunnan kaltainen sen sisältämän Ganymedeen magnetosfäärin vuoksi. Ion ja muiden plasmanlähteiden hiukkastuotannon vastapainona plasman on myös poistuttava Jupiterin magnetosfääristä. Tämä tapahtuu plasman siirtyessä ensin Ion plasmatorukseen Jupiterin ympärillä, sitten plasmalevyyn sisemmässä magnetosfäärissä ja plasmalevystä ulommas Jupiterin magnetosfäärin pyrstöön. Galileo-luotain havaitsi Jupiterin magnetosfäärissä plasman irtoamisen kohti pyrstöä, kun etäisyys Jupiteriin oli noin sata Jupiterin sädettä. Ennen New Horizons -luotainta Jupiterin pyrstöä ei oltu tutkittu tätä Galileon havaintoa kauempana. New Horizons teki mittauksia matalaenergisistä ioneista etäisyyksien 200 ja 2500 Jupiterin sädettä välillä ja tutki magnetosfäärin pyrstössä liikkuvaa plasmaa. Jupiteria tutkimaan on lähetetty Juno-luotain, ja Euroopan avaruustutkimus järjestö suunnittelee JUICE-luotainta pääasiassa jäisten Galilein kuiden tutkimiseen.

Over the past few decades, international arbitration has become the preferred means of settling commercial disputes. Its popularity is closely linked inter alia to the fact that commercial arbitration is fundamentally consensual in nature, as the disputing parties may tailor the process to suit the needs of their specific case. However, once a dispute has arisen it may be difficult to reach an agreement on the conduct of the arbitral proceedings. Hence arbitrators are, subject to party agreement, often granted extensive substantive case management powers to enable the effective and speedy conclusion of arbitral proceedings. An arbitrator’s main contractual duty consists of settling the dispute between the parties. Although arbitrators are not legally bound to ensure disputes are settled in accordance with the correct application of the substantive law, this should be pursued in order for arbitration to retain its popularity. In order to render a reasoned award an arbitral tribunal may be required to conduct its own independent research on the contents of the applicable substantive law. Although it is universally agreed that the facts of a dispute are to be proven by the parties, the approaches in relation to the status of law differ between common law and civil law traditions. In common law systems, the parties are required to provide the legal arguments supporting the sought relief, but many civil law countries apply the jura novit curia principle under which the parties need only to prove the facts supporting their claim and identify the relief they seek. The aim of this study is to examine the effect of the civil law principle jura novit curia by analogy in international commercial arbitration. The question is whether an arbitral tribunal may or must ascertain and apply the law sua sponte in order to reach a reasoned decision based on the correct application of the law. Moreover, this Master’s thesis examines the scope of the principle by assessing the duties of an international arbitral tribunal towards the disputing parties – i.e. the duty to render a valid arbitral award, the duty not to exceed its mandate, and the duty to ensure due process – with the aim of determining whether these duties restrain the possibilities of arbitrators to ascertain and apply the law on their own initiative. The study has been conducted by analysing existing arbitration rules and legislations in addition to researching existing case law in order to establish how widely the jura novit curia principle is acknowledged as a part of due process by national courts. A comprehensive analysis requires examining the situation with a special focus on the position of national courts in the so-called major places of arbitration. Thus, in addition to examining the current situation under Finnish law, the position in England, France and Switzerland has also been assessed in further detail. The said jurisdictions have adopted different approaches in relation to the application of the jura novit curia principle and the minimum standards of due process enforced by their national courts, notwithstanding the general restrictive approach that courts seem to share in relation to setting aside arbitral awards. The examination reveals that while there does not seem to exist any valid restrictions to the application of the jura novit curia principle in international commercial arbitration, defining the exact scope of the principle proves extremely difficult because national standards of due process vary considerably between the examined jurisdictions. Nevertheless, certain common features are detectable: The assessed case law indicates that focus seems to be given to determining whether the legal concept or principle relied upon sua sponte by the arbitral tribunal has been foreseeable or whether it has come as a surprise to the disputing parties. This is assessed on a case-by-case basis taking into account the specific circumstances of each case, including e.g. the fundamental nature of the independently applied legal concept or principle; whether the independently applied legal concept or principle was “manifestly inapplicable” to the specific circumstances of the dispute; the level of expertise of the parties’ counsel and expert witnesses heard in the course of the arbitral proceedings; and whether the applicable substantive law of the dispute has been expressly chosen by the parties themselves.