Browsing by Title

Tarkastelen tutkielmassani dokumentaristisen runon teoriaa ja Karri Kokon Varjofinlandiaa (2005) esimerkkinä kotimaisesta dokumentaristisesta runoudesta. Tutkimuksen tavoitteena on vastata dokumentaristista runoutta määrittäviin kysymyksiin: mitä dokumentaristinen runous on, miten se suhteutuu dokumentaristisen kirjallisuuden perinteeseen ja miten dokumentaristista runoutta luetaan? Tarkastelu jakaantuu tutkielmassa kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsittelen dokumentaristista runoutta dokumentaristisen kaunokirjallisuuden yhtenä muotona. Toisessa osassa tarkastelen Varjofinlandiaa dokumentaristisena runoteoksena. Lähestyn dokumentaristisen runouden teoriaa ei-fiktiota ja dokumentaristista proosaa käsittelevien tutkimusten kautta. Perustana tarkastelulle ovat Dorrit Cohnin (2006) fiktion ja ei-fiktion rajoja käsittelevät määritelmät sekä Jonas Ingvarssonin (1997) esittelemä ajatus dokumentaristisen tekstin strategiasta. Cohnin mukaan ei-fiktiiviset, toisin kuin fiktiiviset tekstit perustuvat siihen, että ne ovat (aina) referentiaalisessa suhteensa tekstin ulkopuoliseen maailmaan. Dokumentaristinen strategia sisällyttää itseensä erilaisia kaunokirjallisia menetelmiä ja piirteitä, jotka ohjaavat ei-fiktiiviseen luentaan. Se kuitenkin tiedostaa samalla suhteensa omiin keinoihinsa ja todellisuudenkuvauksen kysymyksiin. Tarkasteluni pohjalta dokumentaristinen runous hahmottuu seuraavasti: Dokumentaristinen runo ei ole niinkään lajityyppi vaan strategia, johon sisältyy joukko ei-fiktiivisyyttä rakentavia tekstuaalisia menetelmiä ja piirteitä. Se käyttää lähdeaineistoja materiaalinaan ja samanaikaisesti tuottaa niitä. Dokumentaristista runoutta määrittävät ennen kaikkea sen runomuoto ja ei-fiktiivinen luonne. Dokumentaristisessa tulkinnassa huomio on kiinnitettävä niihin keinoihin, joilla teos kykeytyy toden kerronnan tapoihin. Tekstin totuudellisuuden tulkinta on poliittista toimintaa. Tutkielmani ensimmäisen osan lopuksi tarkastelen hahmottelemieni ajatusten valossa kolmea yhdysvaltalaista dokumentaristista runoteosta. Varjofinlandia on esimerkki 2000-luvun alun suomalaisesta hakukonerunoudesta. Se on koostettu ahdistuneiden verkkopäiväkirjoista kerätyistä lauseista. Teoksen menetelmä osoittautuu dokumentaristiseksi, sillä sen hauilla tuotettu lähdeaineisto on tarkasti rajattu ja lukijan tiedossa. Lähestyn Varjofinlandian puheenvuoroja tunnustuksen ja todistuksen käsitteiden kautta. Perustan käsittelyni Heikki Kujansivun ja Laura Saarenmaan (2007) määritelmään, jonka mukaan tunnustuksessa puhuja paljastaa jotakin todellista itsestään ja todistuksessa hän todistaa jostakin merkittävästä itsensä ulkopuolisesta asiasta, ilmiöstä tai tapahtumasta. Varjofinlandian tunnustuksissa esille nousevat mielenterveyden häiriöt, päihdeongelma, voimattomuus ja häpeä. Tulkintani mukaan Varjofinlandian puhe laajenee lopulta todistukseksi 2000-luvun suomalaisesta yhteiskunnasta syrjäytetyn kokemuksesta, jossa yksinäisyys, viha ja katkeruus yhdistyvät.

Environmental conditions affect the occurrence of species and changes in conditions change distribution patterns of species. At the time of Last Glacial Maximum (LGM, ~ 21 ka), climate has been colder and drier and glaciers have spread over large areas of Europe, which has had a significant impact on the occurrence of plant and animal populations and biodiversity up to modern times. According to the traditional view, the Mediterranean peninsulas have acted as refugia for various species, but several paleoecological and phylogeographical evidence have challenged this notion, as they suggest that the more northern regions may also have had suitable habitats for both temperate and boreal species. The aim of this work is to study the potential distribution areas of terrestrial mammals and the distribution of potential species richness in Europe at the time of LGM using species distribution modelling (SDM). Presence/absence records of mammal species were collected by the Societas Europaea Mammalogica with a resolution of 50 x 50 km. After pre-processing, the data provided information on 107 species in Europe west of 32° E. Modelling was carried out using ensemble modelling and climate data was used as explanatory variable. Hindcasting was done separately with three different LGM climate simulations to allow the assessment of the geographical distribution of climatically suitable areas for the species. Maps of the potential species richness of different species groups were compiled from LGM projections of individual species belonging to the species group. There was variation in modelling success between different species, but consensus models could be made for each species and thus also distribution predictions for the LGM. The climatically potential distribution areas of the different species differed clearly in both size and location and were related to the species' current distribution. Overall, the potential species richness during the LGM was higher than average in the Mediterranean peninsulas, the southern Western Europe, the Black Sea region, and the Carpathian region. The focus of the distribution of southern species was in the areas south of the Alps and of the northern species north and east of the Alps. The potential ranges of northern species were also larger on average than those of southern species. For mammals, climatically potential distribution areas were modelled extensively across the glacial Europe. The results support the idea of several suitable refugia for temperate species, some of which are located on the southern peninsulas and some north of traditional southern refugia. Northern species, on the other hand, have been able to find suitable living conditions in much of central and eastern Europe and therefore have not necessarily been limited to certain refugia. In the light of the results, it appears that mammalian glacial distribution patterns may have varied greatly depending on the characteristics of the species and that the climate during the LGM may not have significantly limited the distribution of all species.

Kiihtynyt kaupungistuminen ja asukastiheyden kasvu ovat viime vuosikymmeninä vaikuttaneet rajusti vesistöjen laatuun. Urbaanien alueiden vesien laatuun on yhä enemmän kiinnitetty huomiota ja vedenlaatuun vaikuttavien muuttujien tutkiminen on helpottunut ja tehostunut paikkatietoaineistojen ja analyysimenetelmien kehittymisen myötä. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään saatavilla olevia paikkatietoaineistoja ja tilastoanalyysimalleja tutkittaessa Helsingin seudun pienvesien tilaa ja siihen vaikuttavia valuma-alueen kvalitatiivisia ominaisuuksia. Tutkimus keskittyy kooltaan pienien (< 200 ha) valuma-alueiden vesiin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka paljon valuma-alueen maankäyttö, päällystetty pinta ja asukastiheys vaikuttavat vedenlaatuun kaupunkimaisella alueella. Tavoitteena on myös tutkia näiden ympäristömuuttujien suhteellisia vaikutuksia toisiinsa nähden. Tutkimusalueet rajattiin digitaalisilta karttalehdiltä, ja maankäyttöluokitus sekä päällystetty pinta määritettiin satelliittikuvien avulla ArcGIS 10 -ohjelmalla. Asukastiheys määritettiin HSY:n SeutuCD:n '13 ja kuntien omien aineistojen pohjalta. Veden kemiallisia ominaisuuksia kuvaavat luvut sekä ravinne- ja kiintoainespitoisuudet määritettiin 81 valuma alueelta kolmena eri ajankohtana. Maankäyttöluokkien, päällystetyn pinnan ja asukastiheyden vaikutuksia vedenlaadun muuttujiin tutkittiin Spearmanin korrelaation, yleistettyjen lineaaristen mallien sekä hierarkkisen osituksen avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tietyillä maankäyttömuodoilla on selvä vaikutus tiettyihin vedenlaadun muuttujiin. Tilastoanalyysin mukaan suuri metsän osuus valuma-alueella parantaa vedenlaatua lähes kaikkien vedenlaadun muuttujien tapauksessa, ja korrelaatiot sekä mallien selitysasteet olivat pääosin erittäin merkitseviä (p < 0,001). Vastaavasti pellon osuus vaikuttaa tilastoanalyysin mukaan positiivisesti vedenlaadun muuttujiin, eli pellon osuuden kasvaessa valuma-alueella myös ravinne- ja ainespitoisuudet kasvavat. Kaikki urbaanit maankäyttöluokat sekä päällystetty pinta ja asukastiheys vaikuttavat analyysin mukaan pääosin samalla tavalla vedenlaatuun. Näistä millään ei ole merkitsevää vaikutusta ravinnepitoisuuksiin, mutta niiden osuuden kasvu vaikuttaa positiivisesti liuenneen aineksen ja sähkönjohtokyvyn kasvuun. Kiintoaineksen määrään nämä ympäristömuuttujat sen sijaan vaikuttavat negatiivisesti. Verrattaessa tuloksia aikaisempaan tutkimukseen havaittiin, että teoria tukee osaa tuloksista. Kuitenkin esimerkiksi urbaanien maankäyttöluokkien ja päällystetyn pinnan suhde kiintoaineksen määrään sekä tiettyjen ympäristömuuttujien suhteelliset vaikutukset eivät vastaa aikaisempien tutkimuksien tuloksia. Tähän syynä saattaa olla poikkeuksellisen pienet tutkimusalueet ja sijainti samalla kaupunkimaisella alueella, jolloin pienet prosessit voivat vaikuttaa ratkaisevasti analyysin tuloksiin. Tutkimusmenetelmät osoittautuivat hyväksi metodiksi arvioida vedenlaatuun vaikuttavia tekijöitä urbaanissa ympäristössä ja paikallisella tasolla. Vastaavanlainen tutkimus eri alueella tai tarkemmalla aineistolla voi tuoda tärkeää tietoa vedenlaatuun vaikuttavista prosesseista kaupunkiympäristössä.

Antropogeeninen toiminta vaikuttaa heikentävästi vedenlaatuun. Tämä vaikutus perustuu luonnollisia prosesseja ja syklejä häiritsevään toimintaan. Kasvavat ravinnepitoisuudet saavat aikaan vesistöjen rehevöitymistä ja maanpinnan rikkoutumisesta johtuva lisääntyvä eroosio lisää vesien turbiditeettia ja sedimentaatiota. Etenkin liuenneiden raskasmetallien lisääntyminen on hyvin haitallista, sillä ne eivät hajoa luonnossa ja bioakkumuloituvat helposti. Hydrologiaa ja vedenlaatua on tärkeätä tarkkailla, jotta kuormituksen haitalliset vaikutukset voidaan minimoida. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää maankäytön vaikutusten merkitystä veden laatuun ihmistoiminnan muuttamilla pienillä valuma-alueilla Etelä-Suomessa. Tutkimus sijoittuu Kirkkonummen kunnan alueelle. Tutkimukseen kerättiin vesinäytteitä ja tietoja kemiallisista muuttujista marraskuun 2016 aikana 38 valuma-alueelta Kirkkonummen alueelta. Kerätyistä näytteistä analysoitiin vuoden 2017 alussa kokonaisravinne-, aines- ja liuenneiden metallien pitoisuudet. Maankäyttöluokitus määritettiin CORINE-aineiston ja Kirkkonummen kunnan tarjoaman hulevesiaineiston avulla ArcGIS-ohjelmistossa. Maankäyttöluokitusta verrattiin saatuihin vedenlaadun muuttujiin regressioanalyysillä. Tutkimus toteutetaan valuma-aluepohjaisella tarkastelutavalla, sillä sen avulla pystytään tarjoamaan hyvä yleiskuva valuma-alueen vesistöjen kunnosta kustannustehokkaasti. Saatujen tulosten perusteella Kirkkonummen pienten valuma-alueiden vedenlaatuun vaikuttaa eniten pellon osuus valuma-alueella lisäämällä kokonaisravinteiden ja ainespitoisuuden määrää. Metsän vaikutus on korrelaation perusteella vähäisempi ja ravinnekuormaa vähentävä. Rakennetun alueen määrän merkitys ravinteisiin ja ainespitoisuuteen olisi saatujen tuloksien mukaan alhainen. Ravinnepitoisuudet ovat kaiken kaikkiaan suuret tutkituilla valuma-alueilla. Liuenneista metalleista kadmiumin ja tinan määritysrajat eivät ylittyneet puolissa näytteistä. Keskiarvon perusteella arseenin määrä on vähäisempi tutkituissa puroissa kuin eteläisen Suomen latvapuroissa yleensä. Mangaanin, raudan ja lyijyn pitoisuudet ovat keskimääräisesti samalla tasolla. Keskimääräistä enemmän Kirkkonummen puroissa on alumiinia, vanadiinia, kromia, nikkeliä, kuparia ja sinkkiä. Verrattuna aiempiin tutkimuksiin kokonaisravinteiden ja ainespitoisuuden määrät korreloivat maankäytön kanssa teorian mukaisesti. Metsän ja rakennetun alueen korrelaatio tosin erottui oletettua vähäisempänä. Tähän voinee vaikuttaa se, että näytepisteitä oli vain 38 ja rakennetun alueen intensiteetti sekä osuus valuma-alueiden alasta ei ylittänyt 80 %. Ravinnepitoisuuksiltaan Kirkkonummen pienet joet ovat rehevöityneet. Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin lisätä näytepisteiden paikkaa ja analysoida saatuja tuloksia mallinnuksen keinoin. Lisähyötyä voitaisiin saavuttaa lisäämällä tutkittavia parametreja esimerkiksi bakteriologian puolelta.

Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Oikeustieteellinen tiedekunta Tekijä/Författare – Author Heidi Kaura-aho Työn nimi / Arbetets titel – Title Maankäyttö- ja rakennuslain 99.3 §:n erityinen lunastusperuste ja maapoliittinen ohjelma Oppiaine /Läroämne – Subject Ympäristöoikeus Työn laji/Arbetets art – Level Maisteritutkielma Aika/Datum – Month and year 14.5.2018 Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkielma käsittelee lunastusta maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 99 §:n erityisen lunastusperusteen nojalla. Kunnalla on mahdollisuus käyttää lunastusta kyseisen säännöksen valtuuttamana silloin, kun ympäristöministeriö myöntää sille lunastusluvan ja kaikki lakisääteiset lunastuksen edellytykset täyttyvät. MRL:ssä säädetään kolmessa eri momentissa eri tilanteita koskevista lunastusedellytyksistä. Lisäksi on otettava huomioon lain kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (LunL) 4.1 §:n yleisen lunastusperusteen sisältämä vaihtoehtoedellytys ja intressivertailusääntö, jotka ovat myös yleiset lunastusoikeudelliset periaatteet, kuten esimerkiksi päätöksestä KHO 2006:84 ilmenee. Tutkielman lähtökohta-asetelma ja perusta ovat näiden yleisten periaatteiden sekä yleiskaavaan perustuvan MRL 99.3 §:n lunastusperusteen omien lisäedellytysten välisessä suhteessa. Näkökulma on lunastuslupaviranomaisen suorittamassa harkinnassa ja päätöksenteossa. Lisäksi työ pyrkii tuomaan esiin lunastuksen perusoikeusulottuvuuden. Tutkimus on metodiltaan yhdistelmätutkimus. Ensinnäkin lainopilla pyritään tulkitsemaan ja systematisoimaan voimassa olevaa oikeutta. Lisäksi metodina on käytetty teoreettista ympäristöoikeutta, eli ympäristöoikeudelle ominaista joustavien säännösten, oikeuslähdeopillisten erityispiirteiden, ympäristöoikeudellisen argumentaation ja päätöksenteon huomioivaa tutkimusotetta. Maapoliittisia ohjelmia, joilla kunta voi asettaa itselleen poliittisia tavoitteita, linjauksia ja periaatteita tulevan maankäytön suhteen, käytetään osana selvitystä lunastuksen edellytysharkinnassa. Lunastuksessa ne pyrkivät osoittamaan kunnan suunnitelmanmukaisen yhdyskuntakehityksen tarpeen, joka on yksi lunastusedellytys MRL 99.3 §:n lunastusperusteessa. Ongelmia liittyy niiden lakiin perustumattomuuteen, tosiasiallisiin vaikutuksiin maankäytön ohjaamisessa, maankäytöllisten päätösten teossa sekä päätösten toimeenpanossa. Erityisen ongelmallista on niiden huomioon ottaminen lunastuslupaharkinnassa, kun tarkastellaan niitä suhteessa perustuslain 15.1 §:n omaisuudensuojaan. Vaikka lähtökohtaisesti kaavoituksella pyritään turvaamaan jossakin määrin maanomistajien oikeussuojan toteutuminen ja vastaavasti perustuslain 20.2 §:n ympäristöperusoikeuden vaatimus ihmisten mahdollisuudesta osallistua ja vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon, ei samanlaisia ja muutoksenhaulla turvattuja mahdollisuuksia sisälly maapoliittisten ohjelmien suunnitteluun ja toimeenpanoon. Näin siitäkin huolimatta, että ohjelmilla tosiasiallisesti pyritään vaikuttamaan yhdyskuntarakentamiseen, -rakenteeseen ja yhdyskuntakehitykseen. Lisäksi kaavoitusmenettely ei ota huomioon kaikkia niitä intressejä, joiden turvaaminen lunastuksen yhteydessä realisoituu. Kysymys onkin, voivatko maapoliittiset ohjelmat kaventaa lunastusedellytysten täysimääräistä soveltamista? Erityisesti kysymystä tarkastellaan suhteessa vaihtoehtoedellytykseen, jonka mukaan lunastusta ei saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla (Lunl 4.1 §). Vaihtoehtoina tulee harkita eri keinoja toteuttaa maankäytöllinen tarve sekä tämän tarpeen mukaisen alueen kohdentumista. Jos ohjelmat tosiasiassa vaikuttavat lunastukseen, on tämä ongelma omaisuudensuojan kannalta, mutta lisäksi niiden huomioon ottamista voidaan punnita ympäristöperusoikeuden toteutumisen kannalta. Omistusoikeus, jonka taustalla on omaisuudensuoja ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet, joiden taustalla on ympäristöperusoikeus ovat molemmat merkityksellisiä punnitessa tutkimuksessa esiin tulevia eri tekijöitä ja lopulta siinä, millainen painoarvo vaihtoehtoedellytykselle lupaharkinnassa tulee antaa. Tältä pohjalta johtopäätöksenä tutkimus tuo esiin, miten sekä omaisuudensuoja että ympäristöperusoikeus painottavat lupaharkinnassa samansuuntaisesti, jonka vuoksi maapoliittisen ohjelman käyttäminen lunastuksessa selvitysaineistona on ongelmallista. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Maapolitiikka, maankäyttö, pakkolunastus, lunastus, kaavoitus, omaisuudensuoja Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Kun kunta asemakaavoittaa yksityisessä omistuksessa olevaa maata, kaavan toteuttaminen kuuluu kunnan vastuulle, mutta kaavan aiheuttama kiinteistön arvonnousu hyödyttää maanomistajaa. Kustannusten tasaamiseksi maankäyttö- ja rakennuslain (5.2.1999/132) 12 a luvussa, nimeltä Kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen, säädetään asemakaavoitettavan alueen maanomistajan velvollisuudesta osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin, kun kaavasta aiheutuu hänelle merkittävää hyötyä. Tämän maanomistajan velvollisuuden toteuttamiseksi luvussa osoitetaan kaksi keinoa, kunnan ja maanomistajan välillä solmittava maankäyttösopimus ja maanomistajalle määrättävä kehittämiskorvaus. Luvussa säädetään, että velvollisuutensa täyttämisessä maanomistajia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain 12 a luvun säännösten tulkinnassa on kiistanalaisia ja epäselviä kysymyksiä, jotka tutkimukseni pyrkii ratkaisemaan lainopillista metodia käyttäen. Keskeinen tulkintaongelma koskee ristiriitaa, joka aiheutuu siitä, että maanomistajia on kohdeltava yhdenvertaisesti, mutta kuitenkin luvussa säädetään myös, että maankäyttösopimuksilla voidaan tämän luvun kehittämiskorvausta koskevien säännösten rajoittamatta laajemminkin sopia osapuolten välisistä oikeuksista ja velvoitteista. Lähestyn lakia neljän tutkimuskysymyksen avulla, jotka koskevat lain maankäyttösopimuksen sisällölle asettamia rajoitteita, maankäyttösopimuksen sitovuuden rajoituksille annettavaa merkitystä, kunnan oikeutta edellyttää maankäyttösopimusta kaavoituksen ehtona sekä maankäyttösopimuksen ja kehittämiskorvauksen suhdetta. Tulkinnan aputyökaluina käytän maankäyttö- ja rakennuslain ulkopuolelta hallintolaissa (6.6.2003/434) säädeltyä hallinnon tarkoitussidonnaisuuden periaatetta sekä perustuslaissa (11.6.1999/731) turvattuja ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä ja jokaisen mahdollisuutta vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Tutkimukseni keskeinen johtopäätös on, että ristiriitaa maanomistajien yhdenvertaisuuden ja laajemmin sopimisen välillä ei voida tyydyttävästi ratkaista tulkinnalla. Hierarkkisesti alemman asteisena laajemmin sopimista tulee tulkita supistavasti, mutta ristiriitaa ei voida kokonaan poistaa. Kaikki laajemmin sopimiselle annettava merkitys on poikkeamista maanomistajien yhdenvertaisuudesta. Tämän poikkeuksen hyväksyttävyyttä perustuslain kannalta perustuslakivaliokunta ei lakia säädettäessä tarkastellut. Johtopäätöksissä siirryn lainopista oikeuspolitiikkaan ja hahmottelen joitain ratkaisuja de lege ferenda, joilla 12 a luvun ongelmat voitaisiin korjata. Johtopäätösteni lopuksi pyrin osallistumaan lainopin metodia koskevaan keskusteluun. Maankäyttö- ja rakennuslain 12 a luvun tulkinta tuo hyvin ilmi lainopin metodologisen kehittymättömyyden aiheuttamat ongelmat. Perinteinen subjektiivinen tulkinta johtaa umpikujaan lainsäätäjän säädettyä tarkoituksellisesti ristiriitaisen lain. Vallitsevasta metodista ei ole uskallettu irrottautua, joten yritys löytää laille johdonmukainen sisältö lainsäätäjän tahdosta on tuottanut oikeuskirjallisuudessa varsin väkinäisiä tulkintoja. Tällaisessa tilanteessa lainsäätäjän tahtoon perustuva tulkintamenetelmä on mielestäni hylättävä ja sääntelylle on etsittävä johdonmukaista tulkintaa objektiiviseen teleologiaan ja oikeusjärjestyksen systematiikkaan perustuvin menetelmin

Timing has a significant influence on grain yield. Determining factors for sowing time are moisture and temperature. Automatic sowing depth control would at least theoretically increase the chance for the seed to get sown in optimal moisture. Depth control during sowing requires technology suitable for on-line measurement of soil moisture content. Acquisition of soil moisture by Near Infrared reflectance (NIR) - seems promising for on-line measurements. NIR moisture measurements of a material do not require contact between the NIR-sensor and the measured material. NIR-measurements of material moisture content are based on the relationship between the absorbed and reflected radiation, sent to the material from a light source and measured by the NIR-sensor. The main goals of the study were to determine the suitability of Visilab IRMA 7D-moisuremeter for in field on-line soil moisture measurements and to consider the applicability of the moisture meter for automatic sowing depth control. To achieve the goals of the study the moisture meter was calibrated for three different soil types. Moisture measurements were carried out indoors in stable conditions to determine the dispersion and step response of the moisture meter. Also the impact of the angle between the measured surface on the moisture meter was examined. To achieve the main goal of the study a tractor operated implement was built to carry out the infield on-line moisture measurements of soil moisture content. In addition a test field was established in order to complete the measurements. According to the results of this study the Visilab IRMA 7D-moisture meter is fast enough and the dispersion is small enough for infield on-line soil moisture measurements. Long measuring distance and large beam of light requires a large and fresh area on the measured surface. Any soil should not run over on the area of the light beam during moisture measurements to achieve accurate results. A smaller area beam and shorter measuring distance would provide better potential for usage in infield on-line soil moisture measurements, by reducing sensitivity to external disturbance. The goal of the study was to perform more infield measurements to more specifically determine the suitability of the moisture meter. The measurements were not however performed due to the heavy rainfall during the autumn. The measurements which were carried out aimed more for the development of the implement.

The magnetic field of the Earth is 99 % of the internal origin and generated in the outer liquid core by the dynamo principle. In the 19th century, Carl Friedrich Gauss proved that the field can be described by a sum of spherical harmonic terms. Presently, this theory is the basis of e.g. IGRF models (International Geomagnetic Reference Field), which are the most accurate description available for the geomagnetic field. In average, dipole forms 3/4 and non-dipolar terms 1/4 of the instantaneous field, but the temporal mean of the field is assumed to be a pure geocentric axial dipolar field. The validity of this GAD (Geocentric Axial Dipole) hypothesis has been estimated by using several methods. In this work, the testing rests on the frequency dependence of inclination with respect to latitude. Each combination of dipole (GAD), quadrupole (G2) and octupole (G3) produces a distinct inclination distribution. These theoretical distributions have been compared with those calculated from empirical observations from different continents, and last, from the entire globe. Only data from Precambrian rocks (over 542 million years old) has been used in this work. The basic assumption is that during the long-term course of drifting continents, the globe is sampled adequately. There were 2823 observations altogether in the paleomagnetic database of the University of Helsinki. The effect of the quality of observations, as well as the age and rocktype, has been tested. For comparison between theoretical and empirical distributions, chi-square testing has been applied. In addition, spatiotemporal binning has effectively been used to remove the errors caused by multiple observations. The modelling from igneous rock data tells that the average magnetic field of the Earth is best described by a combination of a geocentric dipole and a very weak octupole (less than 10 % of GAD). Filtering and binning gave distributions a more GAD-like appearance, but deviation from GAD increased as a function of the age of rocks. The distribution calculated from so called keypoles, the most reliable determinations, behaves almost like GAD, having a zero quadrupole and an octupole 1 % of GAD. In no earlier study, past-400-Ma rocks have given a result so close to GAD, but low inclinations have been prominent especially in the sedimentary data. Despite these results, a greater deal of high-quality data and a proof of the long-term randomness of the Earth's continental motions are needed to make sure the dipole model holds true.

The soil mineral nitrogen content is affected by many factors such as nitrogen fertilizer, fertilization and cultivated plant species. The effects of these factors on soil mineral nitrogen content were examined and the research was conducted at the Viikki Research Farm during 2013–2015. The possibility of using soil mineral nitrogen content and nitrogen balance to optimise nitrogen fertilization was also studied as well as the leaching of mineral nitrogen during winter and the factors affecting leaching. The soil type of the experimental area was clay loam in topsoil and sandy loam in subsoil. Soil samples were taken in the spring before tillage and in the autumn before soil freezing from topsoil (0-20 cm) and subsoil (30-50 cm). Ammonium and nitrate were extracted from soil samples with 2 M KCl. Plant species and fertilization changed every year, but fertilization followed the regulations for the subsidies of agricultural environment and all the fertilizers and cultivars were commercially available in Finland. The nitrogen content of the seed and forage samples were determined. The actual nitrogen yield and nitrogen balance were calculated. The expected nitrogen yield and nitrogen balance were calculated with the common nitrogen contents of seeds published by the Finnish Agency for Rural Affairs and compared to the actual nitrogen yield and nitrogen balance, but no differences were found. Soil mineral nitrogen content, nitrogen balance and nitrogen yield varied a lot from year to year which was partly caused by the differences between the growing seasons and winters as well as the changes of cultivated plants and fertilization. The soil mineral nitrogen content was smaller in the spring (33 N kg/ha) than in the autumn (55 N kg/ha). Grass took more nitrogen than the other plant species. The soil nitrate content was smaller under growing grass than harvested plant stand in the autumn and the ammonium content was greater under growing grass than other plant species in the spring. The soil mineral nitrogen content was reduced and differences between treatments were moderated during the winter, which was probably caused by leaching. Fertilization had no direct effect on soil mineral nitrogen content. Increasing nitrogen fertilization increased nitrogen balance, but there was no correlation between nitrogen balance and soil mineral nitrogen content.

Aikaisemman tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaiset poliitikot joutuvat tasapainottelemaan erilaisia heidän vähemmistötaustaansa liittyviä odotuksia ja toisiaan leikkaavia ryhmäjäsenyyksiä. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on perehtyä tähän maahanmuuttajataustaisen poliitikon erityiseen asemaan yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten maahanmuuttajataustaiset poliitikot rakentavat diskursiivisesti etnistä ja kansallista identiteettiään poliittisissa blogeissaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmen maahanmuuttajataustaisen poliitikon – Abdirahim Husseinin, Nasima Razmyarin ja Ozan Yanarin – 37 poliittisesta blogikirjoituksesta. Maisterintutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja tutkimusaineistoa lähestytään kriittisen diskursiivisen psykologian ja retorisen psykologian tarjoamien käsitteellisten ja menetelmällisten työkalujen avulla. Kriittisen diskursiivisen psykologian näkökulman mukaisesti identiteettiä lähestytään diskursiivisena toimintana ja neuvotteluna, ei yksilön sisäisenä ominaisuutena. Analyysin apuna käytetään subjektiposition käsitettä. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia diskursiivisia resursseja ja retorisia keinoja poliitikot käyttävät rakentaessaan subjektipositioita. Retorisen psykologian näkökulman mukaisesti tutkielmassa otetaan huomioon kielenkäytön argumentatiivinen luonne ja se, että poliitikot kirjoittavat blogeja poliittisten viestien välittämiseksi. Poliittisen ja laajemman yhteiskunnallisen kontekstin huomioiminen tarkoittaa myös sitä, että tutkielmassa tarkastellaan poliitikkojen blogikirjoituksissaan rakentamien subjektipositioiden diskursiivisia funktioita. Poliitikkojen etniseen identiteettiin liittyvä puhe jakautui aineistossa kahteen luokkaan sen mukaan, oliko kyseessä itse määritelty vai ulkopuolelta määritelty identiteetti. Poliitikot rakensivat etnistä identiteettiään aktiivisesti itse määritellyllä tasolla, mutta torjuivat sen ulkopuolelta määritellyllä tasolla. Itse määritelty etninen identiteetti rakennettiin monipuolisesti muun muassa olemisen, tietämisen, tekemisen, tuntemisen ja haluamisen tasoilla sekä rinnakkain suomalaisen kansallisen identiteetin kanssa. Lisäksi poliitikot tekivät paljon diskursiivista työtä suomalaisen kansallisen identiteetin rakentamiseksi. Aineistossa kuitenkin korostuivat erilaiset diskursiiviset ja retoriset keinot, joilla poliitikot haastoivat ulkopuolelta määriteltyä etnistä identiteettiä. Poliitikot siis rakensivat sekä etnistä että kansallista identiteettiään usein ulkopuolelta määritellyn etnisen identiteetin haastamisen kautta. Poliitikot haastoivat ulkopuolelta määritellyn etnisen identiteetin muun muassa kritisoimalla suomalaisuuden kiistämistä ja maahanmuuttajien toiseuttamista. Lisäksi poliitikot vastustivat etnisen identiteetin ensisijaisuutta ja erityisen arvioinnin kohteeksi joutumista. Kriittinen suhtautuminen ulkopuolelta määriteltyä etnistä identiteettiä kohtaan näkyi myös yleistämisen, arvottamisen, luokittelun ja stereotyyppisen ajattelun vastustamisena. Poliitikkojen rakentamien subjektipositioiden diskursiivisia funktioita olivat rasismin osoittaminen Suomea yhä vaivaavaksi ongelmaksi, tavallisten suomalaisten mobilisoiminen syrjintää ja oikeistopopulististen puolueiden ideologiaa vastaan sekä maahanmuuttajien yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Muita subjektipositioiden funktioita olivat yhteiskunnan jakautumisen ehkäiseminen ja suomalaisuuden käsitteen laajentaminen sellaiseksi, joka tukee eri etnisten ryhmien sisällyttämistä yhteisen suomalaisuuden alle. Tutkielman tulokset asetetaan vuoropuheluun Petterssonin ym. (2016) tutkimuksen kanssa, sillä molemmissa tutkimuksissa tarkasteltiin maahanmuuttajataustaisten poliitikkojen identiteettineuvotteluja poliittisissa blogeissa. Erot tutkimusten tuloksissa osoittavat sen, miten joustavasti ihmiset rakentavat identiteettejään ja miten diskursiivisesti rakennettuja identiteettejä on mahdollista käyttää erilaisten diskursiivisten funktioiden aikaansaamiseksi ja erilaisten poliittisten viestien välittämiseksi.