Browsing by Title

Maapallon kantokyky on jo nykyisellä elintarviketuotannolla koetuksella, ja alati kasvava väkiluku tulee lisäämään ruoantuotannon ympäristövaikutuksia. Tällä hetkellä elintarvikkeiden tuotanto kuluttaa luonnonvaroja kestämättömällä tavalla ja lisää kasvihuonepäästöjä. Uusia, kestävämpiä ruoantuotannon menetelmiä olisi kehitettävä myös tulevaisuuden ruokaturvan varmistamiseksi. Tässä hyönteisistä saatavilla elintarvikkeilla voisi olla merkittävä rooli. Lisäksi hyönteisiä voidaan hyödyntää eläinten rehuna. Kuten muidenkin tuotantoeläinten, myös ruokahyönteisten hyvinvointi tulee huomioida niiden tuotannossa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään, mitä tällä hetkellä tiedetään Suomessa elintarvikkeina hyödynnettävien ruokahyönteisten hyvinvoinnista. Hyönteisten hyvinvointia arvioidaan pohdinnassa viiden vapauden periaatteen kautta huomioiden lisäksi myös positiiviset kokemukset. Viiteen vapauteen sisältyvät vapaudet 1) nälästä ja janosta, 2) epämukavuudesta, 3) kivusta, loukkaantumisista ja sairaudesta, 4) pelosta ja ahdistuksesta sekä 5) vapaus käyttäytyä lajille ominaisella tavalla. Syötäviä hyönteislajeja on raportoitu olevan maailmanlaajuisesti yli 2000. Tutkielman valmistumishetkellä Suomessa hyväksyttyjä elintarvikkeina markkinoitavia hyönteislajeja ovat Acheta domesticus (kotisirkka), Alphitobius diaperinus (kanatunkkari, toukkamuoto, yksinoikeus markkinoille saattamiseen Ynsect NL B.V. - yrityksellä 28.01.2028 asti), Apis mellifera (tarhamehiläinen, kuhnuritoukka), Hermetia illucens (mustasotilaskärpänen, toukkamuoto), Locusta migratoria (idänkulkusirkka) ja Tenebrio molitor (jauhopukki, toukkamuoto). Tutkielmassa käsitellään yleisesti hyönteisten anatomiaa, fysiologiaa ja käyttäytymistä sekä Suomen ruokahyönteisten luonnollisia elinolosuhteita. Ruokahyönteisten anatomiassa ja fysiologiassa on samat perusperiaatteet, mutta lajikohtaista vaihtelua on runsaasti. Käyttäytymisessä ja elinolosuhteissa on suuria lajikohtaisia eroavaisuuksia eikä varsinaisista käyttäytymistarpeista, mielen kyvyistä ja kivuntunnosta tiedetä juuri mitään. Suomen lainsäädännössä hyönteisten pidon vaatimukset tulevat yleisistä vaatimuksista, mutta laki ei mene yksityiskohtiin. Ruokaviraston laatima hyönteisohje suosittelee hyönteisten hyvinvoinnin kirjaamista osaksi omavalvontasuunnitelmaa. Stressitekijöiden vaikutuksesta hyönteisten selviytymiseen sekä hyönteisten negatiivisista kokemuksista tiedetään hyvin vähän. Lopetusmenetelmistä löytyy vain rajallista ja ristiriitaista tietoa. Lainsäädännöstä puuttuvat yksityiskohtaiset vaatimukset hyönteisten pidolle ja kohtelulle. Hyönteislajien monimuotoisuuden vuoksi yleistäviä johtopäätöksiä voi olla mahdotonta tehdä. Vähäisen tutkitun tiedon määrän vuoksi hyönteisten hyvinvoinnin arvioiminen on tällä hetkellä vaikeaa. Kirjallisuuskatsauksen loppupäätelmänä voidaankin todeta, että tutkittua tietoa ruokahyönteisten hyvinvointiin liittyen tarvitaan runsaasti lisää monelta eri osa-alueelta.

Tämä tutkielma tarkastelee hätäravinnon hankintaa ja käyttöä vuosina 1684–1700. Kysymyksenasettelultaan kaksiosaisen työn alkupuolella tarkastellaan sitä, mitä hätäravintoa käytettiin ja millaisia edellytyksiä käytölle oli. Työn jälkipuolella vertaillaan hätäravintoon liittyvää rikollisuutta muuhun nälänhätärikollisuuteen. Tutkielmassa pohditaan luonnonvaraisten kasvien käyttömahdollisuuksia hätäravintona Antti Häkkisen esittämien ravitsemustieteellisten, tiedollisten ja taidollisten edellytysten valossa. Tutkimustuloksia vertaillaan Suomen 1860-luvun nälänhädästä tehtyihin tutkimuksiin sekä kansainväliseen nälänhätätutkimukseen. Tutkielman lähdeaineistona ovat kuuden läänin tai tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat. Aineiston rajaamisessa apuna käytetään tuomiokirjakortistoa. Aineisto kattaa 61 tapausta. Aineisto on osin fragmentaarista ja tuhoutunutta, mutta lähdekritiikin valossa se on pääosin luotettava. Tutkimuksen kohteena olevalle ajalle tyypillistä lähdeaineistoa lähestytään vähemmän käytetystä näkökulmasta keskittyen rikosten ohella rikosjutuissa mainittuun hätäravintoon. Oikeuden näkökulmasta merkityksettömän ilmiön tarkastelu mahdollistuu aineiston lähiluvun kautta. Tutkielmassa hyödynnetään kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. 1600-luvun lopulla hätäravintona käytettiin pettua, tamppua, jäkälää, sammalta, olkea sekä akanoita. Harvemmin käytettyjä luonnonvaraisia kasveja olivat muun muassa suovehka, nokkonen, ohdake, suolaheinä sekä kasvien juuret. Hätäravinnon hankkiminen oli monivaiheinen prosessi. Se oli pääosin sidottu vuodenkiertoon, minkä vuoksi hätäravintoa täytyi varastoida keväällä ja kesällä ennen satotuhoja. Monien hätäravintona käytettyjen kasvien ravintoarvot ovat alhaiset. Useat kasvit olivat ihmisravinnoksi kelpaamattomia vielä ruoanvalmistusprosessien jälkeenkin, sillä ne aiheuttivat hengenvaarallisia suolisto-oireita. Mikäli hätäravintoa käytettiin ainoana ravintona, täytyi sitä syödä niin paljon, ettei heikentynyt elimistö sitä kestänyt. Hätäravinnon käyttö oli keino yrittää selvitä pahimman yli, mutta ravitsemuksellista hyötyä siitä ei juuri ollut. Hätäravinnon ravitsemuksellisesta heikkoudesta huolimatta sitä yritettiin hankkia rikollisin keinoin. Hätäravintoon liittyvien varkauksien ja henkirikosten määrä kasvoi suurten kuolonvuosien (1695–97) aikana. Varkaudet kohdistuivat lähes yksinomaan vähäpätöiseen hätäravintoon, eikä ravitsevampia ravintoaineita tuoda ilmi. Omaisuus- ja väkivaltarikoksiin syyllistyneet olivat tyypillisesti irtolaisina kulkevia kerjäläismiehiä. Henkirikosten kohteeksi saattoi joutua kuka tahansa ruokavaroja hallinnoinut henkilö. Rikosten hyöty jäi usein vähäiseksi. Nälkä ajoi jotkut häikäilemättömiin väkivaltarikoksiin, mutta monet rikoksiin syyllistyneistä on nähtävä nälänhädän uhreina. Rikollisuus on pääasiassa samankaltaista kuin historiallisten nälänhätien globaali tarkastelu on osoittanut. Tutkimuksen kohteena olevasta aineistosta löytyy kuitenkin muutamia henkirikoksia, joiden motiivina on ruoan hankinta. Tällaisia rikoksia on globaalisti pidetty myytteinä. Kaiken kaikkiaan hätäravintoon liittyvä rikollisuus on nähtävä pääasiassa viimeisenä selviytymiskeinona, johon läheskään kaikki eivät turvautuneet.

The year 2020 changed our everyday life. The exceptional circumstances with Covid-19 have suddenly affected people’s everyday life. The purpose of this study is to observe how meal box service can help everyday cooking habits during the exceptional situation. Meal box service consists of food items, premeasured, and accompanied by a set of recipes. Meal box are mostly delivered home, or you can pick it up from special store. This study analyses what consumers appreciate when using meal box service and how it helps everyday life. People who took part in this study have used the meal box service during corona situation between autumn 2020 and spring 2021, when everyday life felt normal again after the crisis-like nature during spring 2020. This research applies qualitative methodology. The data were collected by using the theme interview method with both face to face and remote access. The interviews were made during February and March 2021. Nine adults took part in the interview, age range 26–56 years. All interviews were living in one- or two-people’s households without children. The interview records were analyzed using qualitive content analysis. The results of this analysis can be divided into three main categories as following, everyday life routines, services during the exceptional situation and change of everyday life. The results of this study show that meal box service helps everyday life by saving time from grocery shopping and meal planning and giving more time to do some other tasks. Covid-19 situation shows that people wanted to support companies by using meal box service. During the exceptional situation people have spent more time at home, which increased the need to prepare more food at home. This is one of the reasons people wanted to choose meal box service. Meal box service helps by diversifying eating habits and lowers the need to do grocery shopping. Other positive effects were discovering new recipes and ingredients. Difficulties using the service were that it didn’t remove the need for grocery shopping altogether. Special diets where also founded to be quite challenging when using meal box service because it didn’t take all diets inconsideration. Some people thought that weekly subscription was too captivating, because they didn’t want to use the service every week.

A range of different factors affect the composition of a sausage. The main objectives of this thesis were to research and define which factors have an impact on the firmness of the gel in sausages and to develop a method to define the composition of a warm sausage. Anchoring agents and fillers are added into sausages to improve the composition and flavour and to decrease the manufacturing costs. Most of the anchoring agents are proteins, however starch is also used. Starches are very viable anchoring agents. Gelatinised starches absorb or bind water and make it possible to have more water in a sausage. The research was composed of two phases in which the variables were the ingredients of the sausages. The factors that have an impact on the composition of sausages were analysed using statistical tests and variance analysis. In the first phase of the research a method to measure the firmness of a warm sausage was developed. The density of the gel was measured by sensory analysis and by Instron mechanical testing using the research method. The method was based on raising the core temperature of sausages above 49 °C to make the solid collagen soluble. Using a double boiler the core temperatures of the samples were adjusted to the desired level after which the samples were placed in the Instron mechanical tester in a styrox mold to limit the heat conduction. In addition to the mechanical tests a consumer survey to define the optimal eating temperature was included in the development of the research method. The results obtained by using the research method and the results from the sensory test had a correlation. In the future it is possible to skip sensory testing and use only this method to define the composition of a warm sausage. The method was used in the second phase of the research when studying the effects of different ingredients on the firmness of the gel in sausages. The results indicated that the composition of a sausage does undergo changes when heated.

The aim of this thesis is to examine the rhetorical means used in vegetarian cookbooks. The study explains what kind of rhetorical means vegetarian cookbook authors use in order to persuade readers to become vegetarians. This research also explains how marginal position of vegetarian diet in Finnish food culture appears in the use of these rhetorical means. The theoretical background of this study is based on the evolution of vegetarian diets and on different standpoints to rhetoric and argumentation. The research questions are: 1. What kind of means of rhetorical convincing are utilised in vegetarian cookbooks? 2. How marginal position of vegetarian diet appears in the use of rhetorical means? The material of this discourse analysis was gathered from 22 vegetarian cookbooks. To subject of the analysis was selected such text entities where authors discussed their stance on vegetarian diets and where they examined their perceptions to vegetarian choice. This kind of ready-made research material can be called naturalistic because researcher has not participated in the production of the material. The research material was analysed by using rhetorical means of Jokinen (1999). The use of rhetorical means was versatile and abundant in vegetarian cook books. Almost every category of rhetorical means by Jokinen (1999) was utilised by cook book authors. Only rhetorical mean, called ´factual speech´, was not noticed in the research material. In addition to rhetorical means by Jokinen, two other rhetorical ways of convincing were found from the material. However, the use of rhetorical questions and irony was unimportant. The use of rhetorical means was also very flexible as often one rhetorical mean contained elements from another. The marginal position of vegetarian diet appeared in two ways. First, cook book authors described vegetarian diets with positive images and definitions. On the contrary, foods of animal origin were described with negative expressions. The cook book authors also portrayed a theme of change on many levels while assuring readers.

Aims: Community supported agriculture (CSA) belongs to the alternative food networks that have become more prevalent in recent years. Common features for CSA are local food, support for environmentally friendly agriculture and communality. The aim of this study is to clarify the effects of CSA on the everyday life of the members. The research questions are 1) how the membership of CSA and the weekly vegetable box affect the management of the household food economics and 2) how the membership of CSA does affect the everyday life management of households. The study was carried out among the members of the Herttoniemi Food Co-operative. This urban farm in an applied version of the CSA. The theoretical framework of this study consists of the concept of everyday life management of Liisa Haverinen (1996) and of the previous studies on CSA. Data and methods: This study is a qualitative study. The research data was collected by means of three focus group discussions. There were 16 Herttoniemi Food Co-operative members participating in total. The data was analyzed using thematic content analysis. Results and discussion: The results showed that the membership of the food co-operative has many kinds of effects on the everyday life. In cooking, the members tended to be more creative, open-minded and inventive. Cooking from scratch increased. The time used for cooking seemed to increase. The members used vegetables in greater quantity and with more versatility than before. The members' skills in vegetable processing and recognition developed. Further, the membership did improve knowledge of the food chain in general and members' food literacy. In families with children the membership had a special educational focus. Local food, also organic food in some families, and the knowledge of the origin of food seemed to improve satisfaction of life. The membership had increased the valuing of food generally. It appears that the membership of food co-operative has extensive effects on the members' everyday life. It seems that implementing one's own values in food supply will increase satisfaction in everyday life. The membership is likely to increase ethical reflection related to food choices.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Elävä maa -luomuruokapiiriä. Ruokapiirit ovat vaihtoehtokulttuuria edustavia ruoanjakelukanavia, jotka yhdistävät kuluttajan ja tuottajan ilman välikäsiä ja tarjoavat tavanomaisia ruokakauppoja edullisemman väylän luomu- ja lähiruoan hankinnalle. Ruokapiirit ovat esimerkki kansalaislähtöisistä innovaatioista, joiden tavoitteena on yhteiskunnan ekologisen kestävyyden ylläpito. Juuri ruokaan liittyvät tekijät, kuten tuotanto, kuljetus ja kulutus, aiheuttavat merkittävän osan ilmastoa kuormittavista päästöistä. Ilmastokriisi on yhteiskunnallisesti havaittu poliittinen ongelma, ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kaivataankin yritysten ja valtiollisten toimijoiden lisäksi kansallisia innovaatioita. Ruokapiirit eivät tavallisesti peri jäsenmaksua, mutta jäsenten tulee osallistua vapaaehtoistyöhön toiminnan ylläpitämiseksi. Useat nykyajan innovaatiot ovat suurelta osin teknologisen kehityksen ansiota, ja myös Elävä maa toimii verkkokauppapohjalla. Tutkielman päätehtävä on selvittää, mistä ruokapiiri-ilmiössä on kyse. Tavoitteeseen pääsy edellyttää jäsenten aatteellisten ja taloudellisten intressien tutkimista. Tutkielmassa tarkastellaan ruokapiirejä vaihtoehtoisten ruokaverkostojen ja kansalaisruokaverkostojen viitekehyksissä. Pyrkimyksenä on luoda tutkielma, joka lisää ymmärrystä vaihtoehtoisia, erityisesti urbaaneja, ruokaverkostoja kohtaan. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta aineistotyypistä. Ensisijaisena aineistona käytetään yhdeksää puolistrukturoitua teemahaastattelua. Toinen aineisto koostuu tutkimuskentällä tapahtuneesta osallistuvasta havainnoinnista. Tutkimusmenetelmänä käytetään informoitua grounded theorya, joka on muunnos klassisesta grounded theory -menetelmästä. Kyseinen menetelmä sisältää mallikuvalleen epätyypillistä tiedonetsintää tutkimuksen alkutaipaleella. Aineisto analysoidaan jakamalla se kahteen osaan: ensin aineisto analysoidaan yksilötasolla, minkä jälkeen astutaan askel kauemmaksi yksilöstä ja tarkastellaan toimintaa abstraktimmin. Tulokset osoittavat, että Elävä maa -luomupiirin toiminnassa on kyse monopolististen ruokahuollon rakenteiden kiertämisestä, positiivisessa mielessä. Ruokapiirissä samankaltaisen arvomaailman omaavat jäsenet tekevät pienillä arkipäivän valinnoilla ruohonjuuritason ponnistuksia kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Jäsenten arvomaailmaa ilmentää kestävän kehityksen vaaliminen. Luomupiiri näyttäytyy jäsenille ruokahuollon muotona, joka on tavanomaisia ruokakauppoja reilumpi, ekologisempi sekä taloudellisesti kannattavampi. Tutkimusaineiston mukaan kuluttajia ohjaa useat intressit, joskin terveysintressi sekä halu puhtaaseen ja maukkaaseen ruokaan nousivat dominoivimmiksi intressimuodoiksi. Kollektiivisuus ilmenee ruokapiirijärjestelmän ideassa, mutta ei käytännössä, sillä yhteisöllisyys vaikuttaa olevan lähinnä yhdenmielisyyttä: muita jäseniä ei juurikaan tunneta, mutta heidän kanssaan jaetaan samankaltainen ruokaan ja kuluttamiseen liittyvä ajatusmaailma. Ruokapiiriä ei pidetä harrastuksena vaan ruoanhankintaväylänä. Eräs kiinnostavimmista tuloksista liittyi toiminnan epäpoliittisuuteen. Vaikka ruokapiiritoiminta saatetaan mieltää ulkopuolisen silmin poliittiseksi, eivät jäsenet itse pidä toimintaansa välttämättä poliittisena. Ehkä jäsenet vetävät yhtäsuuruusmerkin puoluepolitiikan ja politiikan välille, eivätkä tästä syystä koe omaa toimintaansa poliittisena. Siten voidaankin todeta, että toiset jäsenet ovat tiedostaen ja toiset tiedostamattaan poliittisia kuluttajia. Pohdittavaksi jää, onko ruokapiiritoiminnassa kyse sukupolvi- vai ikäkysymyksestä. Kaiken kaikkiaan havainnot ruokapiirin laajasta jäsenkunnasta, toimintaa ohjaavista orientaatioista ja toiminnan epäpoliittisuudesta ovat kiinnostavia huomioita ruokapiiritoiminnan ymmärtämisen kannalta.

Tutkielmassa tarkastellaan ravintolatyöntekijöiden kokemuksia ravintolasääntelystä 1919–1954. Siinä paneudutaan suomalaisten ravintoloiden historiaan ja erityisesti niiden toimintaan erilaisten rajoitusten, sääntelyn ja tarkkailun alaisena. Ravintoloiden ja ravintolasääntelyn historiaa on Suomessa tutkittu aikaisemmin viranomaisnäkökulmasta, mutta ravintolatyöntekijöiden kokemukset ovat jääneet tutkimuksessa näkymättömiin. Tarkoituksena on tuoda ravintolatyöntekijöiden kokemus tutkimuksen keskiöön, sillä heillä on erityinen asema sekä rajoitusten valvojina, että niiden kohteina. Tutkielmassa ravintolatyöntekijöiksi luetaan kaikki ravintoloiden henkilökuntaan kuuluvat henkilöt, kuten tarjoilijat, keittäjät, apulaiset, viinurit, hovimestarit jne. Varsinaisen käsittelyn ulkopuolelle jäävät ravintoloiden johtajat ja omistajat – heidän kokemusta sivutaan vain lyhyesti. Aihetta käsitellään muistitiedon valossa. Lähdeaineistona toimii vuonna 1981 Hotelli- ja ravintolamuseon keräämä Ravintolaperinteen keruukilpailu -muisteluaineisto. Analyysi on jaettu neljään ajanjaksoon. Kullakin ajanjaksolla on omat ravintolarajoitusten erityispiirteensä. Muisteluaineiston sisältöön ja aikaisempaan tutkimukseen nojaavat ajanjaksot ovat 1) kieltolaki 1919–1932, 2) Alkoholiliikkeen perustaminen ja poikkeusaikojen välinen aika 1932–1939, 3) Kansanhuoltoministeriön perustaminen ja sota-aika 1939–1945 sekä 4) sodan jälkeinen aika elintarvikekorttijärjestelmän loppumiseen asti 1945–1954. Entisten ravintolatyöntekijöiden vastauksia analysoidaan yllämainittujen ajanjaksojen kehyksessä. Luvussa neljä tarkastelu keskittyy vastauksista esiin nousseisiin konkreettisiin sääntelytoimiin ja ravintolatyöntekijöiden kokemuksiin niistä. Luvussa viisi syvennytään muistelun ja kokemuksen muodostumisen prosessiin. Kokemuksen muodostumista analysoidaan kokemushistorian ja tunnehistorian teoreettisista lähtökohdista käsin Vastausten perusteella ravintolatyöntekijät ovat työskennelleet eri suunnista tulevien vaatimusten ristitulessa: palvelua vaativat asiakkaat, voittoa tavoittelevat ravintolan omistajat ja työskentelyä valvovat viranomaiset ovat pakottaneet työntekijät luovimaan laillisen ja laittoman rajalla, ja olemaan jatkuvasti varuillaan. Lisäksi oma toimeentulo pienipalkkaisessa ammatissa on kannustanut lisäansioiden hankkimiseen laittomin keinoin. Toisin kuin rikkeiden yleisyydestä voisi päätellä, ravintolatyöntekijät eivät suinkaan aina suhtautuneet lain rikkomiseen kevyesti, vaan se saattoi aiheuttaa vastaajille voimakkaitakin negatiivisia tunteita. Erityisesti rajoituksia valvovat viranomaiset aiheuttivat vastaajissa pelkoa ja ahdistusta. Ravintolatyöntekijöiden vastauksissa sota-aika korostuu muita ajanjaksoja enemmän, sillä se on vaikuttanut vastaajien elämään niin kokonaisvaltaisella tavalla. Sota-ajan muistelussa erottuvat vahvasti myös muut työskentelyä rajoittaneet tekijät kuin viranomaisrajoitukset, kuten pommitusten aiheuttamat tuhot ja elintarvikepula. Vastaajista valtaosa oli naisia, ja naisten sota-ajan muistelulle tyypillisesti kriisiä muistellaan ennen kaikkea työn kautta. Raatamisesta kertominen on naisten tapa tuoda esiin omaa sankaruuttaan. Vastauksista on nähtävillä ravintolatyöntekijöiden vahva ammatillinen identiteetti, ja ravintolatyöllä voidaan tulkita olleen merkittävä rooli vastaajien elämässä. Melko huonoista työoloista johtuen heillä ei myöskään ollut juurikaan vapaa-aikaa. Nämä tekijät selittävät ravintolarajoitusten ja niiden rikkomisen näkyvää roolia ravintolatyöntekijöiden muistelussa.

Työssä tarkastellaan yhdyssanoja, joissa lekseemi toistuu kaksi kertaa samanlaisena. Tarkastelussa on toistosubstantiiveja, -adjektiiveja sekä -verbejä (esim. kirjakirja, vanhavanha, juostajuosta). Analyysi keskittyy pääosin toistosanojen merkityksiin, mutta työssä tehdään katsaus myös toistosanojen poikkeukselliseen rakenteeseen. Aineistona on 162 toistosanaesiintymää, jotka kattavat 94 erilaista toistosanaa. Työssä selvitetään, onko tietyistä sanaluokista muodostettujen toistosanojen ja tiettyjen merkitysten välillä havaittavissa säännönmukaisuuksia. Lisäksi tarkastellaan toistosanarakenteen produktiivisuutta. Työn teoreettisena taustana on konstruktiokielioppi, ja toistosanarakenne nimetään toistosanakonstruktioksi. Lisäksi analyysissa on hyödynnetty prototyyppiteoriaa sekä sen sovelluksia fennistiikassa, kielen analogisuuden teoreettista kuvausta sekä teoriaa kielen ikonisuudesta. Aineistoa tarkastellaan aina niin laajassa kontekstissa kuin on merkityksen tulkinnan kannalta tarpeellista – yleensä hieman virkettä laajemmassa kontekstissa. Analyysi jakautuu kahteen osaan toistosanojen merkitysten perusteella: prototyyppisyyttä korostaviin ja intensifioiviin toistosanoihin. Prototyyppisyyttä korostavat toistosanat jakautuvat kolmeen alaryhmään: pelkkää prototyyppisyyttä korostaviin, varsinaista tai kirjaimellista merkitystä korostaviin sekä vanhanaikaisuutta tai vanhempaa tarkoitetta korostaviin toistosanoihin. Toiston myötä lisääntyy tarkoitteen jokin sellainen ominaisuus, joka tekee tarkoitteesta prototyyppisemmän kyseisessä kontekstissa. Myös intensifioivat toistosanat on mahdollista tulkita prototyyppisyyttä korostaviksi, mutta ne on kuitenkin erilaisen luonteensa takia erotettu omaksi merkitysryhmäkseen. Intensifioivissa toistosanoissa korostuu prototyyppisyyttä konkreettisempi ominaisuus, kuten määrä tai intensiteetti. Analyysi osoittaa, että prototyyppisyyden korostaminen on hieman intensifiointia yleisempi toistosanan merkitys, mutta ero ei ole huomattava. Toistosanat ovat luonteeltaan ikonisia: kun kielenaineksen määrä kasvaa, myös kielenulkoisessa maailmassa kasvaa jokin tarkoitteen ominaisuus. Kasvava ominaisuus vaihtelee. Lisäksi toistosanan kontekstissa esiintyy usein jokin vertailukohta, johon toistosana vertautuu. Konstruktio on määräluokkansa puitteissa produktiivinen ja esiintyy pääosin normittamattomassa, puheenomaisessa tekstissä.

Psyykkiseen kuormittuneisuuteen on viime vuosikymmeninä alettu kiinnittämään enemmän huomiota tieteellisessä tutkimuksessa. Psyykkisen kuormittuneisuuden on osoitettu olevan yhteydessä työttömyyteen, työkyvyttömyyteen, yksinäisyyteen ja yleisesti huonompaan elämänlaatun. Tämän vuoksi olisi tärkeä kartoittaa siihen yhteydessä ja mahdollisesti sille altistavat tekijät. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu että epäterveelliset ruokatottumukset ja ylipaino lisäävät psyykkisen kuormittuneisuuden todennäköisyyttä. Tässä tutkielmassa tavoitteena oli selvittää, onko ruokatottumuksilla ja painoindeksillä yhteyttä psyykkiseen kuormittuneisuuteen 19-40-vuotiaalla työssäkäyvällä väestöllä. Halusin myös tutkia, kuinka ruokatottumusten yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen muuttuu eri painoindeksiryhmissä. Aineistona tutkielmassa toimi vuonna 2017 kerätty Helsinki Health Stydy -tutkimuksen nuorempi kohortti. Tähän kuului puuttuvien arvojen poiston jälkeen 4606 19-40-vuotiasta Helsingin kaupungin työntekijää. Painoindeksin mittarina käytettiin BMI arvoa, joka jaettiin WHO painoluokkien mukaan kolmeen luokkaan. Psyykkistä kuormittuneisuutta mitattiin GHQ-12 kyselyllä, jonka vastausten pisteet dikotomisoitiin. Ruokatottumuksia mitattiin HHS kyselylomakkeella josta laadittiin tätä tutkimusta varten indeksi, joka perustui suomalaisiin ja pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Taustamuuttujina huomioitiin eri sosiodemografisia tekijöitä, alkoholinkäyttö, fyysinen aktiivisuus, uni ja fyysinen terveys. Tässä tutkielmassa löytyi yhteys ruokatottumusten ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä naisilla ennen taustamuuttujien vakiointia. Viitteellisiä yhteyksiä löytyi myös normaalipainoisilla naisilla ruokatottumusten ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä. Muissa ryhmissä ei ilmennyt tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Viitteellisiä yhteyksiä esiintyi, jotka kuitenkin hävisivät taustamuuttujien vakioinnin myötä. Tämä voisi viitata siihen että yhteyttä selittävät taustamuuttujat vakioitiin. Kohortin ominaisuudet,sekä itseraportoidut arvot ja vaste voisivat myös osittain selittää yhteyden puuttumisen vakioiduissa malleissa. Tosin tulokset voisivat viitata myös siihen, että muuttujien välissä ei ole itsenäistä yhteyttä. Tämä tutkielma lisää tieteellistä näyttöä siitä ettei ruokatottumusten, painoindeksin ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä ei olisi yhteyttä taustamuuttujien vakioinnin jälkeen. Tutkimus ei kuitenkaan poissulje, että muuttujien välillä voisi olla yhteys esimerkiksi muilla aineistoilla tai eri mittareilla. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan isommalla osallistujamäärällä. Yhteydestä tarvitaan myös lisää pitkittäistutkimuksia, jotta yhteydestä saataisiin kattavampaa tietoa.