Browsing by Subject "vuorovaikutus"

Tutkielmassa tarkastellaan lukiolaisten minimipalautteiden (backchannels) käyttöä, joka tapahtuu valtakunnallisen englannin suullisen kielitaidon kokeessa. Tutkimuskysymyksiä on kolme: (1) Minkä tyyppisiä minimipalautteita näiden lukiolaisten puheesta löytyy? (2) Kuinka yleisiä ne ovat suhteessa toisiinsa? (3) Mikä voisi selittää mahdolliset erot minimipalautteiden käytössä eri oppilaiden välillä? Lähestyn kolmatta tutkimuskysymystä kolmen eri näkökulman kautta: selittääkö eron taitotaso, tehtävätyyppi vai onko kyse yksilöllisistä eroista? Tutkielmani tukena on Anni Sivukarin pro gradu -tutkielma vuodelta 2015, jossa hän tutki samaa ilmiötä HY-talk-projektissa kerätyllä aineistolla. Vertaan tuloksiani Sivukarin tuloksiin tutkielmani lopussa. Aloitan teoriaosuuden käsittelyn isommasta kokonaisuudesta vuorovaikutustaidot (interactional competence), minkä jälkeen käyn läpi vuorovaikutustaitoihin kuuluvaa vuorovaikutuksellista kuuntelemista (interactional listening), ja erityisesti minimipalautteita. Käsittelen minimipalautteiden jaotteluperusteita sekä eri kieliyhteisöjen eroja minimipalautteiden käytössä. Kuvaan lyhyesti myös puhutun vieraan kielen arviointia ja eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoja (EVK) vuorovaikutuksen näkökulmasta. Käytän aineistona FUSE-korpusta (Finnish upper secondary school corpus of spoken English), joka on kaikille avoin verkossa toimiva korpus. Korpus on toteutettu yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa, ja sen tarkoitus on kehittää puhutun englannin kielen opettamista ja arviointia. Korpus koostuu lukiolaisten valtakunnallisen englannin suullisen kielitaidon koesuorituksista. Analyysissa käytetään 20 kokeeseen osallistuneen parin koesuorituksen äänitettä, litteraattia ja oppilaiden suoriutumisesta tehtyä arviointia. Tuloksista käy ilmi, että kaikki minimipalautteiden eri tyypit (minimal responses, reactive expressions, collaborative finishes, repetitions, ja resumptive openers) löytyvät aineistosta. Näiden lisäksi analyysiin on otettu mukaan suomeksi tuotetut minimipalautteet (Finnish occurrences of backchannels). Minimipalautteiden tyypit yleisimmästä vähiten yleisimpään ovat: reactive expressions, minimal responses, resumptive openers, repetitions, collaborative finishes ja Finnish occurrences of backchannels. Selitettäessä oppilaiden eroja minimipalautteiden käytössä tulokset osoittavat, että suomeksi tuotetut minimipalautteet esiintyvät vain heikoimmiksi arvioiduilla puhujilla. Myös tehtävätyypillä näyttää olevan vaikutus siihen, kuinka paljon kukin puhuja tuottaa minimipalautteita: jos tuotettujen minimipalautteiden määrä puhujalla on 31 tai enemmän, on hän silloin ottanut osaa keskusteluun, jonka tehtävätyyppi on ollut ajatuskartta. Yksilölliset erot osoittavat, että alhaisemman taitotason opiskelijat tuottavat enemmän minimipalautteita kuin ylemmän taitotason opiskelijat, mikä on sekä alustavan hypoteesini että Sivukarin tuloksien vastainen. Tulokset liittyen kolmanteen tutkimuskysymykseen eivät osoita olevan kovin selväpiirteisiä.

Objectives. The goal of this thesis is to examine various positive methods in which a teacher can confront a challenging student in the classroom and redirect the student’s behaviour to fit the lessons agenda. This thesis will also aim to examine what kinds of challenging behaviour can be found from analysed drama lessons. Previous research has shown that teachers find interactions with challenging students to be often demanding. In the modern classroom teachers must be prepared to face challenging students and therefore there is a need to research teachers already working in the field to see how they confront challenging students in a positive way. Methods. The research for this thesis was done as a case-study based in video observations, where footage from the 2018 KEHU-project was utilized. The research footage contained five filmed lessons, which were taught by five various drama-specialized teachers across Finland. The teachers participating in this project taught grades one through third grade. The nature of this research was based on qualitative methods. The material was processed through content analysis and classification. Results and conclusions. Challenging behaviour was categorized into four distinct categories based off the filmed drama lessons, which were disruptive behaviour, wandering, disobedience and negative verbal or physical interaction. Challenging behaviour filmed during the lessons were often quite mild forms of challenging behaviour. Based on the results the teachers mostly conducted positive confrontations against challenging students and were able to redirect behaviour with efficient and practical methods. This thesis provided promising information in regards that teachers can redirect behaviour towards the lesson’s goals with positive interactions. Having a respective attitude towards students and striving towards dialogical interactions from the teacher appears to improve confronting the student, which has been proven in earlier research to be meaningful in regards to the students behaviour.

Tutkimuksessa tarkastellaan ICT-yrityksen teknisen asiakastuen palvelupuheluita. Puheluiden osapuolina ovat viroa äidinkielenään, mutta suomea vieraana kielenään vähintään B2-tasoisesti osaavat teknisen tuen asiantuntijat ja suomea äidinkielenään puhuvat asiakkaat. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten palvelupuhelun sujuvuus ja epäsujuvuus ilmenevät, ja mitkä seikat puheluissa aiheuttavat sujuvuutta ja mitkä epäsujuvuutta? 2. Mitkä ovat asiakkaan odotukset teknisen asiakastuen puhelimitse suorittamassa ongelmanratkaisussa? Lisäksi tarkastellaan sitä, miten usein puheluissa sujuvuuden katkeaminen johtuu kakkoskielisen asiantuntijan suomen kielen taidosta. Työn tarkoituksena on löytää keinoja, joiden avulla palvelupuheluista saadaan sujuvampia ja tehokkaampia ja joiden avulla puhelinpalvelun asiakastyytyväisyys paranee, vaikka asiakkaiden antamat arviot ovat jo lähtökohtaisestikin hyviä. Tutkimusaineisto koostuu 162 suomenkielisestä palvelupuhelusta, jotka on tallennettu Tieto Oyj:lla kesällä 2018. Lisäksi käytössä on lähes 2500 asiakaspalautetta, joista tutkittiin tarkemmin niitä, jotka koskevat suomea vieraana kielenään puhuvien asiantuntijoiden hoitamia palvelupuheluita. Tutkimusmenetelmänä käytetään vuorovaikutustutkimusta ja tarkemmin keskustelunanalyysiä. Aineiston käsittelyssä noudatetaan GDPR-tietosuojalainsäädännön vaatimuksia. Tutkimuksessa on analysoitu sekä tilanteita, joissa vuorovaikutuksen eteneminen on epäsujuvaa tai ongelmallista, sekä tilanteita jotka etenevät sujuvasti. Analyysin perusteella puheluista erottuu kolme seikkaa, joihin kiinnitetään tarkemmin huomiota. Nämä ovat pitkät tauot puheluissa, ongelmat puheluiden johtamisessa ja asiantuntijan rooliodotusten vastainen toiminta. Työssä osoitetaan, että teknisen palvelupuhelun kaltaisissa institutionaalisissa keskusteluissa pitkätkin tauot puheessa ovat tavallisia, mutta keskeistä asiakaskokemuksen kannalta on se, miten ne valmistellaan. Kun asiantuntija ilmaisee jollain tavalla, että hän aikoo keskittyä ruututyöskentelyyn ja tulossa on tauko keskustelussa, asiakas hyvin harvoin häiritsee asiantuntijan aloittamaa taukoa ottamalla vuoroa itselleen. Hyvin valmistellut tauot voivat kestää usean minuutin ajan ilman, että asiakas pitää niitä ongelmallisena. Valmistelemattoman tauon aikana asiakas saattaa ilmaista epätietoisuutensa siitä, onko asiantuntija enää mukana puhelussa. Toinen merkittävä asia on puhelun johtaminen, johon liittyvät asiantuntijan puolelta myös puhelun tehokas haltuunotto heti tervehdysten jälkeen ja sujuva lopettaminen, kun ongelma(t) on käsitelty. Puhelun aikana asiantuntijan on johdettava puhelua aktiivisesti, jolloin puhelu etenee sujuvasti ja asiakkaan kokemus palvelusta paranee. Asiakkaan antaman tiedon, kysymysten ja pyyntöjen sivuuttaminen voi johtaa asiakkaan toistuviin palaamisiin niihin. Kolmas tarkemmin analysoitu asia on asiantuntijan käyttäytyminen rooliodotusten mukaisesti. Teknisen tuen asiantuntijalta odotetaan palautteiden perusteella hillittyä ja asiallista käytöstä. Mikäli asiantuntija toimii odotusten vastaisesti nauramalla asiakkaalle tai ylikorostamalla ongelman vakavuutta, asiakas menee hämilleen tai alkaa puolustautua. Näiden kolmen pääkohdan lisäksi tutkimuksessa osoitetaan, että Tiedon teknisen asiakastuen kakkoskielisten asiantuntijoiden suomen kielen taito on riittävällä tasolla suomea äidinkielenään puhuvien asiakkaiden kanssa toimimiseen puhelutilanteessa. Tutkielma lisää näköalaa suomenkielisten institutionaalisten puheluiden tutkimukseen niissä tapauksissa, kun asiantuntija ja asiakas toimivat epäsymmetrisessa asemassa toisiinsa nähden. Lisäksi tässä tutkielmassa monista muista Suomessa tehdyistä tutkimuksista poiketen kakkoskielinen osallistuja on asiantuntija ja äidinkielinen toimija asiakas, jolloin huomataan, että riittävällä kielitaitotasolla toimittaessa kakkoskielisen asiantuntijan kielitaito ei ole määräävässä asemassa puhelussa, vaan osanottajat toimivat asiantuntija-asiakas-rooliensa mukaisesti.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on organisaatioviestintään ja vuorovaikutukseen tukeutuen tarkastella millainen viestinnän ja työhyvinvoinnin välinen suhde avoimissa työtiloissa on ja millainen suhde avoimilla työtiloilla on työyhteisön viestintään ja työhyvinvointiin. Tutkimusaihe valikoitui sen ajattomuuden ja ajankohtaisuuden vuoksi, sillä teknologia on tuonut mukanaan haasteita työelämään, koska digitalisaatio ei ole muuttanut vain työntekijöiden tapaa tehdä työtä, vaan myös työtavat, -tilat ja -välineet ovat kokeneet muutoksen, jolloin myös aiheen ajattomuus ja tärkeys korostuvat entisestään. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti myös se, että avoimia työtiloja oli aiemmissa tutkimuksissa lähestytty vain hyvin harvoin viestinnän sekä työhyvinvoinnin välisen suhteen kautta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista, eli laadullista tutkimusta apuna käyttäen. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin suomalaisen mediaorganisaation työyhteisön avoimista työtiloista puolistrukturoitujen haastatteluiden ja etnografiaan tukeutuvan havainnoinnin avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu aiemmista avointen työtilojen, viestinnän ja organisaatioviestinnän sekä työhyvinvoinnin tutkimuksista, tieteellisistä artikkeleista ja kirjallisuudesta. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena nähtiin vuorovaikutuksen toimivan sekä viestintää että työhyvinvointia yhdistävänä tekijänä, joka myös sitoi molemmat yhteen avointen työtilojen kanssa. Viestintä nähtiin avoimissa työtiloissa tapahtuvana toimintana ja työhyvinvointi taas seurauksena tästä toiminnasta. Johtopäätöksenä todettiin viestinnän ja työhyvinvoinnin suhteen olevan keskeistä avointen työtilojen tutkimuksessa. Tutkimuksen perusteella tuotiin esille myös muiden tieteenalojen merkitys osana viestinnän, työhyvinvoinnin ja avointen työtilojen tutkimusta. Tutkimuksen keskeisinä lähteinä olivat: Juholin 1999; Lohtaja-Ahonen & Kaihovirta-Rapo 2014, Hakanen 2011 & 2005.

Tutkimuksen tarkoitus: tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, sekä hammaslääkärin että potilaan kannaltaa, mikä vaikutus on potilaiden Internet-tiedonhaulla potilaan ja hammaslääkärin väliseen tiedonkulkuun ja suhteeseen. Materiaalit ja menetelmät: Hammaslääkärien kyselytutkimus toteutettiin lähettämälle 300 hammaslääkärille sähköpostitse sähköinen kyselylomake. Potilaiden kyselytutkimus toteutettiin viemällä 70 tulostettua kyselykaavakkeita kolmelle yksityiselle hammaslääkäriasemalle Suurhelsingin alueella. Vastausaikaa kummallekin kyselytutkimukselle annettiin noin 2 kuukautta. Kaikista osa-alueista saatava tieto käsiteltiin Excel-ohjelmistolla. Tulokset ja johtopäätökset: Potilasvastauksista tutkimuksessa käytettiin kaikki 65 kappaletta. Hammaslääkärien kyselytutkimuksessa vastausprosentti oli 29,7%. Johtopäätöksenä voidaan todeta että Internetin asema ja siihen suhtautuminen seuraa pitkälti tutkimustuloksia muissa länsimaissa. Vaikka potilaat hyödyntävät Internetiä tiedonlähteenä hammasongelmissaan, he kokevat toisaalta saavansa riittävästi luotettavaa tietoa hammaslääkäriltään. Internet ei siis ole korvaamassa hammaslääkärin asiantuntemusta, eikä siten ole uhkaamassa potilaan ja lääkärin välistä suhdetta. Ongelmaksi todettiin luotettavan tiedon löytäminen Internetistä. Hammaslääkärit, jotka kokivat potilaan Internet-tiedonhaut rasitteeksi, eivät luottaneet potilaan kykyyn löytää luotettavaa tietoa Internetistä. Toisaalta, hammaslääkärit ilmoittivat että he eivät tiedä mitä sivustoja heidän tulisi suositella potilailleen. Johtopäätöksenä voidaan siis todeta että hammaslääkäreiden valmiutta ohjata potilasta sopivien Internet-sivustojen äärelle tulisi parantaa.

Tämän tutkielman tarkastelun lähtökohtina ovat ennen kaikkea teksti, sen vuorovaikutuksellisuus ja retoriikka. Tutkielma on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jolla pyritään saamaan mahdollisimman kokonaisvaltainen käsitys siitä, millä tavalla oopperaoppaaseen pohjautuva tutkimusaineisto suostuttelee ennakkoluuloisen lukijan oopperaharrastuksen äärelle. Analyysin keskiössä on se, miten lukijan oletettu ennakkoluuloisuus elitistisenä pidettyä oopperaa kohtaan piirtyy tekstikokonaisuuteen ja miten oopperaan liittyviä ennakkoluuloja kumotaan tekstin tasolla. Tutkielmassa selvitetään vuorovaikutusta analysoimalla tekstistä hahmottuvaa lukijan ja kirjoittajan välistä suhdetta ja niitä kielen tasolla havaittavia keinoja, joilla lukija pyritään suostuttelemaan oopperan ystäväksi. Aineisto koostuu Pirjo ja Markku von Herzenin vuonna 2012 julkaistusta Mentäiskö oopperaan! -oopperaoppaasta poimituista tekstikatkelmista. Tutkimusaineisto on kerätty aineistokirjasta satunnaisotannalla, joka kattaa yhteensä 86 sivua. Teoreettiselta taustaltaan tutkielma pohjautuu systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan, ja diskurssintutkimus sekä uuden retoriikan teoria tarjoavat lähtökohdat analyysille. Työssä osoitetaan, että teksti sisältää runsaasti sekä eksplisiittisiä että implisiittisiä vuorovaikutuksen osapuolten merkitsimiä, joiden myötä hahmottuvat lukijalle osoitetut erilaiset kategoriat sekä lukijan ja kirjoittajan välinen valta-asetelma. Vuorovaikutuksellisuus on lisäksi keino johdatella lukija lähemmäs puheenaihetta ja siten sitoutumaan ja samastumaan tekstiin. Tutkielman keskeisin johtopäätelmä on, että ennakkoluuloja pyritään hälventämään ennen kaikkea monin eri tavoin toteutetulla läheisyyden luomisella. Muun muassa eri diskurssien sekoittuminen ja oopperan tarinallisuuden korostaminen ovat keinoja tuoda puheenaihetta lukijan lähelle ja samalla hälventää oopperaan liittyvää vierauden tuntua. Oopperaa myös representoidaan tiettyjen pääväitteiden avulla, joiden yhteydessä aihetta tuodaan lukijalle tutuksi ja läheiseksi. Samalla pääväitteet paljastavat lukijalle asetetut ennakko-oletukset. Uutena avauksena oma tutkielmani kiinnittää huomion siihen, kuinka nimenomaan ennakkoluuloista lukijaa lähestytään opastekstissä. Samalla käy selväksi, että musiikkipedagogiaa tarkastelevalle tutkimukselle olisi fennistiikan tutkimuskentässä tilausta.

There is a vast diversity of fungi of Finnish forests that include species of, for example, the wood decaying polypore Bacidiomycota, wood-inhabiting Ascomycota, tree-associated mycorrhizal fungi and litter-decaying fungi living on the top surface of the soil. These fungi have an influence to tree growth and carbon circulation in the forest ecosystems of the Northern Hemisphere. Brackets, aphyllophoroid fungi as well as some gilled mushrooms are used as indicator species in the conservation of forests, forest environments and meadows. Fungal community in wood is in a constant change. Some fungal species or isolates of the same species affect positively on others, and may increase the growth of mycelia. In contrast, some species may have negative effect. Depending on the nature of the vegetative interaction, the fungal species may be either strong or weak combetitors. A change in the combative situation can affect the outcome of the interaction greatly. Some species are strong combatant upon the interaction of two species. Upon interaction of several species, or between different isolates, the outcome may dramatically change, and a previously weaker combatant may prove to be strong. This study examined the influence of Fomitopsis pinicola, which is a common wood-decaying brown rot polypore species in Finnish forests, on the growth and enzyme production of five wood-decaying white rot fungal species. Activities of several wood-degrading enzymes (laccase, manganese peroxidase, xylanase, endoglucanase, β-glucosidase) were studied for individual species, and in co-cultures of various combinations of the species for eight weeks on liquid media including coniferous wood shavings. All co-cultures included F. pinicola, and either one or two additional species.The hyphal extension growth rate on malt agar medium was quantified for each species, and the fungal biomass increment (as a dry weight) and acidification of the growth liquid were measured from malt extract broth media cultures. F. pinicola proved to be by far supreme colonizer on malt agar and its hyphae were advancing over the mycelia of the white rot species studied. Phlebia radiata formed mycelial blocks against the other white rot fungi but not against F. pinicola. In most cases, acidification of the liquid medium proved to be beneficial for fungal growth (dry weight). Except for F. pinicola, acidification of the culture fluid was moderate in the single species cultivations, and in the co-cultivations including P. radiata. Number of fungal species had no clear effect on the enzyme activity values in the co-cultivations, yet P. radiata increased the activities of laccase and manganeseperoxidase. Also Trichaptum abietinum had an influence on laccase activity. In conclusion, in polyporous fungal co-cultivaltions, a few species had an impact to fungal growth and and production of wood-decaying enzymes when cultivated on coniferous wood.

The goal of the Helsinki City Strategy for years 2017–2021 has been to make Helsinki the most functional city in the world. Strategy of functionality aim to improve economic attractiveness and competitiveness in Helsinki as one of its main objectives. In academic literature, regional competitiveness is connected to a wide range of different factors. However, common for many theories is an underlying idea of companies benefitting from functioning as part of a wider regional system. These benefits may relate a to better availability of labour and other specialized inputs but above all, to companies being able to make use of the knowledge located in the region. Company’s ability to utilize knowledge is linked especially to developing innovations that improve production. For cities, motivation to improve competitiveness lies in questions of employment and welfare. It can be linked to a development in which globalization and post industrialization have together led to a situation, where cities are considered to be competing on resources. This development can also be seen in a change in the role of city governments. In so called entrepreneurial cities, governments function as active agents aiming to mould cities into favourable platforms for entrepreneurship. However, despite the fact that companies are located in regional system they automatically do not have access into the benefits, such as knowledge. This brings importance to the networks of regional actors and to the manner of how they communicate through these networks. Academic literature gives evidence to an idea that besides examining only the dynamics between urban governments and companies, there should be research placed on how public and private actors exchange knowledge and how that interactions is experienced. The aim of this theses is to examine the interaction between a city and its entrepreneurs as one factor of a regional economic system. The knowledge gained is also hoped to benefit the city of Helsinki in developing its services. The research is done by examining the role of cities in entrepreneurship and the interaction between a city and its companies. Methodological perspective of this thesis is a case study. The case comprises the interaction that takes place in the permission and advisory services of the city of Helsinki, between the city of Helsinki and six private companies from the field of tourism and services. Helsinki City Strategy and one more economically profiled document are used to shed light to the role of urban government from the city of Helsinki point of view. Company perspective is gained from semi structured themed interviews with entrepreneurs, that have been clients of previously mentioned services of the city of Helsinki. Both documents and interviews are analysed by performing a theme analysis. From the entrepreneurship point of view, the current situation of the city of Helsinki aligns with the theory of an entrepreneurial city. Knowledge that companies need is mainly related to being able to understand what rules and structures effect their ability to function as a part of urban environment and to plan and implement ideas. Companies and the city of Helsinki share a common goal of building high quality urban environment that benefits all involved. However, there are also some identified challenges caused for example by different operating speed and difficulties in finding relevant information and knowledge. In general, knowledge accessibility appears to be one of the key factors in successful interaction between companies and the city. According to the results, knowledge accessibility is related to the ability to understand the structure of the city’s network of knowledge and actors. In addition to that, the type and quality of interaction is also considered important. How companies experience the interaction is related to how well the network is known and how fast the right people will find each other. Interaction that is defined by discussion and communication is viewed as effective and entrepreneur friendly. Based on the interviews there is evidence that effectivity of interaction might effect companies’ ability to run business and implement new ideas. To sum up, for companies good advising is considered to mean fast and clear answers, promoting to mean conversation, and enabling entrepreneurship to mean that companies are allowed to develop their businesses to meet the needs of their clientele. Hence, it seems important to remember that in addition to supporting the creation of innovation it is also important that efficient governance enables companies to implement their ideas.

Kehitysvammaiset ihmiset ovat pitkään olleet avoimien työmarkkinoiden ulkopuolella. Koulutuksen ja kehittyneemmän palvelujärjestelmän ansiosta kehitysvammaisilla ihmisillä on nykyisin mahdollisuus sijoittua tuetusti myös avoimille työmarkkinoille palkkatyön piiriin. Tuetun työllistymisen historia on melko lyhyt. Malli luotiin Suomessa noin 20 vuotta sitten, ja edelleen vain murto-osa työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä on sen piirissä. Tuetusti palkkatyössä työskentelee arviolta 500 kehitysvammaista ihmistä, painottuen nuoriin ja lievemmin kehitysvammaisiin ihmisiin. Jokaisessa työssä tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Tiedetään myös, että kehitysvammaisilla ihmisillä saattaa olla kielellisissä ja vuorovaikutuksen taidoissa vaikeuksia vielä aikuisuudessa. Palkkatyössä on myös jonkin verran sellaisia aikuisia, joilla on kehitysvamman lisäksi vielä erillinen kielellinen häiriö. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin minkälaisia viestintätaitoja kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat palkka- tai avotyössä, miten he pärjäävät työssään yksilöllisillä taidoillaan ja minkälaisia keinoja vuorovaikutuksen sujuvoittamiseen työpaikoilla on käytössä. Tutkimus toteutettiin yhteensä kymmenen henkilön teemahaastatteluna. Haastateltavista puolet oli kehitysvammaisia palkka- tai avotyössä olevia ihmisiä ja puolet heidän lähiesimiehiään. Tutkimuksen toteutuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota eettisiin ohjeisiin sekä sensitiiviseen haastattelutapaan, haastateltavaryhmän haavoittuvuuden vuoksi. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena oli, ettei kehitysvammaisilta työntekijöiltä odoteta kovinkaan kompleksisia kielellisiä- ja vuorovaikutuksen taitoja. Keskeistä oli, että kielen ymmärtäminen oli sillä tasolla, että työtehtävät sujuivat. Kaikkien työntekijöiden työnkuva oli mukautettu siten, että he pärjäsivät työssään kielellisillä taidoillaan. Suurin osa haastateltavista kertoi vuorovaikutuksen työssä olevan sujuvaa ja ongelmatilanteita esiintyvän vain harvoin. Vaikka odotukset kielellisistä taidosta eivät olleet suuria, kaikilla työpaikoilla oli käytössä vuorovaikutusta tukevia keinoja. Kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat työssään monenlaisia vuorovaikutustaitoja. Nämä taitojen käyttö sujuu pääasiassa hyvin, kun työnkuva on yksilölle räätälöity ja tukea on riittävästi. Puheterapeuttisesta tiedosta voisi olla hyötyä työllistymisen ja sujuvan työpaikkaviestinnän tukemisessa.

Tutkimuksessa tarkastellaan keittiömestarin roolin rakentumista direktiivien avulla. Tutkimuksen keskiössä ovat keittiön vuorovaikutustilanteet, jotka rakentuvat keittiötyöntekijöiden ja keittiömestarin välillä. Tutkimuksen tarkoituksena on eritellä ja analysoida keittiömestarin direktiivejä, ja pohtia niiden funktiota ja paikkaa keskustelussa. Tutkimusaineisto on kerätty erään pääkaupunkiseudun ravintolan keittiöstä. Videomateriaalia on yhden työpäivän verran. Työympäristö on kiireinen ja hektinen, ja lisäksi keittiö on kooltaan erittäin pieni. Tutkimuksessa pohditaan työn luonteen vaikutusta keittiömestarin direktiiveihin. Lisäksi tutkimuksessa on pyritty selvittämään osallistumiskehikon vaikutusta keittiömestarin käyttämiin direktiiveihin. Analyysissa ilmenee monentyyppistä direktiivisyyttä. Yleisin direktiivityyppi on imperatiivimuotoinen direktiivi. Se näyttäytyy luontevalta direktiivityypiltä hektisessä työympäristössä. Toiseksi yleisin direktiivityyppi tutkimusaineistossa on nesessiivinen modaaliverbi tarvita. Tarvita-verbin käyttö näyttää ilmenevän tilanteissa, joissa keittiömestari vetoaa jonkin ulkopuoliseen tarpeeseen, useimmiten asiakkaaseen. Kolmanneksi yleisin direktiivityyppi on väitelauseenmuotoinen direktiivi. Väitelauseenmuotoista direktiiviä esiintyy keskusteluissa, joissa osallistumiskehikkoon kuuluu useita osallistujia. Väitelauseenmuotoisten direktiivien yhteydessä esiintyy lisäksi nimellä puhuttelemista. Lopuksi analyysissa tarkastellaan sitten-partikkelin direktiivisyyttä sekä kieliopillissijaista substantiivilauseketta direktiivinä. Aineistossa partikkeli sitten ei esiinny yksin, vaan sen funktiona näyttää olevan kuulijan huomion herättäminen siihen, että ohjeita on mahdollisesti tulossa. Lisäksi sitten-partikkeli näyttää mahdollistavan vapaamuotoisesta keskustelusta siirtymisen institutionaaliseen keskusteluun. Kieliopillissijainen substantiivilauseke näyttäytyy aineistossa monitulkintaisena. Sen direktiivisyys on tulkittavissa kontekstista.