Browsing by study line "Sosiologia"

Suomi on kansainvälisesti tarkasteltuna korkean rokotekattavuuden maa, joten rokotteista kieltäytyvä vanhempi on täällä mielipidemarginaalissa. Maisterintutkielman aiheena ovat rokotteita epäröivien ja/tai kritisoivien vanhempien käsitykset rokotteista, terveydestä sekä sosiaalisesta paineesta lasten rokottamisen ympärillä. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Millaisia tekijöitä ja tapahtumia vanhemmat hahmottavat rokote-epäröintinsä taustalle? 2. Millaisia arvoja he liittävät terveyteen ja millaisia käsityksiä heillä on terveydenhoidon tavoista? 3. Miten vanhemmat navigoivat sosiaalisia suhteita ja muiden ihmisten kanssa kohtaamisia rokote-epäröintinsä ympärillä, ja millaisia käsityksiä heillä on keskusteluilmapiiristä rokotteiden ympärillä? Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu Michel Foucault’n vallan ja hallinnallisuuden ajatuksille ja erityisesti terveyskansalaisen ja terveyskurin käsitteille. Aineistona hyödynnetään puolestaan Tampereen yliopiston koordinoimassa VAX TRUST -tutkimushankkeessa kerättyjä rokote-epäröivien vanhempien puolistrukturoituja haastatteluja (kuusi kappaletta). Rikkaaksi osoittautunut aineisto analysoidaan Grounded theory -metodologiasta inspiroituneella sisällönanalyysimenetelmällä. Sosiologinen analyysi piirtää monitahoisen kuvan rokote-epäröinnistä ja sen taustasta. Esimerkiksi tiedollisten puutteiden sijasta kyse on vyyhdistä, jossa yhdistyvät institutionaalinen epäluottamus, yksilöllistynyt käsitys vanhemmuudesta, kaupallistuneen lääketieteen kritiikki sekä luottamusta heikentävät kokemukset kohtaamisista terveydenhuoltojärjestelmän kanssa. Terveys näyttäytyy haastateltaville henkilökohtaisena valintana, jonka vaalimisesta kannetaan vastuuta yksilöllisesti. Samalla itselle asetetaan ikään kuin velvoite punnita terveystietoa itsenäisesti ja kriittisesti. Punninta ulottuu myös vaihtoehtoisiksi luokiteltuihin hoitomuotoihin, joihin haastateltavat suhtautuvat verrattain avoimesti, mutta pyrkivät samalla ottamaan etäisyyttä epäuskottaviksi punnitsemiinsa hoitokäytäntöihin. Rokotteiden epäröiminen ja kritisoiminen näyttäytyy aineistossa sosiaalisena tabuna, jonka ympärillä navigoiminen edellyttää erilaisten strategioiden hyödyntämistä. Strateginen navigointi korostuu, kun asioidaan terveydenhuollossa rokottamiseen liittyen. Tyypillisimpiä tapoja selviytyä mielipidemarginalisaatiota tuottavissa ja sitä kantavissa tilanteissa on ajan kontrolloiminen eli rokotteen oton myöhäistäminen epämääräisesti tulevaisuuteen, aiheesta puhumisen vältteleminen ja omien käsitysten piilotteleminen sekä sosiaalisen tilanteen vastaanottavaisuuden arvioiminen ennen aiheesta keskustelua. Strategisen navigoinnin välttämättömyys nostaa samalla esille sosiaalisen rokottamisen paineen; rokottamisen normista poikkeaviin kohdistetaan sosiaalista stigmaa ja heidän näkemyksiään leimataan ymmärtämättömiksi ja tietämättömiksi. Analyysityössä aineistoa määrittäväksi ydinkategoriaksi muodostuu luottamus, joka läpäisee rokote-epäröinnin yhteiskunnallisena ilmiönä ja ilmenee erityisesti luottamuksen puutteena ja rapautumisena. Tutkielmatyöni pohjalta esitänkin, että rokote-epäröintiin ja -kieltäytymiseen tulisi suhtautua ensisijaisesti institutionaalisen luottamuksen kriisinä oli kyse sitten jatkotutkimuksesta tai interventioista rokotekattavuuden parantamiseksi.

Tutkielmassa tarkastellaan sitä julkista kiistaa, joka on syntynyt ilmastoliike Elokapinan toiminnasta Suomessa. Elokapina on toiminut vuodesta 2018 Suomessa ja järjestänyt monia mielenosoituksia ja muuta toimintaa vaatiessaan päättäjiltä tehokkaita ilmastotoimia. Mielenosoituksissaan se on hyödyntänyt kansalaistottelemattomuutta ja silloin joutunut vastakkain poliisin kanssa. Tämän takia se on aiheuttanut julkisuudessa runsaasti keskustelua liikkeen toiminnan hyväksyttävyydestä, poliisin toimirajojen laajuudesta sekä oikeanlaisesta kansalaisaktivismista yleisesti. Tutkielmassa keskitytään kahden mielenosoitustapahtuman käsittelyyn julkisuudessa: lokakuussa 2020 ja syys-lokakuussa 2021 tapahtuneisiin kansalaistottelemattomuutta sisältäneisiin mielenilmauksiin. Tutkielman teoreettinen kehys on Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot’n kehittämä oikeuttamisteoria, ja tutkimusmetodina olen käyttänyt Eeva Luhtakallion ja Tuomas Ylä-Anttilan oikeuttamisteorian pohjalta kehittämää julkisen oikeuttamisen analyysiä. Julkisen oikeuttamisen analyysilla analysoin millaisin yleiseen moraaliseen hyvään perustuvin oikeutuksin kiistan eri toimijat oikeuttavat omia kantojaan Elokapinan koskevassa kiistassa niin kuin ne julkisuudessa ilmenevät. Tutkimuskysymykseni ovat 1. Mistä puhutaan, keihin vaateita kohdistetaan ja keiden ääni kuuluu Elokapinaa käsittelevissä kirjoituksissa Helsingin Sanomissa? ja 2. Mitä oikeuttamisen maailmoja käytetään Elokapinaa koskevassa julkisessa kiistassa Helsingin Sanomissa? Tutkielman aineisto on kerätty Helsingin Sanomien kirjoituksista, jotka käsittelivät näitä kahta aiemmin mainittua tapahtumaa. Lokakuun 2020 tapahtumalle leimansa antoi se, että poliisi käytti OC-sumutetta kadulla istuvia Elokapinan mielenosoittajia kohtaan (käytän siitä nimitystä sumutustapaus) ja syksyn 2021 tapahtuma oli monipäiväinen mielenosoitus, jossa vallattiin myös katuja (käytän siitä nimitystä Syyskapina). Yhteensä aineisto koostuu 52 Helsingin Sanomien kirjoituksesta. Analyysini perusteella suurin kiista lokakuun 2020 sumutustapauksen kohdalla on ollut poliisin voimankäytöstä. Eniten ääneen pääsivät Elokapina, poliitikot ja poliisi. Suurin osa puhujista tuomitsi poliisin voimankäytön, ja poliisi pyrki systemaattisesti oikeuttamaan omaa voimankäyttöään. Osa puhujista myös tuomitsi Elokapinan kadunvaltauksen, mutta kiistan keskiössä oli Elokapinan sijasta selkeästi poliisi. Syyskapinassa puolestaan kiista koski pääasiassa Elokapinan mielenosoituksia, mutta myös ilmastopoliittiset kysymykset saivat enemmän julkisuutta. Eniten äänessä olivat poliisi, Elokapina ja toimittajat. Suurin osa kritisoi Elokapinan mielenosoituksia, mutta Elokapinan aktivismi sai osakseen myös puoltavia kantoja. Molempien tapahtumien yhteydessä yleisimmin käytetyt oikeutuksien maailmat olivat kansalaisuuden, teollisuuden ja ekologian maailmat. Kansalaisuuden maailman oikeutuksissa tuomittiin poliisin voimankäyttö väkivallattomia elokapinalaisia kohtaan ja sekä puolustettiin että vastustettiin Elokapinan mielenosoitusoikeutta. Moni kansalaisuuden maailman oikeutus perustui erityisesti laillisuuteen, ja iso osa kiistasta liittyi siihen, oliko poliisi tai Elokapina toiminut laillisesti ja oikeusvaltion ihanteiden mukaisesti. Teollisuuden maailmaan vetoamalla kritisoitiin poliisin toimia sumutustapauksessa taktisesti huonoina ratkaisuina. Syyskapinan aikaan Elokapinan häiriötä ja suurta julkisuutta saaneita mielenilmauksia kritisoitiin myös taktisesti huonona tapana saavuttaa muutosta ilmastopolitiikassa. Ekologian maailman oikeutukseen vetosi eniten Elokapina niin sumutustapauksen kuin Syyskapinankin aikana. Ekologian maailman oikeutukset liittyivät suurimmalta osin liikkeen vaatimuksiin hallitukselle eivätkä niinkään kiistoihin poliisin voimankäytöstä tai Elokapinan mielenosoituksista. Tutkielmassani osoitan, että Elokapinan julkisuus Helsingin Sanomissa on polarisoitunut, mutta kallistuu negatiivisen puolelle ja erityisesti häiriötä aiheuttavien mielenosoitusten paheksumiseen. Elokapina on saanut suomalaisessa julkisuudessa aikaan enemmän keskustelua mielenosoituksen oikeutuksesta ja poliisin toimintavaltuuksista kuin ilmastopoliittista kysymyksistä.

Participatory budgeting is a democracy innovation that has become popular around the world during the past decades. The capital of Finland is one of the many actors running participatory budgeting. The Helsinki participatory budgeting initiative – called MyCity – defines equal opportunities for participation as one of the main principles and improving parity as one of the key goals for the initiative. This MA Thesis focuses on themes of parity in Helsinki participatory budgeting. The attention is on different parity goals set for the initiative as well as the realization of these principles. According to the literature, inclusion is vital for all democracy innovations, and can be approached in two ways: from equality and equity perspectives. The first emphasizes everyone’s right to be treated similarly in society. The latter one acknowledges that fairness in access and contributions can be achieved only when tuning into each individual’s background differences. The data for the study is twofold, it consists of public documents and interviews. Through document analysis of key policy documents, different equality and equity goals and actions are identified. Further analysis on how these goals complement and contradict is taken. In addition, five qualitative interviews of MyCity cooperation organization representatives were conducted. The methods used are qualitative. Both the policy documents and interviews are analyzed with content analysis. The analysis of the study demonstrates a harmony of equality and equity actions in the recruitment, ideation and co-creation phases of MyCity. In the latter two phases of the process, voting and implementation, equality and equity actions are contradictory. Equality holds the main emphasis in the cost of equity. The study discusses two scenarios for the result: firstly, dismissal of equity goals and the downsides of it: risking tokenism and increasing inequalities. And secondly, an alternative explanation is discussed: unintended lack of clarity in parity priorities. The cooperation organization interviews present the reality of participation for the least privileged citizens: participatory budgeting is largely inaccessible. Main themes identified from the interviews are: employee supported participation was possible for the least privileged, fears on majority citizen’s preferences surpassing the less privileged voices and superficial equality projects as hindrance. In the end, three recommendations to improve equity in MyCity are made: renewal of equity guidelines for the initiative; forming stronger cooperation alliances with the minority organizations; and adjusting the rules and scope of MyCity.

The number of older migrants has been increasing in the world. Immigration to Finland has also been growing with Russia as one of the biggest nationalities. Older migrants are one of the most vulnerable groups since they might receive less attention than younger migrants, feel more insecure in a new environment, and deal with age-related processes, such as retirement, loss of a spouse, and declining health. Additionally, migration leads to relocation to a new society and adjustment to it, a language barrier, separation from family and friends, and other difficulties. A sense of belonging is crucial for migrants since it provides a feeling of comfort and affects their well-being, and negotiating cultural identity and belonging remains relevant even for those who lived in the country of settlement for decades. Creating a sense of belonging in the receiving society may be challenging for older people due to difficulties in learning a language, declining health, and socialization into origin ethnic culture long before migrating. That is why older migrants’ sense of belonging is a primary interest of this study. This thesis focuses on belonging through identity, which is defined as identification with a certain community, and on individual-level factors of belonging. In addition, the association between cultural orientations and types of belonging is examined. The thesis uses a quantitative approach and data from CHARM research. CATPCA is used to identify types of belonging and cultural orientations, and regression analysis is employed to examine the association between factors and types of belonging. Three types of belonging were found among older Russian-speaking migrants (50 years and above) in Finland : national belonging to Russians and Russian-speaking people in Finland, emotional belonging to communities of colleges, friends, neighbours in Finland, and belonging to Ingrian Finns. Worth noting that a core element of belonging to Ingrian Finns is a religion since it is one of the indicators of Ingrian Finns' identity. Similar to previous studies, local language may be one of the barriers to emotional belonging. However, “poor” Finnish or Swedish skills contribute to national belonging to Russians. Other significant predictors for all types of belonging health, religion, and economic situation. Additionally, orientations to Russian and Finnish culture are moderately and positively correlated, which indicates that migrants may orientate to both Finnish and Russian cultures simultaneously, and their cultural identities may be compatible. Orientation to Russian culture contributes to national belonging and belonging to Ingrian Finns. On the other hand, orientation to Finnish culture and belonging to Ingrian Finns are negatively associated. This thesis shows that older Russian-speaking migrants in Finland may have multiple types of belonging, and some of the most significant factors of national and emotional belonging as well as belonging to Ingrian Finns include language, health, and religion. Furthermore, the concept of cultural orientations is significant for migrants' sense of belonging, and the association between cultural orientations and a sense of belonging should be investigated in more detail

Huumausaineiksi Suomessa määriteltyjen psykedeelien, kuten LSD:n ja psilosybiinisienten, käyttöä mielenterveysongelmien ja addiktioiden kliinisessä hoidossa on tutkittu viime vuosina runsaasti. Lupaavat tutkimustulokset ja niistä julkaistut uutiset ovat avanneet julkiseen keskusteluun uudenlaisen diskurssin, jossa psykedeelit näyttäytyvät pikemminkin lääkkeinä kuin päihteinä. Samalla psykedeelien käyttö myös tutkimusolosuhteiden ulkopuolella on yleistynyt. Sosiaalitieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilöt jäsentävät tällaista psykedeelien käyttöä usein aineiden terapeuttisia ja kognitiivisia vaikutuksia korostaen. Käsittelen tässä maisterintutkielmassa psykedeelien käyttöä sekä siihen liittyvää itsekehittämisen ja -hoitamisen eetosta suomalaisen keskiluokan piirissä. Olen kiinnostunut kulttuurisesti rakentuneista rajanvedoista huumaus- ja lääkeaineiden välillä, sekä siitä, miten yhteiskuntaan tiiviisti integroituneet yksilöt perustelevat laittomiksi määriteltyjen substanssien käyttöään. Huumausaineiden käytön jäsentelyssä perinteisesti käytettävien ongelmakäytön ja viihdekäytön käsitteiden sijaan tarkastelen aineistossani esiintyvää psykedeelien käyttöä hyötykäytön näkökulmasta. Sovellan aineistoon teoriaohjaavaa diskurssianalyysia, johon ammennan Michel Foucault’n valtateorioista ja niihin sidoksissa olevasta terapeuttisen vallan ajatuksesta. Keräsin tutkielmani aineiston haastattelemalla seitsemää psykedeelejä käyttänyttä, kouluttautuneeseen keskiluokkaan kuuluvaa suomalaista. Aineistoni tukee aikaisempaa psykedeelitutkimusta monella tapaa. Haastateltavani perustelivat psykedeelien käyttöään tutkimuksista tutuilla, pitkälti terapeuttisia hyötyjä painottavilla puheenvuoroilla. Psykedeelit liitettiin aineistossani niin mielenterveysongelmien itsehoitoon kuin päihde- ja parisuhdeongelmien selvittämiseen. Aineistossani korostui myös eräänlainen psykedeelien normalisointipuhe, jossa käyttö yhdistettiin ensisijaisesti itsestään huolehtimiseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Psykedeelien hallussapito ja käyttö on useimmissa maissa, myös Suomessa, yhä rikolliseksi säädettyä ja raskaasti sanktioitua. Psykedeelien laittomuudesta osin kumpuavat tabut ja stigmat näyttävät aineistoni perusteella yhtäältä eristävän psykedeelien käyttäjiä ei-käyttäjistä, toisaalta ohjaavan heitä tietynlaiseen poliittisuuteen ja sitä myöten kohti voimaantumisen kokemuksia. Aineistoni ja teoreettisen viitekehykseni vuoropuhelusta syntyi terapeuttisen vallan jännitteisyyttä alleviivaava synteesi, jossa keskiluokkainen psykedeelien käyttö näyttäytyy yhtäaikaisesti yhteiskunnan normistoa mukailevana itsehoitona ja normistosta irtiottoja tekevänä vastarinnan keinona.

This master’s thesis contributes to the limited research on gender equality discourses among elite occupational groups in Finland. The objective of the study is to examine how gender (in)equality is discursively constructed in the accounts of women middle managers. More specifically, it investigates which discourses are central in rationalizing gender (in)equality and analyses their implications on the visibility and legitimacy of gender inequalities. Theoretically, the study builds on feminist organizational sociology and especially on Joan Acker’s concept of ‘inequality regimes’. 8 semi-structured interviews with women middle managers form the material for the study. The interviewees work in the field of knowledge work in Finnish-based organizations. The interview data is constructed in interaction, with the researcher asking questions about gender and gender equality at work. Critical discourse analysis is used to understand how the discourses are used to resist or reproduce inequality. A meritocracy discourse and a diversity discourse emerged as central in rationalizing gender (in)equality, along with various postfeminist discursive moves. The meritocracy discourse drew from the rationale that skills and competence should be the basis of wages and advancement. The discourse was utilized to reveal gender-based discrimination or to counter affirmative action measures. The diversity discourse valued different social backgrounds as a business advantage. It was used to speak for the need to recruit people from different backgrounds and to emphasize the diversity of gender beyond a binary concept. The diversity discourse was also utilized to downplay gender equality as less important than other, more modern aspects of diversity. When diversity discourse was used to signify various personal differences, its potential impact on diversity or gender equality was lost. The postfeminist discursive moves, apparent throughout the data, minimized the significance of gender inequality in various ways, such as placing responsibility elsewhere or downplaying the relevance of gender in inequal situations. Overall, the postfeminist moves justified the existing situation. The results indicate how gender inequality is maintained discursively in organizations by legitimizing the status quo and not challenging systemic disadvantages. The role of women middle managers as proponents for gender equality is conflicted, as their position of relative power is constrained by managing gendered disadvantages in their career, the business-oriented logic of private sector organizations and by the difficult task of raising gender inequality as an issue in organizations where it is not deemed relevant. Change is possible if diversity is pursued by concrete actions and gender inequalities are not made light of, but raised as a significant topic in organizations, on its all levels.

Employment is important for the immigrants’ legal stays and subsistence. This research detects the effects of bonding and bridging social capital in achieving immigrants’ job-seeking goals. In this thesis, social capital is defined as resource which are embedded in immigrants’ intra-ethnic and inter-ethnic relationships for immigrants to achieve job-seeking goals. Loosely defined, bonding social capital refers to resource that embedded in within-group connections, while bridging social capital refers to resource that embedded in between-group connections. This group is ethnic immigrant group in this thesis. Further, this thesis observes how the interactions between bonding and bridging social capital impact on immigrants’ accesses to jobs. Moreover, this thesis explores immigrants’ intimacies with social capital through comparing their age and career fields. In-depth interview was adopted to collect data. Data analysis was conducted through line-by-line coding. This research finds out that both bonding and bridging social play the role of broker who link immigrants to the local labour market. However, their roles as the brokers vary by when and how. Bonding social capital makes efficient influences on immigrants’ job-seeking goals at the very early stage of immigration. The unconditional ethnic-based supports from bonding social capital are highly steady. However, compared with the bridging contacts, the quality of job referrals made by bonding contacts are less appreciated. Bridging social capital accelerates the process of immigrants’ job-seeking through helping them earn local work experiences, which are vital for finding the following full-time job. Bonding and bridging social capital impacted each other mutually. When bonding and bridging social capital cooperate, immigrants are likely to attain accesses to richer resources. When bridging contacts witness immigrants becoming estranged with bonding contacts and become close with bridging contacts, immigrants’ bridging social capital tends to be enriched. Younger immigrants are less intimate to vertical bonding social capital, which is embedded in the immigrants’ powerful contacts inside of the immigrant community. Immigrants whose career fields require highly quantifiable career skills tend to have short-term needs of social capital for pursuing jobs.

Tutkielma käsittelee suomalaisen jalkapallohuliganismin rakentumista otteluselostusten kontekstissa. Tutkimuksessa haetaan vastausta, millä tavoin selostuspuheessa konstruoidaan jalkapallohuliganismia, ja miten ilmiön rajanvedot ankkuroituvat fyysiseen toimintaan. Selostusdiskurssi on saanut huomiota useasta perspektiivistä, mutta tutkimuskirjallisuudessa löytyy aukko siinä, miten jalkapallohuliganismia rakennetaan ja merkityksellistetään puheessa. Tämän myötä avautuu hedelmällinen tilaisuus suunnata katse ilmiön käsittelemättömään ulottuvuuteen, ja tuoda uusia kulmia sekä kysymyksiä ilmiön tutkimukselle. Tutkielman aineistona toimii kaksi videota, joissa esiintyy jalkapallohuliganismia Suomen pääsarjatasolla, Veikkausliigassa. Molemmat videot ovat Veikkausliigan lähetysoikeudet omaavan Ruudun suoria lähetyksiä otteluista. Ensimmäinen video on vuoden 2018 Metroderbystä, jossa HJK:n ja Hongan kannattajat ottivat fyysisesti yhteen ottelun jälkeen. Toinen video on vuoden 2022 Stadin derbyn levottomuuksista, joiden myötä peli jouduttiin keskeyttämään useaksi minuutiksi. Tutkimusmenetelmänä toimii keskustelunanalyysi, joka on vuorovaikutusprosessin tutkimista varten kehitetty laadullinen tutkimusmenetelmä. Keskustelunanalyysin keskeisenä tavoitteena on tarkastella ihmisten käyttämiä monimuotoisia kielellisiä ja ei-kielellisiä resursseja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Keskustelunanalyysi tarjoaa mahdollisuuden analysoida selostuspuheen tilanteista konstruointia, korostaen puhujan tapoja merkityksellistää ja arvioida häiriökäyttäytymistä. Suomalaista jalkapallohuliganismia konstruoidaan kolmen keinon kautta: kehyksen vaihto, arviot ja selitykset. Kehyksen vaihto ilmenee kun puhujan vallitseva tulkintakehys vaihtuu hänen uudelleenohjatessaan huomio muuttuneeseen tilanteeseen. Metroderbyn tapauksessa tilannetta kuvaillaan aluksi varovasti, mutta tapahtumien edetessä kannattajien käyttäytymistä aletaan paheksua. Stadin derbyssä tapahtumat alkoivat kesken ottelun, minkä takia kehys vaihtuu otteluselostuksesta uuden ilmiön kuvaamiseen. Arvioissa puhuja kohdistaa huomion häiriökäyttäytymiseen ja merkityksellistää ilmiötä: Metroderbyn arvioissa keskeinen osa representaatiota oli toistuva vastuun jakaminen puutteellisille turvatoimille, ja Stadin derbyn ”toivotaan -lauseet” – jotka markkeerasivat vähemmän ja enemmän ongelmallisen eroa, ilmentäen selostajan eettistä asemaa – olivat selostuksen yksi toistuvimmista käytänteistä. Metroderbyn selityksiä kuvastavat viittaukset turvallisuusresursseihin ja taustatiedon käyttö tilannekuvauksen representaatiossa. Stadin derbyn selostuksessa muodostetaan selitys kuvaamalla tapahtumaketju sekä pohditaan muun muassa Klubipäädyn twiitin vaikutusta ja osuutta tapauksessa. Keskeisenä tuloksena nähdään, että otteluselostuksessa huliganismia konstruoidaan performatiivisella, viihteellisellä tyylillä. Tapahtumista luodaan dramaattista spektaakkelia, jossa korostuu muun muassa poliisien toiminta ja kannattajien lukumäärän liioittelu itse huliganismin jäädessä sivuosaan. Tulokset tuovat uutta ainesta huliganismitutkimuksen kentälle ja samalla resonoivat aiemman mediatutkimuksen osalta median performatiivisesta roolista. Jatkotutkimuksen kannalta herää kiinnostus tarkastella, onko performatiivisella roolilla myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutusta – viihteellistetäänkö mediassa väkivaltaa tai rikoksia?

Tässä tutkielmassa selvitetään, mistä kaskislaisuus koostuu paikallisten teollisuustyöntekijöiden kokemusten mukaan sekä miten he kokevat Kaskisten kaupungin muuttuneen ja millaisena he näkevät oman tulevaisuutensa teollisuudessa Kaskisissa. Kaskisissa suljettiin vuonna 2009 noin kolmesataa henkeä työllistänyt Metsä-Botnian selluloosatehdas. Tehtaan sulkeminen alle kahdentuhannen asukkaan teollisuuskaupungissa on aiheuttanut suuria muutoksia muun muassa elinkeinorakenteellisesti. Maailmanlaajuisen metsäteollisuuden murroksen myötä tehtaita sijoitetaan halvempien kustannusten maihin ja vanhat tehtaat länsimaissa suljetaan, mikä aiheuttaa teollisuuden purkautumista. Teollisuudesta eläneet kaupungit kohtaavat tämän myötä monia haasteita ja paikallisten teollisuustyöntekijöiden on sopeuduttava uuteen tilanteeseen sekä rakennettava paikkaan kuulumistaan uudelleen. Tällaisen muutoksen vuoksi kaskislaisten teollisuustyöntekijöiden kokemusten tutkiminen on arvokasta. Tutkielmaa varten haastateltiin kymmentä Kaskisissa asuvaa teollisuustyöntekijää. Yksilöhaastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja litteroitu laadullinen haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä metodina käyttäen. Teollisuustyöntekijät kokevat kaskislaisuuden vahvasti Metsä-Botnian tehtaan kautta. Se on aiheuttanut kaupungin suurimmat muutokset, jotka tällä hetkellä ilmenevät Kaskisten kuntapoliittisina haasteina. Asuinpaikka koetaan silti hyväksi paikaksi elää ja kuuluminen sinne on vahvaa. Kaskislaisuus on rauhallisuuden ja merellisen ympäristön arvostamista sekä erilaisten ihmisten ja kaupungin väestön ikääntymisen hyväksymistä. Haastateltavia ei haittaa palveluiden puute ja tilanne omalla työpaikalla Metsä Boardin tehtaalla näyttää hyvältä. Teollisuustyöntekijät eivät kuitenkaan uskalla ennustaa tehtaan tilannetta tätä päivää pidemmälle, koska alan heilahtelut yllättivät jo Metsä-Botnian kohdalla. Metsä Boardin tehtaan ja Kaskisten kaupungin tulevaisuuden katsotaankin olevan vaakalaudalla ilman uusia teollisia investointeja tai alueen kehitystä. Teollisuustekijöiden luoman kuvan mukaan Kaskinen näyttäytyy kaupunkina, jonka historia, kehitys, muuttoliike ja elinkeinorakenne kulminoituvat vahvasti Metsä-Botnian tehtaaseen. Näille ihmisille Kaskista ei olisi ilman Metsä-Botniaa. Tehtaan lähdön aiheuttamien haasteiden myötä hiljainen pikkukaupunki on alkanut tuntua asukkaistaankin jo kuolevalta, eikä ratkaisuja muuttuneeseen tilanteeseen ole löytynyt. Haasteista huolimatta Kaskinen on kuitenkin vielä elossa teollisuustyöntekijöiden tarinoissa. Paikka on heille merkityksellinen, rauhallinen kotikaupunki, johon kiinnittää työ ja koko mennyt elämä. Epäluottamusta omaan tulevaisuuteen tuo kuitenkin metsäteollisen alan epävarmuus. Menneisyyden kokemus Metsä-Botnian lähdöstä luo varjon, jonka alta tulevaisuuteen ei uskalleta katsoa luottavaisesti, vaikka omalla työpaikalla menee hyvin. Teollisuustyöntekijät eivät siis kaipaisi Kaskisten rauhaan juuri muuta, kuin uusia teollisia toimijoita tai investointeja, jotka takaisivat niin tehtaan kuin kaupunginkin elinvoimaisen tulevaisuuden.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kaupallista intiimiyttä osana ’sugar dating’ -suhteita. Työn taustalla vaikuttaa kansainvälinen ilmiö kahden henkilön välisistä, sisällöltään monimuotoisista suhteista, joihin sisältyy lähtökohtainen idea ja sopimus toisen osapuolen takaamasta rahoituksesta. Tutkielma jäsentyy intiimiyden erilaisten tulkintakehysten ympärille: intiimiyttä tarkastellaan subjektiivisesti koettuna sekä yhteiskunnallisten muutosten muovaamana, autenttista läheisyyttä peilaavana kaupallisena tuotteena. Tutkielmassa painottuvat työtä varten haastateltujen henkilöiden, ’seuralaisten’, kertomukset ja tulkinnat. Tutkielman aineisto koostuu viidestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatteluihin osallistuneet tavoitettiin SugarDaters.fi -sivustolta. Haastateltavat ovat 18–31-vuotiaita naispuolisiksi esittäytyneitä, pääkaupunkiseudulla asuvia henkilöitä. Haastateltavilla oli haastattelujen toteutuksen aikana kokemusta yhdestä tai useammasta sugar dating -suhteesta. Aineiston luokittelu ja teemoittelu toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineiston analyysissa hyödynnettiin useita sosiologisia teorioita, jotka käsittelevät intiimiyttä ja sen kaupallistumista osana yhteiskunnallisia muutoksia. Keskeisimmät teoreetikot ovat Elizabeth Bernstein, Anthony Giddens, Eva Illouz sekä Vivian Zelizer. Teoreettista kirjallisuutta täydentävät seksityötä ja kaupallisia suhteita käsittelevät tutkimukset. Analyysin tuottamien tulosten perusteella suhteista on löydettävissä intiimiyden erilaisia ilmentymiä, joita haastateltavat rajaavat ja kontrolloivat. Tämä ilmenee kiintymyksen, tiedon jakamisen ja yhteisen toiminnan ulottuvuuksissa. Haastateltavat kontrolloivat subjektiivista emotionaalisuutta sekä vuorovaikutuksellista tiedon jakamista tai kieltäytyvät joistakin intiimiyden muodoista lähtökohtaisesti kokonaan. Kaupallinen intiimiys ilmenee haastateltavien kertomuksissa taloudellisina tavoitteina sekä autenttisen intiimiyden kaupallisen arvon tiedostamisena ja hyödyntämisenä. Haastateltavat tarkkailevat suhteidensa kaupallisten käytäntöjen sujuvuutta ja selkeyttävät rajaviivaa kaupallisen ja emotionaalisen intiimiyden välillä. Lisäksi haastateltavat yhdistävät kaupalliset ja intiimit elementit suhteita selkeyttävillä määritelmillä ja niihin sopivilla käytännöillä. Edellä esitettyjen havaintojen lisäksi tulokset ilmentävät erilaisia haasteita, jotka liittyvät osapuolten erilaisiin käsityksiin intiimiyteen liittyvistä rajanvedoista sekä suhteen sisäisistä toimintatavoista. Osapuolten näkemykselliset erot ja rajoja rikkovat tilanteet tulivat esiin sekä suhteissa että alkuvaiheen neuvotteluissa, jotka eivät johtaneet suhteisiin. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että haastateltavat tasapainoilevat kaupallisen intressin ja intiimin suojelun välillä. Esille nousee paradoksaalinen päätelmä: siinä missä rahoittava osapuoli saattaa tavoitella intiimiyden kokemusta, pyrkivät seuralaiset rajoittamaan suhteiden intiimiyttä.