Browsing by study line "Agricultural Economics"

Kustannuskriisillä on ollut vaikutusta sianlihantuotantoketjuun. Kohonneiden kustannusten vuoksi tuottajien olisi hyvä kiinnittää huomiota tuottoja vähentäviin ja kustannuksia lisääviin tekijöihin mahdollisuuksiensa mukaan. Teurashylkäykset ovat tuoton menetys, johon tuottajat voivat joltain osin vaikuttaa. Teuraslaadulla on suuri merkitys koko tuotantoketjun kannattavuudelle, koska teurashylkäykset aiheuttavat tappiota niin alkutuotannolle kuin teurastamollekin. Jos tulevaisuudessa olisi mahdollista tuottaa konkreettisia lukuja sikatiloille teurashylkäysten aiheuttamista taloudellisista menetyksistä, tuottajat voisivat motivoitua parantamaan teuraslaatuaan. Tällä olisi positiivinen taloudellinen vaikutus, joka samalla edesauttaisi sikojen hyvinvointia. Hännänpurenta on yleinen ongelma sianlihantuotannossa. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat maat, joissa noudatetaan EU:n lainsäädäntöä eikä typistetä häntiä. Hännänpurennan arvioinnin merkitystä lisää se, että häntäpurruilta sioilta löytyy usein normaalia enemmän muitakin teurashylkäyksiä ja vuodesta 2023 eteenpäin tilat voivat saada hyvinvointikorvausta, jos teuraslinjalla alle 5 %:lla sioista on häntävaurioita. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella teurashylkäysten vaihtelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä tilastollisin menetelmin lihasikateurasaineiston pohjalta. Tutkimuksen aineistona oli suomalaisen teurastamon 1.8.-30.11.2022 teurastettujen verkostojen lihasikojen teurasdata, joka käsittää 16 verkostoa, 57 sikalaa ja 109 121 lihasikaa. Tutkimusmenetelminä hyödynnettiin logistista ja lineaarista regressioanalyysiä. Logistisen regression avulla tutkittiin teurashylkäysten ja lihantarkastusmerkintöjen todennäköisyyksiä sekä eri verkostojen välillä että kunkin verkoston sisällä, sekä hännänpurennan yhteyttä muihin teurashylkäyksiin/lihantarkastusmerkintöihin ja rodun vaikutusta hännänpurentaan. Lineaarisen regression avulla tukittiin teurashylkäyskilojen, -kustannuksien, päiväkasvun ja kuolleisuuden vaihtelua verkostojen välillä, teurashylkäyskilojen ja -kustannuksien vaihtelua verkostojen sisällä sekä lihakkuutta suhteessa rotuun. Verkostojen välillä oli eroja. Teurashylkäysten todennäköisyyksissä, kiloissa ja kustannuksissa oli yli kaksinkertainen ero pienimmän ja suurimman hylkäysten todennäköisyyden välillä. Myös verkostojen sisällä oli vaihtelua tilojen kesken, eli omalla toiminnalla ja olosuhteilla on ollut vaikutusta teurashylkäyksiin. Osa verkostoista oli kaikkien hylkäysperusteiden osalta huonoimpien tai parhaimpien joukossa. Sama ilmiö havaittiin myös yksittäisten verkostojen tiloja verrattaessa. Tutkimustulosten perusteella hännänpurennalla oli yhteyttä muiden teurashylkäysten esiintymiseen. Eniten sillä oli yhteyttä keuhkotulehdusten esiintymisen kanssa. Tanskalaisen rodun teurailla oli parempi lihakkuus ja vähemmän hännänpurentaa kuin hollantilaisnorjalaisen rodun teurailla.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millä menetelmillä ja missä laajuudessa maanrakennus- ja koneurakointialan PK-yrityksen tulisi mitata ja raportoida ilmastopäästöjään, tunnistaa parhaat käytännöt raportoinnissa, arvioida kohdeyrityksen ilmastopäästöjen taso ja tunnistaa pääasialliset päästölähteet sekä teknistaloudellisesti relevantit toimenpiteet päästöjen vähentämiseen ja lisäksi arvioida onko hiilineutraalisuus kohdeyrityksen kannalta relevantti tavoite. Tutkimuksen pohjaksi muodostettiin katsaus ilmastopäästöjen mittaamista käsittelevään kirjallisuuteen sekä alan tärkeimpiin raportointistandardeihin. Soveltava osa toteutettiin intensiivisenä tapaustutkimuksena, keskittyen yhteen kohdeyritykseen – Maamark Oy:hyn. Kohdeyritys on pääkaupunkiseudulla toimiva maarakennus- ja koneurakointialan yritys, joka tarjoaa laajan valikoiman maanrakennus- ja koneurakointipalveluita pääkaupunkiseudun kunnille, julkisyhteisöille ja yksityisille toimijoille. Tutkimus osoittaa, että ilmastopäästöjen seurantaan ja raportointiin on vakiintunut selkeitä parhaita käytäntöjä, jotka rakentuvat tyypillisesti elinkaariarviointimenetelmän pohjalle, jonka tärkein sovellus on hiilijalanjälki ja siihen liittyvät laskentamenetelmät. Hiilijalanjäljen raportoinnin vertailtavuutta parantamaan on luotu laajasti hyväksytty The Greenhouse Gas Protocol-standardi, joka antaa suuntaviivat päästölähteiden ja päästöjen kategorisointiin ja tärkeimpiin järjestelmärajauksiin. Hiilijalanjäljen laskentamenetelmänä tässä työssä päädyttiin käyttämään Suomen Ympäristökeskuksen ylläpitämää Y-HIILARI-hiilijalanjälkilaskuria. Maamark Oy:n hiilijalanjälki on nykytilassa vuoden 2020 tasolla noin 428 ton CO2ekv / vuosi, joka vastaa noin 40 keskimääräisen suomalaisen vuosittaisia ilmastopäästöjä, josta noin 70 % muodostuu yrityksen ajoneuvojen ja koneiden polttoaineenkulutuksen päästöistä. Kohdeyrityksen päästöjen pienentämiseen tunnistettiin useita relevantteja vähennysmahdollisuuksia. Suunniteltu uusiutuvien polttoaineiden laajamittainen käyttöönotto, energiatehokkuuden parantaminen ja tuulisähköön siirtyminen mahdollistaisivat Scope 1- ja 2-päästöjen eliminoimisen lähes kokonaan. Samalla päästövähennystoimenpiteet kasvattaisivat yrityksen epäsuoria Scope 3 -päästöjä merkittävästi, uusiutuvien polttoaineiden valmistuksen fossiilisia vaihtoehtoja korkeampien epäsuorien päästöjen kautta kumoten osan suorien päästöjen vähennyksen vaikutuksista. Tarkasteltaessa yrityksen kokonaispäästöjä, suunnitellut toimenpiteet pienentäisivät päästöt 58 % nykytilaa matalammalle tasolle noin kahdessa vuodessa, vuoden 2023 loppuun mennessä. 178 ton CO2ekv / vuosi residuaalipäästöjen ilmastovaikutus voidaan kumota kompensaatiojärjestelyjen avulla, jolloin hiilineutraalisuus on kohdeyrityksen kannalta relevantti keskipitkän aikavälin tavoite. Päästövähennystoimenpiteiden toimeenpanon kertaluontoiseksi investointitarpeeksi arvioitiin 14 100 € ja vaikutukseksi muuttuviin kustannuksiin arvioitiin tulevan lisäystä 31 000–51 200 € / vuosi. Osana päästövähennysohjelmaa kohdeyritys tulee pilotoimaan ja pilotoinnin kokemusten pohjalta laajentamaan hinnoittelumallien kustannusvaikutuksen viemistä palvelujen loppukäyttäjille ja urakkahinnoitteluun. Lisäksi yrityksen johto uskoo, että hiilineutraalisuuden kautta saavutettava edelläkävijäasema maarakennus- ja koneurakointialan ympäristöystävällisyyden edistäjänä sekä kyky raportoida yrityksen päästöt tulevat kasvattamaan merkitystään strategisina kilpailukykyetuina lähitulevaisuudessa.

Tämän tutkimuksen aiheena oli traktorien kasvihuonekaasujen vähentäminen ja polttoaineiden huoltovarmuuden parantaminen. Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Fossiiliset polttoaineet ovat yksi suurimmista KHK-päästöjen lähteistä maailmassa. Ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään kansainvälisillä ja kansallisilla ilmastotavoitteilla. Jokaisen sektorin on tehtävä oma osuutensa päästöjen vähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen maataloustraktorit ovat tähän saakka toimineet pelkästään fossiilisella tuontidieselillä. Kriisiytynyt maailmantilanne on tuonut esiin myös tarpeen parantaa polttoaineomavaraisuutta. Jotta voidaan turvata kotimainen ruoantuotanto epävarmassa maailmantilanteessa, on tuontidieselin tilalle etsittävä vaihtoehtoja. Tutkimuksen aihepiiri oli monitahoinen, johon liittyi yksittäisiä, toisistaan irrallaan olevia tutkimuksia ja tietolähteitä. Siksi tutkimusmenetelmäksi valikoitui synteettinen katsaustyyppinen-tutkimus. Siinä kerätään aluksi laaja ja monipuolisen aineisto, josta analyysin ja synteesin avulla pyritään saamaan mahdollisimman selkeä ja yhtenäinen kokonaisuus. Aineistona käytettiin tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleja sekä ei-tieteellisiä lähteitä, kuten lehtiartikkeleja sekä sähköpostikeskusteluja, Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että Suomessa on mahdollisuuksia korvata fossiilista tuontidieseliä maatalouden traktorien polttoaineena. Siirtymällä uusiutuviin polttoaineisiin saadaan parannettua sekä polttoaineiden huoltovarmuutta, että vähennettyä traktoreista tulevia KHK-päästöjä. Suomessa valmistettavat uusiutuvat polttoainevaihtoehdot maataloustraktoreille ovat uusiutuva diesel ja biometaani. Uusiutuvaa dieseliä voidaan käyttää samoissa traktoreissa kuin fossiilista dieseliä, joten sitä voidaan käyttää vanhalla traktorikannalla. Uusiutuvan dieselin käytön este on tällä hetkellä sen hinta, joka on selvästi korkeampi kuin fossiilisella dieselillä. Biometaanin käyttöönotto traktorien polttoaineeksi vaatii traktorikannan uusimista. Biometaania varten tarvitaan kaasutraktorit, joiden kehitys on vielä alkuvaiheessa. Markkinoilla on tällä hetkellä vasta yksi biometaanitraktori. Metaanitraktorin hinta on noin 100 000 euroa enemmän kuin vastaavan dieseltraktorin, eikä siihen saa toistaiseksi investointitukea. Kaasutraktorin voi myös valmistaa itse konvertoimalla dieseltraktori kaasukäyttöiseksi. Konvertoimalla vanhan dieseltraktorin kaasutraktoriksi ja tuottamalla biometaanin itse, on mahdollista saada biometaanin käyttö traktorin polttoaineena kannattavaksi, riippuen tilan lähtökohdista. Suomessa on resursseja tuottaa enemmän uusiutuvia polttoaineita, erityisesti biometaania, mutta niiden ottaminen maatalouden traktorikäyttöön edellyttää poliittisia tukitoimia. Nopein keino on kohdentaa tukitoimia uusiutuvan dieselin hintaan, jotta sen valitseminen olisi maanviljelijälle taloudellisesti järkevää. Lisäksi tarvitaan investointitukea uuden kaasutraktorin hankkimiseen sekä biokaasutuotannon lisäämiseen. Tukitoimia tarvittaisiin, jotta saataisiin traktorien vihreä siirtymä käyntiin. Alkuun pääsemisen jälkeen, teknologian kehitys ja uusiutuvien polttoaineiden tuotannon sekä jakeluverkon paraneminen todennäköisesti vaikuttavat myös hintakehitykseen, jolloin tukia voidaan myöhemmin asteittain vähentää.

Tutkielmassa tarkastelen maatilayrittäjyyttä strategisen johtamisen näkökulmasta resurssipohjaista teoriaa soveltaen. Tutkimuksen kohteena on naispuoliset maatilayrittäjät. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu teoriaan yrityksen hallinnollisista ja tuotannollisista resursseista, joita hyödyntämällä yritys tuottaa tuotteita ja palveluita, joista seuraa yrityksen taloudellinen suorituskyky. Taloudellisen suorituskyvyn lisäksi yritys voi saavuttaa markkinoilla kilpailuedun, mikäli se resurssiensa ja strategiansa avulla täyttää VRIS –kehikon edellytykset. Kehikon mukaan yrityksen resurssien yhdessä tulee olla arvokkaita, harvinaisia, jäljittelemättömiä sekä muilla ei tulisi olla vastaavia substituutteja resursseille. Tutkielman tavoite on vastata tutkimuskysymyksiin siitä, minkälaisia strategisia tavoitteita, vahvuuksia, voimavaroja, heikkouksia ja esteitä naisviljelijöillä on. Lisäksi luon haastattelujen pohjalta katsauksen siihen, minkälainen haastateltujen naisviljelijöiden toimintaympäristö on ja minkälaisena he kokevat maatilayrittämisen. Tutkielmassa naisviljelijää käytetään synonyyminä naismaatilayrittäjälle, joka on tilan ensisijainen viljelijä. Euroopan unionin maatiloista noin 29 prosenttia on naisten johtamia. Vaikka Euroopan unionin mittakaavassa suomalaisten naisviljelijöiden osuus kaikista viljelijöistä on verrattain pieni, on naisviljelijöiden suhteellinen määrä ollut viime vuosina kasvussa. Suomessa naisviljelijät ovat keskimäärin nuorempia ja määrällisesti heidän tyypillisimpiä maatilatyyppejänsä ovat yleinen peltoviljely, erikois-, vilja-, öljy- ja valkuaiskasvit sekä lypsykarjatalous. Suhteellisesti naismaatilayrittäjien yleisimpiä maatilatyyppejä ovat lampaat, vuohet ja muu laidunkarja ja puutarhatalous sisätiloissa. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan ohjelman uudistuksessa (CAP27) sukupuolten välinen tasa-arvo on nostettu ensimmäistä kertaa yhdeksi osaksi sen keskeisimpiä uudistuksia. Ohjelman tavoitteena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa lisäämällä naisten osallistumista maatalouteen. Tutkielman tutkimusmenetelmä on laadullinen tutkimus ja aineiston hankintamenetelmä oli viiden valikoidun naisviljelijän puolistrukturoidut haastattelut etänä Teams -sovelluksessa. Tutkimuksen lähestymistapa oli deduktiivinen, tutkimuksen lähtökohtana oli resurssipohjainen teoria, jota lähestyttiin empiirisen analyysin kautta. Haastateltujen yrittäjien strategisten tavoitteiden taustalla oli useimmiten taloudelliset motiivit, kuten kannattavuuden parantaminen tai liikevaihdon kasvattaminen. Naisviljelijöiden arvoja heijastavia strategisia tavoitteita ovat tilan jatkuvuuden turvaaminen yli sukupolvien sekä maaseudun, ympäristön ja kotimaisen ruoantuotannon arvostaminen. Haastateltujen yrittäjien tuotannollisia resursseja ovat hyvä kone- ja rakennuskanta, isot ja/tai lähellä sijaitsevat peltolohkot, luotettavat työntekijät, varastointikapasiteetti ja maatilan sijainti. Yrittäjien aineettomia resursseja ovat laajat ammatilliset tukiverkostot, koulutustausta, motivaatio, innovatiivisuus, optimistinen asenne, stressinsietokyky ja dynaamisuus. Resurssit, joita haastatellut maaseutuyrittäjät halusivat kehittää, olivat kokemuksen mukana tuomat ammattitiedot- ja taidot, työn organisointitaidot, stressinsietokyky sekä tehdä kyky pitkän tähtäimen strategisia suunnitelmia ja päätöksiä.

Tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa asiantuntijayritys Envitecpolis Oy:n asiakkaista benchmarking-taulukko. Muodostettua aineistoa analysoitiin erilaisin menetelmin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin maidontuotantoon ja sen kannattavuuteen. Keskimäärin suomalaisen maatalouden kannattavuus on heikolla tasolla. Kannattavuuskerroin tarkastelee maatalousyrityksen palkka- ja oman pääoman korkotavoitteen täyttymistä samanaikaisesti painottaen yhtä paljon molempia. Luvun ollessa alle yhden, ei yrittäjän palkkavaatimus ja oman pääoman korkotavoite täyty. Suomalaisilla maatiloilla kannattavuuskerroin on jo pitkään ollut keskimäärin alle yhden. Tässä tutkimuksessa kannattavuutta tarkasteltiin nettotulokseen asti. Maitotilayritysten tunnuslukuja tarkasteltiin kolmessa eri ryhmässä: lypsytavan, liikevaihdon ja lehmien keskituotoksen mukaan. Lypsytavan mukaan tarkasteltuna automaattilypsyä käyttävät tilat osoittautuivat tehokkuudeltaan ja kannattavuudeltaan parhaiksi. Yleisesti suurempi yrityskoko tarkoitti parempaa kannattavuutta sekä tehokkuutta samoin korkeampi keskituotos. Huomioitavaa on, ettei automaattisesti tietty lypsytapa, keskimääräistä korkeampi liikevaihto tai lehmien keskituotos tarkoita parempaa kannattavuutta tai tuotannon tehokkuutta. Maitotilayritysten tuotantoa tutkittiin lisäksi Cobb-Douglas tuotantofunktion avulla sekä DEA-menetelmällä. Cobb-Douglas tuotantofunktiosta muodostettiin korjatun pienimmän neliösumman (COLS) menetelmällä maitotilayritysten tekninen tehokkuusluku. Tekninen tehokkuus määritettiin myös DEA:n muuttuvien skaalatuottojen (VRS) menetelmällä. DEA-mallin tuotosorientoitunut tekninen tehokkuus korreloi tilastollisesti merkitsevästi muun muassa nettotuloksen, maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen ja liikevaihdon kanssa. COLS-tehokkuusluku korreloi tilastollisesti merkitsevästi maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen, nettotuloksen sekä ostorehukustannuksen kanssa. COLS-mallissa yksi yritys on teknisesti tehokas muihin nähden, mutta DEA-mallissa tehokkaita yrityksiä voi olla useita. Toisaalta pienessä aineistossa DEA erottelee tehokkaimpia yrityksiä heikosti toisistaan. Aineiston maitotilayritykset olivat sekä taloudellisesti että peltopinta-alaltaan isompia ja nettotulosta verrattaessa kannattavampia kuin Luonnonvarakeskuksen aineiston yritykset. Tutkimuksen aineisto oli pieni (36 maitotilaa), joten luotettavuus jää alhaiseksi, jolloin tuloksista ei voi tehdä yleistyksiä Suomen tasolla. Benchmarking-taulukko helpottaa yritysten tuotannon sekä kannattavuuden analysointia. Tuotannon vertaaminen ja oppiminen esikuvayrityksiltä voi auttaa tuotannon kehittämisessä. Jatkossa tekninen tehokkuusluku voisi olla osa yritysten analysointia perinteisten osatuottavuusmittareiden yhteydessä.

Tutkimuksen taustalla oli Valion hankintaosuuskuntien siirtyminen raakamaidon sopimustuotantoon ja osuuskunta Maitosuomen tavoite kohdentaa meijerin jalostuskapasiteettia korkean lisäarvon tuotteisiin, mikä edellyttää meijeriin toimitettavan raakamaidon maltillista vähentämistä ja raakamaidon tulovirran ennustettavuutta pitkällä aikavälillä. Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan maitotilayritysten määrä vähenee senkin jälkeen, kun meijerin optimimaitomäärä on saavutettu, jolloin lopettavien maitotilayritysten maitomääristä syntyy niin kutsuttua jakovaraa. Tutkimuksen tarkoituksena oli laskea maidon yksikkökustannus, rajakustannus, kustannusten jousto sekä katetuotto viidessä eri taloudellisessa kokoluokassa toimivalle maitotilayrityksille vuosina 2017–2021. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ne maitotilayritykset, jotka ovat yksikkö- ja rajakustannukseltaan sekä katetuotoltaan kilpailukykyisimpiä. Tulosten perusteella tehtiin arvio siitä, kenelle meijeriosuuskunta Maitosuomen kannattaisi myöntää raakamaidon lisäsopimusmäärää raakamaidon tulovirran takaamiseksi ja ennustamiseksi tulevaisuudessa. Maidon yksikkökustannus laskettiin tavanomaisessa tuotannossa oleville maitotilayrityksille hyödyntämällä sivutuotemenetelmää, jossa päätuotteen yksikkökustannus saadaan vähentämällä sivutuotteiden arvo kokonaistuotantokustannuksesta ja jakamalla jäljelle jäävä tuotantokustannus päätuotteen määrällä. Rajakustannuksen estimoinnissa hyödynnettiin regressiomallia. Maidon katetuotto laskettiin pelkän maitotuoton perusteella, maitotuoton ja litraperusteisen tuotantotuen yhdistelmällä ja lopuksi huomioimalla kaikki maidontuotannolle kohdistetut maataloustuet. Aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen Luke Taloustohtori ja Tilastotietokanta -palvelusivustoilta. Tulosten perusteella suurimmat maitotilayritykset ovat sekä yksikkökustannukseltaan että rajakustannukseltaan kilpailukykyisimpiä. Pienemmillä maitotilayrityksillä oli suurempi maidon katetuottomaitolitraa kohti, kun laskennassa huomioitiin kaikki maidontuotannolle kohdistettavat maataloustuet, mikä altistaa ne kannattavuuden muutoksille Euroopan unionin maatalouspolitiikan ja tukiehtojen muuttuessa. Maidon muuttuva yksikkökustannus oli kaikissa taloudellisissa kokoluokissa pienempi kuin maidosta saatava hinta, jolloin tuotantoa oli kannattavaa jatkaa kaikissa taloudellisissa kokoluokissa lyhyellä aikavälillä. Meijeriosuuskunnan tavoitteena on kuitenkin turvata raakamaidon saatavuus ja tulovirran ennustettavuus pitkällä aikavälillä, jolloin lisäsopimusmäärien myöntäminen yksikkö- ja rajakustannusperusteisesti suuremmille maitotilayrityksille olisi tarkoituksenmukaista. Tämä kiihdyttää maatalouden rakennemuutosta, jossa tuotanto keskittyy entistä suurempiin yksiköihin. Näillä maitotilayrityksillä on kuitenkin taloudellisesti parhaimmat mahdollisuudet jatkaa tuotantoa tulevaisuudessa, jolloin ne ylläpitävät myös maaseudun elinvoimaisuutta ja työllistämiskykyä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten monialaiset maatalousyrittäjät ovat menestyneet suhteessa muihin maatalousyrittäjiin. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa, millaista yrittäjyysosaamista menestyneillä maatalousyrittäjillä on sekä havaita mahdolliset erot monialaisten ja muiden maatalousyrittäjien osaamisessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Entrepreneurial Competence Frameworkia (EntreComp), jota on käytetty tähän mennessä vähän yrittäjyyden tutkimuksessa. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamista hahmottaa EntreComp -viitekehyksen kautta. Tutkimuksen aineistona toimi Luonnonvarakeskuksen, Työtehoseuran sekä Pellervon taloustutkimuksen toteuttamassa Smart Farmers -hankkeessa vuonna 2021 tehty viljelijäkysely. Kyselyyn vastasi 1342 satunnaisotannalla Ruokaviraston maatilayrittäjärekisteristä poimittua viljelijää. Tutkimuksessa hyödynnettiin Smart Farmers -hankkeessa muodostettua menestyksen määritelmää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta, jossa aineistoa käsiteltiin määrällisillä analyysimenetelmillä tarkastelemalla jakaumia ja ristiintaulukoimalla muuttujia vertailtavien ryhmien suhteen. Lisäksi muuttujien välistä riippuvuutta selvitettiin tilastollisin testein. Sekä monialaisilla että muilla maatalousyrittäjillä vahvimpia yrittäjyysosaamisen osa-alueita olivat tuotanto-osaaminen, riskienhallinta ja itsensä johtaminen. Monialaiset hallitsivat muita maatalousyrittäjiä paremmin uuden teknologian, mitä selittää mahdollisesti se, että merkittävä osa kyselyyn vastanneista monialaisista yrittäjistä harjoitti maatalouden ohella koneurakointia ja monialaisilla maatalousyrittäjillä oli enemmän maatalousalan koulutusta. Monialaiset olivat myös menestyneempiä kuin muut maatalousyrittäjät, mutta parempaan menestykseen ei tässä tutkimuksessa löytynyt selkeää syytä. EntreComp- viitekehyksen soveltuvuutta maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamisen mallintamiseen kokeiltiin tutkimalla menestyneiden maatalousyrittäjien osaamista. Tuloksista voidaan päätellä, että maatalousyrittäjillä on EntreCompissa esitettyjä kompetensseja. EntreComp vaikuttaisi siis sopivan myös maatalousyrittäjien tutkimukseen. Jatkotutkimusta monialaisten maatalousyrittäjien menestystekijöistä voisi tehdä EntreComp -viitekehystä hyödyntäen.

Tuottajan asema perinteisessä tarjontaketjussa on heikko muihin ketjun jäseniin nähden. Suora-myynnin avulla voidaan lyhentää perinteistä tarjontaketjua poistamalla ketjusta välikäsiä, ja täten parantaa tuottajien asemaa. Lyhyen ketjun kautta tuottajan on mahdollista saada tuotteen hinta kokonaisuudessaan itselleen. Naudanlihantuotannon kannattavuus on tällä hetkellä huono, joten keinoja sen parantamiseksi tarvitaan: erikoistuminen suoramyyntiin voikin olla yksittäisille naudanli-hantuottajille keino parantaa kannattavuuttaan. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita vaihtoehtoja. Tämän tutkielma tavoitteena onkin selvittää, minkälaisia suoramyyntimalleja suomalai-silla naudanlihantuottajilla on käytössä, ja mitkä ovat heidän käsityksensä mallien vahvuuksista ja heikkouksista. Lisäksi tarkastellaan esimerkkilaskelman avulla suoramyynnistä saatavia tuottoja sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimustavan valintaan vaikutti aikaisem-man tutkimuksen vähäinen määrä sekä tutkimuskysymykset. Teemahaastattelu valikoitui aineiston-keruumenetelmäksi. Haastateltaviksi valikoitiin kymmenen yrittäjää, jotka harjoittavat naudanlihan suoramyyntiä. Haastateltavat valikoitiin verkkosivujen perusteella ja haastattelut suoritettiin etäyh-teydellä. Aineiston perusteella ennakkotilauksiin perustuva myyntitapa on yksinkertaisin toteuttaa ja se olikin usealla yrittäjällä käytössä. Muita toteutustapoja olivat tilamyymälä, verkkokauppa, itsepalveluun perustuva automaattikauppa/itsepalvelukioski, REKO ja myymäläauto. Itsepalveluun perustuvien myyntitapojen uskottiin yleistyvän tulevaisuudessa. Markkinointikanavina suoramyyjät käyttivät pää-sääntöisesti digitaalisia kanavia kuten Facebookia ja Instagramia. Yrittäjät kokivat suoramyynnin vahvuudeksi kanssakäymisen asiakkaiden kanssa, koska se mahdollistaa tuotannon erityispiirteiden esiin tuomisen kuluttajille ja luottamussuhteen rakentamisen kuluttajan ja tuottajan välille. Suora-myynnin kysyntä koettiin vakaaksi ja sen uskottiin hieman kasvavan tulevaisuudessa. Uhkina pidet-tiin kustannusten nousua, mediaa ja arvaamatonta politiikkaa. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita variaatioita, joista yrittäjän on mahdollista valita itselleen sopivin tapa. Suoramyynti voi toimia osalle yrittäjistä keinona parantaa kannattavuutta, mutta sillä ei voi ratkaista yleistä naudanlihantuotannon kannattavuusongelmaa, koska suoramyyn-nin markkina on suhteellisen pieni, eikä myynti- sekä markkinointityö sovi kaikille tuottajille. Aineiston perusteella kaikki yrittäjät eivät olleet täysin tietoisia oman toimintansa kannattavuudesta, joten suo-ramyyntimallien kannattavuudesta olisi tarpeellista tehdä jatkotutkimusta, jotta toimintaa voidaan kehittää palvelemaan entistä paremmin niin kuluttajia kuin tuottajiakin.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä tuotantofunktiomuoto parhaiten kuvaisi typpilannoituksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisatoon, ja arvioida, mikä vaikutus typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon sokerijuurikkaalla. Lisäksi tavoitteen oli tutkia, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuuden huomioon ottamisella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon ja sokerijuurikkaan katetuottoon. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan ensisijaisesti sokerijuurikkaan viljelyä Suomessa, viljelyn edellytyksiä sekä sokerijuurikkaan lannoitusta. Teoriaosassa käydään läpi myös klassisen tuotantofunktion määritelmä ja siihen liittyviä oletuksia. Lisäksi tarkastellaan aiempia tutkimuksia, jotka liittyvät eri tuotantofunktiomallien käyttöön vertailtaessa typpilannoituksen vaikutusta satovasteeseen. Teoriaosassa käydään läpi myös taloudellisen optimin määrittäminen. Tutkielman aineistona on Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2020 suorittamien typpiporraskokeiden tulokset. Typpilannoituskokeet oli suoritettu viiden kerranteina ja testituloksia oli yhteensä 830 kappaletta. Tutkimusmenetelmänä käytetään regresioanalyysiä ja vertailtavina funktiomuotoina kvadraatti-, neliöjuuri- ja Mitscherlich-funktiota, lineaarista funktiota tasanteella (LRP-malli) sekä kvadraattista funktiota tasanteella (QRP-malli). Tutkimuksen tulosten perusteella sokerijuurikkaan typpilannoituksen satovastetta kuvasi parhaiten BIC-testisuureen ja selitysasteen perusteella LRP-mallin paikka- ja vuosi-dummy-muuttujalla perustuva malli, mutta ero kvadraattifunktioon ja Mitscherlich-funktioon vastaavilla dummy-muuttujilla oli hyvin pieni. Neliöjuurifunktioon perustuvissa malleissa osa mallin antamista lannoitussuosituksista olivat epärealistisen korkeita ja siten epäluotettavia. Taloudellisesti optimaalista lannoitustaso vertailtiin vuosien 2006, 2010, 2014 ja 2019 typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla. Vertailuvuosista vuoden 2006 sisällä eri funktiomuotojen välillä erot olivat suurimmat, muina vuosina eri funktiomuotojen välisen erot eivät olleet suuret. LRP-mallissa on vain kaksi suositeltavaa lannoitustasoa. Nämä ovat 0 kg/ha tai eri LRP-muodoille tässä estimoidut lannoitustasot. Mikäli LRP-mallissa rajakustannus olisi rajatuottoa isompi, typpilannoitusta ei kannattaisi tehdä. Tarkastelu vuosien typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla, lannoitus oli kannattavaa jokaisena tarkasteluvuotena. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuudella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon. Tulosten perusteella sokeripitoisuuden huomioon ottaminen alensi optimaalisia lannoitustasoja ja sadosta saatava katetuotto kasvoi.

Maatalousinvestointien hinnankorotuksilla on olennainen merkitys myös maahantuojayrityksen toimintaan. Osa hinnannousuista johtuu panoskustannusten kasvusta, mutta toisaalta myös yhä kehittyvästä teknologiasta. Maatalouskoneiden merkittävä teknologinen muutos lisää myös riskejä koneiden vikaantumisesta koneiden takuun voimassaollessa. Tutkimus on tehty tapaustutkimuksena tilaajayritykselle ja sen tarkoituksena on esitellä takuuta käsitteenä sekä sen taloudellista merkitystä sekä takuuprosessia yleisesti osana yrityksen strategiaa ja erityisesti sen tavoitteena on tarjota työn tilaajalle optimaaliset toimintaedellytykset takuukäsittelyä ja takuuprosessin hallintaa varten. Työssä pyritään tunnistamaan yrityksen prosesseissa olevia ongelmia ja esittää niille ratkaisuja, jotta tilaajayritys voi toimia edelleen tehokkaammin jälkimarkkinaympäristössä. On havaittavissa, että maatalouskoneiden takuun merkitys osana yrityksen markkinointistrategiaa on kasvanut merkittävästi. Tuotteiden erojen ollessa pieniä voidaan todeta, että takuu sekä jälkimarkkinan toimivuus on yksi ostopäätökseen vaikuttavista avaintekijöistä. Kun aiemmin takuujohtamista ja hallinnointia on ajateltu vain hallinnollisena työnä ja pakollisena osana toimintaa, on siitä viime vuosina tullut yhä kiinteämpi osa yritysten strategiaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat tilaajayrityksen prosessissa olevan ongelmia, jotka aiheutuvat yrityksen sisäisistä sekä ulkoisista prosesseista. Taloudellisesta näkökulmasta katsoen merkittävin riski prosessissa on puutteellinen informaation kulku sekä henkilöstön puutteellinen osaaminen liittyen takuutapauksiin. Vastaavia puutteita havaittiin myös tilaajayrityksen sekä kolmansien osapuolten välillä. Tutkimuksen tuloksena pystyttiin luomaan yritykselle tehokkaampia toimintamalleja takuutapausten hoitoa varten esittämällä muutoksia yrityksen sisäisiin sekä ulkoisiin prosesseihin. Muutoksilla yritys pystyy pienentämään takuisiin liittyvää taloudellista riskiään tehokkaammin ja näin parantamaan osittain myös muiden osa-alueidensa toimintaa.