Browsing by Title

Tutkielma käsittelee ruoan kaunokirjallisten esitysten suhdetta ruokapuheeseen ja ruoan käytön ilmiöihin. Selvitän viitekehysanalyysin ja diskurssien tutkimisen avulla kolmijakoista tutkimuskysymystä: kuinka ruokaa ja ruokakulttuuria esitetään kaunokirjallisissa teoksissa, millaisina esitysten merkitykset näyttäytyvät eri viitekehyksiin kiinnitettyinä ja millaisista diskursiivisista aineksista näitä esityksiä ja merkityksiä rakennetaan. Tutkielman kohdeteokset ovat Satu Taskisen Täydellinen paisti (2011), Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (2012), Anja Erämajan Imuri (2019) sekä Sanna Karlströmin Alepala (2019). Tutkielma alkaa kunkin teoksen ruoan esitysten analysoinnista, minkä jälkeen käsittelen esille nousevia aiheita, kuten identiteetin rakentumista, yhteisöihin kuulumista, eriarvoisuutta, erilaisia elämäntilanteita sekä ravinnon luonnollisuuden käsityksiä kolmessa viitekehyksessä. Oman paikan, jokapäiväisyyden ja katoavaisuuden viitekehykset kiinnittävät ruoan esitykset paikalleen laajemmiksi aihepiireiksi. Viitekehysten rajaamia aihepiirejä tarkastelen lähemmin neljän diskurssin kautta: 1) identiteetti ja yhteisöllisyys 2) maku 3) muutos sekä 4) luonnonmukaisuus ja ekologisuus. Diskurssin käsite tutkielmassa on laaja. Se käsittää puheen ja keskustelujen ohessa ajatusmalleja, mielikuvia ja toimintaa, jota ruoan ympärillä tapahtuu. Kirjallisuudentutkimuksen lisäksi työ nojaakin myös sosiologiseen ruokatutkimukseen ja yhteiskunta- sekä ravitsemustieteellisiin näkökulmiin. Ruoan kaunokirjallisten esitysten merkitys ja merkitysten rakentuminen hahmottuu tutkielman myötä erittäin monimuotoiseksi tutkimusaiheeksi. Esiin nousee ruoan käyttöön liittyvää vastakkainasettelua ja kriittisiä piirteitä, mutta toisaalta myös huumori on monissa ruoan esityksissä merkittävä tekijä. Vastakkaisuuksia muodostuu esimerkiksi perinteisen ja uuden, välttämättömyyden ja valinnanvapauden, tutun ja vieraan sekä luonnon ja siitä etääntymisen välille. Ruoan kaunokirjalliset esitykset myös jakavat samanlaisia puhetapoja ja merkityksenantoja. Muun muassa yleisessä ruokapuheessa elävät mielikuvat suomalaisesta ruokakulttuurista ja perinneruoista esiintyvät teoksissa Täydellinen paisti, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike sekä Alepala. Analyysini perusteella kirjallisuus tuo esiin ruoankäyttöämme sekä niitä ajatuksia ja malleja, jotka ovat yhteiskunnassa ja kulttuurissa ajankohtaisesti esillä. Kirjallisuus tekee näkyväksi taiteen keinoin, kuinka ajattelemme ruoasta ja sen käytöstä. Ruoka ei ole teoksissa ”vain ruokaa”. Ruoka hahmottuu metodiksi, jonka avulla teoksiin tiivistetään laaja kulttuuristen merkitysten verkosto. Ruoan esitykset yhdistyvät moniin kaunokirjallisten tekstien ulkopuolisiin ruoalle annettuihin merkityksiin ja haastavat myös lukijan ymmärrystä niistä. Niinpä ruoan esitysten tarkastelu on jatkuvaa pysähtymistä. Ruoan kaunokirjalliset esitykset saavat kysymään: Mistä muusta ruoan lisäksi esityksissä on kyse? Miksi ruoan esityksistä rakentuu laajempia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia vaikutelmia ja miksi nämä vaikutelmat tuntuvat merkityksekkäiltä?

Johdanto: Väestön terveyden ja ravitsemuksen seuranta vahvistaa terveyden edistämisen tietopohjaa. Ruoankäytön tutkimusmenetelmien kehittäminen ja vertailukelpoisuuden saavuttaminen eri maiden välillä on tärkeää. FinRavinto 2017 -tutkimus käytti ensimmäistä kertaa ruoankäytön tutkimiseen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen määrittelemää vertailukelpoista yhteiseurooppalaista menetelmää, jonka mukaan samalta tutkittavalta tarvitaan 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelu vähintään kahdelta ei-peräkkäiseltä päivältä ja haastattelujen välillä tulee olla vähintään seitsemän päivää. FinRavinto 2017 -tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutkittaville tehtiin 24 tunnin tietokoneavusteinen ruoankäyttöhaastattelu kasvotusten (CAPI). Tutkittaville varattiin aika toiseen, puhelimitse tehtävään 24 tunnin tietokoneavusteiseen ruoankäyttöhaastatteluun puhelimitse (CATI) toteutettavaksi myöhempänä ajankohtana. Suomessa CATI-menetelmää ei ole aiemmin käytetty laajamittaisesti suomalaisten aikuisten ruoankäyttöä selvittävissä väestötutkimuksissa, eikä tietoa sen vertailukelpoisuudesta CAPI-menetelmään ole aiemmin raportoitu. Tavoitteet: Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli verrata CAPI- ja CATI-menetelmää ja tutkia, onko menetelmällä vaikutusta mitattuihin ravinnonsaanteihin ja energiansaannin lähteisiin FinRavinto 2017 -tutkimuksessa. Lisäksi tavoitteena oli pohtia, mitkä seikat ruoankäytössä tai ruoankäyttöhaastattelujen toteutusmenetelmissä voivat selittää mahdollisesti havaittuja eroja. Aineisto ja menetelmät: Tutkielmassa käytettiin FinRavinto 2017 -tutkimuksen CAPI- ja CATI-haastattelujen tietoja. Tutkimusjoukon muodostivat FinRavinto 2017 -tutkimukseen osallistuneet, joille oli tehty hyväksytysti CAPI- ja CATI-haastattelut. Aineistona olivat kultakin haastateltavalta saadut hyväksytyt haastattelut. Lopullinen tutkittujen määrä oli 1657 18–74-vuotiasta naista (n=877) ja miestä (n=780). CAPI- ja CATI-haastattelujen välisten keskimääräisten ravinnonsaantien erojen tutkimiseen käytettiin menetelmänä toistomittausten varianssianalyysia ja mallina sekamallia. P-arvoa <0.05 pidettiin tilastollisen merkitsevyyden rajana. Pääaltistemuuttuja oli haastattelumuoto (CAPI/CATI) ja sekoittavina tekijöinä tutkittavan sukupuoli, ikä, tutkimusalue ja haastateltavan päivän viikonpäivä, vuodenaika ja luonne. Vastemuuttujana oli ravinnonsaanti, tarkemmin energiaravintoaineiden saanti, tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti ja kokonaisenergiansaanti. Kaikista ravintoaineista tutkittiin absoluuttiset ja energiaan suhteutetut saannit. Lisäksi tarkasteltiin energian saantia elintarvikeluokittain ja energian saantia kyseisestä ryhmästä prosentteina energian kokonaissaannista visuaalisesti histogrammeina. Tulokset: Rasvan saanti oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin (CAPI 79 g, CATI 88 g, P-arvo<0,0001). Myös muiden energiaa sisältävien ravintoaineiden keskimääräinen absoluuttinen päivittäinen saanti oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin. Näistä johtuen, keskimääräinen energiansaanti oli 534 kJ suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluun (CAPI 7926 kJ/päivä, CATI 8460 kJ/päivä, P-arvo<0,0001). Energiaan suhteutettujen saantien vertailussa eroa CAPI- ja CATI-haastattelujen välillä ei kuitenkaan havaittu useimpien ravintoaineiden kohdalla. Energian saanti elintarvikeluokkien pääryhmistä rasvat ja rasvavalmisteet, alkoholijuomat, vilja ja leivontatuotteet, oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin. Johtopäätökset: Erot ravintoaineiden saanneissa ja sitä kautta laskennallisessa kokonaisenergiansaannissa johtuivat todennäköisimmin tutkimusasetelmasta, kuten viikonpäivien ja vuodenaikojen erilaisesta jakautumisesta CAPI- ja CATI-menetelmien välillä. Myös erilaiset annosarvioinnin apuvälineet todennäköisesti heijastuvat tämän tutkimuksen tuloksiin. Menetelmät täydentävät toisiaan, kun niitä käytetään yhdessä väestön keskimääräisen ruoankäytön ja ravintoaineiden saannin selvittämisessä. Tämä pro gradu -tutkielma tuo uutta tietoa puhelimitse toteutettavan ruoankäyttöhaastattelun haasteista ja tulokset auttavat kehittämään tätä menetelmää ja sen annosarviointia edelleen. Suomen aikuisväestön keskimääräistä ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia tutkittaessa CAPI- ja CATI-menetelmää voidaan kuitenkin hyödyntää toisiaan täydentävinä menetelminä.

In my thesis I examine the importance and various meanings given to food in Sirpa Kähkönen’s Kuopio series of novels situated in wartime Finland. The wartime was an exceptional period in the Finnish culinary culture and was largely defined by the shortage of food. My area of interest is in examining and describing this period in culinary culture via the fictional story of a working-class family. The most significant questions posed in my thesis regard the significance of food to the people in these novels, and what else do the descriptions of food in the books reveal about the everyday functions of households during the wartime from the perspective of culinary culture. This research concerns the field of culinary studies in home economics sciences, examining the everyday eating in families and the management of food during wartime. For my empirical analysis I used the novels Rautayöt (2002), Jään ja tulen kevät (2004), Lakanasiivet (2007), Neidonkenkä (2009) and Hietakehto (2012) of the Kuopio series, written by Sirpa Kähkönen. As the result of my research, I formed different classes of meaning: Worry and health, Community and hospitality, Care-taking and caring, Self-sufficiency, Dreams and remembrances of food, Beliefs, customs and traditions. These findings indicate that food was an important everyday concern during wartime rationing. The choice of food was determined by nutritional factors and the importance of self-sufficiency was emphasized. Food signified care and love: taking care of loved ones and friends. Food was respected and somewhat sacred values were attached to it during wartime. It also highlighted the importance of social networks and reflected the trust within the community. The results of my research show how fiction as research material reflects universal and timeless meanings regarding food that also relate to current subjects in the field of culinary studies. The results indicate how food brings comfort and sustains social relationships during different times. They also bring forth questions of meaning in food preparation and preparedness in households during times of crisis.

Ruoan vähittäiskaupoilla on hallussaan valtava määrä dataa asiakkaistaan, jota kerätään kanta-asiakasohjelmien kautta analysointia ja markkinointia varten. Asiakasdatan käänteinen käyttö asiakaslähtöisten palvelujen tuottamiseksi on viimeisimpiä käänteitä digitalisoituvassa kaupassa. Suomessa S-ryhmä ja K-ryhmä ovat kehittäneet omaan ostodataan pohjautuvia mobiilipalveluja, joiden avulla kuluttajien on mahdollista seurata esimerkiksi omien ruokaostostensa kotimaisuusastetta ja hiilijalanjälkeä. Ruoankulutuksella on suuri vaikutus ympäristöön ja kestävyys kiinnostaa myös kuluttajia koko ajan enemmän, minkä takia tämän tutkielman tavoitteena on tutkia kuluttajien näkemyksiä S-ryhmän ja K-ryhmän mobiilipalvelujen roolista kestävien valintojen mahdollistajina. Tutkimuksessa selvitetään millaiset kuluttajat käyttävät kyseisiä mobiilipalveluja. Tutkimuksen tulosten perusteella arvioidaan, onko mobiilipalveluissa jaettava tieto kuluttajien mielestä kyllin riittävää oman kulutuksen kestävyyden tarkasteluun, vai voisiko palvelu tarjota enemmän tai toisenlaista tietoa, joka tukisi tarkastelua paremmin. Tutkimuksessa tutkittiin myös minkälaisia tuuppauskeinoja mobiilipalvelut tarjoavat ruoan vähittäiskaupalle kestävämpään kulutukseen ohjaamisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmäksi valittiin puolistrukturoitu teemahaastattelu. Tutkimus koostui kuudesta etähaastattelusta, joihin valittiin osallistujia, joilla oli kokemusta S-ryhmän Omat Ostot palvelun tai K-ryhmän K-Ostokset palvelun käytöstä. Aineiston analyysi perustui laadulliseen sisällönanalyysiin ja analyysitapana käytettiin teemoittelua. Haastatellut kuluttajat arvostivat muun muassa kotimaisuutta ja ekologisuutta sekä olivat tietoisia ruokaostostensa vaikutuksista. Kuluttajat kokivat hyötyvänsä palvelujen tarjoamasta tiedosta, mikä mahdollisti oman ruoankulutuksen kriittisen tarkastelun. Kuluttajat kokivat kuitenkin mobiilipalvelut ongelmalliseksi kestäviin valintoihin ohjaavina, sillä ostosten jälkeen tarkasteltavan ruokaostosdatan ja siihen liitetyn kestävyystiedon ei koettu vaikuttavan tehokkaasti tuleviin valintoihin. Kuluttajat toivoivat palveluilta proaktiivisempaa otetta kestäviin valintoihin ohjaamisessa, esimerkiksi tuotesuositusten kautta tai uusien ominaisuuksien, kuten QR-skannerin avulla. Tulokset paljastivat, että mobiilipalvelut antavat ruoan vähittäiskaupalle tuuppausmahdollisuuksia ohjata kulutusta kestävämpään suuntaan, esimerkiksi sosiaalisia normeja hyödyntävin keinoin.

Tutkimusten mukaan NEET-nuoret kokevat kokonaisuudessaan terveytensä heikommaksi kuin muut nuoret. Terveellinen ruokavalio edistää terveyttä, mutta kohderyhmän nuoret ovat jääneet ulkopuolelle monista ravitsemukseen kohdistuvista terveyden edistämisen toimenpiteistä, kuten joukkoruokailuun liittyvistä alennuksista tai ruokailusuosituksista. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ruokavalion laadusta ja ruoan valinnasta on saatavilla hyvin vähän tietoa. Olemassa oleva vähäinen tieto antaa kuitenkin viitteitä siitä, että nuorten ruokavalio ei ole täysin suositusten mukainen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ruoan valinnasta. Työn tavoitteena on tutkia, miten erilaiset ruoanvalintamotiivit vaikuttavat nuorten ruoan valintaan ja mitkä motiiveista ovat keskeisimpiä, miten erilaiset ruoan valinnan vaikuttimet, erityisesti ruoan valinnan resurssit vaikuttavat nuoren ruokavalintoihin ja millaisia motiivipuntarointeja nuoret tekevät ruoanvalintatilanteissa. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena hyödyntämällä teemahaastattelua aineistonkeruumenetelmänä. Tutkimusta varten haastateltiin Vamos-palvelujen toiminnassa mukana olevia 16- 29 -vuotiaita nuoria (n=10). Aineiston analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti työn teoreettisen viitekehyksen ohjaamana. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii Furstin ym. (1996) luoma ruoan valinnan malli sekä Steptoe ym. (1995) tutkimus ruoanvalintamotiiveista. Haastattelujen perusteella kaikki Steptoen ym. (1995) nimeämät ruoanvalintamotiivit olivat tunnistettavissa aineistossa nuorten ruoan valintaan vaikuttavina tekijöinä. Keskeisimmät ruoan valintaan vaikuttavat motiivit olivat ruoan hinta ja ruoan sensorinen miellyttävyys. Sensorinen miellyttävyys vaikutti olevan tinkimätön vähimmäisvaatimus tapahtuvalle ruoan valinnalle. Lisäksi hinta näytti vaikuttavan lähes jokaisessa ruoanvalintatilanteessa nuorten ruoan valintaan. Nuoret käyttivät erilaisia hintaan liittyviä strategioita helpottaakseen ruoan valintaansa. Tällaisia strategioita olivat ruokien sekä kauppojen luokittelu kalliisiin ja halpoihin sekä alennustuotteiden käytön suosiminen. Nuorten resursseista tulotaso vaikutti keskeisesti ruoan valintaan asettaen raamit valinnoille. Tulotason lisäksi resursseista ruoan valintaan näyttivät vaikuttavan yksilön ruokaan liittyvät tiedot ja taidot sekä aika. Aineiston analyysi toi esiin, että sekä tietojen ja taitojen että ajan puute vaikutti ruoan valintaan niin, että näiden resurssien puute korosti ruoan kätevyyden, nopean ja helpon saatavuuden sekä valmistamisen, tärkeyttä ruoanvalintatilanteissa. Tutkimustulosten perusteella johtopäätöksenä voidaan todeta, että hinta on nuorille hyvin keskeinen ruoan valinnan motiivi ja jos halutaan vaikuttaa kohderyhmän nuorten ruoan valintaan, tulisi siihen vaikuttaa hintaan liittyvien keinojen kautta. Tulotason lisäksi osalla nuorista ilmeni tutkimuksessa resurssivajeita ruoan valmistamiseen liittyvien tietojen ja taitojen osalta. Näiden parantamiseen tulisi myös kohdentaa toimenpiteitä, jotta tietojen ja taitojen puute ei rajoittaisi nuorten ruoan valintaa. Työ toi esiin jatkotutkimustarpeita etenkin nuorten ruokavalion terveellisyyteen liittyen. Olisi tärkeää tutkia systemaattisesti, mitä kohderyhmän nuoret käsittävät terveelliseksi ruoaksi sekä miten hyvin nuorten ruokavalio vastaa suosituksia. Lisäksi myös nuorten mielialan vaikutusta ruoan valintaan olisi syytä tutkia lisää.

Tutkimuksen aiheena ovat tavallisten ihmisten tulkinnat yrityskriisistä. Tutkimuksessa keskitytään yhden yrityskriisin tulkintoihin Suomessa, mutta samalla tavoitellaan yleisiä tapoja mallintaa ruohonjuuritason tulkintoja yrityskriisistä. Tulkintoja tutkitaan kehysten avulla. Lisäksi halutaan selvittää kahden eri taustavaikuttimen osuutta ruohonjuuritason kehyksissä. Ensimmäinen on uutisten agenda-setting-rooli ja toinen tulkitsijan suhde kriisiyritykseen. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa kehystutkimukseen ja sen sovelluksiin mediatutkimuksessa. Erilaisista aiemmassa empiirisesti tutkimuksessa testatuista kehysrakennelmista yhdistellään tähän työhön kolme kehyskokonaisuutta: vastakehystäminen suhteessa median kehyksiin, ilmiön makro- ja mikrotasojen kehystäminen ja ilmiön strateginen kehystäminen. Työ on määrällinen tapaustutkimus, jonka kohteena on Toyotan tekninen kriisi vuodelta 2010. Tutkimuksen aineisto koostuu kyseistä ilmiötä käsittelevistä verkkouutisista ja niiden kommenttipalstojen kommenteista. Aineisto on kerätty kahden verkkolehden www-sivuilta. Analyysin tulokset osoittavat verkkouutisten kehyksillä olevan lievä makrotason ohjausvaikutus kommenttien kehyksiin. Kyseessä on ns. attribuutti-agenda-setting-vaikutus. Kommenttiaineisto sisälsi kuitenkin useita uutisista poikkeavia ja puuttuvia kehysrakennelmia, joten kommenttiaineiston tutkiminen myös omana kokonaisuutenaan oli perusteltua. Makro- ja mikrotason kehysanalyysin perusteella kommenttien keskusteemaksi muodostuu vastuu- ja syyllisyyspohdinnat. Kyseinen teema kuitenkin näyttäytyy toimijoiden, toiminnan kohteiden, toiminnan tasojen ja vastuuarvioiden sävyn osalta hyvin moniulotteisena. Kommenttien kehysten perusteella muodostetaan kommenttiaineistosta strategisia kehystäjäprofiileja, jotka kuvaavat yrityskriisin ruohonjuuritason tulkitsijoita tavoitteellisina ja myös subjektiivisina ilmiötulkitsijoia. Profiilit rakentuvat syyllisyysarvioiden ympärille. Sidosryhminä tutkitaan kuluttaja- ja asiakasrooleja. Tulokset osoittavat asiakassuhteen kriisissä olevaan yritykseen lieventävän negatiivisia ja korostavan positiivisia arvioita yrityksestä ja sen vastuusta. Työn keskeinen anti on kehysajattelun soveltaminen myös muuhun kuin media-ammattilaisten tuottamaan sisältöön ja yrityskriisin mallintaminen alhaalta ylöspäin eli tavallisten ihmisten näkökulmasta.

Ruoka-aineallergian esiintymistä koirilla Suomessa ei ole juurikaan tutkittu. Sairauden luotettava diagnostisointi on vaikeaa ja osa todellisista ruoka-aineallergioista jää tunnistamatta. Toisaalta taas diagnoosi saatetaan asettaa riittämättömin perustein. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää yleisimmät ruokaperäiset allergeenit, tutkia kaupallisen hypoallergeenisen ruuan käyttökelpoisuutta ruoka-aineallergian diagnostisoimisessa sekä selvittää korrelaatiota seerumin vasta-ainetasojen ja eliminaatio-provokaatiotestin välillä epäiltäessä ruoka-aineallergiaa koiralla. Näiden syventävien opintojen tutkimusosassa tutkittiin 32 ruoka-aineallergiseksi epäiltyä koiraa. Kaikki koirat testattiin ELISA-menetelmällä. Tällä pyrittiin seulomaan joukosta todennäköisimmin ruoka-aineallergiaa sairastavat koirat. Varsinaiseen ruokintakokeeseen valitut koirat siirrettiin syömään Walthamin Selected Protein- kuivamuonaa ja myöhemmin ne altistettiin eri ruoka-aineille. Lopuksi vertailtiin ELISA-testin ja varsinaisen ruokintakokeen antamien tulosten välistä korrelaatiota. Tutkimuksessa ELISA:n ja kliinisten ruokintakokeiden välinen vastaavuus oli kliinikon tarpeita ajatellen riittämätön. Tulosten perusteella päädyttiin siihen, että ainoa täysin luotettava tapa diagnostisoida koiran ruoka-ainellergia on suorittaa eliminaatio-provokaatio-ruokinta. Käytännössä tämä on erittäin työläs menetelmä ja vaatii erittäin hyvää yhteistyötä koiran omistajan ja eläinlääkärin välillä.

The goal of this master’s thesis is to describe and interpret how everyday food preparation is accommodated in families with teenage vegetarians. This thesis is based on an ecocultural view of proactive and adaptive families (Weisner & Gallimore, 1994; Gallimore et al., 1989; 1993). The data were collected in a family interview that combined theme- and stimulated recall -interviews. The stimulated recall -material was a photo food diary, that the participating youths (n=6) kept for 5–7 days by photographing everything they ate and sending the photos by WhatsApp to the thesis writer. Each diary entry contained a photo and a short set of notes. In the interview the youths described their everyday lives surrounding the photos. Their participating family members (n=8) added to these descriptions to build the frames of everyday life in their families. Discussion themes were also added from a theme interview guide written by the thesis writer. The interview material was analyzed using content analysis. The material was coded and themed by using the Atlas.ti software, after which the results were divided into categories by type. The everyday life food types were named the hedonistic, pragmatic and enabling type. Through these types an understanding was formed about food preparation in everyday life of families with teenage vegetarians and the accommodating actions, which are used in each type of family. The accommodating actions were adapted according to the practices already used in the families. Vegetarian food was given the same kind of meanings, which already existed in the family culture. In the hedonistic type also vegetarian food was made meaningful through its good flavor, which led to adaptation by testing new foods adventurously and making vegetarian food for the whole family. In the hedonistic type vegetarian food was made meaningful, as was nonvegetarian food, through it being fuel for family members enabling other activities. The vegetarian was offered a vegetarian version of non-vegetarian food the other family members ate. In the enabling type family members ate different foods, because each family member had different kinds of liking and needs, and all of these wanted to be catered to. For this to be possible, ready meals and restaurant food was frequently used unless the vegetarian youth made their own food. In conclusion, products made to substitute meat and other animal products, good knowledge on food and cooking, vast resources the families had available and treating food preparation as a hobby made the accommodative activities easier.

Ruokablogien lukemisen yleistymisen myötä blogeista on tullut tärkeä tuotetiedon lähde. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten ruokablogien lukeminen vaikuttaa ruokaan liitettävään ostokäyttäytymiseen. Tarkoituksena on selvittää erityisesti, miten ruokablogien sisältämä sähköinen kuulopuhe (eWOM) vaikuttaa ruokablogissa mainittujen tuotteiden ostouseuteen yhdistämällä aikaisemmista eWOM-tutkimuksista saatua tietoa. Ruokablogien lukemisen vaikutuksen tutkimisessa käytettiin hyväksi aikaisempia eWOMia koskevia tutkimuksia sekä Kotlerin ja Armstrongin (2006) kuluttajan ostopäätösprosessia. Tutkimuksen empiirisessä osassa hyödynnettiin kvantitatiivista tutkimusotetta E-lomakkeella toteutetulla survey-kyselyllä. Kvantitatiivinen tutkimusote mahdollisti tutkimuskysymysten tarkastelun suuremmalla otoksella. Tutkimuksen perusjoukkona olivat Helsingin yliopiston läsnä olevat opiskelijat, joilla oli tiedot opiskelijarekisterin tietokannassa. Ruokablogien sisältämän eWOMin vaikutusta ostokäyttäytymiseen arvioitiin tutkimusta varten kehitetyllä eWOM-mittaristolla, joka luotiin faktorianalyysien perusteella. Faktorianalyysin pohjalta muodostettujen summamuuttujien vaikutusta ruokablogissa mainittujen tuotteiden ostouseuteen analysoitiin varianssianalyysillä. Taustatekijöiden analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia jakauma- ja frekvenssitarkastelujen lisäksi. Ruokablogien lukemisen yleisimpiä tarkoituksia olivat ruokablogit reseptien, inspiraation ja tiedonlähteenä. Yleisimmin ruokablogista saatavaa tietoa olivat tieto resepteistä, tuotteista ja niiden käyttötavoista sekä tieto muiden kokemuksista. Ostouseusryhmien ääripäiden välillä todettiin olevat tilastollisesti merkitsevää eroa ruokablogin lukemisen useuden suhteen. Ruokablogien lukemisen sekä tuotearvosteluiden ja -suositusten vaikutus ostoaikomukseen erosivat tilastollisesti merkitsevästi kaikkien ostouseusryhmien välillä ja vaikutukset ostouseuteen olivat suuret. Lukijakommenttien vaikutus ostoaikomukseen erosi tilastollisesti merkitsevästi ei kertaakaan ruokablogista tuttua tuotetta ostaneiden sekä ei kertaakaan ostaneiden ja vähintään kolme kertaa ostaneiden välillä ja vaikutus ostouseuteen oli keskisuuri. Tutkimuksessa havaittiin, että lukijat kokevat tuotearvostelut ja -suositukset eri tavalla kuin lukijakommentit, mutta molemmilla tekijöillä on vaikutusta ruokablogissa mainittujen tuotteiden ostouseuteen.

Maailmanlaajuisesti jopa puolet ihmisten käyttöön tuotetusta ruoasta päätyy jätteeksi jossain elintarvikeketjun vaiheessa, mikä on taloudellisesti tehotonta sekä ympäristöllisestä että sosiaalisesta näkökulmasta kestämätöntä. Merkittävä osa hävikistä syntyy kotitalouksissa, minkä vuoksi ruokahävikin vähentämisen on nähty olevan yksittäisten kuluttajien ja kotitalouksien vastuulla. Monissa tutkimuksissa on keskitytty ruokahävikin määrän ja koostumuksen mittaamiseen melko yksilölähtöisistä näkökulmista, joten ymmärrys ympäröivien rakenteiden vaikutuksesta kotitalouksissa syntyvän ruokahävikin määrään on jäänyt heikoksi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan ruokahävikin syntymistä arkisten käytäntöjen ristipaineessa ja pyritään ymmärtämään, kuinka kuluttajat tunnistavat ja tulkitsevat kotitaloudessaan syntyvää ruokahävikkiä. Aihetta lähestytään laadullisella tutkimusotteella. Aineisto koostuu kahdentoista kotitalouden pitämistä ruoka- ja hävikkipäiväkirjoista, heidän kanssaan toteutetuista haastatteluista sekä valokuvista, joita tutkimukseen osallistuneet kuluttajat ovat ottaneet poisheittämästään ruoasta. Aineiston analyysissä on hyödynnetty teemoittelua. Tutkimuksen mukaan kuluttajat tunnistavat vastuunsa ruokahävikin vähentämisessä. He suhtautuvat kielteisesti syömäkelpoisen ruoan poisheittämiseen ja kokevat sen olevan ennen kaikkea turhaa. Samalla kotitaloudessa syntyvän ruokahävikin määrän tunnistaminen on kuluttajille vaikeaa. He tulkitsevat ruoan poisheittämisen olevan poikkeuksellista tai harvinaislaatuista heidän taloudessaan, vaikka päiväkirjamerkinnät osoittavat, että tutkimusviikon aikana jokaisessa tutkimukseen osallistuneessa kotitaloudessa päädyttiin heittämään ruokaa pois. Perustellessa ruokahävikin syntymistä kuluttajien puheessa toistuvat kuvaukset eli selonteot liittyvät huolenpitoon lähimmäisistä ja terveydestä, ruoan unohtumiseen ja piiloutumiseen kaappien perälle sekä elämän ennakoimattomuuteen. Nämä arkiset käytännöt vaikuttavat usein epäsuorasti ruokahävikin syntymiseen, minkä vuoksi ruokahävikin vähentämiseen tähtäävien tavoitteiden saavuttaminen vaatii arjen rakenteiden ymmärtämistä.