Browsing by Title

Introduction: Food insecurity (FI) is a quite common problem in high income countries. Many studies have indicated that some groups tend to be more vulnerable for FI than the others, for example food pantry clients. Aim of the study: To determine the prevalence of FI among Finnish food pantry clients, and to define if there were sociodemographic and lifestyle factors associated with FI. We also aimed to assess if FI is associated with dietary diversity. Materials and methods: A convenience sample of 129 food pantry clients (43% men and 57% women) was collected around Finland. Most of the participants were over 54 years old (77%), retired (72%) and had secondary education (58%). Participants completed a questionnaire which included questions about their gender, age, nationality, level of education, employment status, mode of housing, smoking and drinking habits, adequacy of income and perceived disadvantage. Questionnaire included also a seven-item food frequency questionnaire. Household Food Insecurity Access Scale (HFIAS) based on 9 validated questions was used to determine the prevalence and severity of FI. Results: The prevalence of FI was 72%. Of the participants, 46% were severely food insecure. Gender and mode of housing were associated with FI. Men were twice likely to experience severe FI compared to women (OR 2,29; 95% CI 1,09−4,80). Participants who were homeless or living in a rented property were more likely to experience severe FI compared to them who were owner-occupiers (OR 7,12; 95% CI 2,42−20,95). Severely food insecure participants consumed less often fruits and berries (OR 0,36; 95% CI 0,15−0,90), vegetables (OR 0,33; 95% CI 0,13−0,82), dairy products (OR 0,22; 95% CI 0,08−0,63) and edible fat (OR 0,24; 95% CI 0,09−0,65) compared to food secure participants. Conclusions: FI seems to be quite common among Finnish food pantry clients. Severely food insecure clients had poorer dietary diversity than the others, which indicates that food pantries cannot respond to the needs of food pantry clients.

Suolistomikrobiston vaikutusta useisiin sairauksiin tutkitaan laajalti. Se saattaa olla yhteydessä Parkinsonin taudin käynnistymiseen vaikuttamalla suoliston hermostoon. Myös ruokavalio voi vaikuttaa suolistoflooran koostumukseen ja sen kautta mahdollisesti sairauksien kehittymiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kolmen kliinistä Parkinsonin tautia edeltävän etukäteisoireen, masennus, REM-unenaikainen käyttäytymishäiriö ja hyposmia, yhteyksiä ruokavalioon. Saksalaisesta TREND-seurantatutkimuksesta valittiin 740 53-86 vuotiasta tutkittavaa, joilta kerättiin tietoja etukäteisoireista ja ruokavaliosta. Tutkittavien ruokavalioita arvioitiin 12 eri ruoka-aineryhmää käsittävän kyselylomakkeen avulla. Yksittäisten ruoka-aineiden yhteyksiä etukäteisoireisiin arvioitiin Mann-Whitney U-testillä, minkä jälkeen tilastollista analyysiä jatkettiin regressioanalyysillä. Ruokavalion ja prodromaalioireiden väliset yhteydet olivat vähäisiä. Heikentyneen hajuaistin omaavat tutkittavat kuluttivat vähemmän palkokasveja (p = 0,031) ja kasviksia (p = 0,027) kuin oireettomat. Muiden yksittäisten ruoka-aineiden ja etukäteisoireiden yhteydet eivät pysyneet merkitsevinä, kun monimuuttuja-analyysissä huomioitiin sekoittavat tekijät. Etukäteisoireisten ja oireettomien ruokavaliotottumukset olivat samankaltaisia. Tuloksilla on merkitystä jatkossa, kun samassa aineistossa tutkitaan suoliston mikrobiomin koostumuksen yhteyttä prodromaalioireiden esiintyvyyteen ja PD:n ilmaantuvuuteen.

Tausta ja tavoitteet: Maailmalla on tehty vasta muutamia tutkimuksia, joissa on hyödynnetty kattavaa terveys- ja elämäntapakartoitusta. Vielä ei ole tiedossa, auttaako monipuolinen henkilökohtainen tieto omasta terveydestä parantamaan ruokavaliota, jotta se noudattaisi paremmin suomalaisia ravitsemussuosituksia. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilöllinen hyvinvointivalmennus parantaa ruokavalion laatua kuvaavien ruokavalioindeksien (Healthy Eating index ja Mediterranean Diet) pisteitä, vähentää tyydyttyneiden rasvojen saantia ja punaisen lihan käyttöä sekä parantaa serumin D-vitamiiniarvoja. Tämä tutkielma oli osa Digital Health Revolution (DHR) -tutkimusta ja tavoitteena oli kuvata tutkimukseen osallistuneiden ihmisten ruokavalion laatua ja niiden muutoksia sekä tutkia, oliko tutkimuksen aikana annettu tieto henkilökohtaisista terveysriskeistä yhteydessä ruokavaliomuutoksiin. Aineisto ja menetelmät: DHR-tutkimus kesti 16 kuukautta ja se sisälsi viisi tutkimuskäyntiä. Tutkielmassa käytettiin aineistoa 96 tutkittavalta, joista 69 % oli naisia ja 75 % korkeasti koulutettuja. Ruokavalion tutkimisessa hyödynnettiin DHR-tutkimuksen ruoankäyttökyselyä ja terveellisen ruoankäytön ruokavalioindeksiä (Healthy Food Intake Index, HFII), joka koostui yhdeksästä ruokakomponentista. Indeksin maksimipisteet olivat 15. Pisteytys perustui pohjoismaisiin ja suomalaisiin ravitsemussuosituksiin sekä ruokien käyttötiheyden kolmanneksiin tai mediaaniin. Terveysriskien ja ruokavaliomuutosten yhteyden selvittämiseksi tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään. Toiseen ryhmään luokiteltiin ne, joilla oli toisella tutkimuskäynnillä vähintään yksi viidestä terveysriskistä (painoindeksi ≥30kg/m², vyötärönympärys ≥80cm, naiset tai ≥94cm, miehet, paastoglukoosi ≥6,1 mmol/l, kokonaiskolesteroli/HDL-kol.>4 mmol/l, verenpaine ≥130/85 mmHg, n = 47) ja toiseen ne, joilla ei ollut näistä yhtäkään (n = 41). Tulokset: Indeksipisteiden keskiarvoissa ei havaittu muutoksia tutkimuksen aikana. Heikkolaatuisen ruokavalion omaavien (2–5 p, n = 17) indeksipisteiden keskiarvo kuitenkin parani tutkimuksen aikana 1,2 (± 2,0, p = 0,009) pistettä ja paremman ruokavalion laadun omaavien (11–13 p, n = 16) pisteet huononivat 1,3 (± 1,8, p = 0,02) pistettä. Yksilötasolla havaittiin suuriakin muutoksia indeksipisteissä. Neljäsosalla tutkittavista tulos parantui ja viidesosalla heikentyi vähintään kahdella pisteellä. Tieto terveysriskeistä vaikutti myönteisesti ruokavalion laatuun lyhyellä (3,5 kk) aikavälillä mutta ei pitkällä (10,5 kk) aikavälillä. Johtopäätökset: Työssä ei havaittu systemaattista ruokavalion laadun parantumista. Henkilökohtaiset terveysriskit kuitenkin olivat yhteydessä indeksipisteiden parantumiseen lyhyellä aikavälillä. Yksilötasolla useammalla kuin kolmella neljästä pisteiden muutokset olivat vaatimattomia ja niiden käytännön merkitys ruokavalion laadun kannalta voi olla vähäinen. Puutteet ruokavalioindeksissä, kontrolliryhmän puute ja rajallinen aineiston koko heikentävät yleistettävyyttä ja tulosten merkitystä.

Fosfori on sioille välttämätön alkuaine, jota sika käyttää moniin elimistön toimintoihin kuten kasvuun ja lisääntymiseen. Kasveissa fosfori on sellaisessa muodossa, etteivät yksimahaiset eläimet pysty sitä kunnolla hyödyntämään ja sulamaton fosfori erittyy sian sontaan. Sian ulosteessa fosfori on merkittävin ympäristölle haitallinen aine ja epäorgaaninen fosfori on kolmanneksi kallein komponentti sikojen ruokinnassa. Fytaasientsyymin avulla on mahdollista saada rehujen sisältämä fosfori paremmin sikojen käyttöön ja näin alentaa ruokinnan lisätyn ja sontaan eritetyn fosforin määrää. Tämän tutkielman tavoitteena oli optimoida sikojen erittämän fosforin määrää alentamatta sikojen tuotantotuloksia lisäämällä rehujen sisältämän fytaasientsyymin määrää ja alentamalla fosforin määrää. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen ja A-Tuottajien kanssa lihasikatilalla Nurmossa 19.11.2019–21.2.2020. Kyseessä oli satunnaistettu koe, jossa havaintoyksikön muodostavat yhden ruokintaventtiilin siat (24sikaa / venttiili). Kokeessa oli 504 lihasikaa, jotka jaettiin sukupuolen mukaan karsinoihin (leikot / imisät). Käytössä oli kaksi rehuseosta, kontrollirehu ja koerehu, jossa oli vähennetty fosforin määrää ja lisätty fytaasin määrä. Koe jaettiin kahteen jaksoon, ensimmäisen jakson aikana siat olivat alle 55 kilogramman (kg) painoisia ja toisen jakson aikana yli 55 kg:n painoisia. Koeasetelma oli 2x2 faktoriaalinen, jossa vakiomuuttujat olivat rehun koostumus ja sikojen sukupuoli. Tutkimuksessa tarkasteltiin käytetyn rehun ja sukupuolen vaikutusta sikojen tuotanto- ja teurastuloksiin sekä eritetyn fosforin määrään. Rehujen fytaasiaktiivisuuden määrä koe- ja kontrollirehun välillä erosi vähemmän kuin kokeessa oli suunniteltu, mutta siitä huolimatta tulokset eivät olleet poikkeavia aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Koerehu vähensi sikojen sontaan erittämän fosforin määrää merkitsevästi ensimmäisellä ruokintajaksolla, sikojen ollessa alle 55 kg:n painoisia. Koerehulla ei havaittu olevan merkitsevää vaikutusta muihin sikojen tuotantotuloksiin, kuin rehuyksiköiden syöntiin sikojen ollessa yli 55 kg:n painoisia. Leikoilla huomattiin olevan suurempi kuiva-aineen ja rehuyksiköiden syönti sikojen ollessa yli 55 kg:n painoisia. Imisöiden rehuhyötysuhde oli leikkoja parempi sikojen ollessa yli 55 kg:n painoisia. Leikot kasvoivat imisöitä paremmin alle 55 kg:n painoisena ja painoivat keskimäärin enemmän 105- päivän ikäisenä. Sikojen teuraspaino oli suurempi koe- kuin kontrollirehua käytettäessä, mutta muuten käytetyllä rehulla ei ollut vaikutusta sikojen teurastuloksiin. Imisöiden lihaprosentti oli suurempi kuin leikkojen. Tämän ja aiempien tutkimusten tulosten perusteella fytaasin käyttömäärää voidaan nostaa yli nykyisen standarditason lihasikojen alkukasvatuksessa. Alennettu fosforin määrä saatiin korvattua lisäämällä rehuihin fytaasia, joka tehosti fosforin hyväksikäyttöä niin paljon ettei sikojen tuotanto- tai teurastulokset alentuneet. Samalla myös sontaan erittyneen fosforin määrää saatiin pienennettyä, kun fytaasin määrää rehuissa lisättiin.

Tutkielman kirjallisuusosassa käsitellään pääasiassa juoksutusmahan dislokaatioiden etiologisia tutkimuksia. Etiologia on kovin kiistanalainen, eikä varmaa tietoasairauden aiheuttajista ole olemassa. Altistavia tekijöitä ovat mahdollisesti mm. runsas väkirehuruokinta ummessaoloaikana ja poikimisen jälkeen sekä vähäinen karkearehun määrä. Muita dislokaatioihin altistavia tekijöitä ovat mahdollisesti mm. poikiminen, muut puerperaaliajan sairaudet, runsas tuotanto ja ikä. Tutkielman kokeellisessa osassa tarkasteltiin 55 dislokaatiopotilaan ummessaoloajan sekä sairastumisajankohdan ruokintaa sekä ruokintatapoja. Tiedot sairastuneista lehmistä ovat peräisin Maatalouden laskentakeskuksen terveystarkkailutiedoista. Kyseisten lehmien omistajia haastateltiin postitse. Ummessaoloajan väkirehu-% rehun kuiva-aineesta oli keskimäärin 25 eikä väkirehu-% ollut yli 50 millään lehmällä. Useimmat lehmät söivät 20-30% väkirehua. Sairastumisajankohdan väkirehu-% rehun kuiva-aineesta oli keskimäärin 39 eikä millään lehmällä väkirehu-% ollut yli 60%, mitä pidetään suositeltavana väkirehun enimmäismääränä. Useimmat lehmät saivat 40-50% rehun kuiva-aineesta väkirehusta sairastumisajankohtana. Näin ollen näiden dislokaatiopotilaiden ruokinta on lähellä normiruokintaa mitä tulee rehun karkearehu-väkirehu -suhteeseen. Tutkielmassa käsitellään myös otoksen dislokaatioiden suuntaa, yhteyttä poikimiseen, sairauden esiintymistä eri kuukausina sekä hoitotapaa ja paranemista. Koska juoksutusmahasairauksille on vain yksi yhteinen koodinumero terveystarkkailussa, jouduttiin karjanomistajilta kysymään, mikä juoksutusmahasairaus lehmällä oli ollut. Tämän tutkimuksen eräs heikkous on juuri se, että dislokaatiodiagnoosi on karjanomistajan tiedon ja muistin varassa. Mm. seuraavat seikat antoivat aiheen epäillä, etteivät kaikki lehmät otoksessa olleet dislokaatiopotilaita:yhteys poikimiseen ei ollut niin selvä kuin muissa tutkimuksissa, oikeanpuoleista dislokaatiota esiintyi enemmän kuin muissa tutkimuksissa sekä mm. oikean puoleisiksi dislokaatioiksi nimettyjä parani hyvin konservatiivisella hoidolla. Em. seikat johtuivat joko vastaajien virheellisestä käsityksestä sairauden laadusta, eläinlääkärin väärästä diagnoosista tai osittain myös otoksen pienuudesta.

Bakteerien aiheuttamat virtsatietulehdukset ovat virtsarakon yleisin tulehduksellinen vaiva koirilla. Koirien ruokinnan vaikutuksista erilaisten tulehdusten syntyyn on todettu viitteitä jo aiemmissa tutkimuksissa. Virtsatietulehdusten ja ruokinnan välisistä yhteyksistä ei kuitenkaan löydy selkeää tietoa. Tämän työn tavoitteena oli selvittää, onko jonkin ruoka-aineen syömisellä yhteyttä virtsatietulehduksen sairastamiseen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koiran virtsatietulehdusta. Siinä käydään lyhyesti läpi virtsatietulehduksen etiologia ja patogeneesi, isännän puolustusmekanismeja, virtsatietulehduksen eri muotoja ja niiden kliinisiä ominaisuuksia sekä virtsatietulehduksen hoitoa. Tämän lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koiralle tarpeellisia ravintoaineita ja ruokintaa yleisesti. Tutkimusosuudessa pyrittiin selvittämään virtsatietulehdusten ja ruokinnan välistä yhteyttä. Työhypoteesina oli, että joillakin ruoka-aineilla voisi olla vaikutusta koiran virtsatietulehdukseen sairastumiseen. Tutkimuksen aineistona oli DOGRISK-kyselytutkimuksesta saatu materiaali. Kyselytutkimuksessa on kysymyksiä laajasti muun muassa koiran ruokinnasta pentuaikana, nuorena koirana ja aikuisena, kysymyksiä koiran emosta, koiran elinympäristöstä ja olosuhteista sekä koiran sairauksista. Tässä työssä käytettiin vain pientä osaa näistä kysymyksistä. Tämä työ on toteutettu tapaus-verrokkitutkimuksena. Työhön valittiin mukaan 2994 koiran ryhmä, joista 349 oli sairastanut virtsatietulehduksen. Valintakriteerinä käytettiin vastaamista koiran ikää, sukupuolta ja virtsatietulehduksen sairastamista koskeviin kysymyksiin. Merkittävin löydös tutkimuksessa oli juuston altistava vaikutus virtsatietulehdukselle. Muiden ruoka-aineiden suhteen suojaavana tekijänä maininnan arvoinen on tuoreruoka, josta erityisesti esille nousivat raa'at sisäelimet. Narttukoirat olivat tutkimuksen mukaan myös alttiimpia virtsatietulehdukselle. Tulokset on saatu tutkimalla ruoka-aineiden frekvenssien sekä sairastuvuuden välistä yhteyttä. Tilastollisen merkitsevyyden osoittamiseksi on käytetty Spearmanin järjestyskorrelaatioiden parvoja. Menetelmänä tämä on melko yksinkertainen, mutta suuren aineiston ansiosta tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina. Tulokset tukevat myös työhypoteesia ja aineistosta olisikin mielenkiintoista tehdä lisätutkimuksia kuten tutkia alustavia tuloksia logistisella regressioanalyysilla.

The objective of this study was to investigate the associations between nutritional factors and the incidence of peripheral caries and other oral diseases in Finnish horses. Peripheral caries was chosen as the main subject of this study because of its wide prevalence in horse population. Peripheral caries is also a risk factor for other oral diseases, and it is thought to express well the effects of feeding to teeth. The aim of this study was also to find out how the Finnish horse population is fed. The study was carried out as questionnaire at Porvoon Hevosklinikka. Horse owners filled the questionnaire according to the information from oral exam done by veterinarians. Oral exams were carried out by two Specialists in Veterinary Medicine, Equine Diseases. Of the 94 horses included in this study, 79% (n=74) had been diagnosed with peripheral caries by a veterinarian. The incidence of peripheral caries was significantly associated with breed and use of hay net. All (n=12) of the warmblood trotters in this study had peripheral caries. Most of the horses (95 %, n=22) that ate their roughage from hay net had peripheral caries. Only 35 % of the horse owners had access to feed analysis of roughages fed to their horses. As much as 85 % of the horses whose owners did not have access to feed analysis had peripheral caries. Some symptoms in eating behavior and riding or driving behavior have been connected to pain at cheek teeth. In this study 37 % of owners reported that horses did not have any of these symptoms. Most (83 %, n=29) of these horses however had peripheral caries. Because of the small sampling and reference group more study of this subject is needed. According to this study most of the Finnish horse owners do not have feed analysis of their roughage and therefore they cannot plan the feeding based on the analysis. Despite this almost all (96%) of the horses in this study had their feeding supplemented with concentrates.

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka Suomessa asuvat ruotsalaiset eri elämänalueille nivoutuvien suhteiden ja kulttuuriset ja maantieteelliset rajat ylittävien siteiden avulla kytkeytyvät osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Siinä kartoitetaan yksilöiden liittymistä symbolisin, sosiaalisin ja transnationaalisin sitein heille arjessa tärkeisiin ihmisiin, yhteisöihin ja paikkoihin. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka ruotsalaiset, konkreettisten käytänteiden ja vuorovaikutuksen kautta, pyrkivät kuulumaan ja jäsentävät oman paikan löytämistä Suomessa. Tutkimus osallistuu näin ollen sosiologiseen keskusteluun sosiaalisten siteiden, kuulumisen ja identiteetin rajapinnassa. Suomessa asuu vuonna 2014 noin 8400 Ruotsin kansalaista ja he muodostavat Suomen kolmanneksi suurimman maahanmuuttajaryhmän. Ruotsalaisten muutto Suomeen liittyy uusien migraation mallien muotoutumiseen osana maiden välille kehittyneitä transnationaalisia sosiaalisia tiloja. Tutkimusaihe onkin mielenkiintoinen juuri siksi, että Suomessa asuvien ruotsalaisten suhteellisen suuresta määrästä huolimatta ilmiötä ei ole paljoakaan vielä tutkittu ja he uhkaavat vajota kokemuksineen näkymättömiin. Tutkimuksen tulokulmana on relationaalisuus, joten maahanmuuttoa käsitellään ainutlaatuisena elämänmuutoksena, joka saa aikaan uudelleenmuotoutumisia yksilön suhteiden verkossa. Aihetta lähestytään monia elämäntarinoita kantavien yksilöiden toimijuuden kautta sen sijaan, että ruotsalaisia Suomessa tarkasteltaisiin itsestään selvänä, yhdenmuotoisena kollektiivina. Aineistonkeruumenetelmänä käytetään aktiivista haastattelua. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä ruotsalaisen haastattelusta sekä heidän sosiaalista verkostoaan kartoittavista suhdelomakkeista. Analyysimenetelmänä sovelletaan figurationaalista lähestymistapaa. Yksilön suhdeverkko muodostaa relationaaliset puitteet haastattelunarratiiveille, jotka tarjoavat pääsyn elettyihin kokemuksiin eli omasta elämästä kerrottavalle tarinalle. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka ruotsalaisten kuulumistyö päivittäisten suhteiden ja arjen areenojen kautta realisoituu ja minkä merkityksen kuulumisen eri muodot yksilön elämässä saa. Relationaalisia puitteita hahmottamalla analysoidaan, mihin tai keihin ja kuinka yksilö uudessa asuinmaassaan ja kahden (tai useamman) kulttuurin rajapinnassa erinäisten siteidensä kautta kuuluu. Aineiston mukaan suomalainen puoliso ja työ ovat pääsyitä ruotsalaisten muuttopäätösten taustalla. Ruotsalaisten keskeisimmiksi kuulumisen väyliksi osoittautuvat perhe, työyhteisö, naapurusto sekä harrastukset. Näistä rakentuu jokapäiväiset sosiaaliset puitteet, joiden kautta muodostuneiden sidosten rooli on kuulumiselle merkittävää ja jossa aktiivinen kuulumistyö toteutuu. Haastateltavien kokema tyytyväisyys Suomessa elämisen suhteen selittyykin vahvasti sosiaalisten siteiden runsaudella. Aineiston perusteella voi todeta, että kansallisuus korostuu, on tärkeää ja toimii yhdistävänä tekijänä, kun asuu ulkomailla. Ruotsalaisten henkilökohtaisissa suhteissa etnistä/kulttuurista taustaa merkittävämmäksi kuulumista lisääväksi tekijäksi paikantuu kuitenkin sosiaalisten siteiden ainutlaatuinen luonne eli siteen erityinen perusta. Vaikka ruotsalaisten elämänpiiriä hallitsee ruotsinkielisyys ja Suomen kaksikielisyys helpottaa ruotsalaisten arkea, olisi suomen kielen osaaminen suorin väylä kuulua yhteiskuntaan ja liikkua vaivattomasti sosiaalisten areenojen välillä. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että puutteellinen suomen kielen taito sekä suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden väliset hienovaraiset kulttuuriset jännitteet muodostuvat paikoittain osallisuutta epääviksi symbolisiksi ja sosiaalisiksi rajoiksi. Migraatio yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti samankaltaistenkin maiden välillä, osana pohjoismaista yhteyttä, sisältää myös ristiriitaisuutta. Yllättävää on esiin nouseva jännitteisyys: läheinen voi asettua etäälle ja korkeankin statuksen maahanmuuttaja voi olla muukalainen. Se, kokevatko ruotsalaiset kuuluvansa siteidensä kautta eri yhteisöihin Suomessa ja lopulta tuntevansa olevansa kotonaan, riippuu siten myös koetusta, paikallisilta saadusta, luvasta kuulua . Haastateltavien elämää luonnehtii transnationaalisten siteiden vaaliminen sekä sen mukanaan tuoma kosmopoliittisuus ja identiteettien hybridisyys. Yleisesti ottaen Suomeen muuton koetaan rikastaneen elämää; kaksi maata on enemmän kuin yksi ja identiteetti voi olla suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden suhteen sekä-että. Tunne kodista paikantuu merkityksellisiin paikkoihin osana elämänhistoriaa niin Ruotsissa kuin Suomessakin, mutta on kietoutunut ennen kaikkia lähimpiin sosiaalisiin suhteisiin.

Goals: It’s been stated that one possible reason for faster revival of Swedish economy compared to Finnish after financial crisis could be found in the differences of wage formation and Sweden’s more flexible wages. The essential difference in wage formation between the countries is in meaning of wage norm that is reference point in Sweden and minimum raise in Finland. The goal of this thesis is to provide new data of wage flexibility in Sweden and also compare wage flexibility between Finland and Sweden during 1996‒2018. Aim is also to ponder whether Finland could learn something from Swedish wage formation model. Methods: Swedish data set belong to IFAU and it consists wage information of workers between 15- and 65-years-old. R. Uusitalo has given the Finnish numbers for this thesis, and they are from Statistics Finland data set that covers workers of all ages. The used analysis are surveying the basic statistics and distribution graphs, and regressions. Analysis only include full-time workers. Results: Waged were found rigid in both countries during 1996‒2018, and especially downward rigidity was pronounced. Distributions were skewed to the right, and there were more extreme values than in normal distribution. Finnish wages were more flexible than Swedish ones during the whole survey period: distributions were wider, kurtosis smaller and extreme values were higher. More over Swedish wage changes centered much more tightly towards median wage change. After financial crisis Swedish wage changes clustered even more around median wage increase and phase of wage increases decelerated in a manner that allowed median wage change to stay above inflation rate, and real wage growth continued during 2010’s. Median wage change fluctuated considerably more in Finland according to economic situation and inflation. There was some clustering around median after financial crisis, but not as much as in Sweden. There was a positive and powerful connection between companies’ economic success and wages in both countries. There was also a connection between companies’ economic success and wage change in both countries, but coefficients and coefficients of determination (R2) were so modest that practically wage changes seem to be quite rigid regarding companies’ economic success. Conclusions: It’s possible that stricter wage discipline and rigidity in Sweden found in this thesis has actually assisted Sweden to recuperate economically from financial crisis. It seems that Finland has not been able to follow the benchmark such as set in Sweden. It appears that there is even grated wage solidarity in Sweden after financial crisis, and that is something Finland could learn and take advantage in the future.

Tutkielma tarkastelee Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian (Svenska Ost-Indiska Compagniet, 1731–1813) mielletyn yhteisöentiteetin luonnetta 1700-luvulla erityisesti sille myönnettyjen privilegioiden, pamflettikeskustelun ja sanomalehtinäkyvyyden valossa. Tarkoitus on arvioida aikalaiskäsityksiä komppanian entiteetin rajojen selkeydestä suhteessa muuhun yhteiskuntaan ja komppanian mieltämistä sosiaaliseen tai rationaaliseen pohjautuvana yhteisönä. Työssä on sovellettu laadullista metodia tekstianalyysein ja numeraalisin taulukoinnein tuettuna. Eri lähderyhmistä tehtyjä tulkintoja arvioidaan suhteessa toisiinsa. Komppanian entiteetti näyttäytyy tutkielmassa nykykirjallisuudessa esitettyä vähemmän muusta yhteiskunnasta erilleen nousevana, varsinkin 1730–1750-luvuilla. Aikalaisten esitetään mieltäneen komppania johtohenkilöihinsä palautettavissa olevana paikallisena elinkeinona göteborgilaisille ja osana privilegioin säädeltyä traditionaalista yhteiskuntaa. Aikalaisten ei katsota tehneen erityistä rajaa komppanian juridisen raamin sisä- tai ulkopuolella olevien asioiden välille. Itä-Intian kaupan parissa työskentely tavallisena meri- tai varastomiehenäkin nousi kirkollisten kuulutusten perusteella osin määrittämään yksilöä tavalla, joka rinnasti komppanian ennemmin valtion instituutioihin kuin liikeyrityksiin. Komppanialla juridisena henkilönä ja organisaatioraamina ei tässä kehityksessä näytä olleen erityistä merkitystä. 1746–1753 komppanian organisatorisissa rakenteissa tapahtuneiden muutosten esitetään tulleen komppanian ulkopuolelta, kruununhallinnon ja tukholmalaisten suurporvareiden tavoitteita palvellen, ei komppanian sisäisenä evoluutiona rationaaliseksi yhtiöentiteetiksi. Kilpailun osallisuudesta Itä-Intian kauppaan katsotaan omanneen myös maantieteellisen ulottuvuuden Göteborgin ja keskusvaltaa edustaneen Tukholman välisenä valtakilpailuna, joka näkyi komppanian laivoihin liittyneen uutisoinnin rakenteissa. Göteborgin laivuriliikenteen analyysiin (1755–1756) perustuen esitetään komppanian teetä myydyn mahdollisesti ohi huutokauppojen, joka rikkoisi komppanian ja sen palveleman teen salakauppaliiketoiminnan rajaa toiminnallisesti kytkemällä komppanian suoraan teen salakaupan ketjuihin. 1780–1790-luvuilla komppanian entiteetin ilmenemisessä on lehdistöaineistossa havaittavissa muutostrendejä, jotka voivat viitata uudenlaisen, mahdollisesti rationaalisemman yhtiöentiteetin suuntaan tapahtuvaan kehitykseen. Samaan aikaan on kuitenkin edelleen tunnistettavissa traditionaalisia ajatusrakenteita komppanian palautumisesta omistajiinsa ja sen antamien yksilöä määrittävien merkitysten rajautumisesta ylemmillä organisatorisilla hierarkiatasoilla työskennelleisiin ryhmiin.