Browsing by Title

Aims. Past research has shown that hearing impaired adolescents are at a higher risk of experiencing psychosocial difficulties than their hearing peers. The research into the factors related to the psychosocial well-being of hearing-impaired adolescents has not yet come to an unambiguous conclusion. There are indications that the wellbeing of hard-of-hearing youths would be related to their communicative abilities and the functioning of their hearing among other things. This study examines self-perceived psychosocial difficulties and strengths of adolescents with hearing impairment and factors associated with these difficulties and strengths. These results also are being compared to results of psychosocial well-being obtained from Finnish adolescents. Methods. 12 11-17-year-old youths with hearing impairment filled in the Finnish version of the Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ-Fin) and a background questionnaire. Adolescents with other sensory deficits or disabilities were excluded from this study. Statistical analysis was performed to search for associations between psychosocial well-being and its related factors. Results and conclusions. The participants experienced more psychosocial difficulties than their Finnish peers. Emotional symptoms and peer problems were emphasized in the reports of participants. They also experienced more strengths in psychosocial well-being compared to their peers. In this study girls experienced more difficulties than boys. Participants experienced fewer difficulties in psychosocial wellbeing when their communicative abilities were good. These results can be used to improve and develop rehabilitation of hearing-impaired children and youths.

Asianosaisten ja todistajien antamilla kertomuksilla on keskeinen merkitys oikeudenkäynnin kohteena olevan tapahtumainkulun selvittämisessä. Oikeuspsykologinen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että henkilötodisteluun liittyy huomattava määrä epävarmuustekijöitä. Henkilötodistelun luotettavuuden parantamiseksi on ryhdytty rikosprosessia uudistaviin toimiin niin Suomessa kuin muuallakin, missä ratkaisuja on etsitty muun muassa teknologian tarjoamista mahdollisuuksista. Yhtenä teknologian sovellutuksena todistelussa on tarkasteltu videotallenteiden hyödyntämistä rikosprosessin eri vaiheissa. Tutkielmassa tarkastellaan esitutkintakuulusteluissa tehtyjen videotallenteiden hyödyntämistä todistelussa suhteuttaen sitä rikosprosessin tavoitteenasetteluun ja todistelun reunaehtoihin. Tarkoituksena on yhtäältä selvittää, tarjoaako nykyinen todistelun prosessioikeudellinen viitekehys parhaat edellytykset todistelulle luotettavuuden näkökulmasta ja onko kuulustelutallenteiden käyttöalan laajentaminen perusteltavissa todistajankertomusten luotettavuuden parantamisella. Kysymyksen tarkastelussa hyödynnetään oikeuspsykologista tutkimustietoa todistajankertomusten virhelähteistä. Lisäksi kuulustelutallenteiden soveltuvuutta todistelun prosessioikeudelliseen kehikkoon tarkastellaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta selvittäen, mitä vaatimuksia kontradiktorisuus asettaa kuulustelutallenteiden käytölle ja miten tallenteiden käyttö on sovitettavissa niihin. Oikeuspsykologisen tarkastelun tuella kuulustelutallenteilla havaitaan tutkielmassa olevan potentiaalia luotettavamman todistelun saavuttamiseksi. Ajan kulumista voidaan oikeuspsykologisen tarkastelun perusteella pitää yhteisenä nimittäjänä useimmille virhelähteille, jolloin luotettavan todistelun tavoittelua tukee kuulemisen sijoittaminen mahdollisimman lähelle tapahtumia. Varmuusperiaatteeseen kytkettynä kuulustelutallenteiden käyttämisellä todistelussa on saavutettavissa hyötyjä, jotka voisivat myös parantaa prosessille asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja taata tuomioistuimelle luotettavampaa todistusaineistoa. Lopputulemaa puoltaa myös tutkielmassa käsitelty esitutkintapöytäkirjojen nykyisellään ongelmallinen käyttöala, jossa kertomusten luotettavuutta pyritään parantamaan käyttämällä kirjallisia esitutkintapöytäkirjoja. Kuten todistelun teknisten apuvälineiden kohdalla usein käy ilmi, myös kuulustelutallenteiden havaitaan olevan ristiriidassa oikeudenkäynnin välittömyysperiaatteen kanssa. Periaatteen välinearvoisuuden sekä todistelun luotettavuuteen kytkeytyvän tarkoituksensa vuoksi periaatteen modifioinnin on kuitenkin havaittu olevan paitsi mahdollista, myös välttämätöntä. Tutkielmassa tarkastellaan toiseksi kuulustelutallenteiden suhdetta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin lukeutuvaan kontradiktorisuusperiaatteeseen, jota toteuttaa henkilötodistelussa erityisesti vastakuulusteluoikeus. Problematiikkaa tarkastellaan erityisesti EIT:n oikeuskäytännön valossa. Kuulustelutallenteiden käyttäminen erityisesti todistajan henkilökohtaisen kuulemisen korvaavana menettelynä kaventaa kontradiktorisuutta, jonka vuoksi vastakuulusteluoikeus tulisi kuulustelutallenteita hyödynnettäessä toteuttaa esitutkinnassa. Tarkastelussa tunnistetaan todistajien henkilökohtaisen kuulemisen olevan vahva pääsääntö, josta poikkeamisen on katsottu edellyttävän tuekseen hyväksyttävää syytä. Vaatimuksen voidaan katsoa asettavan kuulustelutallenteita koskevalle lainsäädännölle keskeisen reunaehdon. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan vastakuulustelun esitutkinnassa toteuttamisen vaikutuksia syytetyn oikeusturvan, oikeudenkäyntiaineiston laadun ja esitutkinnan ja oikeudenkäynnin roolijaon kannalta. Tarkastelussa havaitaan, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten sijoittaminen esitutkintaan sisältää useita ongelmakohtia. Ongelmakohtien tunnistetaan rajoittavan kuulustelutallenteiden soveltamismahdollisuuksia oikeudenkäynnissä, mutta kuulustelutallenteille tunnistetaan näissä rajoissa myös mahdollisia käyttökohteita.

Pääkaupunkiseudulla toimivat katujengit ovat yleistyneet viime vuosina. Mahdollisuus siitä, että Suomi on ajautumassa samankaltaiseen jengitilanteeseen kuin Ruotsi on antanut syytä pohtia lainopillisesta näkökulmasta, miten katujengit soveltuvat nykyiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvään lainsäädäntöön. Tarkemmin on siis aiheellista pohtia, mikäli katujengit kuuluvat järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmäsäännöksen soveltamispiiriin, ja näin ollen myös mikäli rikoslain 6:5 järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva koventamisperuste soveltuisi. Järjestäytynyt rikollisuus on mielletty hierarkkisena ja jäykkärakenteisena, mutta viime aikoina rikollisryhmät ovat muuttuneet dynaamisimmiksi sekä rakenteeltaan löyhemmiksi. Muuttunut ryhmärakenne kytkeytyy myös katujengeihin ja näin ollen pohdinta järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmäsäännöksen soveltamisesta on aiheellinen. Koska määritelmäsäännös rajaa rikoksia tekevät ryhmät joko järjestäytyneiksi rikollisryhmiksi taikka rikosoikeuden yleisten osallisuusoppien mukaisesti nousee kysymys, mikäli katujengit istuvat määritelmäsäännöksen kriteereihin. Vertailu katujengi-ilmiön sekä järjestäytyneen rikollisryhmän välillä mahdollistaa katujengien asettamisen oikeudelliseen kontekstiin. Katujengien jäsenprofiili tuo rajanvetotilanteen, mikäli katujengit ovat nuorisorikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden välimalli. Tuoretta oikeuskäytäntöä on niukasti, mutta oikeuskäytäntö on kuitenkin osoittanut kulkusuunnan katujengien istuvuuteen nykyiseen lainsäädäntöön. Koska tuomiot eivät ole lainvoimaisia, voi hovioikeuden ratkaisut vaikuttaa käsitykseen siihen, mikäli katujengeihin sovelletaan järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmäsäännöstä.

Tutkimuksen lähtökohtana on, että ruokaa syömällä kuulutaan ryhmiin, erottaudutaan niistä ja rakennetaan subjektiivisuutta ideologian sisällä. Lihaa pidetään luonnollisena osana länsimaista kulttuuria eikä siksi lihan ideologista luonnetta usein havaita. Silloin lihansyönnin oikeutuksesta on myös vaikea keskustella. Liha yhdistää biologisia ja kulttuurisia merkityksiä ja määrittelee osaltaan ihmisen suhdetta muun muassa sukupuoleen ja eläimiin. Työn taustalla on ajatus sosiaalisesta konstruktionismista: tietoa ja merkityksiä tuotetaan jatkuvasti sosiaalisissa prosesseissa ja ne rakentuvat tietyssä ajassa ja paikassa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia sukupuolittuneita merkityksiä lihalla on ja miten ne rakentuvat? 2) Miten merkitykset näkyvät lihatuotteiden mainoselokuvissa? Miten eläimet, naiset ja miehet niissä esitetään? Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen etsitään vastausta teorian ja analysoitavan aineiston vuoropuhelulla, toiseen aineistosta. Aineistona on 15 televisiomainoselokuvaa suomalaisilta lihanjalostusyhtiöiltä vuosilta 2009–2011. Mainonnassa merkitykset rakentuvat yhteisen jaetun kulttuurisen tiedon pohjalle ja siksi se on oivallinen tutkimuskohde lihan sukupuolittuneiden merkityksien tutkimiseen. Aineistoa analysoidaan teorialähtöisen teemoittelun ja laadullisen lähiluvun menetelmin. Tuloksia tarkastellaan lihan sukupuolipolitiikan kattokäsitteen ja poissaolevan referentin käsitteen avulla, joka erottaa eläimen ja lihan toisistaan ja toisaalta yhdistää eläimen ja naisen lihana. Teoreettisena käsitteenä on näiden lisäksi luonto-kulttuuri-jako, jonka avulla tarkastellaan sukupuolien ja eläimen suhdetta lihan merkityksiin. Luonto-kulttuuri-jako on nähty punaisena lankana länsimaisessa ajattelussa ja lihan avulla ihminen määrittää asemaansa näiden vastaparien välissä. Lihaan liittyy maskuliinisena ruokana muun muassa voiman ja hallinnan merkityksiä. Yksi lihan ristiriitaisuuksista on, että naisen nähdään kuitenkin olevan lähempänä villiä luontoa kun taas miestä ajatellaan perinteisesti kulttuurin, järjen ja rationaalisuuden, edustajana. Ihmisyyttä määritellään vetämällä rajoja ihmisen ja eläimen välille lihan avulla: luonto lihan muodossa kypsennetään kulttuuriin sopivaksi. Nostalginen maaseutu ja kontrolloitu tehdasympäristö näyttäytyvätkin lihamainonnassa ristiriidattomana. Mies on aineiston mainoksissa lihan asiantuntija ja liha miehiä yhdistävä asia, jonka takia ja parissa voi näyttää avoimesti tunteitaan. Nainen on poissaoleva miehen ja lihan välisestä suhteesta. Lihan merkitykset ovat kuitenkin laajentuneet feminiinisenä pidettyyn terveysajatteluun, mikä haastaa hegemonisen maskuliinisuuden käsityksen lihasta yksin ruumiin polttoaineena. Muutos voi olla osittain seurausta siitä, että yksilölle on siirretty enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja samalla punaiseen lihaan on liitetty negatiivia merkityksiä: sitä esimerkiksi pidetään raskaana ruokana, vaikka ennen merkitys on ollut päinvastainen. Muutos on uhannut lihan asemaa aterian ja hegemonisen maskuliinisuuden luonnollisena osana, jota puolustetaan laajentamalla merkityksiä uusille alueille. Eläin on muuttuneessakin tilanteessa lihassa poissaolevana, mikä osaltaan mahdollistaa lihansyönnin.

Tutkielman kohteena on Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen Vesta-Linnea -kuvakirjasarjan kerronta ja sisältö. Sarjassa on ilmestynyt viisi osaa: Vesta-Linnea ja hirviö-äiti [SIC] (2001), Nukuhan jo, Vesta-Linnea (2003), Vesta-Linnea ja samettikuono (2005), Vesta-Linnea mieli mustana (2008) ja Vesta-Linnea kuunvalossa (2013). Kaikkien sarjan osien alkuperäiskieli on ruotsi, mutta tutkielmassa viitataan aina suomenkielisiin versioihin. Tutkielmassa pyritään tarkastelemaan kuvan ja sanan kerrontaa karkeilta linjoiltaan omissa luvuissaan, mutta käytännössä molemmat kulkevat koko ajan mukana, koska tarina toteutuu vain nähden kahden eri kerronnan muodon vuorovaikutuksessa. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat, millaisia kuvakirjoja Vesta-Linnea -kirjat ovat, mitä ja miten niissä kerrotaan sekä miten lapsen kokemus välittyy kerronnan kautta. Teoreettisina lähtökohtina ovat kuvakirjan tutkimus, klassinen narratologia sekä kuvan ja sanan vuorovaikutuksen tutkimus. Sanallisen kerronnan osalta keskeisen huomion saa kertoja ja fokalisaatio, kuvien osalta taas kuvakirjakuvituksen konventiot, kuvan ja kuvien sarjan kertovuus sekä liike. Tutkielman mukaan Vesta-Linnea -sarja kuuluu kuvakirjalajin keskeisimpään ytimeen. Tällaisissa kuvakirjoissa kuvaa ja sanaa ei voida erottaa toisistaan ilman, että tarina muuttuisi. Vain vuorovaikutuksessa keskenään kuva ja sana muodostavat merkityksellisen kokonaisuuden. Lapsen tunnekokemuksen välittyminen on tapahtumien ohella kerronnan keskeinen tehtävä sarjassa. Sanallisessa kerronnassa kertojan vähäinen havaittavuus luo sarjaan mimeettistä illuusiota. Näin lukijalle jää vaikutelma, että tapahtumat kerrotaan sellaisina kuin ne ovat, jolloin lukijan omille tulkinnoille jää tilaa. Lukijan on helppo ymmärtää Vesta-Linneaa ja asettua hänen asemaansa, koska sanallinen kerronta fokalisoituu usein hänen kauttansa ja kuvissa Vesta-Linnea on fokalisaation kohteena. Vesta Linnea -sarjan kuvissa kertovia elementtejä on niin yksittäisissä kuvissa kuin kuvien sarjassakin. Lukija samaistuu helposti Vesta-Linneaan, koska hänet kuvataan usein kirjojen alkupuolella kuvan vasemmassa alalaidassa, eli paikassa, jonne kuvakirjan tutkimuksen mukaan lukija sijoittaa itsensä ja jossa esitettyyn hahmoon lukija identifioituu. Kuvakirjoille tyypillisesti yllättävät ja tarinan suuntaa muuttavat elementit esitetään sarjassa ensin aukeaman oikealla laidalla. Jos taas itse Vesta-Linnea kuvataan kokoaukeaman oikeassa alalaidassa, on hänen asemansa haavoittuva. Katseet ja katseitten kohtaamattomuus ovat osa sarjan kerrontaa. Vaikka kuvitus on tyyliltään pelkistetty, siinä korostuvat kasvojen ilmeet ja katseen suunta. Kohtaamattomuus ilmenee ristiriitatilanteissa ja kohtaaminen taas sovinnon hetkellä. Tunnekokemuksen vastaanottamista helpotetaan sarjassa etäännyttämisen avulla silloin, kun kuvataan erityisen vaikeita tilanteita. Etäännyttäminen toteutuu kuvaviivojen pehmeillä linjoilla, mikä muistuttaa synteettisestä ulottuvuudesta, kuvaamalla tapahtumia etäämmältä yläviistosta tai jakamalla tunnekokemus tarinamaailman eläinhahmon kanssa. Värit ovat tärkeässä osassa miljöön kuvailussa, mutta niiden avulla sarjaan luodaan myös erilaisia tunteita ja tunnelmia. Sinisellä vihjataan melankoliaan, punaisella jännitteisiin tapahtumiin, keltaisella iloon, vihreällä kasvuun sekä hedelmällisyyteen ja harmaalla alakuloon. Unen toiseen todellisuuteen siirtymisestä kerrotaan sanallisella kerronnalla ja käyttämällä unien kuvaamisessa vain ruskeanharmaan eri sävyjä. Liike esiintyy sarjassa monin tavoin. Runsaan liikkeen ja sen vastakohdan pysähtymisen kuvaamisella kerrotaan tapahtumista ja henkilöhahmojen tunnekokemuksista. Sarjan sanallisessa kerronnassa liike voidaan ilmaista suoraan kertomalla tai hienovaraisemmin kielen piirteiden avulla. Sarjan kielessä nopeasta liikkeestä kertovat verbien runsas määrä ja saman tai samaa tarkoittavan sanan toisto. Sen sijaan lyhyet virkkeet ja virkkeiden päättymiset kolmeen pisteeseen ovat merkkejä hitaudesta. Sarjan kuvissa liike ilmenee hahmon muotona ja toistona, perspektiivien ja tapahtumapaikkojen vaihtumisena sekä erilaisina konventioon perustuvina ilmaisutapoina. Lisäksi sarjan liike ilmenee kuvien sarjamaisessa luonteessa, mikä kuljettaa tarinan kerrontaa eteenpäin. Viime kädessä sarjan kuvat ovat tulkittavissa vain osana kuvien sarjaa sekä ennen kaikkea vuorovaikutuksessa sanallisen kerronnan kanssa.

The oxidation of polyunsaturated fatty acids is one of the most important chemical reactions degrading the nutritional quality, taste and safety of food products. The characteristics of emulsions, the mechanisms of unravelling of the emulsion structure along with the behavior of commercial emulsion stabilization agents were presented in the literary review part. Also the potential of polysaccharides as emulsion stabilizers was evaluated and a summary of characteristics of lipid oxidation in emulsions was presented. The aim of this study was to evaluate the chemical stability of oil-in-water emulsions stabilized with four polysaccharides by monitoring the oxidation of their lipid phases. In the experimental part, the ability of spruce galactoglucomannan (GGM) to stabilize the lipids in an emulsion was compared with the stabilizing capacity of carboxymethylated galactoglucomannan (CM-GGM) and two commercially available polysaccharides, corn fiber gun (CFG) and gum arabic (GA). Normal and antioxidant-free rapeseed oils were used in the emulsions and the emulsions were protected from light and stored at 4 and 40 °C. The lipid particle sizes of the emulsions were measured with optical microscope and peroxide values were determined from the lipid phases of emulsions. The formation of volatile oxidation products in the emulsions was determined with SPME-GC-MS and the amounts of lipid-derived polymers were determined with size exclusion chromatography (SEC-RI). The structure of the polysaccharides and a part of their phenolic compounds slowed down the oxidation of emulsions. Less hydroperoxides, volatile oxidation products and polymers was formed in the emulsion stabilized with GGM. The lipid phases of emulsions stabilized with native and carboxymethylated GGM oxidized equally slowly. The emulsion stabilized with GA oxidized faster than other emulsions. The lipid particles in emulsion stabilized with both native and carboxymethylated GGM were observed to form flocs. Also the natural antioxidants of the rapeseed oil and a lower storage temperature improved the chemical stability of the emulsions. The physical location of spruce GGM in the emulsion structure and detailed identification (MS) of GGM’s phenolic compounds would be interesting research topics in the future.

Spruce shoots are the young, light green, annual growth of branches that burst from buds during May - July. It is forbidden to gather spruce shoots without the permission of the land owner. The Finnish natural resource department studied, that one-time gathering of spruce shoots does not damage the growth and health of the tree, if the upper canopy is left untouched. Spruce shoots are known to contain a rich amount of C-vitamin and minerals. Spruce shoots were widely used as a folk medicine for several centuries to prevent symptoms of cold. Spruce shoots also have a unique taste, and during the last years there has been an increasing interest to use spruce shoots in food and drink applications in the restaurant and food industry. There is a large potential to gather spruce shoots from Finnish forests, and it might be a new potential source of income for the forest owners. Although, more study is required to investigate the demand as well as ways to use the spruce shoots. The objective of this study was to examine how common the use of spruce shoots is in the Helsinki area restaurants and how the restaurants use it. 22 restaurants were chosen for the study and a survey was done by e-form and interviews. Questions consisted about the ways of using spruce shoots, purchasing channels, future prospects, amounts of yearly use, and pricing. Another objective was to study the time consumed to gather the spruce shoots. Time consumption was compared by gathering different size of shoots during the growth period. Time consumption of the gathering was measured in two plots in the Ruotsinkylä research forest during summer 2017 and 2018. 18 Restaurants answered the survey and the conclusion was that spruce shoots are commonly used. 88 % of the restaurants used spruce shoots as an ingredient and all of the restaurants were interested in using spruce shoots in the future. There was variation between the demand with different restaurants. The average yearly use was 9 kg and most of the restaurants used spruce shoots in length of 15-30 mm. There was also a demand for the longer ( > 30 mm) spruce shoots but they prefer smaller (15-30 mm) spruce shoots, because with this length the taste and variability in the use is considered better. In field measurements, it was found that the length of the spruce shoots greatly affect to the time consumed while gathering. Smaller spruce shoots were gathered on average 820 g/h and longer spruce shoots 1440 g/h. Restaurants are interested in using spruce shoots and as an ingredient it has a wide variability of uses. Restaurants prefer smaller spruce shoots and there should be more study about the potential use of larger shoots, for example in the food industry. It is easy to gather spruce shoots but the challenges are a short and yearly changing growing period as well as insufficient knowledge about the preservation of spruce shoots.

Suomessa metsäteollisuus on merkittävä osa vientiä, ja metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. Jotta metsiä voidaan hyödyntää mahdollisimman kestävästi ja tehokkaasti, kannattaa tutkia menetelmiä, joilla voidaan parantaa metsäteollisuuden jalostusketjun arvoa. Metsäteollisuuden puunhankintaa suunnitellaan tällä hetkellä etukäteen puuraaka-aineen tarpeen, ja puuston järeyden mukaan. Metsäteollisuuden jalostusketjun arvoa voitaisiin parantaa tiedolla saatavilla olevan puuraaka-aineen laadusta, sillä sen avulla on mahdollista ohjata raaka-aineen kuljetusta eri tehtaille tarkemmin. Tässä tutkielmassa oli tarkoitus tutkia kuusen (Picea abies (L.) H. Karst.) laadun mittaamista maastolaserkeilauksella (terrestrial laser scanning, TLS), sekä kuusen laatua kuvaavien piirteiden yleistettävyyttä laajemmille alueille kirjallisuudessa esitettyjen tunnusten perusteella. Tutkielmassa selvitettiin kuusen laatua kuvaavien TLS-piirteiden korrelaatio TLS-menetelmillä mitttuun puun pituuteen, tilavuuteen, tukkitilavuuteen, latvussuhteeseen, ja latvuspinta-alaan. Tavoitteena oli myös lisätä ymmärrystä tekijöistä, jotka vaikuttavat laatua kuvaaviin piirteisiin ja niiden mittaamiseen. Tutkielman aineistossa oli 343 puuta, joista 257 kappaletta oli kuusia. Leimikot, joita oli 20 kappaletta, sijaitsivat Örebron läänissä Keski-Ruotsissa. TLS-keilaukset tehtiin 7.5 m säteisiltä ympyräkoealoilta neljällä keilauksella. Kaikille kuusen laatua kuvaaville TLS-piirteille löytyi tilastollisesti merkitseviä selittäjiä (P<0,05). Erot leimikoiden puiden laatua kuvaavien TLS-piirteiden välillä olivat pääasiassa vähäisiä, mutta kapenemisluvun kohdalla merkittäviä. Tuloksista voidaan päätellä, että joitain laatua kuvaavia TLS-piirteitä voi olla yleistettävissä laajemmalle alueelle estimoimalla selittävät tunnukset ilmalaserkeilaus (aerial laser scanning, ALS) -menetelmillä. Monella laatua kuvaavalla TLS-piirteellä korrelaation vahvuus puutunnuksiin vaihteli eri korkeuksilla rungossa, mikä kertoo sekä eri kokoisten puiden välisistä eroista, että oksien ja latvuksen rakenteen vaihtelusta eri korkeuksilla rungossa. Kuusen pitkä elävä latvus aiheuttaa peitteisyyttä ja sen myötä epävarmuutta mittauksiin. Yhdistämällä tutkielmassa mitatut ulkoiset piirteet tukkiröntgenin sisäistä laatua mittaavaan dataan, voitaisiin mallintaa puun sisäistä oksaisuutta ja tiheyttä suhteessa TLS-piirteisiin. Suuremmalla mallinnusdatalla, oikeiden ALS-piirteiden ja kasvupaikkatiedon avulla puuston laadun yleistämisessä laajemmille alueille on tämän tutkielman perusteella potentiaalia, mikä tukee aiempien tutkimusten tuloksia.

Biochar is currently being intensively studied as a soil conditioner in agriculture and as a potential carbon sink to mitigate climate change. The knowledge of the effects of biochar field application on soil fauna remains very limited. This is underlined by the absence of field experiments on the effects of biochar on earthworms, a globally common and important faunal group in arable soils. The purpose of our study was to determine the effects of biochar on arable soil earthworms under both laboratory and field conditions in a Boreal loamy sand soil. An earthworm avoidance test with Aporrectodea caliginosa was conducted for periods of 2 and 14 days with 1.6% w:w spruce chips biochar application (produced at 550-600 ° C, application rate corresponding to 30 t/ha biochar). The effect of field application of the same biochar on earthworm density and biomass was studied over one growing season in experiment growing wheat. In the avoidance test, application did not affect the habitat choice of earthworms when incubation lasted for two days, but after two weeks, a significant (P = 0.033) avoidance of biochar was observed. We suggest that the avoidance under the two-week incubation occurred due to soil desiccation caused by high water retention of biochar. In the field trial, after BC application there were no statistically significant differences in the total density and biomass of earthworms between biochar or fertilizer treatments. Due to the short duration of the field trial, our results do not allow conclusive evaluation of the treatment effects on earthworms. The time scale of the study can only be considered sufficient for unraveling immediate avoidance reactions caused by biochar application, for which we found no evidence. In order to thoroughly investigate matter further, the follow-up of the experiment should be continued.

The aim of this study is to examine the profitability of cultivation and stand rotations of Norway spruce in Finland. This information is needed by the forest owners when making decisions on forest cultivation. The results were compared to previous studies and to silviculture recommendations published by the Forestry Development Centre TAPIO’s in 2006. Forest management chains used in this study were simulated with the Forest Research Institute’s Motti program. Six different management chains in two different forest types, Oxalis-Myrtillus (OMT) and Myrtillus (MT), were simulated in the thermal area of 1300 with planting density of 1300, 1700 and 2100 per hectare. Either one, two, three or four thinnings were done for each of the planting density variations. Based on the results from these cultivations, the spruce cycle was analysed by comparing the value of the growth to alternative rates of return. Profitability calculations were based on the Motti programme and timber stumpage prices were obtained from the Metinfo service. The results showed that the optimal rotation periods were in line with previous studies. The rotation periods settled between 60–90 years depending on the rate of return that was required. However, the results were not identical to the theoretical optimum models. The Motti program forest management recommendations, are in line with the previous studies when requiring a four percent return. Sensitivity analysis of prices and costs were calculated for the rotation and based on the results, even by varying the price and cost by one third, this had very little effect on the optimal rotation time. The most important factor for the rotation period is the function of the tree's growth, which of course, is affected by the forest management measures.