Browsing by Title

Venäjän helmikuussa 2022 aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on johtanut laajamittaisimpaan pakolaistilanteeseen Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Useimmille suomalaisille sota ja sen seurauksena kotinsa jättäneet ihmiset tulevat todelliseksi ensisijaisesti mediassa. Medialla on paljon valtaa, ja erityisesti sodan kaltaisessa kriisitilanteessa media osallistuu tunteiden herättämiseen, tuottamiseen ja kierrättämiseen. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että mediassa pakolaiset ja maahanmuuttajat esitetään yleensä hallinnollisesta näkökulmasta turvallisuutta tuottavana uhkana tai passiivisina, äänettöminä uhreina. Mediaesityksissä on korostunut rodullistetut stereotypiat, epäinhimillistävä puhetapa sekä viranomaisten näkökulmat. Tässä maisterintutkielmassa tutkin Ukrainan sotaa paenneiden uutisoinnissa rakentuvia tunnediskursseja. Olen kiinnostunut siitä, millaisia merkityksiä tunteisiin liitetään ja miten nämä merkitykset muokkaavat käsityksiä Ukrainan sodan seurauksena paenneista ihmisistä sekä suomalaisista itsestään. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia tunnediskursseja Ukrainasta paenneita käsittelevissä uutisartikkeleissa esiintyy ja miten näitä tunnediskursseja tuotetaan? Miten tunnediskurssit suhteutuvat aikaisemmassa tutkimuksessa havaittuihin pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon kytkeytyviin diskursseihin? Tutkimukseni aineisto koostuu Helsingin Sanomien uutisartikkeleista (N=96), jotka on julkaistu 24.02.2022–24.08.2022 välillä. Tutkimuksen teoreettinen ote tunteisiin perustuu Sara Ahmedin ja Margaret Wetherellin ajatuksiin tunteista sosiaalista todellisuutta säätelevinä, sosiaalisesti ja kulttuurisesti muovautuvina käytänteinä. Teoreettista viitekehystä täydentää kriittinen diskurssianalyysi, joka toimii myös tutkielman tutkimusmetodina. Tunteita tulkittiin aineistosta kiinnittämällä huomiota kerronnan keinoihin, tekstien rakenteisiin, sanavalintoihin ja tunnepohjaiseen identifikaatioon. Analyysin tuloksena löysin ja nimesin viisi toisistaan erottuvaa mutta keskenään keskustelevaa tunnediskurssia: 1) surun ja pelon tunnediskurssi, 2) myötätunnon ja solidaarisuuden tunnediskurssi, 3) kiitollisuuden tunnediskurssi, 4) epävarmuuden ja turhautumisen tunnediskurssi sekä 5) toivon ja ilon tunnediskurssi. Merkittävimmät tuntijoiden ryhmät olivat paenneet, suomalaiset ja auttajat. Sisällöltään rikkaat tunnediskurssit osoittavat, kuinka elämää syvästi järkyttävien tapahtumien ja vaikeiden tunteiden rinnalle nousee myös inhimillisyydestä ja vieraanvaraisuudesta viestiviä sekä tulevaisuuteen toivolla katsovia tunteita. Tutkimus osoittaa, kuinka Ukrainan sotaa paenneiden uutisointi toisintaa joitakin vakiintuneita pakkomuuttoon liittyviä diskursseja, mutta tuottaa myös vaihtoehtoisia merkityksellistämisen tapoja niiden rinnalle ja tilalle. Sotaa paenneille mahdollistetaan monenlaisia tunnerooleja ja aikaisemmasta tutkimuksesta poiketen he saavat paljon tilaa mediassa. Tunteiden avulla sotaa paenneet merkitään ensisijaisesti välittämisen ja vieraanvaraisuuden arvoisiksi sekä suomalaiset myötätuntoa osoittavaksi affektiiviseksi yhteisöksi.

Tarkastelen tutkielmassa kirjailija Hilary Mantelin historiallisen Wolf Hall -romaanitrilogian (2009–2020) kerrontaa ja kuvausta kuningas Henry VIII:n neuvonantajana 1500-luvun Englannissa toimineesta Thomas Cromwellista. Historiankirjoituksen kautta Cromwellista on piirtynyt kuva äärimmäisen pragmaattisena ja jopa julmana vallankäyttäjänä. Mantelin fiktiivisen trilogian on todettu tuoneen Cromwellista esille aiemmin tuntemattomia, humaanimpia puolia, ja sen on kuvauksellaan havaittu jopa vaikuttaneen lukijoiden käsityksiin todellisesta Thomas Cromwellista. Tutkielmassa selvitän sitä, millaisin kerronnallisin keinoin Mantel on rakentanut trilogiansa fiktiivisen maailman ja ennen kaikkea Thomas Cromwellin henkilöhahmon siinä määrin vakuuttaviksi, että ne ovat jopa muokanneet kuvaa todellisesta historiallisesta henkilöstä. Samanaikaisesti pyrin kuitenkin myös osoittamaan, että trilogia kerronnallaan itse asiassa tekee, historiografiselle metafiktiolle ominaisesti, näkyväksi sen, kuinka historiaan ei ole suoraa pääsyä nykypäivästä käsin eikä sitä ole mahdollista kuvata täysin sellaisena kuin se oli. Hyödynnän analyysissä mahdollisten maailmojen teoriaa, sillä sen avulla trilogian ja historiankirjoituksen kuvauksia on mahdollista lähestyä vaihtoehtoisina käsityksinä eli niin sanottuina mahdollisina maailmoina. Thomas Cromwellin henkilöhahmoa tarkastelen maailmojen välisenä henkilönä, joka kytkeytyy todellisen maailman prototyyppiinsä sekä historiankirjoituksen vastineeseensa maailmojen välisen identiteetin kautta. Trilogian kertoja seuraa tapahtumia päähenkilö Thomas Cromwellin silmin, ja näkökulma historiaan on näin hyvin subjektiivinen. Kerronnan muotona on eräänlainen subjektiivinen hän-kerronta, jossa ovat samanaikaisesti läsnä sekä historiankirjoituksellinen vakuuttavuus että tunteisiin vetoava hyvin henkilökohtainen näkökulma. Aikamuotona on historialliselle romaanille varsin poikkeuksellinen preesens, mikä paitsi tuo kerrontaan elävyyttä myös tekee historiasta arkista elämää, kun tapahtumat virtaavat niin kertojan kuin lukijankin silmien eteen sitä mukaa, kun päähenkilö Cromwell ne kohtaa. Romaanitrilogiassa Cromwell saa itselleen menneisyyden, yksityiselämän ja sisäisen maailman. Tältä osin trilogia ikään kuin täyttää historiankirjoitukseen lähteiden puuttumisen vuoksi jääneitä aukkoja. Lapsuus väkivaltaisen isän armoilla leimaa päähenkilön koko myöhempää elämää, ja perheen menettäminen varhaisessa vaiheessa näyttäytyy tapahtumana, josta hän ei toivu koskaan. Cromwellin tarinasta tekee hyvin koskettavan se, että hänen tiedossa oleva kohtalonsa, joutuminen mestatuksi vuonna 1540, ikään kuin leijuu trilogian fiktiivisen maailman yllä heti ensisivuilta alkaen ja sitä myös ennakoidaan kerronnassa monin tavoin. Thomas Cromwell on trilogiassa, historiankirjoituksen vastineensa lailla, älykäs ja ovela taktikko. Samanaikaisesti hän on kuitenkin myös hyvin inhimillinen hahmo, joka pyrkii paikkaamaan menneisyyden jättämiä haavoja hakemalla loputtomasti huomiota ja arvostusta työssään kuninkaan palveluksessa. Maailmojen välisyys määrittää vahvasti Cromwellia. Hänen elämänsä näyttäytyy jatkuvana kamppailuna menneisyyden ja nykyhetken sekä toisaalta yksityisen ja julkisen maailman välillä. Samanaikaisesti fiktiivisen Cromwellin voi kuvauksellaan myös nähdä lähestyvän sekä todellista että historiankirjoituksen maailmaa. Trilogian tarinan vetoavuus perustuu siihen, että se kuvaa päähenkilön ennen kaikkea kokevana ja tuntevana ihmisenä, joka tulee lähelle ja johon on helppo samaistua. Preesensmuotoisella kerronnallaan trilogia tekee näkyväksi sen, että historian tapahtumat ovat ainutkertaisia eikä niihin ei ole suoraa pääsyä nykypäivästä käsin. Trilogia myös kuvaa Cromwellia hyvin vahvasti nykypäivän ja sen ihanteiden kautta ja konkretisoi näin historiografiselle metafiktiolle ominaisen näkemyksen siitä, että historian kuvaaminen täysin sellaisena, kuin se aikanaan tapahtui, ei ole mahdollista nykyhetkestä käsin.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Lahden Diakonialaitoksen diakoniapalveluissa työskentelevät pyrkivät edistämään toiminnoissa mukana olevien osallisuutta. Osallisuus on kuulumista ja kuulluksi tulemista, vaikuttamista omaan elämäänsä ja ympäristöönsä sekä riittäviä aineellisia resursseja. Tämä tutkielma täydentää aiemman tutkimuksen tuloksia heikoimmassa asemassa olevien ihmisten osallisuuden edistämisestä. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää työntekijää. Luonteeltaan tutkielma on laadullinen, ja aineiston analyysi on tehty aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysin perusteella muodostui kaksi pääluokkaa: Kävijöiden ja toiminnan lähtökohdat sekä osallisuuden edistämisen keinot. Kävijöiden ja toiminnan lähtökohdat -pääluokka käsittelee kävijöiden elämäntilanteita, toiminnan lähtökohtia ja tavoitteita sekä toimintaa haastavia tekijöitä. Osallisuuden edistämisen keinot -pääluokka käsittelee konkreettisia tapoja, joilla työntekijät pyrkivät vaikuttamaan ja edistämään kävijöiden osallisuutta. Lahden Diakonialaitoksen diakoniapalveluissa työntekijät pyrkivät edistämään kävijöiden osallisuutta ennen kaikkea mahdollistamalla. Mahdollistaminen rakentuu ymmärrykselle kävijöiden elämäntilanteista ja toiminnan lähtökohdista. Kävijöille halutaan tarjota yksilöllistä tukea, omannäköistä tekemistä ja onnistumisen kokemuksia turvallisessa ympäristössä. Kävijät nähdään osana yhteisöä, jossa pääsee vaikuttamaan ja kertomaan mielipiteensä ja jossa jokaisen toivotaan tuntevan olonsa nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään.

The aim of this study was to find out the province centres distances significance for free sale forest property asking prices. In this case were determined distances from forest properties to the centres of the provinces and relative dif-ferences between the summation approach fair values and asking prices. The specified relative differences were compared with sale objects distances from the provincial centres. From the sale ads were collected forest property sale information that was not available in the Real estate purchase price register by the National Land Survey. From the sale ads collected data were location of the forest property, surface area, fair values by summation approach, summation approach correction of aggregate value, asking price and quantities of logs and pulpwood. Fixed property transaction costs and transfer tax effect were not taken into accounts. In the data were not collected unseparated piece of lands and forest properties with special values. Forest property with a lot of mire, significantly treeless bogs and/or quagmires, was removed from the research data. In addition all the items for sale in the province of Lapland were removed from data too. Sale items area-based exclusion was not made. The basic information, forest resources and computational forestry key figures of the research data was presented as functions of the provincial centres distances. Above mentioned data exclusions and the central research hypothesis results that in formed models were not used many simultaneous variables. Forest property asking prices were higher than the fair values by summation approach. The average asking price of the whole research data was 114 % of summation approach fair values. This meant that the asking prices were av-erage 14 % higher than the fair values. The variation was 52 to 175% of the fair values of the sales items. Near the provincial centres economic forests relative asking prices were higher than those further away from the centres, but the change was almost non-existent. Similarly summation approach aggregate values corrections rates change was just as modest. Areas of the sales items increased as a function of the distances of the centres of the provinces and when areas increased asking prices per hectare decreased. Average volume of growing stock de-creased when distances from the provincial centres increased. Logs and pulpwood shares changed logically. When surface areas of the research data decreased, average volume of growing stock increased. The average unit prices of trees in research data decreased when the provincial centres distances and the average volumes of growing stocks increased.

Decaying dead wood is a key factor for forest biodiversity. In boreal forests, many threatened and specialised species are dependent on dead wood. Therefore, information on quantity and quality of dead wood is needed. Conventionally, the inventory of dead wood is based on measurements and observations done in the field with traditional forest measurement tools, which, however, could be replaced by terrestrial laser scanning (TLS). TLS provides a dense point cloud on its surroundings with a millimetre-level of detail enabling versatile measurements at the levels from an individual tree to an entire sample plot. Previous studies have proven TLS to efficiently provide information for mapping standing trees, but the feasibility of TLS for dead wood inventory has not yet examined. The objective of this study was to develop an automatic method for mapping downed dead wood using TLS. TLS data were collected from 20 sample plots (32 m x 32 m in size) using the multi-scan approach with five scanning positions on each plot. All downed dead tree trunks with a diameter exceeding 5 cm at the middle of the trunk were measured in the field and considered as the field reference. Cylinder fitting and surface model segmentation were utilised when the downed dead wood trunks were automatically detected from the point clouds. The trunks were also detected visually to reveal all the potential of the use of a dense point cloud in mapping downed dead wood from a sample plot. Dimensions, volume, geometry-related quality attributes and position in the sample plot were automatically determined for each trunk detected from the point cloud. Based on trunk attributes, a map representing the spatial distribution of downed dead wood, as well as estimates for attributes describing the quantity and quality of downed dead wood at the plot level, were constructed. Finally, a diameter distribution for downed dead wood in the study area was comprised. This study revealed that TLS is a valid method for mapping downed dead wood from sample plots. By utilising the TLS point clouds, 68 % of the downed dead wood volume was detected automatically, while the total volume of downed dead wood was estimated with an RMSE of 15,0 m3/ha. The mapping accuracy could be improved with the visual interpretation of the point cloud, in which case 83 % of the dead wood volume was detected, and the estimate for the total volume of downed dead wood was determined with an accuracy of 6,4 m3/ha. On average, the length of the detected tree trunk was underestimated while the diameter was overestimated since the trunk was not able to be detected entirely from the point cloud. According to the results, the reliability of TLS based dead wood mapping increases alongside the dimensions of the dead wood trunks. The density of plot vegetation, however, causes shading and reduces the trunk detection accuracy. Therefore, when collecting the data, extra attention must be paid to the quality of the point cloud.

Tutkielman aiheena ovat suomalaiset naistaiteilijat 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Tutkielmassa keskityn kuviin, joita Ellen Thesleff, Maria Wiik, Venny Soldan-Brofeldt ja Elin Danielson-Gambogi maalasivat käyttäen siskojaan malleinaan. Tutkielmassani lähestyn tutkimusaihetta maalausten lähitarkastelulla käyttäen aiheeseen liittyvää kirjallisuutta tukena ja taustana. Taustoituksessa luodaan katsaus ajan naiseen Suomessa ja Euroopassa yhteiskunnallisen aseman ja perhekäsityksen kautta, mutta lähinnä naistaiteilijoiden aseman näkökulmasta. Tutkielman pääaineisto ovat maalaukset itse, joita on 13. Analysoin niitä eri teemojen näkökulmista: siskot muotokuvassa, arkipäivän kuvat ja tyyppikuvat, moderni nainen, sekä mielikuvat ja moderni henkisyys. Teemat nousivat sekä teoksista itsestään, että taustakirjallisuuden kautta. Kahdessa ensimmäisessä teemassa erityisesti tutkin sitä, miten kuvat esittäytyvät perinteisinä muotokuvina verrattuna kuviin, joissa esitetään ennemmin tiettyyn luokkaan ja aikaan kuuluvaa naista yleisesti. Kolmannessa teemassa siirryn käsittelemään modernin naisen ajatusta. Maalausten tekoaikana naisen yhteiskunnallinen asema oli murroksessa. Osassa teoksista esimerkiksi esitetään naisen työskentelyä ammatissa ja modernia boheemia naista. Lopuksi käsittelen maalauksia, joissa on vahva henkisyyteen ja mielikuvitukseen liittyvä teema. Useimmiten nämä teokset liittyvät jotenkin karelianismiin ja symbolismiin. Tutkielmassa tulen siihen tulokseen, että biologisella siskoudella oli taiteilijoiden elämässä ja tuotannossa erityisasema. Biologisen siskouden merkitystä voi verrata niin sanottuun ajan naistaiteilijoiden väliseen ”maalarisiskouteen”. Monet taiteilijoista elivät naimattomina, ja asuivat suuren osan elämästään yhdessä siskonsa kanssa. Tästäkin syystä siskoja käytettiin paljon mallina. Teosanalyysissä samasta teoksesta löytyy eri teemojen alla eri näkökulmia. Samaa teosta voi usein esimerkiksi pitää sekä muotokuvana, että tyyppikuvana. Usein siskon muotokuvaa voi myös pitää kaksoismuotokuvana taiteilijasta itsestään. Poiskääntyminen, suljetut silmät ja arkisuus ovat toistuvia piirteitä. Useimmiten taiteilija keskittyy kasvoihin ja käsiin. Persoonan kuvaus ja henkilökohtaisuus vaikuttavat olleen poseeraamista ja idealisointia tärkeämpää.

Tutkielman aiheena on toistakymmentä vuotta valmisteltavana ollut sosiaali- ja terveysalan uudistus eli soteuudistus ja sen kuvautuminen eri medioissa. Tarkastelun kohteeksi on rajattu Juha Sipilän hallituksen aikana käytetyt kielikuvat eli metaforat soteuudistuksesta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaiset metaforiset ilmaukset toistuvat soteuudistuksen valmistelua ja toteutumista kuvaavissa puheenvuoroissa, sekä millä tavoin soteuudistuksesta käytyä keskustelua kuvataan. Metaforisia ilmaisuja tarkastellessa kiinnitetään huomio kielenkäyttäjään ja hänen poliittisiin motiiveihinsa: onko taustalla Sipilän hallituksen valmisteleman uudistuksen kannattaminen vai sen vastustaminen. Lisäksi tutkielmassa huomioidaan myös hieman sosiaali- ja terveydenhoitoalan nykyjärjestelmän kuvautumista aineistossa, sillä soteuudistushanketta usein perustellaan nimenomaan nykyjärjestelmän puutteellisuudella. Tutkielman aineisto koostuu eri uutismedioiden verkkosivuilla julkaistuista, niin hallitus- kuin oppositiopoliitikkojenkin puheenvuoroihin perustuvista soteuudistukseen liittyvistä uutisteksteistä. Nämä soteuudistusta käsittelevät uutistekstit ovat kevään 2018 ajalta, tarkemmin ottaen aikaväliltä 28.2.30.4.2018. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kognitiivinen kielioppi sekä kognitiivinen metaforateoria. Aineiston analysoinnissa hyödynnetään lisäksi Kielitoimiston sanakirjaa sekä Isoa suomen kielioppia. Tarkastelun myötä paljastuu, että soteuudistuksen kuvailussa hyödynnetään usein samoja konventionaalisia metaforisia lähdealueita, kuten RAKENNELMA, LIIKE sekä MATKA, mutta yksittäisten metaforisten ilmaisujen käytössä on kuitenkin havaittavissa variaatiota. Innovatiivisimpia metaforia hyödyntää eniten soteuudistusta vastustava oppositiojohtaja. Aineiston kautta keskeiseksi nousee jokaisen kielenkäyttäjän taustalla oleva oma agenda: hallituksella se on soteuudistuksen valmistelun jatkaminen ja toteutuksen vääjäämättömyyden korostaminen, kun taas opposition voidaan nähdä pyrkivän soteuudistuksen valmistelun häirintään ja vetoamaan kansalaisten tunteisiin, millä toivotaan kenties olevan vaikutusta valmistelun keskeyttämiseen. Medialla ei ole – eikä tosin pitäisikään olla – samankaltaista selvästi havaittavissa olevaa agendaa, joskin useiden eri toimittajien kielenkäytössä voidaan havaita ainakin yksi usein toistuva ja siksi myös huomionarvoinen ilmaisu sotekapina, jota on hankala tulkita neutraaliksi.

Tämän haastattelututkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia maallikkotulkeilla on tilanteista, joissa he ovat olleet sukulaisensa tai muuten läheisen henkilönsä tulkkina tai muuna apuna, kun tämä on tarvinnut lääketieteellistä hoitoa. Tutkimuksen metodologisena perustana on etnografia. Tutkimusta tehtäessä huomiota on kiinnitetty tutkimuseettisiin seikkoihin, kuten tietoiseen suostumukseen, henkilötietojen suojaan ja henkilötietojen anonymisointiin. Tutkimusmateriaalina on viisi puolistrukturoitua haastattelua, jotka on tehty Suomessa, Espanjassa ja Kanadassa vuosina 2014 ja 2017. Haastateltavat ovat koulutettuja, kielitaitoisia keski-ikäisiä henkilöitä, jotka ovat toimineet läheistensä maallikkotulkkeina. Tutkimusaineisto koostuu siten erikielisten ja eri kulttuureissa elävien henkilöiden kokemuksista. Tutkimuksessa selviää, että maallikkotulkit toimivat useissa erilaisissa rooleissa. Maallikko voi olla tulkki mutta myös avustamansa henkilön asiamies, sairaanhoitaja tai sosiaalityöntekijä. Maallikkotulkki voi tämän ohella toimia kielenopettajana opettaessaan hoitajille joitakin vieraskielisiä sanoja tai fraaseja, jotta nämä pystyvät kommunikoimaan potilaan kanssa, kun tulkki ei ole paikalla. Maallikkotulkki voi lisäksi toimia tulkin neuvojana opastaessaan ammattitulkkia työssään. Aineistosta havaitaan yhteensä kaksikymmentä erilaista roolia. Tyypillinen piirre maallikkotulkkauksessa on roolikasautuma. Maallikkotulkki joutuu joskus toimimaan samanaikaisesti esimerkiksi tulkin, sairaanhoitajan ja sukulaisen roolissa. Tutkimuksessa selviää myös, että maallikkotulkkaus ei ajallisesti rajoitu vain varsinaiseen tulkkaustilanteeseen vaan alkaa ennen sitä ja jatkuu myös sen jälkeen. Maallikkotulkkaukselle on lisäksi ominaista luottamus, jota potilas tuntee maallikkotulkkiaan kohtaan. Potilas turvautuu maallikkotulkin apuun, koska luottaa tähän. Tässä tutkimuksessa selviää, että Suomen laissa taatut kielelliset oikeudet eivät aina toteudu käytännön elämässä: Kaikki julkisella sektorilla kaksikielisessä kunnassa työskentelevät lääkärit eivät osaa maan virallisia kieliä riittävän hyvin, jotta voisivat palvella potilasta tämän äidinkielellä. Terveydenhoidon asiakas ei myöskään välttämättä tiedä oikeudestaan saada yhteiskunnan kustantamia tulkkauspalveluita, koska tästä mahdollisuudesta ei aina kerrota hänelle. Ongelmana on lisäksi se, että viranomaiset ovat julkaisseet maallikkotulkkausta koskevia ohjeita, jotka ovat puutteellisia. Näistä ohjeista ei käy ilmi potilaan oikeuksia koskevan lain, potilaslain, keskeinen periaate, potilaan itsemääräämisoikeus, jonka mukaan potilas itse päättää − ei lääkäri tai muu hoitohenkilökuntaan kuuluva − hoitaako tulkkauksen ammatti- vai maallikkotulkki. Potilas voi myös kieltäytyä tulkin avusta. Tämä tutkimus osoittaa, että maallikkotulkkaus terveydenhoidossa on vaativaa, koska maallikko joutuu toimimaan monissa erilaisissa rooleissa. Hän joutuu myös joskus toimimaan samanaikaisesti keskenään ristiriitaisissa rooleissa. Tämän vuoksi tulkkaaminen terveydenhoidon kontekstissa on maallikkotulkille henkisesti kuormittavaa

Käsittelen tutkielmassani Eljas ja Aina Lönnrotin perheen suhtautumista Ainan vakavaan sairauteen, luutuberkuloosiin, perheen ja lähipiirin kirjeenvaihdon perusteella vuosien 1898 ja 1907 välisenä aikana. Tutkimuskysymykseni on, miten Lönnrotien perheessä suhtauduttiin sairauteen ja kuolemaan kirjoittamissaan kirjeissä. Lähestyn aihetta tutkimalla, miten kirjeissä kirjoitetaan terveydestä, puhutaan tulevaisuudesta ja millaisista asioista niissä ylipäätänsä kirjoitetaan. Selvitän myös Lönnrotin perheen uskonnollista ja maallista suhtautumista sairaudesta ja kuolemasta puhuttaessa. Maalliseen suhtautumiseen kuuluu esimerkiksi sairauden vaatimien käytännön järjestelyiden puoli, uskonnolliseen taas kirjeiden kirjoittajien vahva usko Jumalan johdatukseen asiassa kuin asiassa. Tutkimusmetodina olen käyttänyt kvalitatiivista metodia. Tutkielmani keskittyy tunne- ja terveyshistorian alueelle. Lähdeaineisto koostuu Lönnrotin suvun kirjeistä, jotka suku on luovuttanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Lähteiden tulkitsemisen tukena olen käyttänyt kirjallisuutta, joka käsittelee tuberkuloosin historiaa, terveyshistoriaa, tunnehistoriaa ja kirjeiden käyttämistä lähteinä. Ensimmäisessä luvussa käsittelen terveyspuhetta kirjeissä. 1900-luvun alussa terveys ei ollut yksityisasia vaan yhteisöllinen asia. Oli kyseessä oma perheenjäsen tai kaukaisempi tuttu, oli asiaankuuluvaa ja kohteliasta kysyä heti kirjeen alussa vastaanottajan ja hänen perheensä vointia. Tämän jälkeen siirryttiin kirjoittajan ja hänen perheensä terveysasioihin, ja vasta sitten muihin asioihin. Toisessa luvussa käsittelen sairauden kokemusta Lönnrotin perheessä. Aina Lönnrot joutui sairautensa takia pitkäksi ajaksi vuodepotilaaksi, minkä vuoksi hän koki yksinäisyyttä ja hänen elämänpiirinsä supistui. Hänellä oli paljon fyysisiä oireita, jotka aiheuttivat kärsimystä. Perhe yritti erilaisin keinoin helpottaa Ainan oloa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Perhe oli hyvin uskonnollinen, mikä näkyy sairauteen ja tulevaisuuteenkin suhtautumisessa. Kirjeissä korostuu ajatus siitä, miten Jumala tietää ihmistä paremmin, mikä on hänelle paras ja miten kaikki on Jumalan käsissä. Puheessa kuolemasta keskitytään taas sielun pelastumiseen.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen Palestiinassa brittimandaatin (1920-1948) aikana varttuneiden juutalaisten lapsuus- ja nuoruusmuistoja 1920-1940-luvuilta. Tutkielman tavoitteena on täydentää Palestiinan juutalaisyhteisön historiaa sekä yhteisön lasten ja tavallisten ihmisten kokemuksia, arkea ja sosiaalisia suhteita koskevaa tutkimusta. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Millaiset teemat nousevat erityisesti esiin mandaattiaikana Palestiinassa varttuneiden lapsuus- ja nuoruusmuistoissa? Millaisia muistoja haastateltavilla ja heidän lapsuuden asuinyhteisöillään oli arabinaapureihinsa? Entä maassa oleviin britteihin? Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä tutkielmassani toimii muistitietotutkimus ja metodeina muistitietohaastattelu ja haastatteluaineiston temaattinen analyysi. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen brittimandaatin aikaisessa Palestiinassa kasvaneen aškenasijuutalaisen hepreankielisestä muistitietohaastattelusta, jotka on kerätty tätä tutkielmaa varten. Haastateltavien muistot ilmensivät Palestiinan juutalaisyhteisön identiteetinmuodostusprosessia suhteessa uskontoon, diasporajuutalaisuuteen, holokaustiin ja juutalaisten kohtaloon Euroopassa. Tässä prosessissa tärkeitä elementtejä olivat työnteko ja sionistinen ideologia. Muistot suhteista arabeihin vaih-telivat informanttien iän mukaan. Vanhimmat kaupungeissa varttuneet informantit kertoivat lapsuuden asuinyhteisöjensä myönteisistä suhteista arabeihin 1920- ja -30-luvuilla. Nuorempien muistot aiheesta rajoittuivat lähinnä kaupankäyntiin. Suhteet Palestiinassa oleviin britteihin olivat jääneet suurimmalle osalle informantteja melko pinnallisiksi tai olemattomiksi.