Browsing by Title

Suomessa nurmirehujen korjuu tapahtuu tyypillisesti kaksi tai kolme kertaa kasvukauden aikana riippuen maantieteellisestä sijainnista, mutta ilmastonmuutoksen myötä kasvukauden pidentyessä kolmen niiton strategiaa voidaan käyttää koko ajan pohjoisempana. Saman kasvukauden aikaisia saman nurmilohkon ensimmäisen, toisen ja kolmannen niittokerran säilörehujen tuotantovaikutuksia vertailevia tutkimuksia on tehty hyvin vähän ja pääasiassa vain Suomessa. Maitotiloilla nurmentuotantoa rajoittavana tekijänä voi olla tilojen käytössä oleva peltopinta-ala. Korjaamalla kolme nurmisatoa satokauden aikana saadaan korkea nurmisato ja sulavuudeltaan hyvää rehua. Tutkimuksen tavoitteena oli mitata kolmannen niiton rehun (N3) vaikutuksia lypsylehmien maitotuotokseen ensimmäisen (N1) ja toisen niiton (N2) rehuihin verrattuna. Tutkimuksen hypoteesina oli, että aikaisempien tulosten perusteella kolmannen niiton rehun D-arvo on korkea mutta maidontuotantoarvo ei vastaa niiton energia-arvoa. Tutkimus oli osa Luonnonvarakeskuksen Nurmet Rahaksi -hanketta. Säilörehut valmistettiin timotei-nurminatakasvuston ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta nurmisadosta. Koe suoritettiin seosrehuruokintana 2-jaksoisena cross over- mallilla. Kokeessa oli 42 lehmää, jotka oli jaettu kolmeen ryhmään ruokinnan perusteella. Lehmien syöntiä ja maitotuotosta mitattiin päivittäin, maitonäytteet otettiin molempien jaksojen keruuviikkona kahtena päivänä ja rehunäytteet otettiin seosrehun teon yhteydessä kemiallisia analyysejä varten. Ensimmäisen niiton rehu oli jälkikasvurehuja kuivempaa, ja sen D-arvo oli suurempi, minkä takia sitä syötiin enemmän kuin molempia muita rehuja ja maitotuotos sekä energiakorjattu maitotuotos (EKM) olivat suurempia kuin N2-ruokinnalla. N3-rehun D-arvo oli lähes yhtä suuri kuin N1-rehussa ja rehu sisälsi muita rehuja vähemmän kuitua. Osittain märkyyteen liittyen säilörehua syötiin N3-ruokinnassa vähemmän kuin N1- ja N2-ruokinnoissa. Lisäksi N3-ruokinassa säilörehun syönti oli pienempää kuin N2-ruokinassa, vaikka N2-rehun syönti-indeksi oli kaikista niitoista pienin. Kuitenkin N3-ruokinnalla maitotuotos oli yhtä suuri N1-ruokinnan kanssa johtuen N3-rehun laskennallisesti korkeasta muuntokelpoisen energian (ME) hyväksikäytöstä maidontuotantoon. N3-ruokinnassa lehmien EKM-tuotos oli pienempi kuin N1-ruokinnassa, koska N3-ruokinnassa maidon rasvapitoisuus oli N1-ruokintaa pienempi. N2-ruokinnassa lehmien maitotuotos oli muita ruokintoja pienempi, mikä oli odotettavissa N2-rehun muita rehuja pienemmän D-arvon perusteella. ME:n hyväksikäyttö maidontuotantoon oli N2- ja N3-ruokinnoissa parempi N1-ruokintaan verrattuna. Rehun typpeä käytettiin maidontuotantoon tehokkaammin N3-ruokinnassa kuin muissa ruokinnoissa, ja maidon ureapitoisuus oli N3-ruokinnassa muita ruokintoja pienempi. N3-ruokinnassa rehun syönti oli pienempää, mitä oli odotettavissa D-arvon ja syönti-indeksin perusteella. N1- ja N3-ruokinnoissa lehmien maitotuotos oli yhtä suuri. N3-ruokinnassa maitoa tuotettiin enemmän kuin N2-ruokinnassa. EKM-tuotos oli pienempi N3-ruokinnassa kuin N1-ruokinnassa, koska maidon rasvapitoisuus oli pienempi N3-ruokinnassa kuin N1-ruokinnassa. Pienempään maidon rasvapitoisuuteen N3-ruokinnassa vaikutti pienempi rehun syönti ja ME:n saanti kuin N1-ruokinnassa. ME:n hyväksikäyttö oli N3-ruokinnassa parempi kuin N1-ruokinnassa. Tämän takia N3-ruokinnassa maitotuotos oli parempi kuin oli odotettavissa syönnin perusteella. Tulosten perusteella N3-rehua voidaan käyttää hyvin maidontuotannossa.

Puna-apila (Trifolium pratense) on yksi tärkeimmistä nurmipalkokasveista Pohjois-Euroopassa. Puna-apilan viljelyssä kiinnostusta herättää sen juuriston bakteerien kyky sitoa ilmakehän typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Puna-apila sisältää tyypillisesti heinäkasveja vähemmän kuitua, mikä saattaa vähentää pötsin metaanin tuotantoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella puna-apilan vaikutusta lypsylehmien metaanintuotantoon, maitotuotokseen ja maidon koostumukseen. Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston Viikin tutkimustilan pihattonavetassa keväällä 2022. Tutkimukseen osallistui 19 ayshirelehmää, joista 11 lehmää oli intensiivisemmässä näytteenotossa. Intensiivilehmiltä kerättiin sontanäytteitä, joista määritettiin ravintoaineiden sulavuus, lisäksi niiltä määritettiin maidon rasvahappojen koostumus. Tutkimus toteutettiin käyttäen switchback -mallia. Lehmät ruokittiin ensimmäiset neljä viikkoa nurmisäilörehuun (Phleum pratense – Festuca pratensis, 1. sato, D-arvo 675 g/kg ka) pohjautuvalla seosrehulla, seuraavat neljä viikkoa puna-apila-nurmipohjaisella seosrehulla, jossa puna-apilasäilörehun osuus oli 2/3 karkearehun kuiva-aineesta. Puna-apila-nurmisäilörehuseos oli sekoitus ensimmäisen koejakson puhdasta nurmisäilörehua, puna-apila-nurmisäilörehua (2. sato, D-arvo 602 g/kg ka) ja puhdasta puna-apilasäilörehua (2. sato D-arvo 619 g/kg ka). Tämän jälkeen syötettiin vielä neljä viikkoa nurmisäilörehupohjaista seosrehua. Seosrehun karkearehun ja väkirehun suhde kuiva-aineessa oli 73:27. Lisäksi lehmät saivat robotilta väkirehua (useamman kerran poikineet lehmät 5,5 kg/pv ja ensikot 4,5 kg/pv) lypsyjen yhteydessä. Kokonaisruokinnassa karkearehun ja väkirehun suhde oli kuiva-aineessa 60:40. Säilörehun kasvilajilla ei ollut vaikutusta pötsin metaanintuotantoon. Kuiva-aineen syönti lisääntyi keskimäärin 0,8 kg/pv puna-apilapitoisella säilörehuruokinnalla verrattuna nurmisäilörehuruokintaan. Nurmirehun korvaaminen osittain puna-apilalla lisäsi maitotuotosta keskimäärin 1,5 kg/pv. Maidon valkuais- ja rasvapitoisuudet pienenivät puna-apilapitoisessa ruokinnassa verrattuna nurmiruokintaan. Säilörehun kasvilaji ei vaikuttanut rasva- ja valkuaistuotoksiin. Puna-apilan lisääminen ruokintaan lisäsi maitorasvan monityydyttyneiden rasvahappojen osuutta. Monityydyttymättömistä rasvahapoista erityisesti alfalinoleenihapon ja linolihapon osuus maitorasvassa lisääntyi. Puna-apilan lisäämisellä lypsylehmien ruokintaan voidaan saavuttaa suurempi maitotuotos, mutta maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet olivat pienemmät. Puna-apila parantaa maidon rasvahappokoostumusta ihmisterveyden kannalta parempaan suuntaan. Sen sijaan sillä ei näyttäisi olevan ympäristön kannalta merkittäviä vaikutuksia metaanipäästöjen vähentämisessä.

Tämä maisterintutkielma on kriminologinen prosessiarviointi Nurri ja Rio hankkeista. Nurri ja Rio ovat paikalliset hankkeet oikeusministeriön 2019 käynnistämän toimintamallin vakavan nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisemiseksi Oulussa ja Vantaalla. Työn tavoitteena on kuvata se, miten hankkeiden käytännön toteutus vastaa niistä laadittua suunnitelmaa ja minkälaisia vaikutuksen mekanismeja toiminnassa hyödynnetään. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä Nurri ja Rio hankkeen työntekijän yksilöhaastattelusta. Haastattelut ovat puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Aineiston analyysissa sovelletaan teoriaohjautuvaa analyysimenetelmää ja faktanäkökulmaa. Analyysin apuna on käytetty Atlas.ti ohjelmistoa. Aineiston analyysissa pyritään vastaamaan tutkimuskysymyksiin ja johtopäätöksissä reflektoimaan kriminologista teoriaa ilmiöiden taustalla. Ensimmäinen tutkimuskysymys käsittelee hankkeen ideaalimuodon ja käytännön toteutuksen välistä suhdetta. Suunnitelmassa määritellyt keskeisimmät työmenetelmät toteutettiin hankkeiden käytännön toteutuksessa hyvin. Kumpaakin hanketta toteutettiin moniammatillisen ja nuorilähtöisen työmuodon periaatteilla ja työskentelyssä hyödynnettiin rikoksentorjunnassa hyviksi havaittuja menetelmiä. Ideaalin ja käytännön vertailua vaikeutti kahden itsenäisen toimintamallin tarkastelu ja se, että ideaalimuodossa ei otettu kantaa käytännön toteutuksen järjestämiseen. Toinen tutkimuskysymys käsittelee toimintamallin vaikutuksen mekanismeja. Desistanssia tuetaan käytännön työskentelyssä tarjoamalla nuorille mahdollisuus helppoon, monipuoliseen ja joustavaan palveluun. Desistanssia tukevia paikallisia hyviä käytäntöjä nousi myös aineistosta esiin. Tutkimuksen tulokset tukevat subjektiivista desistanssiteoriaa. Toimintamallin kohderyhmä on julkisten palveluiden ulkopuolella ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, joiden virallisten ja epävirallisten kontrollisiteiden eheyttäminen on yksi toimintamallin vaikutuksen mekanismeista. Tutkimuksen tulokset tukevat kontrolliteorian havaintoja epävirallisten ja virallisten kontrollisiteiden vaikutuksista desistanssiin. Nurri & Rio hankkeissa hyödynnetään aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa vaikuttaviksi havaittuja menetelmiä ja työtapoja. Haastateltavat työntekijät pitävät niitä vaikuttavina myös Oulun ja Vantaan konteksteissa. Kvantitatiivinen seurantatutkimus ja asiakkaana olevien nuorten asenteiden kvalitatiivinen tutkimus voisivat olla hyviä jatkotutkimuksen aiheita.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, minkälaisia opetusmenetelmiä ja työtapoja kotitalousopettajat käyttävät yläkoulun kotimaisten kielten kielikylpyopetuksessa. Pyrin selvittämään, miten kotitalousopettajat huomioivat kielikylpymenetelmän kielelliset tavoitteet opetuksessaan ja millä tavoin he tukevat kielikylpyoppilaiden kielellistä kehitystä. Lisäksi kuvailen haasteita, joita kotitalousopettajat kohtaavat kielikylpyryhmien opetuksessa. Teoriaosassa käsittelen kielikylvyn asemaa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, varhaisen täydellisen kielikylvyn menetelmällisiä periaatteita sekä kielellisiä välineitä, joita pedagogi voi hyödyntää kielikylpyopetuksessa. Aiempi tutkimustieto on vahvistanut käsitystäni aineenopetuksesta kielikylvyssä yläkoulussa: aineenopettajat keskittyvät oppiainesisältöjen opettamiseen mutta kiinnittävät vähemmän huomiota oppilaiden kielellisten valmiuksien edistämiseen. Tutkimus on laadullinen, ja sen aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Tutkimuksen informantteina toimi neljä kotitalousopettajaa, jotka opettavat kielikylpyryhmiä yläkoulussa. Tein haastattelut yksilöhaastatteluina kevään 2017 aikana. Nauhoitin haastattelut, purin aineiston ja analysoin sen teemoittelun avulla käyttäen teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tutkimukseni osoittaa, että kielikylpyoppilailla ei opettajien mukaan ole vaikeuksia ymmärtää kotitalouden oppiainesisältöjä ruotsiksi. Opettajat opettavat oppiainekohtaista sanastoa perinteisten sanakokeiden ja mobiilipelien avulla tai luonnollisten kommunikaatiotilanteiden kautta. Demonstraatio on tärkeä opetusmuoto uusien taitojen opetustilanteissa. Teemaopetus ja lähiympäristön hyödyntäminen näyttäytyvät heikosti kotitalouden kielikylpyopetuksessa. Kotitalousopettajan tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat koulun muut kielikylpyopettajat. Opettajat käsittelevät opetuksessaan sekä suomenruotsalaista että suomalaista kulttuuriperinnettä, jotta oppilaan kulttuurintuntemus edistyisi molemmissa kotimaisissa kielissä. Opettajat huomioivat kielikylvyn kielelliset tavoitteet puhumalla oppilaille ainoastaan ruotsia ja rohkaisemalla heitä ruotsin kielen käyttöön. Opettajat suhtautuvat eri tavoin oppilaan kielellisten valmiuksien edistämiseen: osa huomioi tietoisesti opetuksessaan oppilaan kielitaidon kehittymisen, kun taas osa vaatii oppilailta huomattavasti vähemmän osaamista kielikylpykielessä. Kotitalousopettajat eivät ole kokeneet erityisiä haasteita opettaessaan kielikylpyryhmiä vaan he pitävät kotitaloutta hyvänä kielikylpyaineena sen käytännönläheisen luonteen ansiosta. Tutkimustulosteni perusteella esitän, että yläkoulun aineenopettajille tulisi järjestää ainekohtaista jatkokoulutusta sekä lisäkoulutusta vieraan kielen opettamisesta. Näin opettajilla olisi enemmän tietoa siitä, miten oppilaat parhaiten omaksuvat sekä sisällölliset että kielelliset tavoitteet opetuksessa. Kielikylvyn käytänteitä ja opettajien koulutusta tulisi yhtenäistää, jotta laadukasta ja tasavertaista kielikylpyopetusta voidaan tarjota myös yläkoulussa.

Pressure to replace fossil fuels in order to reduce CO2 emissions as well as the increased demand for energy have resulted in more intensive harvesting of forests. The current harvesting practice is to heap the logging residues rather than spread them on skid trails. However, little is known about the effects of modern harvesting techniques on soil fertility and site productivity. The decomposition of and nutrient release from logging residues after clear-cutting has recently been investigated in Finland, but the nutrient dynamics of logging residues after thinning and especially in the residue heaps is less known. In this study the mass loss of and nutrient release from logging residues were explored for three successive years after first thinning of a Scots pine stand in western Finland. The main objective was to identify the effects of heap structure on decomposition and nutrient dynamics. More specifically, the objectives were: 1) To examine how the position within the heaps affects the decomposition rate and nutrient dynamics of residue fractions. It was hypothesised that the decomposition and the release of nutrients are greater under the residue heaps than on top of the heaps and on the ground. 2) To identify temporal changes in decomposition and nutrient release over a 3-year period. 3) To determine how much N, P, K, Ca and Mg are released from logging residues during the first three years after first thinning. 4) To assess whether it is more beneficial for nutrient cycling to concentrate the logging residues in heaps or to spread them out from the standpoint of site fertility. 5) To assess the timing of harvest of logging residues in terms of their role in nutrient cycling of a stand. The decomposition of Scots pine needles, twigs and branches was determined by measuring the mass loss with the litterbag method. The experimental design was randomized blocks with nine treatments and six replicates. The treatments included three logging residue fractions and three locations of logging residue. The influence of logging residue type and locations of residue on mass and contents of nutrients remaining in litter bags over the entire 3-year period were tested by repeated measures ANOVA. In total, 25% of N, 53% of P, 87% of K, 42% of Ca and 49% of Mg were released from logging residues in three years. The treatments in this study had no clear effects on the mass loss of logging residues. The hypothesis was confirmed only with needles, for which the mass loss and nutrient release was significantly faster under the heaps than on the ground and on top of the heaps. Treatments did not have a significant effect on the decomposition of twigs and branches. In the short-term, the logging residues were a minor source of N but a significant source of K. The results indicate that in the short-term logging residues are insignificant for site productivity on sites where the availability of N limits productivity. On peatland sites, where the availability of K limits productivity, logging residues may be significant on site productivity. However, in the long-term logging residues may be an important source of organic matter and nutrients. Great proportion of nutrients was released from needles within the first year of decomposition. The rate of nutrient release from needles was slightly faster from the heaps than on the ground over the first year. If residues are collected for energy, heaping and removal after one year would result in more released nutrients than if they were spread on the ground throughout the harvested stand. In order to avoid possible soil nutrient depletion and negative effects on the growth of remaining trees, it can be preferable to leave residues in the stand after harvest and remove branches after the needles have been shed.

Background and aims: Infants under two years of age have significant nutritional demands to promote growth and development, and to prevent malnutrition. However, in low-income countries, complementary feeding practices are often inadequate. In Kenya, there is a low availability of nutrient-dense complementary foods for infants in this age group. Thus, micronutrient deficiencies are widespread among infants and young children. Therefore, this study aimed to explore the gaps in the nutritional intake of infants aged 6-23 months living in Nairobi City County and Chuka Town, Kenya, and to examine if there were any specific dietary patterns associated with those gaps. Further, since earlier studies have demonstrated the high nutritional value and potential of amaranth to improve the diet of Kenyan infants, the suitability of amaranth foods for the improvement of infants’ diets in the study areas will be discussed. Methods: This thesis uses data from the InnoFoodAfrica Food Consumption Survey in Kenya in 2021. Single 24-hour recalls, and background questionnaires were available from 407 infants aged 6-23 months (207 from Nairobi City County and from 200 Chuka Town). Median nutrient intakes and interquartile range were compared to the recommendations by the WHO to define a nutrient gap. Dietary patterns were extracted with principal component analysis. The association between dietary patterns and nutrient gaps was evaluated using logistic regression analysis with age, gender, and infant’s energy intake as confounding variables. Results: Among infants aged 6-23 months assumed nutritional gaps were identified in folate, niacin, thiamin, vitamin B12, calcium, and zinc. Three dietary patterns were extracted based on the dietary data: “high-carbs” (high in cereals, bakery products, sugars) “high-fat” (high in oils, fats, fried potatoes, chips, popcorn), and “healthy” (high in egg dishes, roots and tuber dishes, vegetables, and fruits). Both the “high-carbs” and “healthy” patterns were associated with a higher likelihood of meeting the recommendations for most of the nutrients. The “high-fat” pattern was only associated with the likelihood of meeting the recommendations of vitamin B12 and zinc. Conclusions: In this population of infants from Nairobi City County and Chuka Town, Kenya, assumed nutritional gaps are present in the intake of niacin, thiamin, folate, vitamin B12, calcium and zinc. The “high-fat” pattern, associated with a lower likelihood of meeting the recommended intakes for most nutrients, may be associated with the nutritional gaps. Based on nutrient composition of amaranth flour (analyzed in the InnoFoodAfrica project), amaranth would not be suitable for the preparation of snacks to fill the gaps of the infants’ diets.

Früher erworbene bzw. gelernte Sprachen haben einen Einfluss auf die Sprachlernprozesse von neuen Sprachen und können dabei eine Hilfe sein. Die SchülerInnen der Klassenstufen 7–9 der finnischen Gesamtschule haben bereits Kenntnisse in mindestens drei Sprachen. Dem Lehrplan nach soll die Mehrsprachigkeit der SchülerInnen im Fremdsprachenunterricht genutzt und gefördert werden. Für die Umsetzung dieser Lehrplanziele ist es erforderlich, dass die LehrerInnen sich des mehrsprachigen Repertoires der SchülerInnen sowie der Mehrsprachigkeitsdidaktik bewusst sind. Das Ziel der vorliegenden Arbeit ist es herauszufinden, inwieweit sich die FremdsprachenlehrerInnen darüber bewusst sind, über welche Sprachreserven ihre SchülerInnen verfügen, wie sie zur Mehrsprachigkeit der SchülerInnen eingestellt sind und inwiefern sie die Mehrsprachigkeit der SchülerInnen in ihrem Unterricht nutzen und fördern. Die Forschungsfragen sind die folgenden: Wie bewusst sind sich die FremdsprachenlehrerInnen der sprachlichen Ressourcen ihrer SchülerInnen? Wie ist die Einstellung der FremdsprachenlehrerInnen zur Mehrsprachigkeit ihrer SchülerInnen? Wie wird die Mehrsprachigkeit der SchülerInnen durch die FremdsprachenlehrerInnen im Fremdsprachenunterricht genutzt und gefördert? Um die Forschungsfragen zu beantworten, wurde ein Online-Fragebogen erstellt und an FremdsprachenlehrerInnen der 7.–9. Klasse der finnischen Gesamtschule verschickt. Insgesamt haben 43 FremdsprachenlehrerInnen aus Schulen rundum Finnland den Fragebogen beantwortet. Die Antworten auf den Fragebogen sind bezüglich allen drei Aspekten (Bewusstheit, Einstellung sowie Nutzung und Förderung) überwiegend positiv. Es lässt sich aber eine gewisse Diskrepanz zwischen der befürwortenden Einstellung und der tatsächlichen Nutzung bezüglich der Mehrsprachigkeit der SchülerInnen im Unterricht erkennen. Außer der Einstellung zur Mehrsprachigkeit spielen unter anderem die Lehrmaterialen und die Sprachkenntnisse der LehrerInnen dabei eine Rolle, inwieweit die Mehrsprachigkeit der SchülerInnen im Fremdsprachenunterricht genutzt und gefördert wird. Für weitere Untersuchungen wären daher Lehrwerke bezüglich der Berücksichtigung von Mehrsprachigkeit ein interessantes Untersuchungsobjekt.

Tämän pro gradu -tutkielman aihe on nuorten nuuskaaminen yhteiskunnallisen hallinnan viitekehyksessä. Tutkielmassa tarkastellaan koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ammattilaisten käsityksiä nuuska-ilmiön rakentumisesta sekä nuuskaavista nuorista. Sosiologista tutkimusta nuuskaavien nuorten yhteiskunnallisesta hallinnasta perustelee Michel Foucault’n ajatuksiin nojaava käsitys biovallan ja -politiikan leimaamasta modernista ajasta, jolle on ominaista yhteiskunnallisen hallinnan keinojen kohdistaminen yhä enemmän terveyden ja sairauden kysymyksiin ja biopoliittisiin tavoitteisiin, kuten yksilön hyvän terveyden vaalimiseen. Sosiaalitieteellistä tutkimusta aiheesta perustelee myös kasvanut huoli nuorten nuuskan käytön lisääntymisestä viime vuosina. Nuorten nuuskaamisen hallinnan tutkimuksessa on kyse myös nuorten terveyden edistämisestä ja siitä, millaisen yhteiskunnallisen hallinnan kohteiksi ja toimijoiksi nuuskaavat nuoret määrittyvät. Tutkielman aineistona on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) keräämä haastatteluaineisto, joka sisältää 12 koulu- ja opiskeluterveyden ammattilaisen yksilöhaastattelua. Aineisto on litteroituna tekstinä 447-sivuinen. Haastateltavat ovat terveydenhoitajia, suuhygienistejä ja hammaslääkäri, ja heidät on valittu kouluterveyskyselyn perusteella niistä kouluista ja oppilaitoksista, joissa nuuskaamista esiintyy. Tutkimusalueet ovat Uusimaa, Pohjanmaa ja Lappi. Tämä pro gradu -tutkielma on oma itsenäinen kokonaisuutensa, jossa haastattelupuhetta analysoidaan diskurssianalyyttisesti. Diskurssianalyysin avulla tutkitaan terveydenhuollon ammattilaisten käsityksiä nuuska-ilmiön rakentumisesta ja tarkastellaan ilmiön hallinnan ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia. Haastattelupuheesta analysoidaan nuuskaavien nuorten saamia subjektipositioita puheessa esiin tulleiden nuuskaamiselle altistavien tekijöiden ja nuuskaamisen syiden teemoittelun perusteella. Näin hahmotetaan sitä, millaisia toimijuuden mahdollisuuksia nuori puheessa saa. Teoreettinen viitekehys on Foucault’n tuotannosta ammentava hallinnan analytiikan perinne, ja tutkielmassa tarkastellaan nuorten nuuskaamista hallinnananalyyttisten käsitteiden, terveyskansalaisuuden tuottamisen ja biovallan ulottuvuuksien näkökulmasta. Nuorten nuuskaaminen määrittyy tulkinnan mukaan monitahoiseksi ilmiöksi, jonka ympärillä käydään paljon neuvottelua ja josta ei vallitse täyttä yhteistä ymmärrystä ammattilaisten puheessa. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat ammattinsa puolesta velvoitettuja tekemään nuuskaamista ennaltaehkäisevää työtä nuorten parissa, mutta työhön tuovat omat haasteensa muun muassa ilmiön neuvottelunalaisuus ja monen eri toimijan erilaiset käsitykset nuuskaamisen haitallisuudesta. Nuorten nuuskaamisen yhteiskunnallinen hallinta ei ole samalla tavalla yksiselitteistä kuin esimerkiksi poltettavien savukkeiden käytön hallinta, sillä nuuskaamisen kulttuuriset paikat ja ilmiön määrittyminen ovat moniselitteisempiä. Tämän tutkielman tulkinnan mukaan terveydenhuollon ammattilaisten haastattelupuheessa tulee esiin nuorta kannustava ja tukeva hallinnan tapa nuuskaamisen säätelyssä. Nuuskaavan nuoren omaa ajattelua halutaan herättää ja auttaa nuorta itseään tekemään päätöksiä nuuskaamisen vähentämisestä tai lopettamisesta. Nuuskaava nuori määrittyy kuitenkin passiiviseksi ja herkäksi erilaisille vaikutteille, kuten ryhmäpaineelle ja mallioppimiselle. Tämä herättää kysymyksen, millaisiksi hallinnan kohteiksi nuoret määrittyvät terveyden edistämisessä, kun kyseessä ovat nuorten haitalliset terveyteen liittyvät valinnat.

Tutkielmassani tavoitteenani on selvittää, kuinka vuonna 2016 suomalaisissa peruskouluissa käyttöön otettu opetussuunnitelmauudistus on vaikuttanut suomenkielisten peruskoululaisten asenteisiin ja motivaatioon pakollisia ruotsin kielen opintoja kohtaan. Ruotsin opetussuunnitelmauudistuksen päätavoitteena on ollut ruotsin opiskelumotivaation kohottaminen. Tutkielmassa tutkitaan oppilaiden asenteiden ja motivaation muutosta aiempiin tutkimustuloksiin verrattuna. Lisäksi tarkastellaan, onko opetussuunnitelmauudistus tasoittanut asenteiden ja motivaation vaihtelua ikä- ja sukupuoliryhmien välillä. Tutkimus on luonteeltaan määrällinen ja se toteutettiin oppilaskyselyn muodossa yhdessä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa koulussa. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 89 kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisen oppilaan vastauksista. Aineistossa tutkittavien ikä- ja sukupuolijakaumat ovat suhteellisen tasaisia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, ettei opetussuunnitelmaan tehdyistä uudistuksista huolimatta peruskoululaisten asenteissa ja motivaatiossa ruotsin opintoja kohtaan ole tapahtunut suurtakaan muutosta. Erot ikä- ja sukupuoliryhmien välillä asenteissa ja motivaatiossa ruotsin opiskelua kohtaan ovat yhä suuria: iältään vanhemmat oppilaat, ja erityisesti poikaoppilaat, suhtautuvat ruotsin kieleen ja sen opintoihin edelleen huomattavasti negatiivisemmin. He ovat myös epämotivoituneempia opiskelemaan sitä koulussa.

Objectives. The aim of this study is to find out what factors influence family food choices today and how sustainable eating is reflected in family food choices. In previous studies, food choices can be seen as a complex phenomenon with many different goals. The aim of this study is to reflect how parents experience food choices today. My research brings a new perspective to studying family food choices and answers the current question of how sustainability is reflected in family food choices. Methods. This was a qualitative study. The material was collected in semi-structured theme interviews. One parent of the family was interviewed. Eight families were selected to this study. Since this study focused on the role of sustainability in family food choices of parents of young children, the age of the children was under the Finnish school age of seven. The families had either one or two children. Results and Conclusions. The results show that family food choices were affected by many different goals that might be partly contradictory and sometimes prevent one another from achieving the other. Thus, parents may be considered to be in a type of crossfire when con-sidering food choices. Sustainable eating appeared in three different roles in the families: it was either a guiding factor for family food choices, a somewhat guiding factor, or a meaningless factor for family food choices. Sustainable eating appeared in the food choices, among other things, as favoring of certain diets or products, and the avoidance of certain ingredients or products. The parents of this study had found the eating habits that worked for them. Parents did not experience food choices challenging, although their responses showed some discrepancies when discussing about food choices. These contradictions were brought up by the use of opposites. Intrestingly the parents applied routines as strategies for overcoming the controversies, and as a result, the at times even experienced the potential problems as opportunities.