Browsing by Title

Tutkielmassa pyritään selvittämään, mitkä syyt ovat johtaneet juurihoidettujen hampaiden poistoon Helsingin kaupungin yliopistohammasklinikalla 1.1.2008-31.12.2011 hammaslääketieteen kandidaattien juurihoitamissa hampaissa. Tavoitteena on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat juurihoidetun hampaan selviämiseen, jotta hoitoja pystyttäisiin tekemään mahdollisimman hyvin. Tutkielma koostuu tutkimusosiosta ja kirjallisuuskatsauksesta. Tutkimusosiossa on kerätty poistetuiksi päätyneiden juurihoitohampaiden tietoja potilasasiakirjamerkinnöistä. Aineisto käsittää 101 poistettua juurihoitohammasta. Juurihoidettuja hampaita kyseisellä aikavälillä oli yhteensä 1349. Poistot oli tehty keskimäärin noin kahden vuoden kuluttua juurihoidosta. Poskihampaat näyttävät kestävän huonommin juurihoidettuna. Uusintajuurihoito, laajempi tulehdusmuutos sekä röntgenkuvista havaittava hampaan luutuen vähentyminen heikentävät ennustetta. Jos hampaasta puuttuu suuri osa karieksen seurauksena, on se alttiimpi hampaan murtumiselle juurihoidon jälkeen. Metalliset juurikanavanastat altistavat juuren murtumille. Yleisimmät juurihoidetun hampaan poistosyyt lyhyellä aikavälillä ovat juurikanavainfektiot ja hampaan murtumat. Näitä molempia syitä vastaan näyttäisi auttavan hampaan kruunuttaminen kuten myös juurihoidossa onnistuminen. Myös erilaiset ongelmat juurihoidossa, kuten vaikeudet päästä kanavissa loppuun asti, runsas hammaskudoksen poistaminen tai hampaan juuren alueelle tehty reikä näyttävät heikentävän hampaan ennustetta juurihoidon jälkeen.

Heterobasidion annosum on merkittävä kasvipatogeeni boreaalisella havumetsävyöhykkeellä ympäri maailman. Pelkästään Euroopassa H. annosum aiheuttaa 800 miljoonan euron taloudelliset tappiot vuosittain. Sienen torjumiseksi on käytetty menetelmiä, joiden tehon pelätään laskevan sienen sopeutumisen vuoksi, ja on syntynyt tarve kehittää uusia toimintatapoja sienen torjumiseksi. Sieniviruksia tavataan H. annosumilla. Noin 6–16 % sienistä sisältää partitivirusten perheeseen kuuluvan viruksen, joka koostuu kahdesta n. 2000 bp:n genomisegmentistä. Eri H. annosum sienikantojen virusten toivotaan aiheuttavan toisilla saman lajin edustajilla hypovirulenssia, jolloin niiden patogeenisyys vähenee. Tutkimuksessa sekvensoitiin kiinalaisen H. parviporumin dsRNA-viruksen RNA-riippuvaista RNA-polymeraasia koodaavan geenin osittainen sekvenssi, ja se annotoitiin. Lisäksi kokeiltiin viruksen siirtymistä 18 sienikannan välillä, ja siirtyminen havaittiin kahdella sienikannalla. Tutkimuksessa löydettiin uusi dsRNA partitivirus, jonka RNA riipuvaista RNA polymeraasia koodaavan geenin osittainen sekvenssi selvitettiin. Lisäksi havaittiin viruksen (dsRNA:n) siirtyvän kiinalaisesta H. parviporum sienestä pohjoisamerikkalaiseen H. annosum Nam/P-tyypin sieneen, sekä yllättäen myös kiinalaiseen H. insulare sieneen. Lisäksi kokeiltiin uutta polyvinyylipolypyrrolidonikemikaaliin perustuvaa dsRNA-eristysmenetelmää, joka voitiin osoittaa toimivaksi.

Nowadays there is a lot of discussion about climate change and climate change affects everyone. In agriculture when studying the carbon cycle, it is essential to know and understand what is happening underground. Organic carbon bound to the soil is about 1500 Gt when measured from a depth of 1 m. According to the datasets in topsoil, at a depth of 0–30 cm, the amount of organic carbon is about 50 % of the total amount of organic carbon. For surface and subsoil examination the minirhizotron system provides an inexpensive and simple way to examine the roots of plants without destroying the plants examined. The objective of this study is to build and test a minirhizotron camera and scanner as well as to become familiar with image processing and its automation. The construction of the camera was started from an old minirhizotron camera which could be used as parts for a new one. The parts which could not be used from the old camera were designed with 3D modeling software and manufactured with 3D printer. For image acquisition an electronic microscope was bought. For the scanner system a normal USB powered flatbed scanner was purchased and a protective case was built for it. Imaging with a minirhizotron camera transparent tubes must be installed to the ground and they are usually installed vertically, horizontally, or at an angle of 30 ° to 45 °. The way that a scanner is installed is usually determined by what the purpose of the imaging is. The obtained image material showed that the self-built minirhizotron system is a suitable tool for root research and its relatively inexpensive price allows a wide distribution of the system, even among ordinary farmers. A prerequisite for the success of the images is close contact between the ground and the tubes or scanner. It allows the images to be accurately thresholded and gives reliable results when analyzing the images. Highlighting the roots by hand is very time consuming which is the reason that development of automatic analyzing is needed. Successful thresholding is also a prerequisite for the automation and it should be noted in the future. Viability of machine vision and machine learning in root studies should be studied.

Ruoka ei ole pelkästään ravintoa, vaan kulttuurinen tuote, joka tuo elämään pysyvyyttä. Saatavilla oleva ruokavalikoima on laajentunut ja monipuolistunut globalisoidun talouden arkipäiväistyttyä, mutta juusto on ollut ja pysynyt osana ravintoamme jo keskiajalta lähtien. Vuonna 2022 juustoa kulutettiin 25,5 kiloa yhtä suomalaista kohti. Suomi on noussut Ranskan rinnalle yhdeksi eniten juustoa kuluttavaksi maaksi maailmassa. Tästä huolimatta Suomessa ei ole tutkittu juustoa kulttuurisena ilmiönä. Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää juuston roolia suomalaisessa ruokakulttuurissa ja paneutua juustoon osana syömisen käytäntöä. Käytännöt ymmärretään kokonaisuutena, joka koostuu toisiinsa liittyvistä elementeistä. Tässä tutkimuksessa nojaudutaan käytännön elementteihin: materiaaleihin, osaamisiin ja merkityksiin. Käytäntö nähdään toimintana, jolla on erilaisia merkityksiä ja jonka toteuttamiseen tarvitaan osaamista eli kyvykkyyttä tehdä asioita sekä konkreettisia objekteja eli materiaaleja. Käytäntöjen teoriassa korostuu toiminta yksilön käyttäytymisen tarkastelun sijaan, vaikka ihminen nähdäänkin merkittävänä käytäntöjen suorittajana ja kantajana. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin vuoden 2023 helmikuun ja toukokuun välillä puolistrukturoiduin haastatteluin. Aineisto koostui kymmenestä haastattelusta. Haastateltavat olivat 27–73-vuotiaita Uudellamaalla asuvia miehiä ja naisia. Kerätty aineisto analysoitiin teemoittelemalla käytäntöteoreettista näkökulmaa hyödyntäen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että haastateltavat antavat juustolle niin sosiaalisia kuin kulttuurisia merkityksiä. Juusto on itsessään materiaali, jota hyödynnetään niin leivän päällä, ruoanlaitossa, leivonnassa kuin herkutteluhetkissä. Juustosta ei mielellään luovuta sen monipuolisuuden ja ainutlaatuisuuden vuoksi. Juustoon liittyy tutkimuksen perusteella laajaa osaamista aina eri juustotyyppien tuntemuksesta sen lukuisiin käyttötarkoituksiin. Myös juustonvalmistuksen eettiset ja ekologiset ulottuvuudet olivat haastateltavien tiedossa. Erityisesti eläinten hyvinvointiin liittyvät ongelmat aiheuttivat huolta. Osa haastateltavista oli valmis kokeilemaan tai jopa osittain siirtymään juustoa korvaaviin kasvipohjaisiin tuotteisiin. Tutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että juusto osana suomalaista syömisen käytäntöä on mahdollisesti vähitellen murtumassa, kun tietoisuus muun muassa eettisistä ja ekologisista ulottuvuuksista erityisesti nuorten keskuudessa on lisääntymässä.

Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos  Institution TekijäFörfattare Sari K. Jäppinen Työn nimi Arbetets titel Juutalais-kristillinen uskontodialogi toisen maailmansodan jälkeen Oppiaine  Läroämne Uskontotiede Työn laji Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika Datum Tammikuu 2019 Sivumäärä Sidoantal 92 Tiivistelmä Referat Tutkielman aiheena on juutalaisten ja kristittyjen välillä toisen maailmansodan jälkeen toteutunut vuoropuhelu, jota tarkastellaan uskontodialogin näkökulmasta. Tutkielman ajallinen rajaus toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan perustuu juutalais-kristillisen dialogin huomattavaan yleistymiseen holokaustin jälkeen. Tutkielman taustaosiossa tarkastellaan mistä uskontodialogissa olemuksellisesti on kysymys ja mitä ovat uskontodialogin keskeiset periaatteet ja edellytykset. Uskontodialogin määrittelyn lisäksi taustaosiossa tarkastellaan juutalaisuuden ja kristinuskon historiallista taustaa. Uskontodialogi ja uskontodialogille ominaiset periaatteet ja edellytykset muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen jota vasten juutalais-kristillistä vuoropuhelua tarkastellaan. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Minkälaiset teemat nousevat esille juutalais-kristillisessä vuoropuhelussa ja 2) Miten uskontodialogin periaatteet ja edellytykset toteutuvat juutalais-kristillisessä dialogissa? Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu juutalais-kristillisiä suhteita ja dialogia käsittelevistä kristillisistä ja juutalaisista virallisista asiakirjoista ja dokumenteista. Lähdeaineistossa on mukana kolme katolisen kirkon, yksi Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN), yksi Luterilaisen maailmanliiton (LML) sekä kaksi juutalaista asiakirjaa. Ajallisesti lähdeaineiston asiakirjat sijoittuvat vuosille 1965–2015. Aineistoa käsitellään sisällönanalyysia analyysimenetelmänä käyttäen. Uskontodialogi lähestymistapana on moniulotteinen ja saa erilaisia muotoja sen mukaan keitä dialogiin osallistuu, minkälaisessa kontekstissa dialogi tapahtuu ja mitkä ovat dialogin tavoitteet. Uskontodialogin lähtökohtana on sitoutuminen omaan uskonnolliseen traditioon ja sen edustamiin totuuskäsityksiin. Keskeisiä uskontodialogin periaatteita ovat vastavuoroisuus ja molemminpuolinen kunnioitus. Uskontodialogin eettiseen dimensioon sisältyy dialogin osapuolten mahdollisuus määritellä oma itseymmärryksensä. Uskontodialogissa keskeistä on oman uskonnollisen identiteetin säilyttäminen. Uskontodialogille ominaista on traditioiden yhtäläisyyksien ja erojen tarkastelu. Uskontodialogin epistemologisia edellytyksiä ovat avoimuus uskonnollisen toisen totuuskäsityksiä kohtaan sekä uskontodialogin mieltäminen mahdollisuutena kasvaa omissa totuuskäsityksissä. Uskontodialogiin liittyy halu kuunnella ja ymmärtää uskonnollista toista. Uskontodialogi edellyttää käsitystä uskonnoille yhteisestä pohjasta joka mahdollistaa vuoropuhelun. Toisen maailmansodan jälkeen toteutuneen juutalais-kristillisen dialogin teemoiksi nousevat juutalaisten ja kristittyjen välinen uusi rakentava suhde, juutalaisiin kohdistetun syrjinnän ja antisemitismin torjuminen, kumppanuus ja yhteinen toiminta, Israelin valtio sekä opilliset kysymykset. Juutalais-kristillisessä uskontodialogissa traditioita yhdistävät tekijät luovat lähtökohdan ja pohjan dialogille. Opilliset kysymykset muodostavat juutalaisuuden ja kristinuskon väliset keskeiset erot. Juutalais-kristillisessä dialogissa toteutuu tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus. Juutalaisten ja kristittyjen suhdetta aiemmin leimannut teologinen vastakkainasettelu on korvautunut kumppanuudella ja dialogilla tasavertaisten osapuolten kesken. Keskinäinen kunnioitus ilmenee toisen uskonnollisen vakaumuksen sekä opillisten erojen kunnioittamisena. Juutalais-kristillisen dialogin tavoitteita ovat toiminta rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta sekä antisemitismin torjuminen. Kristityille dialogissa juutalaisten kanssa on tärkeää oppia miten juutalaiset määrittelevät oman kulttuurinsa ja uskontonsa. Avainsanat – Nyckelord Uskontodialogi, dialogi, juutalais-kristillinen uskontodialogi, juutalaisuus, kristinusko Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja

Esittelen ja suomennan tutkielmassa 24 kreikan- ja latinankielistä juutalaista piirtokirjoitusta, joissa naisten nimiin on liitetty mm. sellaisia arvonimiä kuin synagogan esimies ja seurakunnan vanhin. Näiden arvonimien katsotaan viittaavan tehtäviin, joita perinteisen käsityksen mukaan vain miehet ovat voineet hoitaa antiikin juutalaisyhteisöissä. Piirtokirjoitukset ovat peräisin diasporajuutalaisten keskuudesta eri puolilta Rooman valtakuntaa, Rooman kaupungista nykyiseen Turkkiin ja Kreikasta Pohjois-Afrikkaan, vain yksi on Palestiinan alueelta. Ne ajoittuvat ajanlaskumme viidelle ensimmäiselle vuosisadalle, yksi poikkeus hieman aikaisemmaksi. Tutkin, mitä antiikin kirjalliset ja arkeologiset lähteet kertovat kyseisistä arvonimistä, niihin liittyvistä tehtävistä ja niiden mukanaan tuomasta asemasta yhteisössä, ja käyn sitten läpi sitä, miten eri tutkijat ovat nähneet naiset tällaisten arvonimien haltijoina. Otan esille joitakin rabbiinisten lähteiden, erityisesti Mishnan ja Talmudin, näkemyksiä naisen asemasta, ja vertaan niitä kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan, pakanauskontojen ja kristinuskon vastaaviin käsityksiin. Etsin näin avaimia sen ymmärtämiseen, miten esimiesasemaan viittaavia arvonimiä kantavat antiikin juutalaisnaiset ovat sopineet siihen erittäin patriarkaaliseen maailmaan, joka aukeaa rabbiinisista lähteistä. Tutkielmasta käy ilmi, että perinteinen näkemys puhtaista kunnianimityksistä on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana vähitellen antanut tilaa sille mahdollisuudelle, että ainakin joissakin syngogayhteisöissä, jossakin päin Rooman valtakuntaa, naiset saattoivat hoitaa vastuullisia tehtäviä ja olla auktoriteettiasemassa. Muutos sopii nykyiseen käsitykseen antiikin ajan juutalaisuuden monimuotoisuudesta. Toisaalta, primaarista lähdemateriaalia on niukasti ja se vähäkin antaa mahdollisuuden monenlaisiin tulkintoihin. Tämä on johtanut siihen, että tutkijat ovat hyvinkin erimielisiä arvonimien merkityksestä; sekä patriarkaalisilla että, voisiko sanoa, feministisemmillä näkemyksillä on kannattajansa. Monet tutkijat liikkuvat jossakin välimaastossa. Avoimia kysymyksiä on paljon. Yhtä selkeää vastausta on mahdotonta antaa. Näen tutkimuksen ensisijaisena arvona aiemmin vallinneiden, mielestäni usein perustelemattomien itsestäänselvyyksien kyseenalaistamisen ja näkökulmien laajentamisen. On päästy ulos sellaisista kehäpäätelmistä, ettei nainen voi olla esimerkiksi synagogan esimies, koska synagogan esimies ei voi olla nainen. Mitä paremmin tutkimus pystyy lisäämään antiikin juutalaisten sosiaalisen kontekstin tuntemusta, sen todennäköisemmin piirtokirjoitusten naisetkin ottanevat oikean paikkansa historiassa.

Object.There is a small minority of Jews in Finland whose continuity has been threatened most of all by strong assimilation. Finnish Jewish young adults who almost without exception intermarry are bringing up and educating the next Jewish generation. The purpose of this research is to find out how do the Finnish Jewish young adults understand the conception of Jewishness and most of all, what does their Judaism mean to them. Secondly the purpose is to examine their double identity with the help of a model (Dencik 1993). In other words the aim is to find out what does the Jewish identity mean to those who will continue the inheritance of the Finnish Jews and how they tackle the double identity. Lundgren (2002) has made a research of the traditions and attitudes of the Finnish Jews and Dencik (1993, 2002) both in Sweden and in Denmark. With the help of this research it is the intention to participate in the discussion of the identity-negotiation (Kuusisto 2011, Klingenberg 2014, Rissanen 2014). Method. This research was put into practice as a qualitative multiple case study by sending inquiry to all 137 members of the Jewish Community in Helsinki who were born between 1976-1986. The inquiry was answered by 28 young adults. The meaning of Judaism to the Finnish Jewish young adults was studied with qualitative methods and inductive approach, and at the same time theory based approach. The double identity and thus acculturation attitudes were approached with the help of Dencik's (1993) model of a diasporic Jew. I analyzed the answers with the help of material-connected content analysis and theory-based analysis. Conclusions. With the help of material-connected content analysis it turned out that Judaism meant to respondents most of all Judaism as the interpreteter of experiences and belonging to the Jewish people (Dencik 1993). This section of Judaism included conceptions of Judaism as giving and receiving, Judaism as a way of living and as a feeling of togetherness to other fellow Jews. As for double identity, it showed that the Finnish and Jewish sides of identity were in balance, in other words, the respondents experienced their Jewishness as The Jews of Finland, whose homeland is Finland.

Juvenile arteriosclerosis (JAS, OMIM# 208060) is an autosomal recessive disorder that has been found from only nine Finnish patients. So far, it has not been comprehensively described in medical literature. Main phenotypic features of JAS include arterial calcification, high systolic blood pressure, retardation of growth and puberty, anaemia, renal failure, and premature death. Patients were typically attended to clinical examinations at school-age, when already arterial calcification and other phenotypic features of JAS could be detected. One patient, with a milder phenotype, turned out to be a compound heterozygote. Arterial calcification in youth or adolescence is extremely rare. In some rare genetic disorders, arteriosclerosis can be detected at a young age. Untreated familial hypercholesterolemia can cause atherosclerosis already in childhood. JAS differs from these disorders by its clinical phenotype, and by its molecular genetic background. All available patients´ medical history, laboratory results, radiological examinations, autopsy reports and tissue samples were gathered for this research and used to determine the phenotype of JAS. Pathogenesis of JAS was studied with functional experiments. Comprehensive description of JAS and discovery of its molecular genetic background enables recognising and diagnosing new patients. Investigation of the pathogenetic mechanism will provide new information about ectopic calcification and probably offer new prospects to the research of common vascular diseases.

Streptococcus agalactiae –juverinflammation var tidigare ett stort problem i många länder, inklusive Finland. I och med förbättrad mjölkningshygien och antibiotikabehandlingar har bakterien så gott som eradikerats från mjölkbesättningarna. Nu verkar bakterien i viss mån ha kommit tillbaka till våra stora mjölkgårdar. Avhandlingens experimentella del utfördes på en mjölkgård, med ca 180 mjölkande och tre mjölkningsrobotar, som haft problem med Str. agalactiae. Man hoppades utreda hur stort problemet på gården var samt möjliga smittovägar. Man undersökte också möjligheten att använda mjölkningsrobotens automatiska provtagningsutrustning för provtagning av bakteriella prov. PCRmetoden jämfördes med konventionell odling vid diagnostik av juverinflammationer orsakade av Str. agalactiae. På gården gick man igenom anteckningar samt hälso- och seminkort för att få en bild över situationen. Man gjorde en uppföljning av mjölkningen för tolv kor vid den ena mjölkningsroboten. Man tog 47 stycken kospecifika mjölkprov samt ett prov från mjölktanken. Mjölkprov i tre serier både mjölkade för hand och direkt från mjölkuppsamlaren på mjölkningsroboten togs. Man tog sammanlagt 23 renlighetsprov från mjölkningsroboten, tre från den automatiska provtagningsutrustningen samt två från djurskötarnas händer. Från den automatiska provtagningsutrustningen togs även ett genomsköljningsprov. Av mjölkprov som tidigare tagits på gården hade man hittat Str. agalactiae i ca 17%. I denna studie hittades Str. agalactiae i tre kospecifika mjölkprov, vilket motsvarar en prevalens på ca 2%. Vid uppföljningen av mjölkningarna upptäcktes inget alarmerande, men spenarnas hälsa samt tommjölkningar är något som bör följas upp. Av renlighetsproven hittades Str. agalactiae i ett prov taget från borsthållaren. Svaren från mjölkproven tagna i serier tyder på att den automatiska provtagningsutrustningen inte går att använda till bakteriella prov, eftersom mjölken från en Str. agalactiae –infekterad ko verkar påverka resultatet också hos följande kor. Resultatet är väntat, eftersom mjölkprov alltid skall tas aseptiskt och det går inte med den automatiska provtagningsutrustningen så som den i dagsläget är utvecklad. Från sju av nio mjölkprov, där man hittat Str. agalactiae med PCR-metoden, hittades bakterien också med konventionell odling. Från tankmjölksprovet kunde man inte hitta Str. agalactiae med konventionell odling. PCR-metoden verkar enligt den här studien vara mer känslig att upptäcka Str. agalactiae jämfört med konventionell odling.

The genus Orthopoxvirus (OPV) within the family Poxviridae Iincludes notorious smallpox virus, ectromelia virus and zoonotic cowpox, vaccinia and monkeypox viruses among others. The antibodies against OPVs are cross-reacting. Ectromelia and cowpox viruses are known to exist in Eurasia and cowpox virus also in Finland. Rodents are the reservoir hosts for both viruses and especially cowpox virus can be transmitted from rodents to humans through pet animals. In humans and cats cowpox virus causes vesicular and sometimes generalized disease. Rodents caught from Finland and Siberian Republic of Buryatia have frequently OPV-specific antibodies by immunofluorescence assay (0-92% prevalence depending on place and time). In Finland antibodies have also been demonstrated in horses, cats, dogs, bovines, lynxes and humans (Pelkonen PM et al. EID 2003). In humans the antibodies are mainly caused by smallpox vaccinations. The aims of this study were to 1) search for orthopoxvirus DNA in Finnish and Buryatian rodent panels, where OPV antibodies had been found, 2) analyze the amplified sequences to find out, which OPV species are infecting rodents and 3) deduce possible zoonotic risk. Nucleic acids were extracted from 160 Finnish and 156 Buryatian homogenized rodent lung samples by either an extraction automaton or a commercial kit. The samples were then studied with real-time PCR amplifying 150 bp piece of the hemagglutinin gene of orthopoxviruses. The rodents were selected from areas where the prevalence of OPV-specific antibodies varied from 0,9 to 69,0 %. OPV-DNA was detected from one male bank vole (Myodes glareolus) caught from Valkeakoski, Finland. The vole didn’t have detectable level of antibodies against OPV’s. The amplicon was sequenced and was shown to be identical to the hemagglutinin sequence of cowpox virus previously found in a human from Finland (Pelkonen PM et al. EID 2003). This was the first time in Finland when an ongoing OPV infection was detected in a rodent and it confirms the existence of OPVs in Finnish nature. However, some infections may have been missed due to loss in sample processing, so the true number of infected rodents might be bigger. According to the results of this study there is an existing but small risk of zoonotic orthopoxvirus infections from wild rodents in Finland and Buryatia.