Browsing by Title

Tutkimus tarkastelee, miten pyhiinvaellukseen liittyviä teemoja esiintyy kolmessa 2000-luvulla ilmestyneessä elokuvassa. Lähteinä käytetyt elokuvat ovat The Way (2010), Wild (2014) ja Lourdes (2009). Elokuvia analysoidaan ensin erikseen ja tutkitaan, mitä pyhiinvaellukseen liittyviä elementtejä kustakin löytyy. Sen jälkeen elokuvia vertaillaan keskenään. Vertailussa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, löytyykö elokuvista jotain yhteneväisiä piirteitä tai vastaavasti eroavaisuuksia ja mitkä tekijät voisivat selittää niitä. Jokainen elokuva kertoo yhden tai useamman henkilön vaelluskertomuksen. The Way kuvaa pyhiinvaellusta Santiago de Compostelaan ja Lourdes nimensä mukaisesti Lourdesin pyhiinvaelluskohteeseen. Wild poikkeaa kahdesta muusta elokuvasta siten, että siinä kuvataan tavallista vaellusta Pacific Crest Trailin vaellusreitillä. Elokuvan tarinasta löytyy kuitenkin paljon pyhiinvaellukselle ominaisia piirteitä. Tämän vuoksi tutkimuksessa paneudutaan myös kysymykseen pyhiinvaelluksen ja tavallisen vaelluksen erosta sekä pyhiinvaelluksen ja turismin yhteydestä. Analyysiä tehdään kiinnittämällä huomiota muun muassa elokuvassa esiintyviin pyhiinvaellukseen liittyviin rituaaleihin. Pyhiinvaellus on itsessään jo uskontoon tai uskonnollisuuteen liittyvä rituaali. Lisäksi sen sisälle lukeutuu monia pienempiä rituaaleja. Tämän lisäksi elokuvassa tarkastellaan henkilöhahmojen tunteita ja kokemuksia liittyen pyhiinvaellukseen. Myös henkilöhahmojen piirteet ovat olennaisia, sillä ne saattavat vaikuttaa muun muassa heidän asenteisiin pyhiinvaellusta kohtaan tai heidän motiiveihin lähteä vaeltamaan. Analyysin pohjalla on tutkimusta tukemassa joitakin teorioita liittyen pyhiinvaellukseen. Pyhiinvaelluksella on pitkät juuret kristinuskossa aina 200-luvulle asti. Pyhiinvaellus on ilmiö, joka liittyy kaikkiin suuriin uskontoihin ja muutenkin laajasti uskonnollisuuteen ja hengellisyyteen. Tutkimuksessa kuitenkin keskitytään kristinuskon kontekstissa tapahtuvaan pyhiinvaellukseen. Päämääränä pyhiinvaelluksessa on aina jokin pyhä paikka, jossa Jumalan koetaan erityisellä tavalla koskettavan ja kohtaavan ihmisen. Motiiveja lähteä pyhiinvaellukselle voivat olla muun muassa halu rukoilla itsensä tai ystävänsä puolesta tai kohdata muita kristittyjä. Nykyään pyhiinvaellukselle voi olla myös ei-hengellisiä motiiveja, kuten esimerkiksi halu irtautua arjen vaatimuksista tai nähdä uusia paikkoja. Pyhiinvaellukseen littyy aina sekä konkreettinen ulkoinen matka sekä samalla sisäinen matka. Vaellus tarjoaa tilan käydä läpi itseen ja omaan elämään liittyviä merkityksellisiä asioita. Elokuvissa The Way ja Lourdes on paljon pyhiinvaellukselle tyypillisiä piirteitä. Sen lisäksi niissä ilmenee myös sellaisia ulottuvuuksia, jotka voidaan tunnistaa pyhiinvaellukselle ominaisiksi, mutta joita ei perinteisissä teorioissa välttämättä oteta huomioon. Elokuvat tarjoavat siis uusia näkökulmia pyhiinvaelluksen määrittelemiselle. Myös Wildissa ilmenee paljon pyhiinvaellukselle ominaisia piirteitä. Tämä osoittaa sen, että pyhiinvaelluksen määritteleminen ei olekaan niin yksiselitteistä. Turismissa, etenkin tavallisessa vaeltamisessa, ja pyhiinvaelluksessa on paljon yhtäläisyyksiä. Turismi ja pyhiinvaellus kuitenkin myös eroavat toisistaan monessa suhteessa. Näin ollen yhtäläisyydet on tärkeä pitää mielessä, mutta termejä ei kuitenkaan ole tarpeen yhdistää tai lyödä samaan kategoriaan. On kuitenkin tärkeää, että pyhiinvaelluksen tutkimista jatketaan edelleen, niin termin kuin ilmiönkin määrittelyn kannalta.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee pompejilaisessa yksityistalossa ollutta puutarhaa, jota kiertää pylväskäytävä tai useampia. Tätä tilaa kutsutaan peristyylipuutarhaksi. Peristyyli oli tärkeä osa roomalaisen ja siis myös pompejilaisen talon julkista osaa. Se oli avoin vierailijoille, siksi voidaan olettaa, että peristyylipuutarhalla olisi haluttu esittää omaa vaurautta ja sosiaalista asemaa. Työni keskittyy siihen, miten talon asukkaan varallisuus ja sosiaalinen asema näkyvät peristyylipuutarhassa. Tutkin myös, mitä muuta peristyyli viestii omistajastaan. Tutkimukseni liitteenä on lista Pompejin yksityistalojen peristyyleistä ja niiden tiedoista. Niitä vertailemalla analysoin sitä, millainen tila peristyylipuutarha on ollut. Aineistona tutkielmassani ovat konkreettisesti Pompejin yksityistalojen peristyylipuutarhat ja niiden rakenteet sekä arkeologiset löydöt. Peristyylipuutarhoja on 168 kappaletta. Lisäksi seinämaalaukset ja piirtokirjoitukset välittävät tietoa niin peristyylistä kuin sen omistajasta. Tiedot peristyyleistä olen kerännyt tutkimuskirjallisuudesta löytyneistä luetteloista, joissa on tietoa Pompejin taloista ja puutarhoista. Murto-osassa peristyylipuutarhoista olen käynyt ja kerännyt niistä tietoa työhöni. Huomioin antiikin kirjallisen tradition, sen käsitellessä aihettani. Ensimmäisenä käsittelen peristyylipuutarhaa arkkitehtuurin kannalta. Tutkin, mihin peristyyli on sijoitettu pompejilaisessa talossa ja millaisia arkkitehtonisia ratkaisuja tilassa on käytetty. Peristyyli on usein talon ovelta avautuvalla näköakselilla, joka leikkaa läpi talon tärkeimpien julkisten tilojen. Ne ovat atrium eli eteishalli, tablinum eli vastaanottohuone ja peristyylipuutarha. Aina peristyyli ei ole tällä akselilla. Joissain taloissa peristyyli voi olla atriumin tai tablinumin paikalla. Pompejin peristyyleissä on pylväskäytäviä yhdestä neljään. Usein puutarhaosa on erotettu pylväskäytävistä aidalla. Seuraavaksi tutkin peristyylipuutarhasta löytyneitä rakenteita, irtaimistoa, kasveja ja istutuksia. Tarkastelen näiden yleisyyttä ja sitä, mitä ne kertovat peristyylin käyttötarkoituksesta. Puutarhoissa on ollut vesikouruja, kaivoja, altaita, suihkulähteitä, vesisäiliöitä ja niiden suuaukkojen renkaita. Kiinteitä rakennelmia ovat tricliniumit eli oleskelu- ja ruokailuryhmät, kotijumalien pyhäköt, alttarit, nissit ja katokset. Irtaimia löytöjä on peristyyleissä monenlaisia. Yleisimpiä ovat pöydät, aurinkokellot, lamput, amforat ja erilaiset astiat sekä ruukut. Kasveja on huomioitu vähän Pompejin kaivauksissa, mutta peristyylipuutarhoista on löytynyt merkkejä puista ja pensaista sekä säännöllisistä ja epäsäännöllisistä istutuksista. Viimeisenä käsittelen peristyylipuutarhan koristelua, ja minkälaisen kuvan se välittää talon omistajasta. Puutarhoissa oli veistoksia ja seinämaalauksia. Molemmissa käsitellään luontoaiheita, jotka ovat helposti liitettävissä puutarhaan. Suosittuja ovat myös mytologiset aiheet. Veistoskoristelussa selkeästi yleisin on viinin jumala Dionysos ja häneen liittyvät hahmot. Myös muita jumaluuksia esiintyy kuten Venus. Se ja Dionysos liitettiin antiikissa luontoon ja puutarhaan. Peristyylipuutarha oli monipuolinen tila, jossa eri elämänalueet kohtasivat toisensa. Peristyyleissä voitiin työskennellä. Puutarhaosa saattoi olla hyötykäytössä esimerkiksi kasvimaana. Peristyylissä tai sen ympäristössä oleskeltiin, juhlittiin ja viihdytettiin vieraita, siksi siellä esitettiin omaa varakkuutta runsaalla veistoskoristelulla, altailla ja suihkulähteillä. Jo laaja pinta-alainen peristyyli oli osoitus vauraudesta. Aina ei haluttu näyttää varakkuutta, vaan joskus koristeellinen peristyyli oli syrjässä talon ovelta avautuvalta näköakselilta. Uskonto oli osa peristyyliä, vaikka uskonnon harjoittamiseen liittyvät rakenteet sijoitettiin yleensä talon muihin tiloihin. Uskonto ja mytologia ovat kuitenkin vahvasti läsnä peristyylien koristelussa. Selkeitä poliittisia viittauksia peristyylipuutarhoissa on vähän, mutta roomalaisia piirteitä niissä voidaan havaita. Roomalaiset vaikutteet peristyylin koristelussa ja arkkitehtuurissa viestittävät mahdollisesti talon omistajan roomalaismielisyydestä. Roomalaiset piirteet ovat myös olleet trendejä aikakauden peristyyleissä.

Transportation in cities is facing the challenges of congestion and environmental impact caused by the increase in traffic flows. These issues can be reduced by promoting more sustainable transport modes, such as cycling. To increase its modal share, cycling has to be an attractive and competitive choice compared to other travel modes. Digital Geography Lab in University of Helsinki has developed comparable measures for modelling accessibility with different travel modes in Helsinki region. However, cycling is missing from the data because it has been previously modelled with simplistic assumptions of constant travel speed. Little research has been carried out to assess the applicability of this assumption. The main objective of this thesis is to develop a more realistic GIS model for calculating optimal routes and travel times of cycling in Helsinki region taking into account the feasibility of the model. Other objectives are to find out what factors affect cyclists' travel speed and can the environmental factors be used as impedances in the travel time model, what kind of spatial differences the cycling speeds have, and how realistic it is to model cyclists' travel times with constant speed on a regional scale. According to previous research, among the various things affecting cycling some of the main environmental factors are slope, junctions and traffic lights. The effects of these factors to cycling speeds in Helsinki region were analysed based on individual cycling routes and on a route and segment level from the whole data with linear regression models. GPS data of cycling was collected from volunteers who had been tracking their cycling in Helsinki region with mobile sports applications. Basic background information of the cyclists was also collected to analyse the variations in speed between different background variables. Road network for cycling and walking by Helsinki Region Transport was used as the modelling network. A GIS-based map-matching method for the cycling GPS data was developed by applying a method developed for map-matching GPS data of cars. Slope was calculated for route segments using NLS 2 meter digital elevation model and the traffic light information was derived from Digiroad. Python scripts used in modelling are available on GitHub. The cycling speeds vary by cycling frequency: cyclists who stated to cycle almost every day of the week, 3-5 times a week, or a few times a week have median speeds of 24 km/h, 22 km/h and 18 km/h, respectively. Uphill slope and signalized junctions decelerate and downhill slopes accelerate cycling speeds on individual routes. Looking at the whole data, speed has a weak negative correlation between slope and different junction types. On a regional scale the effect of signalized junctions is the greatest, whereas uphill slope has the greatest effect on route-based mean speeds. The regression models do not explain the variation in cycling speeds very well (R2 ≈ 0.1) so a travel time model based on constant speeds corresponding to the different median speeds of frequent and less frequent cyclists was implemented on the network. Spatial examination shows that mean cycling speeds in parts of central Helsinki are 0.8 times slower than in rest of the area, so the cycling speeds of the model were slowed down on those segments. Slope, traffic lights and other junctions affect cycling speeds on an individual level but not on the regional scale. Based on model validation the travel times of the constant speed model correlate strongly with the real travel times of the GPS data. The model taking into account the slower parts of central Helsinki is marginally better but the difference is only slight and affecting only the routes going via the city centre. The difference in travel times caused by different constant speeds is much greater. Constant speed can hence be seen as an adequate assumption to model cyclists' travel times in Helsinki region but the personal and spatial differences in cycling speeds should be taken into account.

Tämä tutkielma käsittelee Charles Dickensin romaanin David Copperfield henkilöhahmoja ja niiden luonnetta. Tutkimuskysymyksenä on myös teoksen henkilöhahmojen piirteiden tutkimus ja määrittää, millainen henkilökuvaus teoksessa on. Lisäksi tässä tutkielmassa on lyhyt kuvaus Charles Dickensin elämästä ja katsaus David Copperfieldin aikaisempaan tutkimukseen. Tässä tutkielmassa tutkitaan henkilöhahmoja E.-M. Forsterin teorian mukaan, joka jakaa henkilöhahmot litteisiin ja pyöreisiin hahmoihin, Tämä teoria on jo suhteellisen vanha, mutta se on edelleen käytössä. Toinen analyysimenetelmä on Joseph Ewenin menetelmä, joka jakaa henkilöhahmojen tarkastelun kolmelle eri akselille. Nämä akselit ovat kompleksisuus, kehittyvyys ja sisäinen elämä. Ewenin menetelmän voidaan katsoa olevan kehittyneempi versio Forsterin menetelmästä. Varsinaisia tutkittavia henkilöhahmoja on kymmenen, ja ne on pyritty valitsemaan teoksen keskeisistä henkilöistä. David Copperfield on kirjoitettu minä-muodossa eli siinä on tarinaan osallistuva homodiegeettinen kertoja. Teos käsittelee päähenkilö David Copperfieldin lapsuuden ja elämän aina hänen toiseen avioliittoon asti. Tässä tutkielmassa on henkilöhahmojen kuvauksen lisäksi myös luku siitä, miten romaanissa on kuvattu viktoriaaniselle ajalle tyypillisiä piirteitä. Teos on julkaisu vuosina 1849-1850, ja sen moraalikäsitykset ovat myös tämän ajan mukaisia. Tutkielmassa on myös pyritty selittämään miten David Copperfield muistuttaa Charles Dickensin omaa elämää.

Tutkielma käsittelee Tilkan sotilassairaalaa sen funktionalistista arkkitehtuuria edustaneen ajanjakson (1936–2005) aikana. Tutkielman fokus on tilan entisissä käyttäjissä, pääosin potilaissa (varusmiehet) ja hoitohenkilökunnassa (hoitajat, lääkärit). Tutkielmassa perehdytään tilasuunnittelun kautta entisten käyttäjien kokemuksiin tilassa liikkumisen rajoista ja tilassa vaikuttaneiden hierarkioiden merkityksestä ajan toiminnoille sekä käytännöille tilassa. Entisten käyttäjien ääni tuodaan tutkielmassa esiin käyttäjien muistelmista kootun, Minna Kilkin (2008) toimittaman teoksen avulla. Koska Tilkka toimi sotilassairaalana, heijastuivat tilassa kiinnostavasti päällekkäin sekä sairaalahierakia että sotilashierarkia. Tilkan sotilassairaalan ensisijainen käyttäjien ryhmä oli varusmiehet. Tämän vuoksi tutkielmassa on perehdytty tietynlaisen, kulttuurisidonnaisen maskuliinisuuden mallin tuottamisen rakenteeseen yhteiskunnassa, eli hegemoniseen maskuliinisuuteen ja sen kritiikkiin. Hegemonisen maskuliinisuuden ideaalimallilla on vaikutuksensa myös Puolustusvoimissa. Tietynlaisen maskuliinisuuden tuottamisen sekä ruumiin kurittamisen näkökulmat muodostavatkin merkittävän osan tutkielman rakenteellisesta pohjasta. Tämän lisäksi perehdytään hegemonisen maskuliinisuuden merkitykseen varusmiehille ja itse Puolustusvoimainstituution nykyisenlaiseen merkitykseen suomalaisille. Hegemonisen maskuliinisuuden sekä Puolustusvoimalaitoksen hierarkkisuuden lisäksi tutkielmassa perehdytään myös sairaalahierarkiaan ennen ja nyt. Sairaalahierarkia liitetään laajempaan kokonaisuuteen suomalaisen työelämän sukupuolisegregaatiosta. 1930-luvun sairaalahierarkkisuus tuodaan näin nykypäivään ongelmien toistaiseksi iäisellä ajankohtaisuudella. Tutkielmassa todetaan Tilkan sotilassairaalan toimineen valtapyramidimaisena konstruktiona, jonka tiloissa vaikuttivat vahva sotilaallinen kuri ja hierarkkisuus, mutta jossa kuitenkin viihdyttiin todella hyvin. Tilkan sotilassairaala oli omanlaisena mikrokosmos, jonka sisälleen sulkemaa yhteisöä on mahdotonta nähdä rakentuvan missään toisenlaisessa sairaalassa.

Round baling is a common way to harvest feed and bedding materials from fields. Round balers have improved in the 21th century to be more efficient. There are two main chamber types for round baling, fixed chamber and variable chamber. Differences between chamber types were researched in 80s and 90s. There were no research studies made with modern high capacity combi balers. The aim of this study was to find out if there are significant differences between fixed chamber and variable chamber balers. Differences were examined by weighing bales that were made in different moisture conditions and measuring the fuel consumption from tractors CAN-bus. The tests were carried out by operating two different types of combination balers in succession under the same conditions as far as possible. Bales were made in three different humidity conditions in succession, changing the machine behind the same tractor. The bales were marked and weighed. Feed samples taken from the bales were used to verify the prevailing conditions and to be able to compare the dry matter content of the bale. In addition, the effect of increasing the bale size with a variable chamber baler on the bale volume weight and the fuel consumption of the work was measured by the same methods. The effects of using chopping knives on the volume weight of the bale were also measured with a fixed chamber baler. The result of the study was that the chamber type had no significant effect on the volume weight of the bale under any of the humidity conditions tested. The difference in fuel consumption between the machines was also quite small. Depending on the humidity conditions, the fuel consumption of the variable chamber baler was 1 to 10 % lower than that of the fixed chamber baler. With a fixed chamber baler, the use of 25 shredder blades increased the weight of the bale by about 8 % when compared to non-chopped bales. The bale chamber type had an effect on baling efficiency and cost, but it did not have a significant effect on the bale volume weight. When choosing a baler, it is more important that the machine can be used to make bales that are suitable size for the purpose and logistics.

Pyrazoles are five-membered nitrogen containing heterocycles, whose derivatives can be widely used in medicinal chemistry. One of the most common ways to produce pyrazoles is 1,3-dipolar cycloaddition, where the dipole containing heteroatom is reacting with a dipolarophile, and forming a cycloadduct. Among others, mesoionic sydnones have been used as dipoles in 1,3-dipolar cycloadditions of pyrazoles. During the last decades solid phase methods, where either a dipole or dipolariphile is being temporarily bound to solid support, have been exploited in 1,3-dipolar synthesis. With the aid of solid phase methods, the synthesis can be controlled chemically by protecting groups that react easily. Also the isolation and purification can be made easier by using these techniques. The 1,3-dipolar solid phase methods can be combined with microwave techniques, to make the synthesis shorter and more effective. The goal of this work was to synthesize new N-unsubstituted pyrazoles, starting from sydnones bound to solid support and alkynes, with use of 1,3-dipolar cycloaddition reaction and to purify and analyze prepared compounds. The aim was also to develop a new 1,3-dipolar solid phase method so, that the end products could be cleaved easily in a traceless manner, and that there would be minor need for purification. There was also an aim to make the last step of the synthesis faster and easier with microwave reactor, and by using this method to standardize the conditions used in the cycloaddition-dehydration reaction step. The AMEBA-resin was chosen to be the solid support in this synthesis. Its traceless cleavage by trifluoroaceitic acid made possible not only the formation of the desired structure, but also effortless purification of the end product. The amino group of pyrazole was protected by the solid support during the N-nitrosation, so that after the traceless cleavage of the resin, N-unsubstituted pyrazoles were obtained. By changing the amino acids used in this synthesis, it was possible to alter the structure of the synthesized pyrazoles, and to create four structurally new pyrazoles. Microwave method used during the last step of synthesis for heating shortened the reaction step significantly, and also the yields of end products were better compared to conventional heating. During this work a functioning and developable 1,3-dipolar solid phase method was created, that can be utilized to synthesize pyrazoles and other compound of similar nature also the in future.

George Ritzerin McDonaldisaatioteesi voidaan tiivistää kahteen pääajatukseen: pikaruokala on nykyajan ilmentymä Weberin kuvaamasta rationalisoituneesta organisaatiosta ja pikaruokalan toimintaperiaatteet leviävät yhä uusille yhteiskunnan alueille. Ritzerin mukaan pikaruokaloiden neljä tiedostettua toimintaperiaatetta ovat tehokkuus, laskettavuus, ennustettavuus ja kontrolli. Paradoksaalisesti niiden tavoittelusta seuraa usein päinvastaisia lopputuloksia. Tätä Ritzer nimittää irrationaalisuudeksi ja se on viides toimintaperiaate. McDonaldisaatio on pakonomaisesti etenevä prosessi, mutta suhtautuminen siihen vaihtelee hyväksymisestä vastustamiseen. Weberin metaforaa laajentaen eri suhtautumistapoja voidaan nimittää sametti-, kumi- ja rautahäkeiksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan yhteyskeskusten työntekijöiden ja esimiesten kokemuksia omasta työstään McDonaldisaatioteesin valossa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, havaitsevatko he työympäristössään McDonaldisaatiota, eli pikaruokaravintolan viiden toimintaperiaatteen mukaisia vaatimuksia työnantajan taholta, ja miten he näihin vaatimuksiin suhtautuvat. Pyrkimyksenä on siis Ritzerin McDonaldisaatioteesin todistaminen. Tutkielmassa hyödynnettiin Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston kautta hankittua aineistoa. Aineisto sisälsi 59 teemahaastattelua kolmesta eri yhteyskeskuksesta. Aineiston analysointiin käytettiin deduktiivista teemoittelua, jossa teemat nousivat teoriasta. Teemoittelu tehtiin kahteen kertaan: ensimmäisellä kierroksella teemoina toimivat Ritzerin kuvaamat pikaruokaravintolan toimintaperiaatteet ja toisella kierroksella suhtautuminen näihin periaatteisiin. Aineistosta voidaan tunnistaa kaikki Ritzerin kuvaamat pikaruokaravintolan toimintaperiaatteet. Tehokkuuteen pyritään esimerkiksi tietojärjestelmien, työn organisoimisen ja yhteyskeskuksen sijainnin kautta. Laskettavuutta edustaa monessa haastattelussa tulospalkkiojärjestelmä. Ennustettavuudesta puhutaan kahdessa merkityksessä: sekä työpäivän että yksittäisen asiakaskontaktin ennustettavuutena. Kontrollin välineinä käytetään tietojärjestelmiä sekä erilaisia menettelytapoihin liittyviä ratkaisuja. Irrationaalisuuteen viitataan haastatteluissa myös, useimmiten kyseessä on kontrollin vaatimuksesta seuraava tehokkuuden lasku. Myös suhtautumisessa kohdattuun McDonaldisaatioon voidaan tunnistaa kaikki Ritzerin ennustamat häkit; rautahäkki ja kumihäkki jakautuvat edelleen kahteen alatyyppiin. Rautahäkki voi vastustaa McDonaldisaation vaatimuksia joko jättämällä ne noudattamatta tai noudattamalla niitä kirjaimellisesti, irrationaalisista seurauksista huolimatta tai niitä liioitellen. Samaten kumihäkin ristiriitainen suhtautuminen McDonaldisaatioon voi ilmentyä joko McDonaldisaation negatiivisten puolien väheksymisenä tai niiden selittämisenä jonkin ulkopuolisen tekijän kautta. Tulosten perusteella yhteyskeskus vaikuttaa Ritzerin kuvaamalta McDonaldisoituneelta organisaatiolta ja myös sen jäsenten suhtautuminen McDonaldisaatioon näyttäisi olevan sopusoinnussa McDonaldisaatioteesin kanssa. Siten McDonaldisaatiota voidaan pitää toimivana käsitteenä työelämän ja organisaatioiden kuvaukseen.

Covid-19 epidemy spread to Finland in early 2020. Epidemy caused a worldwide crisis to which officials reacted with restrictions and orders. In Finland, the government gave its first notice in March 2020. This study examines changes of human mobility during a period on which Finnish Government had given guidance to work remotely and to avoid gatherings and later closing the border of Uusimaa Region. This research uses mobile phone data to observe changes in mobility and for determining the possible connection between mobility and new covid-19 cases. A literature review was assembled targeting articles published and in peer review process during 2019–2020 detailing mobile phone data. The review also examined mobile phone data in studies of coronavirus. All together 38 articles were chosen and categorized based on the mobile phone datasets used in them and the level of aggregation of data. This research used Telia’s origin-destination data aggregated to municipality level with temporal resolution of one day (24 hours). From the data sum of trips between different municipalities for one day can be observed as well as trips within a single region. Another dataset was used with information of the number of the mobile phone activities within a municipality during each day. Enriched datasets were calculated from the original data showing mobility and activity ratio for the period from March 2nd to March 29th, 2020 for every municipality and region. The baseline for the ratio was week 6 (February 3rd to February 9th, 2020). Third dataset containing the trips was constructed and data in it organized on the origin and destination of the trips and trip length. The datasets were compared to background material with information on housing, summer house ratio, centrality of municipality, amount of work-related inter-municipality commuting and to datasets provided by Google and Apple with information on changes of mobility. Results show that mobile phone data is suited to observe mobility. In March 2020 mobility decreased in most of the municipalities. The intensity of decrease as well as the beginning of decrease varied between municipalities. The amount of connections and routes between municipalities decreased more steeply in central municipalities. Longer trips of more than 120 km decreased the most. Explanatory results were provided, but none of them correlated strongly and significantly enough to explain the variations of the mobility ratio. Municipalities with more city-like housing gave intriguing results in Pearson’s correlation test when compared to mobility and trip volume decrease. A clear connection could not be found between mobility ratio and growth ratio of new covid-19 cases, but in Helsinki and Uusimaa Health Care District results were more promising.

Mitä kirkko tekee, kun sen omat jäsenet taistelevat toisiaan vastaan? Tässä tutkimuksessani selvitän sitä, miten Libanonin maroniittikirkon johdon ja Vatikaanin toimet näkyvät kansainvälisessä lehdistössä, ennen kaikkea The New York Timesissa ja Le Mondessa Libanonin sisällissodan lopussa 1985–90. Maroniitit ovat idän uniaattikirkkoihin kuuluva kirkkokunta eli autonominen osa katolista kirkkoa. Maroniitit ovat suurin kristitty ryhmä Libanonissa. Kaikkiaan Libanonissa on 18 virallista uskontokuntaa, joista suurimmat ovat maroniittien lisäksi sunni- ja shiiamuslimit. Libanon oli ennen 1975–90 sisällissotaa esimerkki valtiosta, jossa uskontokunnat elivät rinnakkain. Rajussa sisällissodassa kuoli lähes 200 000 ihmistä ja satoja tuhansia joutui pakenemaan kodeistaan. Tutkimuksessani on kaksi päälinjaa: toisaalta maroniittikirkon ja sen johdon toiminta Libanonissa ja toisaalta Vatikaanin toiminta sekä kansainvälinen ulottuvuus. Päätutkimuskysymykseni on se, kuinka maroniittikirkon patriarkan poliittinen vaikuttaminen välittyy kansainväliselle yleisölle. Millaista retoriikkaa patriarkka käytti pyrkiessään hillitsemään taisteluosapuolia? Miten lähteiden perusteella voi sanoa sen muuttuneen vuosien aikana? Miten patriarkan toiminta muuttui? Toinen tärkeä pääkysymys on myös maroniittikirkon ja Vatikaanin suhde. Tutkin ennen kaikkea sitä, millaisina Libanonin suhteet Vatikaaniin näkyivät lehdissä. Miten Vatikaanin II kirkolliskokouksen linja näkyi Libanonin sisällissodan loppuvuosina? Mikä oli paavi Johannes Paavali II:n henkilökohtainen panos Libanonin rauhanneuvotteluissa? Käsittelen aiheita kronologisessa järjestyksessä siten, että kummatkin pääteemat pysyvät mukana käsittelyssä koko ajan. Tutkimukseni ajankohdaksi olen rajannut sisällissodan loppuvuodet 1985–90. Nuo vuodet ovat kirkon kannalta kaikkein kiinnostavin jakso, sillä tuolloin voidaan tarkastella kirkkopolitiikan muutosta patriarkan vaihdettua ja sisällissodan lopussa. Noina vuosina maroniittikristityt myös taistelivat keskenään. Tutkimukseni päälähteet ovat The New York Timesissä ja Le Mondessa julkaistut uutisartikkelit ja analyysit. Nämä ovat kieliryhmissään valtalehtiä. Kumpikin seurasi laajasti Libanonin tilannetta ja Vatikaania. Lisäksi käytän lähteenäni paavi Johannes Paavali II:n Libanonia koskevia kirjeitä ja viestejä sekä muita lehtiä. Tässä tutkimuksessani käy selvästi ilmi se, miten maroniittikirkon patriarkan suhtautuminen politiikkaan muuttui sisällissodan kuluessa ja se näkyi myös kansainvälisissä lehdissä. Politiikasta syrjässä pysytellyt patriarkka Antoine Pierre Khoreiche joutui eroamaan tehtävistään tavalla, jota kutsuttiin jopa Vatikaanin palatsivallankumoukseksi. Sitten uuden patriarkan valinnasta syntyi kiista. Lopulta valittu patriarkka Nasrallah Butros Sfeir oli kompromissiratkaisu, joka aivan aluksi oli pettymys. Sfeirin poliittinen vaikuttaminen alkoi kuitenkin näkyä yhä enemmän hänen uransa edetessä. Erityisesti Ta’ifin rauhansopimuksen aikaan hänen roolinsa nousi merkittäväksi. Lähteistä välittyy kansainvälisesti erittäin mielenkiintoinen kuva maroniittikirkon sisäpolitiikasta ja toisaalta suhteista Vatikaaniin. Aineistostani käy myös selkeästi ilmi, että Sfeirin toimien taustalla oli hyvin usein Vatikaanin ilmiselvä ohjeistus. Sfeirin suhde Vatikaaniin ei ollut yksiselitteinen ja ongelmaton, sillä hän joutui tasapainottelemaan paavin toiveiden ja omien maanmiestensä välillä. Tämä johti joskus niin väkivaltaisiin purkauksiin kirkkoa vastaan, että niitä seurattiin myös ulkomaisessa lehdistössä.